Leikkiä vai totta

[Chmlnidae]

Voisin vastata tuohon miksi naiset aina rakastuvat renttuihin - "ikuiseen arvoitukseen".

..... Molemmissa 'komplekseissa' on samalla tapaa odotus että toisella olisi kaksi täysin itse itsensä kanssa ristiriidassa olevaa luonteenpiirrettä yhtäaikaa. En tiedä mikä tuohon olisi ratkaisuksi tosin, jos on itse jämähtänyt tuommoiseen ristiriitaan, ehkä se että oivaltaa miten hullua on odottaa kumppaniltaan mahdotonta, ja vielä sen lisäksi odottaa että se odotus motivoisi toista olemaan mahdottomien fantasioiden kaltainen.

Olla tekemisissä, kiinnostua ristiriitaisista ihmisistä ja tajuta että ihmisissä voi olla täysin ristiriitaisia ominaisuuksia. Yhdessä ihmisessä. Kuten myös ristiriitaisia tunteita yhtäaikaa. Ja hyödyntää ja sallia tämän asian ilmetä ihmissuhteissaan. Tajuta että se hyvän ja pahan (ja leikin ja toden) raja on jokaisessa meistä, ei vain välillämme, ja sen käyttö myös oma valintamme.

Itse olen sitä mieltä, ja uskon, että ihmiset jotka hakevat jotakin miehet joko vain neitsyttä tai huoraa, naiset joko vain renttua tai nörttiä ovat jotenkin huonosti yhteydessä, tai sovussa, vastaavaan/-viin ominaisuuteen/-siin itsessään.
En tiedä. Ehkä olen aivan pihalla...

[-katy-]

Olla tekemisissä, kiinnostua ristiriitaisista ihmisistä ja tajuta että ihmisissä voi olla täysin ristiriitaisia ominaisuuksia. Yhdessä ihmisessä. Kuten myös ristiriitaisia tunteita yhtäaikaa. Ja hyödyntää ja sallia tämän asian ilmetä ihmissuhteissaan. Tajuta että se hyvän ja pahan (ja leikin ja toden) raja on jokaisessa meistä, ei vain välillämme, ja sen käyttö myös oma valintamme.

Itse olen sitä mieltä, ja uskon, että ihmiset jotka hakevat jotakin miehet joko vain neitsyttä tai huoraa, naiset joko vain renttua tai nörttiä ovat jotenkin huonosti yhteydessä, tai sovussa, vastaavaan/-viin ominaisuuteen/-siin itsessään.

Tässä ainakin yksi jonkin verran ristiriitainen.
No,pakko myöntää noi hormoonienkin tuomat vaihtelun kuun kierrossa,niin valtavasti mielialaan ja olemiseen vaikuttavat. Ettenpä sanoisi hieman sekoavani. \:

Hyvin tiivistit ja sanoit ristiriitaisuudesta

[Aino]

Minua alkaa lähinnä aina huvittamaan, kun ryhdytään määrittelemään "oikeaa, puhdasta, aitoa" sadismia (tai masokismia, alistumista, d/s:ssää...) Ihme vimma määrittelylle.

Itse ajattelen niin, että BDSM on aikuisten leikkiä, jossa tunteet ovat ihan totisinta totta. Ihan kuten lapsenakin leikkiessä ne tunteet olivat ihan aitoja ja oikeita, vaikka niitä harjoitteli ja opettelikin leikin varjolla. Ja BDSM on hyvää ja turvallista leikkiä silloin, kun kaikki osapuolet pysyvät sen verran järjissään, että kykenevät lopettamaan toiminnan, kun meinataan mennä/menee rajojen yli. Mielikuvaharjoituksena: se, että lopetan kohteen satuttamisen turvasanaan, ei tarkoita, ettenkö olisi ihan aidon, puhtoisen sadistin riemulla nauttinut toisen kärsimyksestä juuri hetkeä ennen. Se vain tarkoittaa, etten sadistin lisäksi ole myös psykopaatti, vaan kykenevä empatiaan ja järjelliseen ajatusjuoksuun myös silloin, kun koen niitä ihan aitoja ja oikeita tunteita.

Siispä leikkien, iloitellen ja nauttien, ihan aidosti ja oikeasti, jatkan harjoituksia!

[hiz]

Tuli tuosta mieleen, että joskus on ehkä niinpäin että todellisuus on leikkiä, ja kinkyn kautta päästään siihen mikä on totta. Jos on koko päivän töissä hymyillyt kohteliaasti ja pitänyt kulissia yllä ja sitten pääsee vapauttamaan sensuroimattoman minän sessiossa, niin mikä silloin on 'leikkiä' ja mikä totta..? Kun kipu iskee niin reaktio on aito.

Ehkä osa siitä kun ei haluta mieltää jotain leikiksi on se että ymmärretään että leikki=feikki. Itse taas koen että leikki vaan tarkoittaa "ilolla/ ei niin kuolemanvakavasti tehtyä". Ja tuolla määritelmällä niin ainakin itse pyrin siihen että minun todellisuudessani olisi mahdollisimman paljon leikkiä.

Niin ja tuohon Ainon mainitsemaan määrittelyvimmaan, niin se oli ainakin minun osaltani vaan vastaus Normandien kysymykseen että mikä on 'puhdas sadismi'? Ja stogen linkki oli minusta kiinnostava, kiitos siitä! Vaikkakin jotkut siinä mainituista teorioista sadismin 'syiksi' oli aika huvittavat, esim. traumoja lapsuuden hampaidenpuhkeamisvaiheesta..

[Viridian]

Voisin vastata tuohon miksi naiset aina rakastuvat renttuihin - "ikuiseen arvoitukseen".

..... Molemmissa 'komplekseissa' on samalla tapaa odotus että toisella olisi kaksi täysin itse itsensä kanssa ristiriidassa olevaa luonteenpiirrettä yhtäaikaa. En tiedä mikä tuohon olisi ratkaisuksi tosin, jos on itse jämähtänyt tuommoiseen ristiriitaan, ehkä se että oivaltaa miten hullua on odottaa kumppaniltaan mahdotonta, ja vielä sen lisäksi odottaa että se odotus motivoisi toista olemaan mahdottomien fantasioiden kaltainen.

Olla tekemisissä, kiinnostua ristiriitaisista ihmisistä ja tajuta että ihmisissä voi olla täysin ristiriitaisia ominaisuuksia. Yhdessä ihmisessä. Kuten myös ristiriitaisia tunteita yhtäaikaa. Ja hyödyntää ja sallia tämän asian ilmetä ihmissuhteissaan. Tajuta että se hyvän ja pahan (ja leikin ja toden) raja on jokaisessa meistä, ei vain välillämme, ja sen käyttö myös oma valintamme.

Itse olen sitä mieltä, ja uskon, että ihmiset jotka hakevat jotakin miehet joko vain neitsyttä tai huoraa, naiset joko vain renttua tai nörttiä ovat jotenkin huonosti yhteydessä, tai sovussa, vastaavaan/-viin ominaisuuteen/-siin itsessään.
En tiedä. Ehkä olen aivan pihalla...

Luulen, että Chimi osuit nyt aika lähelle sitä, mistä omastakin mielestäni kinkyydessä(-kin) on kyse. Ristiriidoista ja monitahoisuudesta. Osista, kerroksista, kerrostumista. Ja aloitukseni osalta hiukan siitäkin, ettei yleensä ole olemassa mitään sataprosenttista, ja jos olisi, se ei olisi edes hyvä juttu .

Vir

[Dante79]

Njuuh. hmm.. en tiedä onko niitä kerroksia oikeastaan pohjimmiltaan muuta kuin kaksi tavallaan. Kun meidän kaikkien seksuaalisuus kaiketi asuu meidän aivoissa jollaan primitiivisemmällä suht hallitsemattomalla osa-alueella, kuin missä meidän "sivistyneempi" suunnittlevaisempi ja kulttuurillissovinnaisesti ajatteleva puoli asuu.

Jos sitä demonisoi oman seksuaalisuutensa, koska tuntuu että se ei ole yhteensopiva elämäntavotteiden kanssa, niin sitä aiheuttaa sisällään selvittämättömän ristiriidan. Mutta jos vaan tiedostaa että nää ei nyt ihan mee yks-yhteen, mutta so not, näillä mennään, koitetaan miettiä joku win-win ratkaisu tähänkin, niin me saadaan maailma missä on sensijaan että homoseksuaalit koittaa "eheyttää" itseään heteroiksi perheenisiksi, homoavioliittoja ja adoptioita, pettämisen sijaan polyamoriaa, ja parisuhdeväkivallan ym. sijasta D/s ja s/m-suhteita.

[Chmlnidae]

Njuuh. hmm.. en tiedä onko niitä kerroksia oikeastaan pohjimmiltaan muuta kuin kaksi tavallaan. Kun meidän kaikkien seksuaalisuus kaiketi asuu meidän aivoissa jollaan primitiivisemmällä suht hallitsemattomalla osa-alueella, kuin missä meidän "sivistyneempi" suunnittlevaisempi ja kulttuurillissovinnaisesti ajatteleva puoli asuu.

Jos sitä demonisoi oman seksuaalisuutensa, koska tuntuu että se ei ole yhteensopiva elämäntavotteiden kanssa, niin sitä aiheuttaa sisällään selvittämättömän ristiriidan. Mutta jos vaan tiedostaa että nää ei nyt ihan mee yks-yhteen, mutta so not, näillä mennään, koitetaan miettiä joku win-win ratkaisu tähänkin, niin me saadaan maailma missä on sensijaan että homoseksuaalit koittaa "eheyttää" itseään heteroiksi perheenisiksi, homoavioliittoja ja adoptioita, pettämisen sijaan polyamoriaa, ja parisuhdeväkivallan ym. sijasta D/s ja s/m-suhteita.

Nyt on aivan pakko esittää tarkentavaa lisäkyssää: meinaatko että voidaan erottaa jonkinlaiset "alueet": primitiivinen/sivistynyt aivoissamme? Siis että "villi" oma seksuaalisuus on siellä primitiivisessä ja monogamisen kirkkovihkimisyhteiskuntastatushierakiasopivan liiton solmiminen siellä sivistyneessä osiossa?
JA en nyt tarkoita aivojen rakenteeseen viitaten tätä kysyä...liskoaivot -> nisäkäsaivot -> järkiaivot (Paul MacLean/kolmiaivoteoria, Kelly Wilson)...tai ehkä tarkoitankin, mutta siinä tapauksessa lisään että teoria on mielestäni aika yksinkertaistava ja biologistinen ollakseen riittävän kattava perustelemaan ihmisen käyttäytymistä kulttuurisena ja sosiaalisena olentona. Saati selittämään mistä on kyse parinvalinnassa.
En siis tyrmää täysin mutta uskon (ja ihan tahallaan nyt valittu tämä verbi ettei tarvitse/joku kaipaile viittauksia) ihmisen suhteen koherentimpaan holistiseen ihmiskäsitykseen niin yksilö- kuin yhteisötasolla (ja voidaanko niitäkään erottaa...? Not!).
Oikeastaan juuri se on kiinnostavaa että niitä EI voida erottaa; ei aivo- eikä yhteisöllisyys/yksilöllisyys kulmista (biologia<->kulttuuri). Ja juuri siksi on kiintoisaa tutkia ihmistä ristiriitaisena ja kompleksisena paikkaan ja aikaan sidottuna yhteisöllisenä otuksena, vaikkapa juuri BDSM juttujen muodossa (myös muilla tavoilla mielestäni).

[Dante79]

meinaatko että voidaan erottaa jonkinlaiset "alueet": primitiivinen/sivistynyt aivoissamme?

Kiitos jatkokysymyksestä.  Rehellisesti sanottuna en tunne aivojen biologiaa kovin hyvin. Tiedän vaan että tunteita, mukaanlukien seksuaalisia tunteitaan ei silleen voi suoranaisesti päättää, ne vaan on mitä on. Toki ne saattaa muuttua jossaan määrin ajan kanssa. Mutta tekojaan voi paremmin suunnitella, voi välttää tilanteita tai pyrkiä tilanteisiin joissa tunteita herää. Pelkistin tosiaan ihan vaan siksi että pointtini oman seksuaalisuutensa kieltämisestä olisi selkeämpi, mitä ajoin kommentillani takaa. 

[mercy]

Yhdyn Mr. Inathun mielipiteeseen

Minulle kinkyssä kokemani tunteet, tuntemukset ja teot ovat aitoja, mutta tilanteet eivät.

Näin uutena tulokkaana kinky maailmaan ensimmäisenä (ja päällimmäisenä) oli se pieni pelko, että onko tämä nyt sitten 'kaikki tai ei mitään' tyylinen elämä. Että joko mennään 24/7 alistettuna kahleissa tai sitten naidaan naapurin poika ja tyydytään vanillaan. Paremmin kinkyyn ja kinkyihin tutustuttuani on käynyt selväksi, että ei se näin mene. Foorumeilla on paljon keskusteluja turvallisuudesta ja henkisen hyvinvoinnin huolehtimisesta scenen jälkeen. Äkkiseltään 'pahoilta' vaikuttavat sadistit ja domit ovatkin todellisuudessa tuiki tavallisia välittäviä ihmisiä. Kyse on siis vain kerroksista, kuten joku jo aiemmin mainitsi. Leikistä ja todellisuudesta.