Liian vaativa ja kronkeli

[-katy-]

Aivan itsekkäistä syistä ajattelin kysyä, että ja jos jotakuta muuta on mietityttänyt tämmöinen asia.
Onko joku sanonut sinulle,että olet liian vaativa ihmissuhteissasi? Jos on, millaisia mietteitä siitä syntynyt?

Mahtaako se tarkoittaa,että on omiin resursseihin nähden turhan niuho-hakee jotain,mihin ei olisi edes mahdollisuuksia?

Tämän voi käsittää vanilijaisena tai kinkynä ihmissuhdeaiheena, ihan miten haluaa.
Itselläni on ihan tavallisia arvoja ja hyvin tavallista duunarin eloa,tosin aika pitkälti yksin,mutta sen nyt ei voine katsoa liittyvän kronklaamiseen,mutta aloin miettiä,että oisko väitteessä jotain perää.

Mitä itse "vaadit" kestävältä ihmissuhteelta? Tässä tosiaan nyt jäänevät yhdenillanjutut  pois aiheesta 

[Normandie]

En muista, että minulle olisi joku sanonut minun olevan liian vaativa ihmissuhteissani. Itse pidän kuitenkin itseäni jonkin verran vaativana, mutta en kohtuuttomana. Kestävän ihmissuhteen edellytys minulla on se, että rakastaa. Rakkautta on toki niin kovin erilaista, että sitä on mahdotonta määritellä, minkälaista sen rakkauden tulisi olla. Molemminpuolinen kunnioitus, rehellisyys, arvostus. Etäisyyden ja toisaalta läheisyyden antaminen toiselle on taitolaji, mutta minulle se on ehdottoman tärkeää. Aina en halua olla kovin lähellä ja joskus jos on kovin etäällä, tulee polttava ikävä.

Samat arvot luovat pohjaa yhteiselle elämälle, olkoon se yhteinen elämä sitten vaniljaa tai kinkyä. Samanlainen huumorin- ja tilannetaju ovat tärkeitä. Minulle on aina ollut myös erittäin tärkeätä se, että vaikka on kyseessä kahden ihmisen välinen suhde, niin siinä suhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä. Kaksi minää, ei yksi. 

[Lady Whip]

Minusta liika vaativuus on rehellisyyttä itseä ja toista kohtaan.
Tietää minkälaisen ihmisen kanssa pystyy pitämään mielenkiintoa yllä pidemmänkin aikaa.

Jotta ihmissuhde kestäisi pidempäänkin kuin ensimmäiset viikot, siinä pitää olla molemminpuolista vetoa toisiinsa.
Sen kautta jaksaa järjestää aikaa ja tilaa uudelle suhteelle.

Yksi tärkeimmistä on tilan antaminen ja sen ottaminen. Jotkut tarvitsevat laajemman oman reviirialueen kuin taas toisille riittää hämmästyttävän pieni ympyrä.
Eikä kyky kuunnella ole yhtään hassumpi ominaisuus.

[Lilith]

Mä elin hiljattain vuosia ilman rakkaussuhdetta ja olin ajoittain tosi yksinäinen ja kaipasin kumppania ihan hirveästi. Useampi ystävä ehdotti mulle että jos "höllentäisin" kumppanikriteereitäni, olisi uuden kumppanin löytyminen paljon helpompaa.

Kävin aika isoja pohdintoja itseni kanssa kartoittaakseni niitä vaatimuksia jotka mulle ovat ehdottomia ja niitä, joissa voisin joustaa. Mikä olisi minulle olennaista ja ehdotonta pitkässä rakkaussuhteessa?

Tiedän ja tiesin, että mun kriteerini ovat niin kapeat, ettei tässä kaupungissa ole kovin montaa potentiaalista kandidaattia. Aloin jo valmistautua henkisesti siihen että tulisin elämään ilman rakkaussuhdetta, ja sessioinnin tarpeeni pitäisi hoitaa jollain satunnaisilla jutuilla ja tottua elämään tosi vähällä seksillä. Panostaa hyviin ystävyyssuhteisiin.

Kriteerit, joista nyt puhun, ovat siis nimenomaan pitkän ihmissuhteen kriteereitä. Sessioidessa mulle tärkeää ovat olleet mielenkiintojen kohtaaminen ja kyky kommunikoida.

Mä haluan että kumppanini on poliittisesti aktiivinen tai ainakin kiinnostunut politiikasta. Ja että arvomaailma on vasemmalla. Ja että hän on älykäs ja utelias. Ja ateisti tai agnostikko. Osaa puhua, hyvät kommunikaatio- ja itsereflektointitaidot. Ja vegaani tai vähintään lakto-ovo-kasvissyöjä. Polyamorinen tai vähintään poly-curious. Ja todella queer. Ja todella kinky (pitää kivusta, alistamisesta, nöyryyttämisestä, käyttämisestä, roolileikeistä). Ei näihin kriteereihin kovin moni mahdu. Ja moni niistä jotka mahtuvat, ovat mun eksiä, heh.

Pohdin mistä voisin joustaa. Tai mistä mulla ei ole näkemystä. Pidin avoimena sen, mitä sukupuolta kumppanini on. Ulkonäkökriteereitä mulla ei ole. Ikäkin voi olla monenlainen. Kestän jos toinen on enemmän vihreä kuin vasemmalla. Ja että jos kumppanilla olisi jokin fetissi, joka olisi hänelle tärkeä, voisin opetella tuottamaan hänelle nautintoa myös sen kautta vaikkei se omaa ydintäni olisikaan.

Sitten, kuin ihmeen kaupalla, elämääni astui ihminen joka oli kaikkea sitä mitä halusin. Ja minä olin kaikkea mitä hän oli kaivannut. Odottaminen ei ollut turhaa. Pidän itseäni valtavan onnekkaana ja etuoikeutettuna. Kun kaikki ydinpalikat sopivat saumattomasti yhteen, on vaikea keksiä mitään mikä tätä liittoa voisi horjuttaa. Tähän voi jäädä.

[-katy-]

Lilith,kieltämättä melkoiset kriteerit,mutta hienoa ettei mahdottomat näemmä

Itselläni ei nyt äkkiä tule mieleen ehdottomia kriteereitä paitsi huumorintaju ja jos se osuu jotenkin yksiin.
Tai no,ylipäätään että menee kokonaisuus enemmän plussan kuin miinuksen puolelle,siis se yhteinen "sävel"

[Lilith]

Katy, karsin kaiken jonka pystyin karsimaan, nuo olivat ne jäljellejääneet ydinkriteerit... Mikäänhän ei kuitenkaan ole pysyvää, eri ikäisenä olen pitänyt tärkeinä erilaisia arvoja. 20-vuotiaan minun listani olisi ollut tosi erinäköinen ja 50-vuotiaan minun varmaan myös 

[-katy-]

Ymmärsin Lilith. Toiset kai muuttuvat enemmän vuosikymmenten kuluessa kuin toiset,mutta sehän mukavaa onkin,että erilaisuutta löytyy.
Itse en usko tästä paljoa muuttuvani tai ainakin viimeiset kymmenen vuotta ollut kutakuinkin samoin miettein.
Tai ehkä eniten muutosta tullut tossa kinkypuolella, kun vasta 4 vuotta ja rapiat ymmärtänyt jotain aiheesta.

Tosin joskus pelkää sortuvansa samaan aivopesuun=toistelee samoja asioita ja uskoo niiden olevan totta,kuin joskus muinoin tuli uskoteltua isoista asioista.