Kuinka toimit haasteelisen subin kohdatessasi?

[Marimintti]

En toimi. Ikävä kyllä kantapään kautta opittu fakta.

Nykyään yritän pysyä linjalla, jossa kaksi varoitusmerkkiä (ihan omat kehitelmäni, ei mitään yleistä kinkyfaktaa nämä) johtaa siihen, että vaihdan kohdetta tai nautiskelen helposta elämästäni jo olemassaolevan seuran kanssa.

[Marimintti]

Ja mitä otsikon kysymykseen tulee. Kävelen kylmästi ohi. Varsinkin kun on jo hankala muija. 

No ei oo hankala.. Ihana on! 

[hihaton]

Ei mua kiinnosta arvailla, mistä toinen tykkää tai mitä tarvii voidakseen alistua. Tietenkään ei tarvi luetella alusta asti minkälainen session pitää olla, mutta suunta pitää olla tiedossa ja kerrottuna. Mieluummin skippaan kuin alan arvailemaan.

Onneksi nykyinen subini on osannut kertoa tykkäämisistään, ja alkuhaistelun jälkeen on ollut helppo improvisoida yhä kierompia ja sadistisempia tapoja pistää kiukutteleva pikkuinen takaisin ruotuun. Kukaan ei ole kenellekään ensi hetkestä täydellinen top, mutta kun peruskemiat ovat kohdallaan, on helppo oppia koko aika paremmaksi.

Dan Savagea muotoillen lainatakseni, ei ole olemassa sitä yhtä, on vain nollapilkkuysejä joita voi pyöristää ylöspäin.

[rubmo]

*helposti alistuvat masokistit, ilmoittautukaa!*   

Täällä! *huitoo innokkaasti*

Mutta juu, myös omalla kohdallani myös täytyy sanoa, että jos joku on vaikea immeinen ihan vaan ollakseen "haastellinen", niin saapi olla minun puolesta, enkä minä jaksa jahdata semmoisia. Kommunikaation pitää pelata, olipa suhdedynamiikka mikä tahansa.

[pikkusisko]

Minusta on aika mielenkiintoista, miten "haasteellinen sub" tulkitaan tämän ketjun antaman aineiston mukaan niin usein vaikeaksi tai jopa niskoittelevaksi.

Periaatteessa minä olen helvetin helppo alistuja käsitellä. Kun on minuun luvan saanut, minua voi käyttää ja panna oman tahtonsa ja taitonsa mukaan, ja minä pelkästään nautin siitä.

Mutta siinäpä onkin ne pari kompastuskiveä. Ensinnäkin, minuun pitää saada se lupa. Sitä ei liikene ihan kenelle tahansa, eikä se todellakaan irtoa taivuttelemalla. Tavallaan siis vastaus aloituksen kysymykseen oman kokemukseni mukaan olisi unohtaa koko juttu: she/he is just not that into you.

Ja se tahto ja taito. Minä olen ihminen. Minulla on omat haasteeni, niin alistumisessa kuin elämässä yleensäkin. Jollei niitä osaa ja/tai halua käsitellä, niin voi kaikin mokomin jatkaa sellaisen subin etsintää, jolla ei mitään heikkouksia olisi.

Henkilökohtaisesti arvostan yli kaiken D-ihmisiä, jotka ottavat kunnianosoituksena sen, että minä olen halukas heille alistumaan ja antamaan kaiken, mitä suinkin alistuvana osapuolena pystyn. Toisaalta, aivan yhtä paljon kunnioitan niitä jotka hyväksyvät sen, etten syystä tai toisesta tahdo tätä puolta itsestäni juuri heidän kanssaan jakaa. Sitäkin korkeammalle jakkaralle nostan ne, jotka ovat valmiita työstämään minun kanssani niitä tekijöitä, jotka tavalla tai toisella jarruttavat heittäytymästä täysin toisen armoille huolimatta siitä, miten kipeästi kaipaisin niin tehdä. Toisin sanoen, niitä jotka ovat valmiita vastaamaan minun haasteisiini.

Minusta on loppujen lopuksi aivan älytön ajatus, ettei suhteessa (oli se sitte D/s:ää, vaniljaa tai mitä hyvänsä) minkäänlaisia haasteita tarvitsisi saati voisi kohdata.

[-katy-]

Minä olen ihminen. Minulla on omat haasteeni, niin alistumisessa kuin elämässä yleensäkin. Jollei niitä osaa ja/tai halua käsitellä, niin voi kaikin mokomin jatkaa sellaisen subin etsintää, jolla ei mitään heikkouksia olisi.


Minusta on loppujen lopuksi aivan älytön ajatus, ettei suhteessa (oli se sitte D/s:ää, vaniljaa tai mitä hyvänsä) minkäänlaisia haasteita tarvitsisi saati voisi kohdata.

Ei tähän paljoa ole lisättävää. Tai no itse olisin toivonut vähän vähemmän "haasteita",mutta perhana,ei niille aina mahda mitään. (viittaan elämämään ja ihmisiin yleensä) Haasteellisuuden miellän melkolailla joksikin muuksi kuin ylimielisyydeksi,itsestäään liikaa kuvittelemiseksi, ja muiden yläpuolelle asettuvaksi.
Puolustusasemiin joutunee, jos jatkuvasti kyseenalaistetaan ja väheksytään,pilkataan,keksitään juttuja ja asioita,jotka muka liittyvät henkilöön tosiasioina-

Sekin,että aika harva kumminkaan kaikkien tai kenen kanssa vaan sessioi,sekstailee jne. Ei siis alistuvankaan tarvitse sellainen olla eikä se kerro mistään "haasteellisuudesta".

[Conf]

Nyt kun luin tuon aloituspostin uudestaan, niin aika leveäksi jättää tuon "haastellisuuden". Eli, vähän kuka minkäkin haasteellisena kokee. Ekalla lukukerralla jäi kuva, että haasteellisuus olisi sitä, että D asemassa saat arvailla kaiken, mistä pitää, missä rajat ja mitähän sitten tapahtuu...

Mutta joo, jos haasteellisuudella haetaan sitä luottamuksenja molemminpuolisen ymmärryksen rakentamista, eikä niinkään sitä, että sub alistuu siinä D:n lukiessa akkaria sohvalla ilman keskusteluja, niin haastellisuus olisi enemmänkin toivottava piirre.

[rubmo]

Niin, kyllähän tulkinnat kysymyksestä menevät näkyjään omien kokemusten värittämien aurinkolasien läpi Ja näkyjään kannattaisi kirjoitella pitempiä liirumeita, joissa pohdiskelisi enemmänkin asioita...

Itse tosiaan tulkitsin näitä lukiessani niin, että puhuttiin tapaukista jotka ei osoita mitään kiinnostusta tai kommunikointia takaisin päin, vaan odottaa, että toinen osapuoli tekee niin sanotusti kaiken työn, että ansaitsee jotenkin sen toisen huomion. Itse olen ihan normaaleissakin ihmissuhteissa törmännyt tähän turhan monesti, ja enää ei oikein kiinnostus tai energia riitä tuohon kuvioon. Jos toinen ei kommunikoi halujaan ja mietteitään, en minäkään enää oikein jaksa niitä kiskoa esiin tai ruveta todistelemaan omaa kelpoisuuttani johonkin. Ja eihän siitä tule mitään, jos joutuu kokoajan toisen aivoituksia arvailemaan, ja yleensä vielä saa sormilleen jos arvaa väärin Muutenkin karsastan tuota ajatusta, että toinen ihminen pitää "ansaita" jotenkin. Se on jotenkin valheellista minusta. Jos homma ei toimi omana itsenään, niin ei se vaan toimi muutenkaan, ainakaan pitkään.

Mutta nyt kun on sitten lukenut näitä muita näkökantoja, niin on tosiaan muitakin tulkintoja. Ihmiset ja tilanteet tarjoavat haasteita, ja se on hyväksyttävä, ja jos joku ihminen on sen arvoinen, myös panostettava siihen juttuun, mikä se juttu nyt sitten onkaan. Mutta on minusta eri asia onko joku haastava tarkoituksella vai esim. juuri olosuhteiden ja elämän kolhujen takia. Itse en tuota ensimmäistä jaksa, mutta jos joku siitä nauttii, niin mikä ettei, se suotakoon Jälkimmäinen minusta taas on juuri sellainen, mikä pitää ottaa huomioon. Olen itse kokenut elämäntilanteen, jossa kumppanilla/subilla on ollut ongelmia, jotka ovat rajoittaneet myös kinkyilyä. Silloin piiskat ja kahleet pistetään kaappiin odottamaan, ja keskitytään siihen ihmiseen, ei siihen, että onko hän hankala vai ei jos ei pysty toteuttamaan Isännän mielihaluja. Ei kukaan ole jonkun toisen etuoikeus.

Mutta hyvät immeiset, kommunikoikaa keskenänne, niin kinkyssä kuin muutenkin. Mikään ei minusta ole pahempaa, kuin se, että ollaan haastavia siten, että ei sano mitään. Jos minä kerran vielä kuulen subin sanovan "ihan miten vaan" kun kysyn jotain, niin sitten saa tosiaan mitä minä haluan, mikä todennäköisesti on, että panta pois kaulasta ja telkkari päälle

[Shooting Star]

mielenkiintoinen viestiketju.. ja huomaa kyllä ketkä nuoria ja aloittelevia ja ketkä kokeneita ja tietää mistä puhuu    tämän perusteella en taida olla haasteellinen subi   

[rovasti48]

Niinpä niin, kyllä subissa haastetta pitää olla, allekirjoittanut ei ainakaan ole kiinnostunut tapauksesta, joka jo
tuulikaapissa putoaa polvilleen ja ottaa sen noutajankatseen
Pidän siitä että on kyseessä "henkien taisto" ja silloin siitä on, tulossa juhlasta parhain.
Subi joka osaa lukea Masteriaan, minkä reaktion aiheuttaa tämä tekoni ja mitä siitä seuraa ja sama
toimii toisinkin päin.
Yhtä tärkeänä pidän palkitsemista kuin rangaistustakin, tunteiden kirjo on kumminkin niin laaja,
että kunnon sessiossa ne kannattaa käydä kaikki läpi.
Välillä kannattaa antaa muutama metri " siimaa," siinä alkaa aina se subin todellinen luonne pyrkiä pintaan.
Näin pysyy juttu tuoreena, jotainhan sellaista se kumminkin tekee mistä alkaa neuvottelu rangaistuksesta.
Mulla on tapana ilmoittaa mitä on tulossa, mutta aina pyydän vastatarjouksen, joskus törmää mukavaan yllätykseen
ja tuo n.s kaupankäynti on kiva lisäjuttu.
Jokaisella varmankin on omat tapansa ja mielipiteensä, niitä kunnioitettakoon

Nyt mulla on tuolla "kukkalaatikossa" yksi todellinen "verso" kasvamassa, ihanan haasteellinen...

[MasterOpie]

Joisin kupin teetä

Veisin kahville ja keskustelisin paljon. Minusta subi saa olla (jopa kuuluukin) reilulla tavalla haasteellinen esim. että hän ei alistu kenelle vaan tai haluaa että hänet alistetaan tms. Oma näkemykseni on että D.n tehtävä on alistaa/kouluttaa subistaan sopiva.

Jos taas se haasteellisuus on jotain päälleliimattua, kuten totaalista karkkikauppailua tai ikuista kalenterin katselua tms. niin sitten homma ei toimi kanssani.

- Karwis

[miumaumukkaa]

Jospa muutaman lauseen kirjoittaisi itsekin, kun aihe puhuttelee.

Haasteellisuus ei ole toivottavaa jos se tarkoittaa sitä mitä itse sillä käsitän  Minulle haasteellisuus on sitä, että toinen osapuoli ei ilmaise kiinnostustaan avoimesti, vaan haluaa tulla "metsästetyksi". Yleensäkin kommunikaation puute on yksi isoimmista turn-offeista mitä vastaan on tullut. Eli tietyllä tapaa (minulle) negatiivisesti haasteellisen subin kohdatessani, jätän subin rauhaan omilta fantasioiltani.

Toisaalta haasteellisuus voi olla myös hyvinkin toivottavaa, jos puhutaan ihmisen omasta persoonallisuudesta. Mielenkiintoisimmat tuttavuudet ovat juuri niitä "haasteellisia" tapauksia. Kaiken alullepanija on kuitenkin avoin keskustelu puolin ja toisin (en ole siinä niin hyvä itsekään, koska hitler) ja kaipaan usein toisen osapuolen aloitteellisuutta keskustelun merkeissä. Tosin joskus on kohdalle tulla tupsahtanut ihminen, jonka kanssa keskustelu sujuu kuin itsestään.

Summa summarum, haasteellisuus on katsojan silmissä ja korvien välissä, erilaiset ihmiset tuovat haasteita, toiset sopivat toisille paremmin kuin toiset. 

p.s. Ajatusten lukemista en harrasta.. vaikka ajatuksena kiehtookin 

[isabella]

Haasteelliset subit eivät ole minua varten. En tietenkään odota että kaikki alistumiseen taipuvaiset olennot lankeaisivat jalkojeni juureen minut nähdessään mutta sitten kun päästy yhteisymmärrykseen siitä että lähdetään sessioimaan, odotan tottelevaisuutta. Jos sessiotilanteessa subi jatkuvasti vitkuttaa, purnaa ja on tottelematon, minulle tulee sellainen pitäkää tunkkinne-fiilis

En tiedä onko minulla vain käynyt hyvä tuuri, mutta lähes kaikki leikkikaverini ovat olleet "epähaasteellisia". Ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa että on ensin keskusteltu siitä mitä molemmat osapuolet haluavat ja haasteelliset subit ovat jatkaneet etsintäänsä jo tutustumisen alkuvaiheessa

[nicolaus]

Minä en vonkaa, eli jos subi olisi tarpeeksi kiinnostunut - tulisi jutusta jotain. Miten siinä toimisin, en ole oikein varma yksityiskohdista, mutta asia pitäisi saada käännetyksi vähän päälaelleen: hänen pitää haluta enemmän kuin minun. Sitten se voisi lähteä rullaamaan.

Voisi sanoa, että alistaja nauttii alistamisesta, ei raada niska limassa päästäkseen nauttimaan.

[Hirvaz]

Nostan kytkintä. Toki, toki, ensin näytetään kaapin paikka tarvittavissa määrin, mutta jos sitä pitää kerta kerran jälkeen kovin osoitella, kiukuttelemista olla kuuntelevinaan, lelun mielialoja, haluja ja tarpeita eli karkkimakua jatkuvasti enemmän muka ajatella kuin omiaan jne. jne. niin todellakin perävalot on hyvin nopeasti kaikki mitä on jäljellä. Juuri ripausta enempää ei brat-diggariakaan tästä tyypistä löydy.


  * )