Onko täällä animen katsojia?

[Myssy]

Toivottavasti Myssykin innostuu tutustumaan joskus mangaan tarkemmin - todennäköisesti löydät myös omia fetissejäsi hiveleviä sarjoja. 

Japanilaisen populaarikulttuurin kohokohta, Sailor Moon kampaamossa (7:23>)
http://www.youtube.com/watch?v=rDKEUlNbed0

[Colestramus]

"Jyväskylän pääkirjastossa osa mangasta on aikuisten osastolla sarjakuvahyllyssä, osa taas lasten osastolla. Joskus saman sarjan osa pokkareista on aikuisten osastolla ja osa lasten osastolla - on siinä asiakkailla hankala metsästää koko sarja lainattavaksi.  "

Itse olen samalle asialle nauranut monta kertaa, mutta sitten taas toisaalta ymmärtää sen vaikeuden luokitella manga sarjakuvia aikuis/lapsi luokkiin, monessa mangassa/animessa saattaa ensin vaikuttaa niin viattomalta, sitten tuleekin kauheata veren mäiskettä, seuranaan slapstick komediaa. Bleach on hyvä esimerkki, mitä tuli katsottua joskus, ja äiti muori oli siinä vieressä katsomassa sitä, sitten siinä tuli joku taistelu kohtaus, (oiskohan ollu siinä vaiheessa kun Ichigo ensimmäistä kertaa tappelee sitä punatukkaista mikä lie nimeltään heppua vastaan) ja veri lentää. Se on jotenkin niin loistavaa miten mangassa ja animessa pystyy yhdistämään viattomuuden ja lapsellisuuden, sellaiseen ylitsevuotavaan verellä mässäilyyn

[Kettu vinossa]

Bleach on hyvä esimerkki

Miten tuli mieleen tämä laulu, Ultimate Anime Hero:
https://www.youtube.com/watch?v=yNhsXnxl04w
 

[Colestramus]

Tuon nähdessäni voin rehellisesti sanoa että taidan jättää internetin vähäksi aikaa pois ja siirtyä tekemään jotain kehittävää, vaikkapa köysien hoitoa , no ei vaineskaan. Never enough internet bitches.

[gothicyoga]

Njaaa...täytynee noita joitain kahlata läpi, manga ei vain tyylisuunnallisesti ole ykkös-suosikkeja. Hyvä aikuis-sarjis kyllä kiinnostaa, mutta harvempi niistä erityisesti kolahtaa. Druuna on/oli suosikkejani, en tiedä piirsikö Serpiteri Druunaa kuinka pitkään, muutamaa albumia tuli nuoruudessa kuolattua

[Kettu vinossa]

Njaaa...täytynee noita joitain kahlata läpi, manga ei vain tyylisuunnallisesti ole ykkös-suosikkeja.

On toki totta, että useimmat suosituimmat japanilaiset sarjat näyttävät piirrostyyliltään aika samalta. Mangaa ei kuitenkaan silti voi "tyylisuunnaksi" kutsua, koska tyylejä tehdä mangaa on niin monia. Monia sarjoja ei edes japanilaisiksi uskoisi piirrostyylin ja minkään muunkaan vihjeen perusteella, mutta mangaa ne ovat silti. Hyvä esimerkki lienee Suomessakin julkaistu Masashi Tanakan piirtämä Gon, joka näyttää lähes valokuvilta, koska piirrosjälki on niin yksityiskohtaista:

Hyvä aikuis-sarjis kyllä kiinnostaa, mutta harvempi niistä erityisesti kolahtaa.

Tarkoitatko aikuis-sarjalla hentaita vai sarjaa, joka muuten on teemaltaan suunnattu aikuisille? Aikuisille suunnattuja pornottomia sarjoja on valtavasti moneen eri makuun. Löytyy niin politiikkaa, rikoksia, parodiaa, urheilusarjoja, scifiä, ihmissuhdekomediaa, romantiikkaa ja niin edelleen taatusti joka genrestä.

Druuna on/oli suosikkejani, en tiedä piirsikö Serpiteri Druunaa kuinka pitkään, muutamaa albumia tuli nuoruudessa kuolattua

Wikipedia on ystävämme:
http://en.wikipedia.org/wiki/Druuna

[gothicyoga]

kiitoksia, myönnän asiattoman yleistykseni

[Inisiä]

Ihan pakko tulla hehkuttamaan, että Sangatsu manga julkaisee Emman luojan Kaoru Morin Otoyomegatarin, engl. Bride’s Story. Heinäkuu on ilmoitettu julkaisuajankohta, mutta tarkempaa päivää ei oltu vielä kerrottu.
Itse rakastuin Emmassa esiintyvään erittäin yksityiskohtaiseen piirustustyyliin, ja mitä olen nähnyt tapahtumissa tätä Bride's Storya, niin jälki ei todellakaan ole huonontunut.
Ehdinkin jo pelätä että lopettaako Sangatsu kokonaan meitä vanhempien lukijoiden hellimisen kun on viime aikoina ollut vahvasti 9-13vuotiaille suunnattua mangaa. Onneksi pelko oli turha!
Onko kukaan tutustunut kyseiseen mangaan tarkemmin? Itse olen nähnyt vain kuvia, enkä ole viittinyt edes netissä selata tarkemmin kyseistä sarjaa.

[Purppura]

Ihan pakko tulla hehkuttamaan, että Sangatsu manga julkaisee Emman luojan Kaoru Morin Otoyomegatarin, engl. Bride’s Story. Heinäkuu on ilmoitettu julkaisuajankohta, mutta tarkempaa päivää ei oltu vielä kerrottu.
Itse rakastuin Emmassa esiintyvään erittäin yksityiskohtaiseen piirustustyyliin, ja mitä olen nähnyt tapahtumissa tätä Bride's Storya, niin jälki ei todellakaan ole huonontunut.
Ehdinkin jo pelätä että lopettaako Sangatsu kokonaan meitä vanhempien lukijoiden hellimisen kun on viime aikoina ollut vahvasti 9-13vuotiaille suunnattua mangaa. Onneksi pelko oli turha!
Onko kukaan tutustunut kyseiseen mangaan tarkemmin? Itse olen nähnyt vain kuvia, enkä ole viittinyt edes netissä selata tarkemmin kyseistä sarjaa.

Luin englanniksi yhden kirjan joku aika sitten...  piirrosjälki oli kaunista ja tarina luonteva.  Ei mulla pahaa sanottavaa siitä ole.

[Katajanmarja]

Olen lukenut »Otoyomegatarista» muutaman ensimmäisen kirjan englanniksi käännettyinä. Hienoa työtä, todella paljon kypsempää sarjakuvaa kuin »Emman» sinänsä hauska alkupuoli. Paikoitellen pientä kompurointia yksityiskohdissa, mutta mahtaisiko sitä huomatakaan, ellei kaikki muu ympärillä, varsinkin piirrosjälki, tavoittelisi täydellisyyttä. Joissakin luvuissa tarina ei pääse paljoa etenemään, kun sukelletaan niin syvälle kansatieteeseen, esimerkiksi puurakenteitten koristelemiseen tai ruuanlaittoon.

Kokonaisuudesta en sano mitään, koska sarjan loppuun asti lukeminen odottaa aikaa parempaa.

[Bakemono]

Onhan tuota tullut katsottua suht paljon. Suosikkeihin kuuluu ainakin Cowboy Bepop, Planetes, Naruto (Enjin-san on eräs suosikkihahmoistani) Ninja Scroll, Hellsing Ova, Appleseed, Ghost in the Shell, Vampire Hunter D ja Gunslinger Girl, näin muutaman mainitakseni. Sarjakuvapuolella on tullut luettua enemmälti hentaita, varsinkin sähkösenä sitä löytyy jokunen sata opusta. Fyysisenä sarjakuvana suurin osa kokoilmastani on kylläkin länsimaista tavaraa, josta löytyy todella paljon BDSM matskua. Aikasemmin mainittua Druunaa löytyy muuten netistä sähköisenä kaikki albumit, mukaan lukien suomentamattomat osat, jotka ilmestyivät Heavy Metal -lehdessä joku vuosi sitten. Kyseiseltä taiteilijalta tuli joku vuosi sitten toinen, barokkimainen sarja, joka oli ihan kiinnostava. Lisäksi on tullut pelailtua japsipelejä, kuten Biko-sarjaa ja Rapeplaytä.

Tuo edellä mainittu Bondage Game taisikin juuri latautua, pitääpä pistää katsonnan alle myöhemmin illalla...

[analogipiiri]

Heipä hei! Tässäkin yksi aika paljon animea & mangaa nähnyt. Taitava piirtäminen ja animaatio iskee lähes aina, mutta myös tietynlaisista hahmoista saan kiksejä.

Hayao Miyazakin leffoista Porco Rosso on mun suosikki. Ekan kerran näin sen noin kymmenvuotiaana YLEn esittämänä. Kyyninen, keski-ikäinen palkkionmetsästäjä-lentäjäsika on just mainio film noir -hahmo kaikenikäisille sopivassa piirroselokuvassa. Henkisesti vahva insinöörityttö Fio, joka tunkee testilennolle lupaa kysymättä ja juo rehvakkaasti limua lentäjänhaalarissaan, on aika hottis. Ponyo rantakalliolla -leffan äitihahmo Lisa, joka kaahaa autollaan kuin Misato Katsuragi, on jotenkin samaa maata. Miyazakilla nyt muutenkin on ihailtavan feministinen ote.

Serial Experiments Lainista tykkäsin taannoin sen hiljaisen, surrealistisen tunnelman takia. (Lain kävelee karhupuvussaan alakertaan isän huoneeseen. Faija nakuttelee innoissaan kymmenien tietokoneruutujen ääressä. Kuuluu vain hiljaista keskusyksikköjen hurinaa.) Ja tietty suloisesta, introvertista päähenkilöstä sai jänniä viboja teininä sarjaa katsoessa.

Alkuperäinen Ghost in the Shell -sarjakuva on siisti monestakin syystä: kyberpunk, Shirow Masamunen maanisen tarkasti piirtämät tekniset yksityiskohdat sekä vahva ja persoonallinen naisagentti, majuri Motoko Kusanagi.
    Ote tiedonannosta ennen salaista iskutehtävää:
Henkilö A: "Hitto, majuri! Päässäsi on paljon kohinaa!"
Motoko: "No vittu mul on menkat!"
Henkilö B: "Majuri, tekokättäsi kivistää hieman, eikö..."
Henkilö C: "Mikä tää karvas maku on? Syötkö rauhoittavia?"
Motoko: "No niin, jätkät! Saitte tiedot. Poistukaa päästäni tai kärtsään aivonne. Kaksi sekuntia aikaa!" - "Hitto. Nuijat uivat lähelle sieluani. Juuri tämän takia inhoan päästää noita karkeita tyyppejä pääni sisään."

Genshikenin pervot animenörtit on totta kai tuttuja. "Se, joka ei pysty runkkaamaan piirroshahmoille, on hengenlahjoiltaan vajavainen!" Kiihottuneisuudesta, sen peittämisestä ja vaivaantumisesta syntyy taidetta (esim. opiskelijakerhon initaatioriittinä toimiva testi, jossa uusi tulokas jätetään yksin kerhohuoneen pornohyllyn kanssa ja kiikaroidaan kauempaa, mitä tapahtuu; tai Chikan eka cosplaykokeilu). Myös Welcome to the NHK:lle olen naureskellut. Etenkin alkupään piirros on pikkutarkan huolellista ja mustan nörtähtävää.  Jälkimmäistä sarjaa ei voi suositella luettavaksi oikeasti yksinäisille ja syrjäytymisvaarassa oleville tyypeille.

Sit tottakai ne oikeasti sairaalloiset jutut. Mä pidän eniten Shintaro Kagon kokeiluista ja absurdista, mustasta huumorista. Esim. Neuvostoliitto-parodia Dance! Kremlin palace, jossa venäläinen ruletti toimii ratkaisuna yhteen jos toiseenkin asiaan, on hillitön. Lyhyemmistä jutuista Genesis ja Abstraction on ihan must. Jos taas haluaa räkähauskaa friikkishow'ta ja lääketiedekauhua, niin Franken Fran on sekä söpö että hämmentävä.

Edellämainittujen kanssa sopii yhteen myös Junko Mizunon Pure Trance; tyylikkäästi piirretty, söpökarmea dystopia, jossa on ylensyöjien klinikka, jota terrorisoi sadistinen Johtajatar. Mukana myös Johtajattaren luoma riiviömäinen keinotyttökaksikko sekä mykät aivo-selkäydinotukset, jotka kuoriutuvat esiin kuolleista tyypeistä. Kohtalaisen hapokasta.

Sayonara, Zetsubou-sensei on slapstickiä, satiiria mustaa huumoria -osastoa. Itsemurhaa silloin tällöin yrittävä, hienostunut ja herkkä miesopettaja; anaalisen pakkomielteinen koulutyttö, hikikomori, häntäfetisisti, päälakikaljuuntuva lukiopoika ynnä muuta ynnä muuta. Leikkituokiota Chiri Kitsun kanssa odottaisin pelonsekaisella innolla.

Range Muratan piirroksissa on vaikka mitä jänniä fetissijuttuja.

Ei-pervoista, mutta omaperäisistä ja kauniista mangoista voisi vielä mainita Hitoshi Ashinanon "Yokohama kaidashi kikou" sekä Osamu Tezukan "Phoenix". Google on ystävä.

[Inisiä]

Tämä syksy tulee olemaan itselleni vaikea. Vähän aika sitten Ivrea ilmoitti julkaisevansa Blood + suomeksi. Kyseinen manga johdatti minut aikoinaan väkivaltaisempien animesarjojen ääreen ja teki lähtemättömän vaikutuksen itseeni. Miten köyhän pienen ihmisen lompakko kestää näin monen suomijulkaisun ostaminen. Moneen vuoteen ei tule mitään ja sitten tulee liikaa kerralla. Ja Pauna mediakin on kuulema heräilemässä.

Huh!

[Colestramus]

Silmä kovana vaan tsekkailet divareita, usein ihmiset vie sinne jos ostavat ja tuumaavat että eipä olekaan niin hyvä. Monet sarjat oon ostanu divareista

[Inisiä]

Silmä kovana vaan tsekkailet divareita, usein ihmiset vie sinne jos ostavat ja tuumaavat että eipä olekaan niin hyvä. Monet sarjat oon ostanu divareista

Täytyy metsästää hyvä divari, tai nettikirppiksiä. Täällä päin on vähän huonosti noita divareita, vaikka eteläsuomessa asunkin. Kiitos vinkistä!