kysymys masokisteille

[swan]

Henkinen masokisti antautuu kerta toisensa jälkeen tilanteeseen jossa maailma revitään ympäriltä kappaleiksi (tai vaihtoehtoisesti tietoisesti tai tiedostamattaan takertuu henkistä tuskaa tuottavaan tilanteeseen/parisuhteeseen/tms).-

 Henkisen masokistin kohdalla sessioilla ei niinkään pyritä viemään rajoja kauemmas ja kasvattamaan sietokykyä, vaan enemmänkin havahduttamaan ja murentamaan ne turruttavat suojamuurit jotta asioita voisi kokea herkemmin.

Hyvin sanottu todella. Tuossa vaan ne riskit mennä mäsäksi ihan oikeasti aika suuret varsinkin yksin tai vääräntyyppisessä seurassa.

Siksiköhän aina ollutkin ns. vaikeissa tilanteissa. Aika karua toisaalta ja toisaalta hölmöä

[Mr.Inathu]

Kyllä, henkisiä masokisteja on, yksi sellainen ilmoittautuu täällä. Kun on kokenyt aitoa henkistä kipua menetyksen muodossa. Kun on rakentanut ympärilleen turvamuurin suojaamaan näitä kolhuja vastaan ja kun sitten huomaa saavansa samanlaisen tyydytyksen henkisen kivun kestämisestä ja sen voittamisesta kuin mitä fyysinen masokisti voi saada kestettyään oman kipuannoksensa.. Henkinen masokisti antautuu kerta toisensa jälkeen tilanteeseen jossa maailma revitään ympäriltä kappaleiksi (tai vaihtoehtoisesti tietoisesti tai tiedostamattaan takertuu henkistä tuskaa tuottavaan tilanteeseen/parisuhteeseen/tms). Henkisen masokistin kohdalla sessioilla ei niinkään pyritä viemään rajoja kauemmas ja kasvattamaan sietokykyä, vaan enemmänkin havahduttamaan ja murentamaan ne turruttavat suojamuurit jotta asioita voisi kokea herkemmin.

Kiitos I-Me, juuri tuota minä mietin ja näin ilmaistuna ymmärrän nyt tuon todellakin olevan mahdollista

Ja siitä itseasiassa sitten heräsikin uusia kysymyksiä, onko olemassa kahdenlaisia masokisteja, niitä jotka nauttivat itse kivusta kivun hetkellä ja niitä jotka nauttivat hetkestä kivun jälkeen? Ja voiko edes kysyä, ovatko molemmat todellakin masokisteja vai onko toinen tyyppi jotain muuta?

Itse osaan kommentoida asiaa vain liikuntasuorituksiin liittyvään kivun kestämiseen ja siitä suorituksen jälkeen saatavaan euforian tunteeseen. Joku "oikeasti masokistisempi" voisi kertoa oman näkemyksensä?

-Mr.Inathu

[swan]

Mikä ja kuka lienee henkilö,joka vain ajattelee näitä asioita ja voiko semmoinen kommentoida tosimasoille esitettyihin kysymyksiin..
^
Myöhästä tosin,kun on joka höpötellyt liikaakin..

Onko sellainen henkilö masokisti,joka saa nautintonsa ehkä kokonaan siitä,että tietää/tietäisi Herransa nauttivan omistamansa subin/orjan kivusta tai sen tuottamisesta hänelle?

Itse koen,että en yksin ole masokisti,vaikka jonkin vaikean ja rankan henkisen asian kestäminen ja siitä järjissään selviäminen tuntuu antavan voimia erityisellä tavalla. Kunnes jälleen on kamppailemassa jossain inhassa tilanteessa  :-D

[Snadistisadisti]

Onko sellainen henkilö masokisti,joka saa nautintonsa ehkä kokonaan siitä,että tietää/tietäisi Herransa nauttivan omistamansa subin/orjan kivusta tai sen tuottamisesta hänelle?

Itse koen,että en yksin ole masokisti,vaikka jonkin vaikean ja rankan henkisen asian kestäminen ja siitä järjissään selviäminen tuntuu antavan voimia erityisellä tavalla. Kunnes jälleen on kamppailemassa jossain inhassa tilanteessa  :-D

En tiedä onko se masokismia. Sen tiedän, ettei se ole mitenkään tavatonta. Jonkinlaista hyvää oloa siitä täytyy saada, jos siihen asemaan kuitenkin hakeutuu kerta toisensa jälkeen.

[BlackFairy]

Itse pidän itseäni tällä hetkellä aika, no miten sen nyt sanoisi, puritaaninen kuulostaa ylimieliseltä mutta siis ihan kivun tunteesta sellaisenaan kiksinsä saavana masokistina eli tykkään kivusta ja miltä se tuntuu ja endorfiinit sillä hetkellä ja jälkeenpäin on olennainen osa sitä juttua muttei koko totuus. Olen blogissani avannut jonkin verran sitä mitä mun pään sisällä tapahtuu silloin kun sattuu, kipu vetää mut vahvasti kiinni käsillä olevaan hetkeen ja saa analyyttisen ajattelun katoamaan , sitä tilaa voisi verrata syvään meditaatioon. Ja ehkä mun aivoissa on vaan joku pahasti vinksallaan kun olen alkanut käsittää kivun kauniina ja tavoiteltavana asiana.

Mitenköhän tää menee muilla muakin alkoi kiinnostaa onko olemassa kahdenlaisia masokisteja? Mikäpä minä olen sanomaan, mutta mun mielestä kivun jälkeisistä endorfiineista kiksinsä saavaa voidaan pitää yhtä lailla masokistina, mutta jos nauttii siitä miten kiduttaja saa nautintonsa eikä itse tykkää tuntemuksista niin ollaan lähempänä subiutta kuin masokismia, mikä ei tietenkään ole arvossaan yhtään vähäisempi asia.

[swan]

Mitenköhän tää menee muilla muakin alkoi kiinnostaa onko olemassa kahdenlaisia masokisteja? Mikäpä minä olen sanomaan, mutta mun mielestä kivun jälkeisistä endorfiineista kiksinsä saavaa voidaan pitää yhtä lailla masokistina, mutta jos nauttii siitä miten kiduttaja saa nautintonsa eikä itse tykkää tuntemuksista niin ollaan lähempänä subiutta kuin masokismia, mikä ei tietenkään ole arvossaan yhtään vähäisempi asia.

No kun ei ole pahemmin kokemusta,ei ole ollut D/s-suhteessa,e,niin ei voi tietää,että miten reagoi fyysiseen kipuun. Ne pilepiiskauskokeilut mitä ollut,eivät ole kuin sattuneet ja jännittäneet,mutta kiitollinen mieli ollut kuitenkin Piiskaajia kohtaan sen jälkeen.

Ehkä sitä tosiaan on enempi subi kuin masokisti. Ota näistä nyt sitten selko

[BlackFairy]

Mitenköhän tää menee muilla muakin alkoi kiinnostaa onko olemassa kahdenlaisia masokisteja? Mikäpä minä olen sanomaan, mutta mun mielestä kivun jälkeisistä endorfiineista kiksinsä saavaa voidaan pitää yhtä lailla masokistina, mutta jos nauttii siitä miten kiduttaja saa nautintonsa eikä itse tykkää tuntemuksista niin ollaan lähempänä subiutta kuin masokismia, mikä ei tietenkään ole arvossaan yhtään vähäisempi asia.

No kun ei ole pahemmin kokemusta,ei ole ollut D/s-suhteessa,e,niin ei voi tietää,että miten reagoi fyysiseen kipuun. Ne pilepiiskauskokeilut mitä ollut,eivät ole kuin sattuneet ja jännittäneet,mutta kiitollinen mieli ollut kuitenkin Piiskaajia kohtaan sen jälkeen.

Ehkä sitä tosiaan on enempi subi kuin masokisti. Ota näistä nyt sitten selko

Ei kai sillä muuten ole väliä mikä on kuin että seuraa tai materiaalia hakiessa on helpompi löytää mieleistänsä jos on sanoja sille mistä nauttii.

[swan]

Ei kai sillä muuten ole väliä mikä on kuin että seuraa tai materiaalia hakiessa on helpompi löytää mieleistänsä jos on sanoja sille mistä nauttii.

Sepä se. Itsellä ollutkin se ongelma,että tottunut enempi kärsimykseen kuin nautintoon,eikä osaa/ole osannut hahmottaa muuta.

Eli kiitokset sinne jonnekin eetteriin hänelle,joka kertaheitolla ja parilla sanalla auttoi tajuamaan,että supin/orjan sekasotku sitä onpi ja kaikille hyville ja kokeneemmille keskustelijoille esim. täällä Baarissa ja liven puolella

[RigoriRasputin]

Masokismiuden syvintä olemusta on aina antoisaa ja herkullista pohtia, mutta mielestäni on syytä pitää käsitteet selkeinä kun kinky maailmassa niitä
on muutenkin aika paljon. Masokisti nauttii fyysisestä kivusta oli se extremeä tai vain pyykkipojat nänneissä. Jos ei nauti kivusta niin on
sitten jotain muuta.

[Mr.Inathu]

Masokisti nauttii fyysisestä kivusta oli se extremeä tai vain pyykkipojat nänneissä. Jos ei nauti kivusta niin on
sitten jotain muuta.

Näin minäkin olen asian aina ymmärtänyt, siksi oikeastaan kiinnostuinkin tästä ajatuksesta, jossa henkilö kyllä rakastaa fyysistä kipua tai on jopa koukussa fyysiseen kipuun, mutta saa kuitenkin nautintonsa vain käyttäen itse kipua vain välineenä jonkin muun asian saavuttamiseksi, ei nauttien kivusta itsestään.

Asiaa tässä pohtiessani, ajaudun väkisin olemaan RR:n kanssa samaa mieltä. Sellainen ihminen ei ole masokisti, hän on jotain muuta... Mutta se mitä muuta, riippuu siitä mikä on se asia, josta nautinto todellisuudessa johtuu.

-Mr.Inathu

[I-me]

Fyysisellä tasolla kuvaisin itseäni masokismiin taipuvaiseksi orjaksi (silloin kun puhutaan alistuvaisuudestani). Alkujaan kipu itsessään ei ole ollut mikään suosikki, mutta ajan kanssa olen oppinut nauttimaan siitä. Ja nautinnon syynä on pääsääntöisesti ollut tieto Hänen nauttivan sen tuottamisesta (sillä hetkellä) ja osin myös se hyvä olo joka seuraa siitä kun on kestänyt kipua. Nykyään huomaan kyllä jo kiihottuvani ajatuksesta että piiskaa (tai muuta kipua tuottavaa) on tulossa. Olen siis varsinainen pavlovin koira tässä asiassa...

Toinen asia fyysisessä kivussa on sen konkreettisuus. Sillä voi pakottaa ajatukset tähän hetkeen, irroittaa otteen turhanpäiväisestä pähkäilystä ja ajatuksissa vellomisesta.. Se lienee myös yksi syy miksi Hän on sitä kohdallani käyttänyt.  Kun nänneihin, häpyhuuliin tai pakaroihin sattuu niin vietävästi, ei mielessä ole ensimmäisenä se mitäköhän laittaisi illalla ruuaksi..  Silloin sitä keskittyy juuri siihen kipuun, siihen hetkeen ja euforiaan sen takana.

En silti voisi kuvitella pyytäväni ketään vain satuttamaan minua. Siitä en saisi varmaankaan mitään kiksejä..

[Mademoiselle A.]

Masokisti nauttii fyysisestä kivusta oli se extremeä tai vain pyykkipojat nänneissä. Jos ei nauti kivusta niin on
sitten jotain muuta.

En kuitenkaan vetäisi tästä sitä johtopäätöstä, etten ole masokisti, jos en nauti pyykkipojista nänneissä tai että pyykkipojat nänneissä olisi jokin masokismin lähtötaso. Meitä on moneen junaan, kivun tuntemuksia laaja skaala ja jokaisella vähän eri tavalla säädetty, kipua ja nautintoa aistiva keho. En lähtisi sille tielle, että tässä on nyt "ne oikeat masokistit" ja sitten nuo toiset, jotka tekevät sen jotenkin "vähän väärin".

Mitenköhän tää menee muilla muakin alkoi kiinnostaa onko olemassa kahdenlaisia masokisteja? Mikäpä minä olen sanomaan, mutta mun mielestä kivun jälkeisistä endorfiineista kiksinsä saavaa voidaan pitää yhtä lailla masokistina, mutta jos nauttii siitä miten kiduttaja saa nautintonsa eikä itse tykkää tuntemuksista niin ollaan lähempänä subiutta kuin masokismia, mikä ei tietenkään ole arvossaan yhtään vähäisempi asia.

Periaatteessa näin, mutta minusta sillä ei ole väliä, tuleeko nautinto suoraan vai välillisesti kivun kokemisesta tai onko masokismi fyysistä vai henkistä. Molemmilla tavoilla toinen nauttii kivun tuottamisesta ja toinen sen kokemisesta. Sama se millä tavalla siitä tykkää, jos siitä tykkää, kysehän on vain hieman erilaisesta painotuksesta. Jokainen määritelköön itse itsensä.

Määrittelen itseni masokistiksi, sillä nautin kivusta. Nautin siitä suoraan fyysisenä tuntemuksena, niin että tietynlainen kipu iholla tuottaa suoraan hyväilyn kaltaista mielihyvää ja kiihottuneisuutta. Nautin kivusta myös välillisesti alistumisen kautta. Tällöin kyseessä on voimakkaampi kipu, jonka nautinnollisuus syntyy sekä kivun herättämistä tunteista, pelosta, epätoivosta, alistumisesta, uteliaisuudesta, mielihyvästä että kivun tunteesta ja sen voimakkuudesta iholla. Alistuneisuutta herättää voimakas tai epämiellyttävä, melkein sietämätön kivun tunne yhdistettynä kumppanin mielihyvään. Se, puhunko itsestäni masokistina vai jollain muulla termillä riippuu siitä kummasta asiasta, kivun kokemisesta vai alistumisesta haluan ensisijaisesti keskustella.

Keskustelu murtumisesta oli mielenkiintoinen. Toki murtumisesta voidaan puhua seksiin ja fantasioihin liittyen, vaikkei todellisella murtumisella mielestäni olekaan mitään tekemistä s/m -seksiin kuuluvan vapaaehtoisuuden, oman tahdon ja sovittujen rajojen ja sääntöjen kanssa. Seksissä valta ja alistuminen on lopulta kuitenkin fantasiaa ja illuusiota, sillä seksi mahdollistaa näiden tunteiden turvallisen kokemisen ja niihin eläytymisen kunkin omien rajojen ja mieltymysten mukaan. Toki murtumista voi leikkiä ja siitä fantasioida, mutta hermosärky hampaassa on silti eri asia kuin todellinen, toisen ihmisen tuottama, todellinen väkivalta. Tarpeen tullen fantasiat ja todellisuus on hyvä osata erottaa toisistaan, mutta kuten sanoin, meitä on moneen junaan ja on muitakin laatikoita kuin tämä omani.
 
Harmi ettei tarina kerro, ehtikö itsensä tuleen sytyttänyt nunna katua keppostaan.

[Lady Whip]

 

Keskustelu murtumisesta oli mielenkiintoinen. Toki murtumisesta voidaan puhua seksiin ja fantasioihin liittyen, vaikkei todellisella murtumisella mielestäni olekaan mitään tekemistä s/m -seksiin kuuluvan vapaaehtoisuuden, oman tahdon ja sovittujen rajojen ja sääntöjen kanssa. Seksissä valta ja alistuminen on lopulta kuitenkin fantasiaa ja illuusiota, sillä seksi mahdollistaa näiden tunteiden turvallisen kokemisen ja niihin eläytymisen kunkin omien rajojen ja mieltymysten mukaan. Toki murtumista voi leikkiä ja siitä fantasioida, 
 

Käsitän tämän näin - kun tuntee konkreettisesti voimattomuuden, ei ole enää kykyä tai mahdollisuutta omaan kontrolliin - silloin tapahtuu alistuminen tilanteen edessä josta seuraa murtuminen, kuori säröillä enemmän tai vähemmän. Murtuminen on seuraus jostain missä tajuaa että ei hallitse enää sitä tilannetta eikä välttämättä itseäänkään.

Murtuminen voi tapahtua esim. normielämässä suuren vastoinkäymisen keskellä, jossa menee ns. palasiksi kun tulee liikaa kaikkea mitä ei enää pysty hallitsemaan. Ikäänkuin siirtynyt vieraaseen näytelmään josta ei pääse heti pois.

Miten kinkyssä pystyy saavuttamaan saman tunteen, murtua. Turvasana pois? Riittävä henkinen alistaminen henkilölle joka ei pidä siitä? Viedä alistuva syvälle regressioon, jos tuntee subin tarpeeksi hyvin osatakseen tämän?

[Mademoiselle A.]

Käsitän tämän näin - kun tuntee konkreettisesti voimattomuuden, ei ole enää kykyä tai mahdollisuutta omaan kontrolliin - silloin tapahtuu alistuminen tilanteen edessä josta seuraa murtuminen, kuori säröillä enemmän tai vähemmän. Murtuminen on seuraus jostain missä tajuaa että ei hallitse enää sitä tilannetta eikä välttämättä itseäänkään.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Ehkä on hyvä erottaa murtuminen ja tunne murtumisesta toisistaan, kuten edellä teit. En koe session henkistä puolta, voimattomuutta, kontrollin menettämistä tai alistumista murtumisena tai kuoren säröilynä, sillä alistuvana osapuolena ollessani pyrin niihin tunteisiin. Voimakas fyysinen voimattomuus, pitkäkestoinen kipu, lihasten uupuminen saavat kyllä  aikaan epämiellyttävän voimattomuuden tunteen, sellaisen, jossa haluaa session loppuvan nyt heti, ainakin hetken ajan. Ilmeisesti jotain sellaista, joka voisi riittävän pitkään jatkuessaan aiheuttaa tunteen murtumisesta tai murtumisen. Ehkä tunne murtumisesta on se hetki, kun tekisi mitä vain, että toinen lopettaisi. Alistuva, masokistinen mieli vain usein tykkää kuitenkin, vaikkei heti itse tiedä sitä. Toki ne rajat jossain ovat, mutta niilläkin on tapana siirtyillä. En tiedä, on vaikea yhdistää murtumista asiaan, josta tykkää.
Ehkei kaikilla kuitenkaan ole kuorta kinkyseksissä, itse koen, että harvoin missään ikinä olen yhtä vilpitön, paljas ja hyvällä fiiliksellä samaan aikaan.

Miten kinkyssä pystyy saavuttamaan saman tunteen, murtua. Turvasana pois? Riittävä henkinen alistaminen henkilölle joka ei pidä siitä? Viedä alistuva syvälle regressioon, jos tuntee subin tarpeeksi hyvin osatakseen tämän?

Regressio tuntuu toimivan tuon kaltaisen tilan saavuttamiseen. Myös alistetun ajaminen sellaiseen tunnetilaan tai fyysiseen olotilaan, jossa turvasanan käyttäminen on käytännössä vaikeaa tai miltei mahdotonta toimii. Henkisen alistamisen suhteen etenisin varovaisesti ja keskustellen.

[canopy]

Itse olen kuullut olevani aika kovakin masokisti. Minulla siihen liittyy kovasti se, että hyväksyn kaiken mitä hallitsijani haluaa, kunhan luotto on tarpeeksi kova ja osapuolet tuntevat toisensa ja toistensa rajat. Fyysinen kipu saa minut aivan toisiin sfääreihin, kun taas henkinen kipu alistaa yhä enemmän (mikä on minulle aivan positiivinen asia sekin). En ole sellainen masokisti joka tekee tuhmuuksia saadakseen piiskaa, koskaan en pyydä sitä koska se on rangaistus ja hyväksyn sen, joskus kipu saattaa olla liikaakin, mutta rajat tiedettäessä en koskaan myöskään huuda liikennevalojen punaista, koska sellaista pistettä minusta ei taida löytyä. Arkielämässä masokismini onkin sitten hyvin piilossa, sitä ei minusta varmasti edes uskoisi.