Kun on Tunteet

[-katy-]

Toivottavasti Mr.Inathu ei tykkää kyttyrää,kun lainaan aloituksessa hänen viestiään toisesta ketjusta. Voin muotoilla sitten kyllä tämän toisinkin,koska tää ei ole hetken mielijohteesta tehty sepustus.,mutta tuo kommentti sopii omasta mielestä aiheeseen.

Ne ihmiset, jotka eivät kykene empatian tai säälin tunteisiin, heille on valitettavasti aivan turhaa kirjoittaa yhtään mitään

Mihin ihminen tunteita oikeastaan tarvitsee? Siihenkö, että kykenee toimimaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ja kun suurella osalla ihmisistä vaikuttaa olevan tunteita, kuten kykyä empatiaan?


Esimerkiksi eikö se olisi tehokkaampaa sadismia tai/ja hallintaa,kun ei asettuisi toisen asemaan kuin korkenitaan nimeksi? Jos voisi käyttää järkeään sitä vastoin enemmän eli järjellisesti päätellä, milloin mennään yli rajojen esimerkiksi tai käydyn etukäteiskeskustelun perusteella osaisi lopettaa?

Entä sitten se väittämä, jonka joskus kuullut, että ihminen joka ei kykene kovin voimakkaisiin tunteisiin tai ei jopa ymmärrä niitä ollenkaan,hakee niitä tunteita toisten reaktioista?

Karikatyyrina(elokuvista) katselee päältä kun toinen esimerkiksi itkee ja yrittää jäljitellä tämän tuntemuksia, eläytyä?
Aleksitymia- http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksitymia
Ihmistä ei kenties voi pakottaa tuntemaan,enkä itse tiedä asiasta riittävästi,mutta olettelen,ettei aivojen kemialle ja rakenteelle hirvittävästi voi esim. lääkityksen avulla tehdä asioita,paitsi tietysti olla "iloisesti tokkurassa" tai "vauhdissa" vaikkapa huumehilla- en tiedä miten kemialliset aineet vaikuttavat niiden ihmisten tunteisiin, joilla niitä ei ole "normaalissa" määrin-


Entä milloin tunteita on "ihan liikaa" eli aletaan hempeillä ja söpöstellä ihan turhan päiten?

Itse olen toivonut olevani monasti "vähän kovempi kundi", mutta vielä on vähän  heikohkoa.

Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunne

edit lisäystä

[Amynsomnia]

Tunteethan tekevät meistä osaltaan ihmisiä ja inhimillisiä sellaisia.
Tunteet rikastuttavat elämää ja niiden kautta opimme ja koemme sitä itseään
eli ELÄMÄÄ. Tunteiden kautta ilmaisemme itseämme ja jos meillä ei tunteita olisi,
olisimme robotteja.

Paljon ne ottaa mutta myös antaa niin hyvässä kuin pahassa.
No, itse kuulun herkkiin ihmisiin ja jotka elävät tunteiden kautta,
olen hyvinkin empaattinen ihminen ja välillä sellainen "kanaemo" henkinenkin,
mutta tämä on vain yksi osa minusta.
Suurin osa meistä ihmisistä on kuin sipuleita, kerroksia löytyy monen monta.
"Juntti-Einarit" asia erikseen.

Jos Kauniita ja Rohkeita katsellessa alkaa kyyneleet valua niin se alkaa olla sitä liiallista söpöstelyä.
 

[-katy-]

Jos Kauniita ja Rohkeita katsellessa alkaa kyyneleet valua niin se alkaa olla sitä liiallista söpöstelyä.
 

Kännykän kanssa kun säheltää..

Jos leffoissa ja sarjoissa mennään niin sekin piirre on aika jännä kun mafioso itkee vuolaasti ja hetken päästä jysäyttää pesismailalla petturia. Tunteita muka ei voi olla pahiksella

Mietinpä vaan tuostra kyvyttömyydestä tunneilmaisuun ja kokemisiin,että onko kova kipu ja sen haluaminen jotenkin sidoksissa tunteisiin, "jos mikään ei tunnu miltään" tai niinkin,että kokee asioita fyysistä kautta helpommin kuin " kuvia" katsomalla yms.

[Lady Whip]

Mihin ihminen tunteita oikeastaan tarvitsee? 

Vaikka mihin.
Nehän säätelevät ainakin sitä mihin kohtaan on laitettava piste jota ei saa ylittää.

Sekavalla mielellä olen katsellut täällä olevien joidenkin tuntemieni deitti-ilmoituksia.
Sellaisten ihmisten ketkä valtaa pitävänä etsivät itselleen kiusattavaa subia.
Heidän tapa toimia on mielestäni vajavaisilla tunteilla tehden sessioita joissa turvasana ohitetaan tarpeettomana.
Joissa sub itkee järkytyksestä ja mieli murtuneena kun kaikki on mennyt täysin yli hänen kestokyvyn ja rajojen.
D:n tapainen kuittaa kaiken sillä, että hänellä on oikeus omaan nautintoon, hänellä ja vain hänellä. Keinolla millä hyvänsä.
Tunteet ja kyky empatiaan olisi tällaistenkin ihmisten kohdalla näyttäneet sen pisteen jota ei saa ylittää. Vaikka haluaisi, niin silti ei saa.

[FreyasValkyrie]

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Omissa sessioissani tarkkailen kokoajan subini reaktioita ja pyrin olemaan askeleen edellä. Vaikka minulla on selkeä kuva siitä, mitä itse haluaisin toteuttaa, niin kunnioitus subia kohtaan on äärettömän tärkeä elementti. Hän on antanut itsensä ja kehonsa, sitä pitää kunnioittaa ja rakastaa. Jokaisella on oikeus määrittää rajat mitä saa itselleen tehdä, useinmiten nämä rajat tulevat esiin sessioiden aikana, jolloin niihin pitää heti reagoida asian mukaisella tavalla, varsinkin jos ei olla ollenkaan tuttuja. Tunteilla on todella suuri rooli sessioissa, tunnelman luomisessa, fantasiamaailman rakentamisessa.

Tunteita manipuloimalla voidaan tehdä todella upeita ja laaja alaisia kokemuksia. Eikä välttämättä tarvita kauhean ihmeellisiä välineitä siihen. Jos henkilö on hyvin heikko itseilmaisunsa kanssa, niin minun on hyvin vaikea ottaa selvää siitä, mikä meininki hänellä on. En pääse käsiksi hänen kehoonsa enkä mieleensä, joten en voi tietää milloin hän nauttii ja milloin hänen tekisi mieli huutaa turvasanaa. Tämä aiheuttaa sen, etten oikein uskalla tehdä mitään muuta kuin niitä asioita joita hän on pyytänyt, mielummin sitten teen session varman päälle, enkä lähde kokeilemaan kepillä jäätä.

Kuulun siihen ryhmään dommeja, jotka enemmän antavat arvoa sille, että subi nauttii ja on tyytyväinen session jälkeen. Jos oma olo on sen jälkeen virkistinyt ja mukava se on todella hyvä bonus ja siihen toki tähdätään,- tähän molemmin puoleiseen juttuun. Minut on rakennettu empaatiksi, joten kaikki tunteet ovat minulle elämänsuola ja tarkoitus. En voisi kuvitella elämää ilman niitä taikka rajoitteellisempaa tunneskaalaa, se olisi hyvin luonnonvastaista minulle. Empaattisena dommena oleminen on etu, mutta se myös toisaalta rajoittaa joidenkin asioiden kohdalla, mutta olen sitä mieltä, että vielä toistaiseksi, en ole liiemmin "rajotteista" kärsinyt.

[-katy-]

Sekavalla mielellä olen katsellut täällä olevien joidenkin tuntemieni deitti-ilmoituksia.
Sellaisten ihmisten ketkä valtaa pitävänä etsivät itselleen kiusattavaa subia.
Heidän tapa toimia on mielestäni vajavaisilla tunteilla tehden sessioita joissa turvasana ohitetaan tarpeettomana.
Joissa sub itkee järkytyksestä ja mieli murtuneena kun kaikki on mennyt täysin yli hänen kestokyvyn ja rajojen.
D:n tapainen kuittaa kaiken sillä, että hänellä on oikeus omaan nautintoon, hänellä ja vain hänellä. Keinolla millä hyvänsä.
Tunteet ja kyky empatiaan olisi tällaistenkin ihmisten kohdalla näyttäneet sen pisteen jota ei saa ylittää. Vaikka haluaisi, niin silti ei saa.

Vaikeita asioia todella. Tuossa ei kai olisi pahitteeksi ettei vain tunteiden ja kiihkon mukana menisi,mutta usein kai kokemus ja kantapää ynnä siperia opettavat.

Ei ihmistuntemus ja intuitio kera harkinnan kehity päivässä eikä kahdessa.
Onnekas on ihminen,jolla on myös muita,jotka näkevät-toisaalta eipä sitä aikuisia voi alkaa holhoilemaan liikoja,mutta asiallista vinkkausta ja jos on tiedossa tuollasta kylmyyttä ennestään-toisaalta asioita on niin helppoa verhota ja nimittää "masokismiksi" ja "sadismiksi"-

Suomalaiset pidämme itseämme jäyhinä ja ei niin tunteikkaina ja ite jopa saanut rökitystä liiallisesta tunnehömpötyksestä ja liirumlaarumista,mutta liekö kummminkin enemmän vaikeuksia siksi kun ei kykene ilmaista eikä saa ilmaista-

 Ihmeellistä pehmoilua ja viherpiiperrystä kohta työpaikoillakin ja jopa hoitotyössä! Tässä mitään puunhalaajia tarvita