M/s

[Mr.Inathu]

Itse en kutsu itseäni koskaan Masteriksi, koska minulle termi on aina tarkoittanut nimenomaan toisen henkilön omistajuutta eikä se ole ollut synonyymi miespuoliselle Domille.

Itselläni on joitain M/s-kokeiluita takana kaukana menneisyydessä, mutta en kokenut niitä toimiviksi. Omistajuus-suhde edellyttää omasta mielestäni hyvin voimakasta otetta ja erityisesti vastuuta toisesta ihmisestä. Se tuo mukaan valtavan painolastin arkeen, mikäli molemmat osapuolet eivät asu saman katon alla. Kotikurityyppinen TPE-suhde samassa osoitteessa asuvien ihmisten välillä voi hyvin toimiakin oman aikansa, mutta siinäkin vastaa tulee helposti arki kaikkine ikävine ja ei-toivottavine piirteineen, kuten sairasteluineen raskauksineen, tenttiviikkoineen ja asiakaspalavereineen....

Harvalla orjalla on mahdollisuutta järjestää elämäänsä vain ja ainoastaan puoliskonsa suhteen ja vielä harvemmalla Masterilla on mahdollisuutta (ja varaa) järjestää orjansa elämää irroittaen tämän esim työelämästä.

Itse olen ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen miettinyt kuluneen vuoden aikana sitä mahdollisuutta , että olisi pitkästä aikaa pannoittanut ihmisen. Minulle jo pelkästään pannoittamisen mukanaan tuoma vastuu toisesta ihmisestä on valtava asia. Erityisesti tälläiset asiat korostuvat, jollei ole mahdollisuutta asua saman katon alla.

Itse olen vahvasti eri mieltä ns. "sessiosuhteiden" syventymisestä. Itselläni on ollut pääasiassa vain kinky-suhteita, joissa osapuolet asuvat eri osoitteissa ja tapaamisia on viikoittain tai ehkä vain kuukausittain. Silti tälläiset suhteet kestävät vuosia ja vuosia, kommunikointi on päivittäistä tai tunnittaistakin. Tunteet ja henkiset siteen syventyvät ja voimistuvat vuosi vuodelta. Se, että ihmisillä ei ole tarvetta muuttaa saman katon alle ja muuttaa sessioroolejaan arkirooleikseen, ei minun mielestäni mitenkään alenna heidän suhteidensa arvoa. Saati sitten jotenkin tekisi heidän tunteensa toisiaan kohden jotenkin vähemmän todellisiksi.

Itselleni kinkyily ja kinky-suhteet ovat tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttani, ei elämääni. Yksi kinky-suhde antaa tyydytystä yhdellä tavalla ja toinen toisella...

Silti pyöriskelen aika ajoin aika samantyyppisissä  ajatuksissa kuin kolumnin kirjoittajakin. Olisihan se tavallaan kauhean kaunis ja romanttinen ajatus omistaa joku ihminen ihan oikean oikeasti

Tasa-arvoisessa ja tasa-valtaisessa avioliitossa elävä,

-Mr.Inathu

[telle]

Ainakaan allekirjoittaneella ei missään tapauksessa ole tarvetta tuomita edellisen kaltaisia suhteita. Päin vastoin, niiaan nöyrästi ja kunnioitan niitä, jotka pystyvät hoitamaan asiansa järjellä. Ihmiset ovat erilaisia, ja pääasia kai on tunnistaa itsensä ja omat tarpeensa. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle, toinen tarvitsee enemmän ja toiselle riittää vähemmän...

Juuri nuo edellä mainitut arjen haasteet näen itse juuri niinä asioina, joihin suhde saattaa tosiaan jopa kaatua, mutta toisaalta kriisit nyt kuuluvat kaikkiin parisuhteisiin. Joko niistä selvitään, yhdessä, ja ne vahvistavat yhteen kuuluvuutta, tai ne ajavat pikkuhiljaa eri teille ja suhde loppuu.

 Ainakin noin omalta kannaltani ajattelen myös niin, että kompromissejakin joutuu pakosti tekemään jonkun verran juuri arjessa. Noista pikkulapsista ja raskauksista ei onneksi enää tällä ikää tarvitse murehtia, ainakaan ennen kuin lapsenlapsia alkaa ilmaantua:) Palaverit ja muut arkiset eivät minusta haittaa ollenkaan, lomittuvat elämään ihan sujuvasti, kunhan kommunikoidaan keskenään ja olemassa on kunnioitus ja luottamus molemmin puolin.

[Fixx]

Omistajuus-suhde edellyttää omasta mielestäni hyvin voimakasta otetta ja erityisesti vastuuta toisesta ihmisestä. Se tuo mukaan valtavan painolastin arkeen, mikäli molemmat osapuolet eivät asu saman katon alla. Kotikurityyppinen TPE-suhde samassa osoitteessa asuvien ihmisten välillä voi hyvin toimiakin oman aikansa, mutta siinäkin vastaa tulee helposti arki kaikkine ikävine ja ei-toivottavine piirteineen, kuten sairasteluineen raskauksineen, tenttiviikkoineen ja asiakaspalavereineen....

Harvalla orjalla on mahdollisuutta järjestää elämäänsä vain ja ainoastaan puoliskonsa suhteen ja vielä harvemmalla Masterilla on mahdollisuutta (ja varaa) järjestää orjansa elämää irroittaen tämän esim työelämästä.

Se yleinen käsityshän on, että M/s/TPE/24/7-suhteessa dominoivan tulee leikittää alistuvaa vuorokauden ympäri 365 päivää vuodessa, ja puolestaan alistuvan tulee olla kontillaan vähintään sama aika. Se, että sessiosuhteessa intensiteettiä pakataan lyhyeen hetkeen 110% ei tarkoita sitä, että niin tulisi tapahtua myös yhdessä asuen.

Tyypillisestihän tasa-arvoisessa Suomessamme subit luovuttavat vähäpätöisempää mikromanagerointioikeutta D:lle ja pitävät suuret linjat omissa kätösissään. Tämä on aivan oikea linja keskitien D/S-suhteessa, mutta ajattelisin että M/s-suhteessa asia menee hiukan toisin. Sen sijaan että kuormitettaisiin M:n huomio- ja huolenpitokyky äärimmilleen 24/7-mikromanageroinnilla, mitäpä jos M olisi se, joka tekee suuret päätökset, ja s:lle on delegoitu valta hoitaa pikkuasiat parhaan kykynsä mukaan (no, ajoittain toki se kynsilakan väri tulee tiedustella ylemmältä taholta..). Samaten orjan ei tarvitsisi kokea sitä kyykytystä ihan vuorokauden ympäri, vaan annetaan sen vallan olla välillä enemmän taka-alalla tarkkailemassa.

Vastuu on tietenkin yksi perustava osatekijä tällaisessa yhtälössä. Mutta ainahan vastuu on olennainen osa syviä ihmissuhteita. 

Tässä on kyse elämäntavasta, miten sitä tärkeintä ihmissuhdetta toteutetaan. Mutta ehkä kulttuurinen perimämme ei oikein suosi tähän muotoon väännettyä ihmissuhdemallia? Vapaus on kallis asia eikä siitä helpolla leivota M/s-yhteensopivaa versiota.

Lisäksi on olemassa tietysti vielä osa-aikaisia M/s-suhteita. Minusta ne ovat astetta keinotekoisempia (TPE:n se Total-osa saattaa hiukan kärsiä osituksista..), mutta onhan noita onnistuneestikin viritelty.

[Purppura]

Se yleinen käsityshän on, että M/s/TPE/24/7-suhteessa dominoivan tulee leikittää alistuvaa vuorokauden ympäri 365 päivää vuodessa, ja puolestaan alistuvan tulee olla kontillaan vähintään sama aika. Se, että sessiosuhteessa intensiteettiä pakataan lyhyeen hetkeen 110% ei tarkoita sitä, että niin tulisi tapahtua myös yhdessä asuen.

Tyypillisestihän tasa-arvoisessa Suomessamme subit luovuttavat vähäpätöisempää mikromanagerointioikeutta D:lle ja pitävät suuret linjat omissa kätösissän. Tämä on aivan oikea linja keskitien D/S-suhteessa, mutta ajattelisin että M/s-suhteessa asia menee hiukan toisin. Sen sijaan että kuormitettaisiin M:n huomio- ja huolenpitokyky äärimmilleen 24/7-mikromanageroinnilla, mitäpä jos M olisi se, joka tekee suuret päätökset, ja s:lle on delegoitu valta hoitaa pikkuasiat parhaan kykynsä mukaan (no, ajoittain toki se kynsilakan väri tulee tiedustella ylemmältä taholta..). Samaten orjan ei tarvitsisi kokea sitä kyykytystä ihan vuorokauden ympäri, vaan annetaan sen vallan olla välillä enemmän taka-alalla tarkkailemassa.

Meillä homma toimii aika lailla kuten tuossa on kuvattu. M päättää esimerkiksi mitä syödään / mihin mennään ja jättää s:n päätettäväksi mistä hän ruuan hankkii ja millä bussilla mennään minnekkin. M:llä on toki veto-oikeus arkiasioihin, mutta tämä tulee esille harvoin. Hoidettuaan hommansa hyvin s sitten palkitaan oikeudella pitää kaulapantaa päällä kotona/nukkuessa. M:llä on lupa käpertyä s:n syliin ja pyytää hellyyttä siinä missä toisinkin päin.

Leikkiessä intensiteetti tietysti nousee ja s 'tipahtaa' tavallistakin "alemmaksi" jättäen asioiden toteuksen M:lle. Leikkien jälkeen sitten palaillaan 'normaaliin' hailaillen ja paijaillen.Tavallaan voisi kai ajatella että meidän M/s suhteessa hierarkia on aina selvä, mutta vastuualueiden laajuus vaihtelee sen mukaan mitä ollaan tekemässä. Molemmat tietävt melko hyvin miten nuo rajat vedetään milloinkin ja homma toimii hyvin.

 Ennen elin harhaluulossa että 24/7-suhde ei voi olla 'terve', mutta sittemmin on mieli muuttunut. Liekkö mielikuva yllämainitusta mikromanagerointi-suhteesta yleinen, itsekkin kun ajattelin että ei kukaan voi olla onnellinen mikromanageroidessaan kaiken / jouduttuaan mikomanageroiduksi. Sittemmin eräänlaiseen 24/7aan siiryttyäni koen nyt eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Saan elää kuten haluan ja saan nähdä kumppanini hymyn joka kerta kun pyydän häntä tekemään minulle jotain.

En oikein enää tiedä miten osaisin elää ilman tätä.

Ei niin että kaikkien tulisi rynnätä M/s suhteeseen.  

[-katy-]

Ennen elin harhaluulossa että 24/7-suhde ei voi olla 'terve', mutta sittemmin on mieli muuttunut. Liekkö mielikuva yllämainitusta mikromanagerointi-suhteesta yleinen, itsekkin kun ajattelin että ei kukaan voi olla onnellinen mikromanageroidessaan kaiken / jouduttuaan mikomanageroiduksi. Sittemmin eräänlaiseen 24/7aan siiryttyäni koen nyt eläväni elämäni onnellisinta aikaa. Saan elää kuten haluan ja saan nähdä kumppanini hymyn joka kerta kun pyydän häntä tekemään minulle jotain.

En oikein enää tiedä miten osaisin elää ilman tätä.

En ole elänyt 24/7-suhteissa, paitsi olen ajatellut niin, että eikös kaikki ihmissuhteet tavallaan ole 24/7..eivät ne ystävät lakkaa olemasta olemassa,vaikkei oltaisi jatkuvasti yhdessä..en siis osaa ajatella M/s:ää ja 24/7 myöskään kovin mystisenä asiana,vaikka se varmasti aika maagista saattaisi ollakin. Toisaalta kun iät ajat on elänyt yksin,sopeutuisiko sitä edes.
Hienoa kuulla kuitenkin sinun tilanteen toimivuudesta 

[telle]

Juuri noilla edellä mainituilla tavoilla se meilläkin toimii. Noin oletusarvoisesti ajattelen, että 24/7 vaatii tiettyä henkistä vahvuutta alistuvalta osapuolelta. Stereotypiat rikki kerralla