Mikä on Rakkaus?

[-katy-]

Minä en tiedä mitä rakkaus on. Sen tiedän että olen onnekas kun voinut/voi kokea sitä "edes" vanhempi-lapsi -tilanteessa. Joskus kai rakkaus on sokea,epäitsekäs ja äärimmäisen sitkeä-kun haluaisi luovuttaa ja kun ei tunne että rakastaisi vaan ennemminkin kyllästyttää ja väsyttää pohjattomasti. Sitten pian sitä taas sydän täyttyy rakkaudesta ja taas kohta se "koetellaan"

Itsestäänselvää rakkaus ei ole,mutta kai sitä jonkinlaisena lahja voisi pitää-

Aamen

[Dante79]

Minulle, rakkaus on olotila, jonka voi löytää oikeastaan vain itse itsestään. Jos sen haluaa pysyväksi osaksi elämäänsä.

Suurin osa meistä etsii sitä toinen toisistaan toivoen että löytää sen jonkun puuttuvan palasen itsestään toisessa ihmisessä, tai jonkun jolle olisi tärkein asia maailmassa, ja joka haluaa ja arvostaa sinua yli kaiken jne. ja ihmiset lähestyvät toinen toisiaan kuin kaksi kerjäläistä, molemmat uskoen että toisella on se "aarre" ja jos sen vaan saisi toiselta, niin ei olisi enää ikinä tarvetta olla kerjäläinen. Koitetaan vakuutella toinen toisillemme kuinka juuri meillä on se mitä toinen etsii, vaikkei kummallakaan oikeasti ole muuta kuin sama nälkä.

Rakkauden löytämiseen ei tarvita toisia ihmisiä. Se tulee siitä kun saa itsensä henkisesti täysin kasaan ja huomaa ettei itseasiassa ole mitään mitä tarvii toisilta ihmisiltä ollakseen kokonainen ihminen ja onnellinen. Se ei ole omahyväistä itsekeskeistä narsismia, eikä mikään tavoite tai päämäärä, vaan pelkästään alku, koska sen jälkeen voi vaan elää kohdellen kaikkia ympärillään rakastavalla asenteella. Ilman että etsii ketään ihmistä joka sitoutuisi yhteiseen projektiin jossa koitetaan tehdä toinen toisemme onnellisiksi. Koska ollaan jo onnellisia etukäteen.

[Chmlnidae]

Joo. Aikalailla noin ku Schizoid yllä kirjoittaa.
Sit lisäisin vielä et vaik on kokonainen ilman toista/toisia niin joidenkin seurassa on sitten vielä enemmän; parempi ja hyvempi, kevyempi ja kauniimpi. Ja sit jos se on vielä molemminpuolista ni molemmat on parempii ja hyvempii etc.

Ja tähän yksi hieno ja kaunis ihminen: http://www.bbc.com/news/magazine-26529309

[Wibbe]

[Kettu vinossa]

What is love?

http://knowyourmeme.com/memes/what-is-love

[Fixx]

Minulle, rakkaus on olotila, jonka voi löytää oikeastaan vain itse itsestään. Jos sen haluaa pysyväksi osaksi... jne.

Hieno kirjoitus, mutta hiukan jäi askarruttamaan mihin sitä toista ihmistä sitten tarvitaan? Vai tarvitaanko? Elävätkö zen-mestarit selibaatissa?

[submit]

Rakkaus toista ihmistä kohtaan joko on tai ei ole. Jos joudut kysymään rakastatko, silloin mahdollisesti et.


Aloittajan pitkä litania saattaa hyvinkin olla kuvaus rakastamisesta, voisiko olla, että sana rakkaus vaan ei jostain syystä istu hizin suuhun/ajatuksiin parisuhdemielessä?


Parhaimmillaan rakkaus on kokonaisvaltainen olotila, joka heijastuu ympäristöönkin. En ole koskaan ajatellut, että voisi kerrallaan rakastaa vain yhtä. Harvemmin rakkaus myöskään loppuu. Suhde voi.


Määrittele rakkaus: En osaa.

[Dante79]

Minulle, rakkaus on olotila, jonka voi löytää oikeastaan vain itse itsestään. Jos sen haluaa pysyväksi osaksi... jne.

Hieno kirjoitus, mutta hiukan jäi askarruttamaan mihin sitä toista ihmistä sitten tarvitaan? Vai tarvitaanko? Elävätkö zen-mestarit selibaatissa?

Hih. Eräs edesmennyt zen-mestari, kutsui sitä viileäksi rakkaudeksi. Ei kuumaa intohimoista halua käyttää toista, eikä kylmää pettyneen ihmisen vetäytymistä maailmasta selibaattiin, vaan siltä väliltä, viileä rauhallinen kaipuu jakaa onnellisuutensa. Miksei myös seksin muodossa. 

[-katy-]

Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.

Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?

Palaan vielä tuohon aloituksen kohtaan:

Ajattelen jotenkin sillain, ettei rakkautta voi koskaan pakottaa. Kasvaa siihen kai voi ja oppia,todellakin. Ja miksi ihmeessä pitäisi tai tulisi rakastaa vain yhtä, jos on rakastaakseen enemmän ja useita ihmisiä, jos siis puhutaan vain aikuisten välisistä eroottisista rakkaussuhteista. Jösses, olisin iloinen jos useampi,tän rakkaudettomuuden sijaan kykenisi rakastamaan minua tai että itse kykenisin.

 Mutta että eihän tämä elämä ole mitään nukkekotia, missä asiat tulevat elämään kuin manulle illallinen, siis että rakkautta vaan sataa päälle eri ihmisten muodossa.
Kenties toisia niin lykästääkin, mutta kun ajattelee vaikka peräti globaalisti-

[windmillsw]

Rakkaus on halua olla kohteen kanssa ja lähellä häntä.
Hän on kaikkialla.
Rakkaus voi olla sokea, eli myös oman mielen tuotetta.
Kun kaksi tuntee sen, sen on molemminpuolista ja huumaavaakin.
Ja rakkautta on Niin monenlaista, mutta suurelta se tuntuu silloin kun hyväksyy toisen kokonaan ja sellaisenaan.
Hän näyttää silloin kauniilta.
Aika menee siivillä rakkaan kanssa.

[Potulny]

Rakkaus on tunne jota ei voi yksiselitteisesti määritellä. Rakkaus on ehdotonta hyväksymistä, täydellistä avoimuutta, syvää luottamusta, sitä että tietää sen toisen olevan lähellä silloinkin kun välimatkaa on satoja kilometrejä, sitä että tietää ettei voi olla onnellinen ilman toista. Sitä että on valmis mihin tahansa antaakseen toisen olla onnellinen, sitä että pelkkä toisen ajatteleminen saa sydämen pakahtumaan, sitä että ei koe olevansa kokonainen ilman toista, sitä että jokaisen vastoinkäyminen jälkeen huomaa olevansa edelleen siinä täynnä tunnetta, sitä että jokaisen riidan jälkeen pieni pala itseä kuolee tullakseen takaisin vahvempana, sitä että sattuu tyhjälle jos sitä toista ei olisi. Rakkaus on sitä että on valmis suojelemaan rakkautensa kohteita leijonaemon tapaan, sitä että kantaa vaikka koko maailman murheita harteillaan suojellakseen muita, sitä että uskaltaa olla toisen edessä paljaana, sielunsa näyttävänä...

"Rakkautta on monenlaista, kuin syksyisessä maassa lehtiä. Kaikki ne näyttävät samanlaisille, mutta yksikään niistä ei ole sitä. Kaikki ne ovat silti yhtä arvokkaita, yhtä kauniita, omalla erikoisella tavallaan."

[Piiskazion]

Ymmärrän lojaalisuutta. Ymmärrän uskollisuutta ja luottamusta. Ymmärrän ystävyyttä, toisen seurassa viihtymistä, yhteisymmärryksen tunnetta, 'sieluntoveruutta'. Ymmärrän miten mukavaa on, kun toinen ymmärtää minusta asioita selittämättä, ja välittää minusta ja onnellisuudestani.

Ymmärrän perheenperustamisviettiä. Ymmärrän laumaankuuluvuustunteita - pennuista, vanhemmista ja muista laumanjäsenistä huolehtimista, kannustamiata ja niiden suojelemista kaikelta pahalta, viimeiseen hengenvetoon. Ymmärrän toiseen kiintymistä, ymmärrän lupauksia ja ymmärrän riippuvuutta. Ymmärrän turvallisuudenkaipuuta ja turvatun jatkuvuuden antamaa sielunrauhaa.

Ymmärrän viehätystä, seksuaalista yhteensopivuutta, kemioita ja pakkomielteistä tarvetta saada nauttia jonkun tietyn henkilön huomiosta. Ymmärrän D/s kuvion subin kaipuuta D:n luo, ja sitä tyydytyksen tunnetta kun löytää toisesta itseään täydentävän palasen. Ymmärrän palvomista ja toisen tarpeiden asettamista omieni edelle. Ymmärrän empatiaa, ja oman nautinnon ammentamista toisen nautinnosta ja onnesta. Ymmärrän omistamisenhalua ja omistettuna olemisen onnea.

Mutta mikä/mitä on Rakkaus? Mitä Sinä tarkoitat kun sanot että rakastat? Miten se eroaa noista yllämainituista asioista?

Ymmärrän rakkautta, kun sillä tarkoitetaan elämänasennetta tai olotilaa, jeesus-/buddha- tai äititeresamaista täyttä hyvyyttä Kaikkea kohtaan. Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.

Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?

Minusta tässä oli melko kattava rakkauden määritelmä. Kaikki muu on sentimentaalista kuonaa.

[Mr.Inathu]

Ymmärrän lojaalisuutta. Ymmärrän uskollisuutta ja luottamusta. Ymmärrän ystävyyttä, toisen seurassa viihtymistä, yhteisymmärryksen tunnetta, 'sieluntoveruutta'. Ymmärrän miten mukavaa on, kun toinen ymmärtää minusta asioita selittämättä, ja välittää minusta ja onnellisuudestani.

Ymmärrän perheenperustamisviettiä. Ymmärrän laumaankuuluvuustunteita - pennuista, vanhemmista ja muista laumanjäsenistä huolehtimista, kannustamiata ja niiden suojelemista kaikelta pahalta, viimeiseen hengenvetoon. Ymmärrän toiseen kiintymistä, ymmärrän lupauksia ja ymmärrän riippuvuutta. Ymmärrän turvallisuudenkaipuuta ja turvatun jatkuvuuden antamaa sielunrauhaa.

Ymmärrän viehätystä, seksuaalista yhteensopivuutta, kemioita ja pakkomielteistä tarvetta saada nauttia jonkun tietyn henkilön huomiosta. Ymmärrän D/s kuvion subin kaipuuta D:n luo, ja sitä tyydytyksen tunnetta kun löytää toisesta itseään täydentävän palasen. Ymmärrän palvomista ja toisen tarpeiden asettamista omieni edelle. Ymmärrän empatiaa, ja oman nautinnon ammentamista toisen nautinnosta ja onnesta. Ymmärrän omistamisenhalua ja omistettuna olemisen onnea.

Mutta mikä/mitä on Rakkaus? Mitä Sinä tarkoitat kun sanot että rakastat? Miten se eroaa noista yllämainituista asioista?

Ymmärrän rakkautta, kun sillä tarkoitetaan elämänasennetta tai olotilaa, jeesus-/buddha- tai äititeresamaista täyttä hyvyyttä Kaikkea kohtaan. Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.

Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?

Minusta tässä oli melko kattava rakkauden määritelmä. Kaikki muu on sentimentaalista kuonaa.

En ymmärrä mitä vikaa tunteellisuudessa on puhuttaessa rakkaudesta? Rakkaudesta jota on mahdotonta edes kuvata saati sitten tislata irti yksilöllisestä tunnekokemuksesta.

Minusta juuri raa'an ja laskelmoidun reaalimaailman päälle valutettu kerros sentimentaalista romantiikkaa on kuin kinuskikastike muutoin mauttoman vaniljajäätelöpallon päällä

-Mr.Inathu

[Piiskazion]

Ymmärrän lojaalisuutta. Ymmärrän uskollisuutta ja luottamusta. Ymmärrän ystävyyttä, toisen seurassa viihtymistä, yhteisymmärryksen tunnetta, 'sieluntoveruutta'. Ymmärrän miten mukavaa on, kun toinen ymmärtää minusta asioita selittämättä, ja välittää minusta ja onnellisuudestani.

Ymmärrän perheenperustamisviettiä. Ymmärrän laumaankuuluvuustunteita - pennuista, vanhemmista ja muista laumanjäsenistä huolehtimista, kannustamiata ja niiden suojelemista kaikelta pahalta, viimeiseen hengenvetoon. Ymmärrän toiseen kiintymistä, ymmärrän lupauksia ja ymmärrän riippuvuutta. Ymmärrän turvallisuudenkaipuuta ja turvatun jatkuvuuden antamaa sielunrauhaa.

Ymmärrän viehätystä, seksuaalista yhteensopivuutta, kemioita ja pakkomielteistä tarvetta saada nauttia jonkun tietyn henkilön huomiosta. Ymmärrän D/s kuvion subin kaipuuta D:n luo, ja sitä tyydytyksen tunnetta kun löytää toisesta itseään täydentävän palasen. Ymmärrän palvomista ja toisen tarpeiden asettamista omieni edelle. Ymmärrän empatiaa, ja oman nautinnon ammentamista toisen nautinnosta ja onnesta. Ymmärrän omistamisenhalua ja omistettuna olemisen onnea.

Mutta mikä/mitä on Rakkaus? Mitä Sinä tarkoitat kun sanot että rakastat? Miten se eroaa noista yllämainituista asioista?

Ymmärrän rakkautta, kun sillä tarkoitetaan elämänasennetta tai olotilaa, jeesus-/buddha- tai äititeresamaista täyttä hyvyyttä Kaikkea kohtaan. Että sitä tunnetta sitten voisi tuntea vain yhtä henkilöä kohtaan, on mielestäni rakkauden perusajatuksen vastaista.

Mutta kuten tekstistäni huomaatte, rakkauden perusajatus on ehkä täysin mennyt minulta ohi. Kertokaa te, miten te asian ymmärrätte?

Minusta tässä oli melko kattava rakkauden määritelmä. Kaikki muu on sentimentaalista kuonaa.

En ymmärrä mitä vikaa tunteellisuudessa on puhuttaessa rakkaudesta? Rakkaudesta jota on mahdotonta edes kuvata saati sitten tislata irti yksilöllisestä tunnekokemuksesta.

Minusta juuri raa'an ja laskelmoidun reaalimaailman päälle valutettu kerros sentimentaalista romantiikkaa on kuin kinuskikastike muutoin mauttoman vaniljajäätelöpallon päällä

-Mr.Inathu

Tarkoitin sanoa, että tuohon hizin listaan ei ole mitään olennaista lisättävää.

[Violation]

Rakkaus on järki ja rakkaus on tunne. Luin mielestäni hyvän lauseen:”kukaan ei ole koskaan rakastanut ketään siten, kuin jokainen tarvitsisi tulla rakastetuksi”. Ihminen on vajavainen. Ihmisessä on jumalaista ja elukkaa. Siksi en usko, että ihminen yltää rakkauteen. En ole varma onko poikkeuksia. Kenties vanhemman rakkaus lapseensa on sitä lähimmillään. Mutta täydellistä rakkautta en usko ihmisten välisissä suhteissa olevan. Se riittäköön, että yrittää parhaansa. Ensin rakastaa itseään vajavaisena olentona ja sitten muita sen verran, kuin kukakin osaa. Olen itsekin sanonut rakastaneeni. Mutta näin jälkeenpäin uskon, että se ei ollut aivan sitä itseään vaikka sanojani tarkoitinkin tuolla hetkellä.