Baarin kannatusmaksut
Laajalla skaalalla yhteiskunta luo norminsa joiden mukaan tämän(kin) yhteisönsisällä haettavat asiat ovat sairaita ja epäluonnollisia.Pienemmällä skaalalla, tämä yhteisö on luonut norminsa joiden mukaan joidenkin yksilöiden hakemat asiat ovat sairaita ja epäluonnollisia.Yksilötasolla jokainen on luonut norminsa joiden mukaan jopa omat halutovat sairaita ja epäluonnollisia.Hyväksynnän haku on täysin turhaa.Vaikka se sotisi itseäsi vastaan, halu on siinä, toteuta sitä.Oli motiivin taustalla se että "katsoin sängyn alta kun isi hakkasi mamia ja siksi olen tälläinen" tai"olen saastainen raunio joka ei tunne enää paitsi kipua" niin sekin on aivan samantekevää.Motiivi on turhaa etsintää.Halu on siinä, toteuta sitä.Lyömällä saa pahaa jälkeä aikaiseksi, oli se sitten nyrkki tai avokämmen. Entäs sitten ?Piiskalla saa aikaan kudosvaurioita, verenvuotoa ihon alla ja päällä. Entäs sitten ?"Onks se turvallista?". No ei tietenkään ole. Mitäs sit ?Halu on siinä, toteuta sitä tai etsi hyväksyntää ja motiiveja vaikka loppu ikäs.Sairas sä olet jollekin kuiteski. Entäs sitten ?-Stoge
Stoge, se vaatisi kärsivällistä tutustumista, luottamuksen rakentamista, köysiä, toisen katsomista ehkäpä jopa kuvauksen avulla, mukavaa yhdessäoloa yms. Niitä et ehkä halua ja olet liian kaukanakin ehkä.Ajatuksen tasolla varsin houkuttelevaa kyllä...Siinä sitten ehkäpä oltaisiin D/s-suhteesta jollaista mä haen - sinä et ehkäpä kuitenkaan Ja aiheeseen - mikäänhän ei ole vyöremmin ja vitsan voittanutta. Orkkufloggerista unta näen
Jotain välillä ylianalysoinnin ja rambopuukko perseeseen kai sitten.
Jotain välillä ylianalysoinnin ja rambopuukko perseeseen välillä kai sitten.
Eiköhän kaikkein tärkeintä ole kuitenkin se, että dominoiva ja alistuva tietävät mitä tekevät ja tuntevat toisensa/tapansa reagoida? Ei siinä mitään kukkahattuja tarvita asioita aikuisille neuvomaan ja määrittelemään, mitä kaksi (tai useampi) aikuista saa keskenään tehdä.Koko elämä on täynnä riskejä. Ylitä katu - jää auton alle. Syö toffeemakeinen - tukehdu. Mene selvittelemään kahden puukkojunkkarin riitaa - saa puukosta keuhkoihisi. Pese asuntosi ikkunat, kurkota ulos - ja putoa. Loukkaannu tai kuole. Elämä ilman riskejä tai riskien ottamista on turvallista ja tylsää. Voi sitten vanhana todeta, että olipahan vuosia elämässä, mutta ei elämää vuosissa. Sitä minä en halua koskaan todeta omalla kohdallani. Hallitusti riskejä, niillä saa kokemuksia. Minun ajatustapani.Minulla on herra, joka tuntee minut ja kehoni ja tapani reagoida. Nautin siitä, mitä hän tekee minulle. Ai niin, vielä sekin omituisuus minussa, että tykkään myös siitä, kun minua potkitaan. Tässäpä se minun pakettini taitaakin jo olla - lyöminen kädellä tai nyrkillä, potkiminen, kuristaminen. Ei mitään kevyttä settiä, mutta tälläinen olen. Muuksi en muutu enkä haluakaan
Kipua voi sietää, jos siitä saa nautintoa, ja jos haluaa katsoa rajojaan.Piiskan ja ruoskaniskuista voi päästä tilaan, jossa aika ja paikka menettää merkityksen.Olo on kuin leijuisi.
.
En voi olla heittämättä tätä linkkiä: http://www.lyomatonlinja.fi/Sitten se mitä olen miettinyt tätä ketjua lukiessani.Kuinka helpposti voi menettää D:nä kontrollin tilanteeseen jos piiskan tilalla ei olekaan mitään vaan paljailla nyrkeillä lähtee lyömään. Voiko joko kättä pidempi kivuntuottamisväline toimia mielen suojana jolloin lyönnit pysyvät tietyissä rajoissa.Entäpä jos D:n eteen tulee ihminen joka haluaa, että häntä lyödään nyrkeillä, hakataan, potkitaan jne. Pitääkö tässä hetkessä alkaa psykologisoimaan ja kyselemään motiiveja, kenties lapsuuden historiaa löytyykö sieltä väkivaltainen isä tai setä. Elikkä olisiko aikuisuuden halu kokea kipua rankemmalla tavalla vain tapa palata kokemaan tuttua asiaa, vaikka sitä ei oikeasti haluakaan.Vai voiko motivaatio olla joku aivan oma halu irti lapsuuden aikuisista tapahtumista.Vai onko ollenkaan tärkeää tietää hakkaamisen pyytäjän motivaatioita