Mulle rakkaus on sitä, kun arvostaa ja kunnioittaa toista kokonaan, juuri sellaisena kuin se on. Mikä ei tarkoita, että sen pitäis pysyä sellaisena, tai että sen näkis jotenkin epäinhimillisen "täydellisenä". Pikemminkin niin, että ei arvioi toista minkään omien vaatimuslistojensa kautta, vaan tuntee suurta arvostusta samalla kun tunnistaa toisen toiseuden. Sen, että se on itsestä erillinen ja erilainen ihminen.
Tää ei myöskään tarkota, että rakastettu ois välttämättä itselle täydellinen, hyvä tai oikea kumppani. Vaikka toista arvostaa ja kunnioittaa kokonaan ja kokonaisena, siinä voi olla sellasia piirteitä, jotka ei sovi yhteen omien piirteiden kanssa.
Rakkauteen kuuluu usein myös läheisyyden tunne ja halu viettää aikaa toisen kanssa ja mahdollisesti olla sen lähellä. Mut se on sitten tietyn tyyppistä rakkautta, ehkä sitä mitä tässäkin tarkotetaan. Rakkautta voi tuntea ja se voi olla toiminnan lähtökohtana hyvin monissa eri tilanteissa ja eri suhteissa. Suhteessa itseen, suhteessa maailmaan, suhteessa erilaisiin omassa elämässä oleviin ihmisiin tai sattumanvaraiseen tuntemattomaan... Joskus se on pysyvämpi olotila tietyssä suhteessa, joskus sen ottaa tietoisesti toimintansa pohjaksi, milloin mitenkin.
