Piiskaaminen, lyöminen - sattuu se kumminkin - - -

[Lilith]

Kiitos Stoge! Mä käytän voimaa tosi vähän nyt vielä kun treenailen masokistin pieksemistä. Ei voi vetää kovaa jos ei osaa arvioida miten ja missä asennossa jalka liikkuu. Itsekin aikanaan treenaillut ja tajuan jalan voimasta jotain.

[Lady Whip]

Puhun toisinaan "kivun kulinarismista".
Erilaiset välineet ja erilainen tapa aiheuttaa erilaisen tuntemuksen.
Koska omaan sekä masokistin sekä sadistin taipumuksia, olen kokenut molemmilta puolilta miltä kipu erilaisilla välineillä tuotettuna aiheuttaa.

Nämä taitavat olla täysin subjektiivisia kokemuksia. Se mikä tuntuu toiselle sopivalta ja hyvältä, saattaa olla toiselle huono vaihtoehto.
Samoin sadistin näkökulmasta katsottuna. Joku kivuntuottamistapa on suuremmassa suosiossa kuin toinen.

On ilo ja suuri mielihyvä saada vastaan masokisti joka osaa arvostaa omalla reagoinnillaan niitä iskuja mitä annan milloin milläkin. (kivun tuottaminen ei rajoitu pelkästään käteen tai erilaisiin piiskausvälineisiin. Käytössäni on ollut myös kuumanhehkuva kolvi.)

Suurin lahja sadistille taitaa olla sellainen masokisti joka on antanut luvan koko kehonsa käyttämiseen kivun suhteen.

[subpks]

Kiitos Stoge! Mä käytän voimaa tosi vähän nyt vielä kun treenailen masokistin pieksemistä. Ei voi vetää kovaa jos ei osaa arvioida miten ja missä asennossa jalka liikkuu. Itsekin aikanaan treenaillut ja tajuan jalan voimasta jotain.

Huh huh, toivottavasti tämä " pieksemisketju" ei näy ulkopuolisille. En tiedä millaisia seksuaalisia kiksejä moinen toiminta aiheuttaa, lähinnä ajattelen että kyseessä on pääkopan sisällä olevan paineen purkamisesta ei seksuaalisesta toiminnasta.

Kaikki eivät halua että piiskaaminen sattuu, päinvastoin piiskaaminen tuottaa oikein tehtynä nautintoa ja kannustaa narttuiluun.

Väkivalta on väkivaltaa vaikku kuinka uhri sitä kerjäisi. Kannattaa olla varovainen toimissaan, milloinkaan ei voi tietää milloin "uhrin" mieli muuttuu ja käräjäoikeus kutsuu. Turvallisempia paineiden purkamisvälineitä löytyy joka salilta säkin muodossa.

[Lilith]

Väkivalta on väkivaltaa vaikku kuinka uhri sitä kerjäisi. Kannattaa olla varovainen toimissaan, milloinkaan ei voi tietää milloin "uhrin" mieli muuttuu ja käräjäoikeus kutsuu. Turvallisempia paineiden purkamisvälineitä löytyy joka salilta säkin muodossa.

Öö, wait, what? Käsittääkseni olemme foorumilla joka keskittyy safe-sane-consensuaaliin väkivaltaan? Siis turvalliseen, täysjärkiseen ja yhteisymmärryksessä sovittuun.

Mä puhun usein pieksemisestä, hakkaamisesta ja väkivallasta. Koska sitähän se on, ainakin mun sessioissani. Minä ja s-ihmiseni nautimme näistä asioista ja näistä sanoista. Ei se poista lainkaan sitä että asiat tehdään fiksusti ja turvallisesti ja yhteisymmärryksessä. Mun sessioissani ei ole "uhreja", vaan vapaaehtoisesti toimivia ihmisiä jotka toteuttavat seksuaalisia mielihalujaan ja nauttivat kovasti.

Tuosta käräjäoikeusmeiningistä on tällä palstalla puhuttu usein, mielestäni sen uhka ei ole kovin realistinen. Yhdessä Suomessa tuomitussa tapauksessa oli kyse siitä että s-mimmi oli vuoden tai kaksi alle 18-vuotias ja vanhemmat näkivät jäljet, järkyttyivät ja haastoivat D:n. Kovin todennäköisenä en tuota skenaariota pidä, aika paljon jengi sessioi ja aika harvoin tuollaisesta kuulee.

[misuli_n]

Se, että antaa Domille vallan, vastapainona on myös vastuu.
Myös subilla on vastuu itsestään, siitä, että uskaltaa kertoa toiveensa, mieltymykset, pelot, rajansa.

Ja joskus on voitettava pelkonsa.

[subpks]

Öö, wait, what? Käsittääkseni olemme foorumilla joka keskittyy safe-sane-consensuaaliin väkivaltaan? Siis turvalliseen, täysjärkiseen ja yhteisymmärryksessä sovittuun.

öö, wait, what?? Minä keskityn tällä foorumilla seksuaalisuuteen, en väkivaltaan. En edes tiennyt että tämä on joku väkivallan eri muotojen analysointi foorumi.

Mä puhun usein pieksemisestä, hakkaamisesta ja väkivallasta. Koska sitähän se on, ainakin mun sessioissani. Minä ja s-ihmiseni nautimme näistä asioista ja näistä sanoista. 

Minä en puhu koskaan pieksemisestä, väkivallasta, hakkaamisesta sillä sitä se ei todellakaan ole, ainakaan mun sessioissa. Älä yleistä!

Tuosta käräjäoikeusmeiningistä on tällä palstalla puhuttu usein, mielestäni sen uhka ei ole kovin realistinen.

Ahaa, eli voit jatkaa pieksemisharrastustasi turvassa?

En ole masokisti enkä juurikaan ymmärrä sen päälle mitään joten en jatka tätä keskustelua enempää. Halusin vain tuoda esiin toisenlaisenkin näkökannan kaikein tämän mäiskimisen ja truu kinkyilyn oheen.

[Marimintti]

xxx
 

[Lilith]

subpks, kirjoitin epäselvästi, pahoittelut siitä. Yritin puhua omista sessioistani ja omista ja kumppanini mieltymyksistä. Kinkymaailma on ihastuttavan monipuolinen! Osa tykkää kivusta ja sen tuottamisesta, osa alistumisesta ja alistamisesta, osa tietyistä materiaaleista, osa verestä ja sen vuodattamisesta, osa sitomisesta ja sidottuna olemisesta ja niin edelleen. En soisi että kukaan alkaisi määritellä mitä on se "true kinkyys", vaan että kaikki saisivat toteuttaa itseään kuten parhaaksi näkevät ja keskustella siitä. Ssc-periaatteen mukaisesti tietenkin 

[LoD]

Minäkään en luokittele itseäni masokistiksi sen enempää kuin sadistiksikaan. Silti kipu, sen vastaanottaminen ja tuottaminen on mielestäni osa kinkyä suhdetta. Ei suinkaa välttämättä kaikkia suhteita, mutta kuten täällä jo useampi on maininnut sitä hakeutuu sellaiseen seuraan jossa tietoisesti tai alitajuisesti saa sitä mitä on tilannut.

Huomaan analysoivani lähinnä niitä tapoja jotka eivät ole itselle luontaisia. Eli esimerkiksi juuri se nyrkillä lyöminen. Mikä siinä viehättää eri tavoin kuin piiskan tuottama kipu? Olen aikanaan saanut ihan turpiini ja joskus riittävän ärsytyskynnyksen ylittäneenä käynyt myös toisen päälle nyrkkeineni. Näissä tilanteissa ei ole ollut kuitenkaan (ainakaan minun puoleltani) kyse mistään S/M-jutuista vaan todellakin väkivallasta.

Piiskaus, ja sen tuottama kipu (luen tähän nyt myös kaikilla muilla välineillä ja jopa kämmenellä tehtävän läimäyttelyn) on vuosien myötä mielessäni muuttunut pelkästä pelotteesta myös nautinnoksi. Nykyään jopa osaan pyytää piiskaa silloin kun tuntuu että sitä kaipaa, tosin onneksi Hän osaa lukea minua kuin avointa kirjaa ja tietää milloin tarvitsen kurituksen jopa ihan pyytämättä. Vastaavasti dominoivana olen oppinut sen ettei piiska ole läheskään kaikille rangaistus vaan myös palkinto, joten piiskan käyttämiseen on muodostunut aivan uusia ulottuvuuksia ja vivahteita riippuen siitä millaisen ihmisen kanssa piiskaa käyttää..

Se että asiasta puhutaan väliin piiskaamisena, pieksemisenä, hakkaamisena jne riippumatta siitä millaisia välineitä kukakin käyttää antaa tosin aina myös keskustelulle oman haasteensa. Foorumilla kannattaa aina muistaa se että kirjoittajalla on oma vastuunsa siitä miten asian ilmaisee, mutta lukijalla on myös vastuunsa siitä miten asian haluaa ymmärtää. Keskustelusta liveen siirtyessä on toki oleellista se että kumpikin osapuoli on ymmärtänyt asian samalla tasolla, sillä todellisuus voi olla että puhutaan kunolla pieksämisestä ja se todellisuudessa tarkoittaa paria läimäystä takamukselle.. 

Kysytäänpä tähän lopuksi vielä näin:
Onko sinulle oleellisinta se että oikeasti sattuu, vai se kivun odotus/pelko? Onko piiskaamisen tms syy se että kun ylitetään se tietty raja ja saavutetaan euforia? Vai se että voit antaa vastapuolelle mahdollisuuden toteuttaa sadistista/väkivaltaista puoltaan? Ja vastaavasti jos olet se kivun tuottaja, niin onko oleellisempaa se että pääsee näkemään toisen tuskan? vai se että näkee toisen pelon tuota mahdollista kipua kohtaan? Vai se että näkee toisen ylittävän sen rajan kun tuska muuttuu nautinnoksi?

[stoge]

subpks, kirjoitin epäselvästi, pahoittelut siitä. Yritin puhua omista sessioistani ja omista ja kumppanini mieltymyksistä. Kinkymaailma on ihastuttavan monipuolinen! Osa tykkää kivusta ja sen tuottamisesta, osa alistumisesta ja alistamisesta, osa tietyistä materiaaleista, osa verestä ja sen vuodattamisesta, osa sitomisesta ja sidottuna olemisesta ja niin edelleen. En soisi että kukaan alkaisi määritellä mitä on se "true kinkyys", vaan että kaikki saisivat toteuttaa itseään kuten parhaaksi näkevät ja keskustella siitä. Ssc-periaatteen mukaisesti tietenkin 

Mun 'sessiointi' on aina väkivaltaista.
SSC ja RACK (risk-aware-consensual-kink) ei oikein päde mulle, kyse on ehkä enemmänkin "no real death" meiningistä. Jokainen tyylillään.

Koska pannaan ? 

[tonyh]

Onko sinulle oleellisinta se että oikeasti sattuu, vai se kivun odotus/pelko?

   Mä pidän S/M:n kulttihenkisyydestä, eli kun harjoittajat jakavat yhteisen seksuaalisen motiivin ja käyttävät ihkaoikean väkivallan perusainesosia hyvään tarkoitukseen. Tää on varmaan tabuaihe, mutta mä oon tykänny siitä, kun kuritettavana olemisen kokemus muuttuu pakotetuksi seksin saamiseksi ja vielä naiselta. Mä oon aina hahmottanu dominantin tavallaan antavana osapuolena ja tykkään jos/kun hän samalla vielä onnistuu tuhoamaan "väkivaltansa" negaatiot ja muodostamaan vahvan seksuaalisen otteen uhristaan. Session ohessa tulee ikäänkuin paranneltua koko maailmaa, jossa väkivalta on enimmäkseen turhaa ja seksin tiellä, mutta nyt olisikin pakotettua seksin antamista. Kääk. Mut JOO valitettavan paljon olen ollu havainnoivani sitäkin touhua, jossa vaan mätkitään (numeron vuoksi), eikä yritetä päästä älyllisempiin ulottuvuuksiin. Mä vierastan kliinisiä piiskaleirejä ja jalkaseksiseminaareja, kun kyse on laajempaan valtateoriaan liittyvistä asioista. Mä vaan toivon, että kehkeytyis vielä joku itämaistyylinen oppi, mikä sais ihmiset tavoittelemaan S&M:ssä sellaista syvällisempää energianvaihtoa, ettei tää touhun julkikuva ainakaan olis niin kliinisellä pohjalla. Tuskin jostain jenkkilästä sellaista on tulossa, mutta jotkut taiwanilaiset ja kiinalaiset, tai uudet kurinalaisemmat maat, kunhan ne vähän vapautuvat voisivat tuoda uudenlaisia energiajärjestelmiä tänne sadomasokismin maailmaan.

  Pakotetusti. 

[Normandie]

Minäkään en luokittele itseäni masokistiksi sen enempää kuin sadistiksikaan. Silti kipu, sen vastaanottaminen ja tuottaminen on mielestäni osa kinkyä suhdetta. Ei suinkaa välttämättä kaikkia suhteita, mutta kuten täällä jo useampi on maininnut sitä hakeutuu sellaiseen seuraan jossa tietoisesti tai alitajuisesti saa sitä mitä on tilannut.

Huomaan analysoivani lähinnä niitä tapoja jotka eivät ole itselle luontaisia. Eli esimerkiksi juuri se nyrkillä lyöminen. Mikä siinä viehättää eri tavoin kuin piiskan tuottama kipu? Olen aikanaan saanut ihan turpiini ja joskus riittävän ärsytyskynnyksen ylittäneenä käynyt myös toisen päälle nyrkkeineni. Näissä tilanteissa ei ole ollut kuitenkaan (ainakaan minun puoleltani) kyse mistään S/M-jutuista vaan todellakin väkivallasta.

Piiskaus, ja sen tuottama kipu (luen tähän nyt myös kaikilla muilla välineillä ja jopa kämmenellä tehtävän läimäyttelyn) on vuosien myötä mielessäni muuttunut pelkästä pelotteesta myös nautinnoksi. Nykyään jopa osaan pyytää piiskaa silloin kun tuntuu että sitä kaipaa, tosin onneksi Hän osaa lukea minua kuin avointa kirjaa ja tietää milloin tarvitsen kurituksen jopa ihan pyytämättä. Vastaavasti dominoivana olen oppinut sen ettei piiska ole läheskään kaikille rangaistus vaan myös palkinto, joten piiskan käyttämiseen on muodostunut aivan uusia ulottuvuuksia ja vivahteita riippuen siitä millaisen ihmisen kanssa piiskaa käyttää..

Se että asiasta puhutaan väliin piiskaamisena, pieksemisenä, hakkaamisena jne riippumatta siitä millaisia välineitä kukakin käyttää antaa tosin aina myös keskustelulle oman haasteensa. Foorumilla kannattaa aina muistaa se että kirjoittajalla on oma vastuunsa siitä miten asian ilmaisee, mutta lukijalla on myös vastuunsa siitä miten asian haluaa ymmärtää. Keskustelusta liveen siirtyessä on toki oleellista se että kumpikin osapuoli on ymmärtänyt asian samalla tasolla, sillä todellisuus voi olla että puhutaan kunolla pieksämisestä ja se todellisuudessa tarkoittaa paria läimäystä takamukselle.. 

Kysytäänpä tähän lopuksi vielä näin:
Onko sinulle oleellisinta se että oikeasti sattuu, vai se kivun odotus/pelko? Onko piiskaamisen tms syy se että kun ylitetään se tietty raja ja saavutetaan euforia? Vai se että voit antaa vastapuolelle mahdollisuuden toteuttaa sadistista/väkivaltaista puoltaan? Ja vastaavasti jos olet se kivun tuottaja, niin onko oleellisempaa se että pääsee näkemään toisen tuskan? vai se että näkee toisen pelon tuota mahdollista kipua kohtaan? Vai se että näkee toisen ylittävän sen rajan kun tuska muuttuu nautinnoksi?

Kiitos LoD pohdiskelevasta kirjoituksestasi.

Minulle on tärkeätä se, että oikeasti sattuu. Masokistina kipu kokemuksena on minulle jotakin "elämää suurempaa". Kyllä minä myös aina jännitän sitä kipua, koska tietenkin koen lyönnin kipuna, joskin se minulla muuttuu samantien jonkinlaiseksi euforiaksi ja tunnen olevani enemmän elossa kipuni keskellä, kuten olen jossain aikaisemminkin kirjoittanut. En kuitenkaan pidä kaikenlaisesta kivusta. En minä nautinnosta, euforiasta tiedä tuon taivaallista kun istun hammaslääkärin penkillä hoidettavana. Tuntemukseni piiskaukseen olen jo tuonut tässä aiemmin esiin. Olenko siis osa-aikainen masokisti, koska olen kivun suhteen rajoittunut sellainen? Olenko valikoiva?

Minä toivon, että herrani nauttii minun lyömisestäni yhtä lailla kun minä nautin hänen lyödessään minua. Toiveeni ainakin on tuo molemminpuolinen nautinto ja kummankin taipumuksien huomioiminen. Hän näkee sen aina minusta, kun alan olemaan kestämiseni rajoilla. Silloin minä vain olen, oloni on rento, rauhallinen. Silloin haluaisin olla ihan hiljaa ja tarttua kiinni kehoni tuntemuksista. Kehoni muuttuu kevyemmäksi, kivun eri väriset aallot kuorruttavat aivojani, tietoista ja tiedostamatonta minääni.  Minä olen vahvasti siinä paikalla ja toisaalta olen jossakin hyvin kaukana. Kivun hetki on pitkä matka oman minäni sisimpään, silloin tunnen oman kehollisuuteni ja mieleni rajat kirkkaammin kuin koskaan muulloin.

Miksi sitten käsi, nyrkki, kämmen on se, josta minä eniten nautin? Sitä en osaa sanoa, se vain on niin. Rajojani herrani ei ole koskaan ylittänyt eikä hän koskaan ole lyönyt ns. vaarallisille alueille. Hän ei ikinä ole myöskään sessioissamme sitonut minua paikalleni, olen aina täysin vapaa liikkumaan ja vaikka lähtemään tilanteesta pois niin halutessani.

[LoD]

^ tuo sitomattomuus on yleensä itsellänikin. Joskus olen miettinyt millainen kokemus olisi joutua/päästä piiskattavaksi niin että tietäisi ettei voi halutessaan väistää lyöntiä.. Antautuisiko silloin täydellisemmin? Olisiko se helpompaa vai vaikeampaa?

[tonyh]

^ tuo sitomattomuus on yleensä itsellänikin. Joskus olen miettinyt millainen kokemus olisi joutua/päästä piiskattavaksi niin että tietäisi ettei voi halutessaan väistää lyöntiä.. Antautuisiko silloin täydellisemmin? Olisiko se helpompaa vai vaikeampaa?

  Mulla on aina ollut niinpäin toi fantasia. Nautin, kun iskun sisältämä viesti välittyy sinne ja juuri sellaisena kuin se on tarkoitettu. Lyöjä voi ladata paremmin haluamansa tunteen sopivaan kohtaan. Jos katsotaan väkivaltaa yleensä iskut tulevat kyllä kohdentumattomina ja niitä on joskus mahdollista väistää, esim. baaritappeluissa. Mut sen sijaan pahamaineis(emm)issa kidutuskertomuksissa, kuten myös videoilla uhrit on kyllä useimmiten tiukasti sidottu tai raudoissa siten, ettei väistäminen ole mahdollista (ei tietenkään aina) ja musta se on toimivamman näköistäkin. Tämä on tietysti makuasia, mutta ehkäpä tää fyysisesti pehmeiden pohjois-eurooppalaisten arvojen noudattaminen osaltaan edellyttää tätä väistämismahdollisuutta tai esim. sitä, että siteet on heikot ja niistä pystyy taistelemaan itsensä kuiville. Vaikee kuvitella kuitenkaan, et sellainen olis intensiviisempää, vaan ehkä jotkut ihmiset vaan saa enemmän irti tällasesta liikkuvasta toiminnasta. Jos esim. haluu vaan, et joku ukko tai akka käy mukiloimassa kun ite kattoo telkkaa ja se fantasia on siinä niin mitäs siinä sitomaan sitten... 

[LoD]

En tarkoita siis sitä että piiskaa saadessa koskaan väistäisin, kipu tosin saattaa hetkeksi saada vaihtamaan asentoa, mutta pelkkä sanallinen kehoitus saa palaamaan samaan paikkaan ja asentoon vastaanottamaan seuraavan lyönnin. Ja samalla tavoin ovat omat piiskattavani asettuneet vastaanottamaan sen mitä tulossa on ollut. Kahleet ja köydet jos sellaisia on ollut, ovat lähinnä olleet "rekvisiittaa" eivät todellisuudessa liikkumista rajoittavia. Toki siis ovathan ne estäneet sen ettei karkuun pääse juoksemaan, mutta ei sitä etteikö pääsisi väistämään.

Juuri siksi ajatus kai kiehtookin. Sidottuna niin ettei voi siirtyä. Toisaalta, olisiko siinä sitten suurempi "vaara" sille että joutuisi käyttämään turvasanaa. Vai antaisiko se sen mahdollisuuden että voi päästää täydellisesti irti kaikesta kun ei tarvitse tehdä töitä mielen kanssa sen suhteen että pysyy paikallaan vaikka pelottaa ja/tai sattuu...