kysymys masokisteille

[Tulikukka]

Minulle masokistisuus on ehkä enemmän fyysinen kokemus, kehollinen nautinto, jonka saan kivusta. Hyvä piiskaus tosiaan antaa minulle jonkinlaisen puhdistavan ja kauniin "humalatilan", nauran ja itken yhtäaikaa. Kivun kaipaus on ajoittain voimakaskin, olen varmaan jossain määrin riippuvainenkin siitä. Niinpä ihan oikeasti kerjään piiskaa kokeakseni tuota ihanaa kipua mutta saan sitä omistajaltani vain palkintona hyvästä käytöksestä ja palvelusta ja vain silloin kun Hän niin päättää. Onneksi Hän ymmärtää tätä tarvettani!

Tuon fyysisen nautinnon lisäksi koen kyllä mielihyvää myös piiskattavaksi alistumisesta, etenkin silloin kun olen sidottuna tai kahlittuna. Nautin myös nöyryytetyksi tulemisesta mutta siihen ei taas välttämättä liity kipua lainkaan. Joskus olen miettinyt, että ehkä haluni elää kokoaikaisessa orjasuhteessa on henkistä masokismia; joudunhan siinä altistumaan välillä pettymyksille ja mielipahallekin, sillä minun on toteltava omistajaani vaikka Hän päättäisikin asioista eri tavalla kuin itse haluaisin.

[RigoriRasputin]

Hupsista empäs olekkaan huomannut kiitellä loistavista vastauksista.
Tuli tunne että pääsee aavistuksen näkemään mitä valoisia ajatuksia toisen pään sisällä liikkuu.
Erityisesti subula:n vastaus, ilmeisesti sielun maisemamme loksahtavat hyvin yhteen tässä kohdin.
Onkos subulan kaverilistalla vielä tilaa??
Sielun maisemasta tulikin mielleen jännä ilmiö minkä huomasin pääni sisällä viime yönä ennen nukahtamista
asioita pohtiessani. Pääni sisällä olevan kolmiulotteisen avaruuden värimaisema oli kääntynyt ylös alaisin.
Ennen mustalla pohjalla oli harmaita ajatuksia.  Nyt valkoisella pohjala on harmaita ajatuksia. Eikä
ainoastaan harmaita vaan voi taas helposti luoda vaikka minkä värisiä ajatuksia.
Valaistuminen ei siis olekkaan pelkkä klicee.
Johtunee siintä että on taas ruvennut harrastamaan itselle rakkaita asioita ja päässyt takaisin omien joukkoon.
No niin taas ajatus lähti rönsyilemään vaika piti laittaa vain lyhyet kiitokset.
Elikkäs kiitokset viuhuvien roissyn piiskojen kera.

[atame111]

En ehkä ole "aito"maso..mutta nautin siitä, että olen sidottu/kahlittu ja toisen armoilla. Piiskaa, kipua, sopivassa määrin.Ja sellaistakin mistä en ehkäpidä mutta alistun koska haluan. Kontrolli miehellä, ei minulla. Olen narttu.
Ei henkistä kipua. Sitä on liiaksi ihan muutenkin.

[brahma]

Joskus sitä tekee mieli sitä kipua, mutta eniten siinä ainakin itsellä on se, että se sadisti saa siitä nautintonsa... eli pitää koettaa miellyttää sitä Dommea...

[Hartmann]

Henkinen kipu toimii paremmin kuin fyysinen mutta kun on tietyssä "rikotussa" tilassa, fyysinen kipu tuntuu paljon paremmalta kuin normaalisti.

[Sarastuskävijä]

Ensimmäinen postaukseni tälle foorumille! Hurraa <3

Ääni henkiselle masokismille. Koen kaiken erittäin vahvasti henkisesti. Fyysisessä kosketuksessakaan parhaimmillaan tärkeintä ei ole tuntoaisti, vaan ajatus sen taka. Tilanteen kutkuttavuutta lisää vielä tarve pitää itsensä puhtaana ja viattomana, jolloin vaikkapa ujostuttavalla tavalla tuotetun hyvän olon myöntämisestä tulee äärimmäisen vaikeaa, koska haluaisi ajatella, että on siinä vasten tahtoaan. Kyse on henkisten muurien täydellisestä musertamisesta ja alastomaksi jäämisestä, irti päästämisestä, antautumisesta. Eikä tätä todellakaan tehdä ällöttävällä tavalla julmasti, ei haukkumista tai sylkemistä, ei millään tavalla niin, että tuntisi itsensä arvottomaksi tai huonoksi. Vaan niin, että hallitsija nauttii siitä, miten pala palalta saa kuoria minut täysin puolustuskyvyttömäksi, katsoa, miten saan nautintoa siitä, että jonkin asian sanominen on niin vaikeaa ja miten lopulta myönnän pitäväni siitä kaikesta niin jumalattomasti.

Pelkästään muutama sana saattaa saada aikaan niin hallitsemattomat nautinnon kylmät väreet, että keho menee kippuralle tai karrelle ja kontrolli on tiessään. Kaikki lähtee jo itse alistumisen ihmeellisen kierosta asetelmasta: hallitsija ei tee mitään, mitä en haluaisi, ja jos halajan yhtään mitään, on minun annettava hänelle itseni, annettava lupa, pyydettävä. Eikähän tällainen käy, jos suostuu näyttämään niin henkilökohtaisen osan itsestään vain vasten tahtoaan... Hallitsija alistaa minut heti ensi hetkestä lähtien pakottamalla minut rikkomaan ihan omakätisesti ensimmäisen sieluni suojamuurin.

Toisen puolustuskyvyttömäksi tekemiseen ei välttämättä ollenkaan tarvita kahlehtimista... Toki joskus on hauskaa, kun hallitsija tekee jonkin pienen virheen, jossa nään tilaisuuden kerätä hieman takaisin henkistä voimaani ja pystyn taistelemaan pienen tiikerin tavoin vastaan. Siitä voi seurata ihan omalla tavallaan ihanalta tuntuva ruumiillinen taistelu ja mahdollisesti myös kahlitseminen...

Totta kai kipukin liittyy joukkoon, mutta sen tehtävä on vain vahvistaa henkistä kokemusta. Jotain niin ikävää tuntiessaan on pakko hengittää kiivaasti ja yrittää kääntää se nautinnoksi, jotta sen kestää. On päästettävä irti kaikista oman vallan naruista, joista haluaisi kynsin hampain pitää kiinni, jotta ei tuntuisi niin pahalta. Myönnä tilasi. Ja yhtäkkiä kipeä nipistys tai mikä tahansa nöyryyttävä, hävettävä tai ujostuttava asia lähettääkin uskomattoman ihania nautinnon aaltoja ympäri koko kehon. Ja lisätäänpä tähän vielä se twist, että vaikka nautinnon takana on ajatus omasta avuttomuudesta, on pakottauduttava pyytämään lisää, jos ei halua sen loppuvan...

(Antaa koko leikille muuten myös älyttömän hyvän turvaverkon, koska antautujalla on näin ollen mahdollisuus sanoa, jos jokin alkaa tuntua väärällä tavalla pahalta ilman, että tunnelma katoaa.)

[Valkoinen Kani]

Vastaan nyt masokistin näkökulmasta ja puhun ainoastaan fyysisestä kivusta.

Minulle tarkoituksella aiheutettu kipu on nautintoa sinällään. Sen ei tarvitse johtaa mihinkään, koska se on itseisarvo. Se voi olla helpotusta tai vain äärimmäisen kiihottavaa. Se voi myös olla hankalaa, mutta silti kaikkea edellä mainittua, koska sen on omaksunut osaksi itseään niin vahvasti. Vähän kuin tulisi kotiin joka kerta uudelleen. ”Tämä, tästä minä olen tehty, tässä minä olen ja tunnen kehoni ääriviivat. Sentään minä nyt tiedän, missä asun.”

Koen, että itse itselleen aiheutettu kipu on kaikkein puhtainta ja peratuinta, koska silloin omaa tilaansa hallitsee täysin. Se on se, millä tavalla oma masokismini on lähtenyt käyntiin ja se tuntuu edelleen turvallisimmalta ja läheisimmältä tavalta toteuttaa itseään siinä mielessä.

Kipu on hassu asia. Siinä on mukana pelkoa ja kiihkoa ja vahva voimallisuuden kokemus. Voisi sanoa, ettei parempaa tapaa harjoittaa itsemääräämisoikeuttaan ole. Siinä kokemuksessa on aina jotain ylimenevää ja vapauttavaa, jos sen osaa vastaanottaa täysin ja antautua sille. Jos sitä vastaan alkaa taistella, pilaa itseltään mahdollisuuden uudistua.

Toisen ihmisen aiheuttaessa kipua, siihen tulee eri vire. Siinä on mukana enemmän pelkoa. Täytyy voida päästää enemmän irti ja luottaa itseensä ja siihen ihmiseen. Adrenaliinin ja muiden aivomömmöjen aiheuttama tunnekuohu on oma lukunsa. Sitä en ole koskaan saavuttanut omatoimisessa masokismissa, sillä itselleen tehtynä kipu on enemmänkin hiljentymistä ja oman itsensä vaalimista. Toisen läsnäolon aiheuttama jännitys, tekee tilanteesta huomattavasti erilaisen. Näin pääsee myös lähemmäs toista, sillä kipuun täytyy antautua.

Miellän, että masokismissa kuten yleensäkin seksuaalisissa asioissa, on myös sisäänrakennettu tarve kehittyä. Se ikään kuin pyytää sinulta aina enemmän, vaatii sinua omistautumaan enemmän ja antautumaan itselleen enemmän. Kivun kokemuksessa on jotain henkistä ja maagista. Se vetää puoleensa huononakin, sillä siinä on aina lupaus vapautumisesta. Sitä paitsi, sen uskollisempaa ystävää saa etsiä.

[swan]

Liityn kiitoskuoroon,Valkoisen Kaninkin vuoksi.
Meikä ei taida olla varsinaisesti masokisti,en tykkää mistään kivusta.
Ainoastaan kaiketi silloin, kun saisi ja voisi aistia oman kivun Aiheuttajan mielihyväreaktiot. Se saattais olla pieni taivas :p
T.heräsinjustsohvalta

[RigoriRasputin]

 Valkoisen Kanin kirjoitus on hyvä, voisi olla melkeimpä kuin itse kirjoitettu. 

[Valkoinen Kani]

Hyvä, jos minunkin kirjoitukseni jotain Swanille avasi. Se oli tarkoituskin
Hauskaa löytää myös maso-sielunsisaria...

[swan]

Edelleen, kiitos.
Onkohan tuo kiittely jokin masojen tai vallan orjien yleispiirre.. 

[orjamies]

Edelleen, kiitos.
Onkohan tuo kiittely jokin masojen tai vallan orjien yleispiirre.. 

Ehdottomasti on se on nyt menoa kiitos

[isabella]

En ole masokisti mutta vastaan kun kokemusta kivusta ja siitä nauttimisesta kuitenkin on

Kipu itsessään ei kiinnosta tai kiihota lainkaan. Kun ensimmäisen kerran (niin hiljattain että hävettää ) kuulin että on ihmisiä, jotka aiheuttavat itselleen kipua, olin aivan äimänä ja aika huvittunut. Sittemmin olen ymmärtänyt paremmin mistä on kyse mutta ei edelleenkää tulisi mieleenkään satuttaa itseäni.

Alistuessa tilanne onkin sitten ihan toinen. Ajatus siitä että toisella ihmisellä on valta satuttaa minua on erittäin kiihottava. Kipu muistuttaa siinä tilanteessa tehokkaasti kuka määrää. Sessio ilman kipuakin voi olla ihan toimiva mutta kyllä siinä on ihan oma fiiliksesnsä kun alkaa oikeasti sattumaan: itkettää, jalat nykivät, hengitys kiihtyy. Silti en koe olevani masokisti. Tällaista on vaikea määritellä mutta lähimmäksi pääsee kun sanon että kipu ei tuota nautintoa mutta ajatus kivusta - tai pikemminkin siitä että joku sitä minulle tuottaa - kiihottaa.

Sekavaa horinaa, osaisinpa ilmaista selkeämmin pääni sisällön

[orjamies]

Hyvin isabella mielestäni kuvailit mason tuntemuksia.

[Valkoinen Kani]

Niinpä niin.

Ihmiset, jotka eivät nauti kivusta, mutta nauttivat sen seurauksista taikka sen olemassaolon vaikutuksesta, onkin sitten oma lukunsa. Olen aika varma, että sellaisia ihmisiä liikkuu piireissä suhteellisen paljon. Ainakin itse koen törmänneeni moneen juuri tällaiseen henkilöön.

Minusta kipu liittyy eläimelliseen vallankäyttöön ja on juuri sen vuoksi esim. sessiokäytössä erinomainen asia. Se nimenomaan muistuttaa arvovaltajärjestyksestä ja tekee siitä varsinkin ei-masokistille erittäin "todellista" leikkiä. Miellän itse kuitenkin, että myös masokistina sama tulee esiin joka tapauksessa. Senhän takia kivusta tykkää, että se menee niin yli tai menee niin syvälle ja vie aivan toiseen maailmaan. Voimakkaana, se saa myös aikaan eläimellisen pelon ja kunnioituksen sekaisen reaktion, jolloin tuntee ikään kuin kuuluvansa tälle kipua aiheuttavalle henkilölle. Tuntee, että henkilö määrää sinua, koska hänellä on valta tuottaa sinulle kipua mielin määrin.