Oletteko samaa mieltä: Karvainta elämässä on hylätyksi tuleminen

[nicolaus]

Kysyjän kysymykseen vastaan: ei ole jos puhutaan aikuisista ihmisistä. On paljon asioita, joista on paha päästä yli ja tuo ei ole yksi niistä.

[windmillsw]

Ehkä se sanonta pitäisi olla, täytyy oppia hyväksymään itsensä ennen kun voi rakastaa muita.

Uskon että itsensä "hylkääminen" tapahtuu sitten kun on hyväksynyt itsensä. Kun on löytänyt itseluottamuksen olla se mitä on, heikkouksineen kaikkineen. Silloin ei ole enää tarvetta keskittyä itseensä vaan se keskittyminen suuntautuu ulospäin. Ei enää ajattele sitä miten maailma vaikuttaa minuun, vaan sitä miten minä vaikutan maailmaan.

Rakastaminen on varmasti taito siinä missä vihaaminenkin. Sitä voi harjoitella ja siinä voi tulla hyväksi. Kiintymyksen osoittaminen luo kiintymyksen tunteita. Samanlailla kun pelkkä fyysinen hymyily vaikuttaa suoraan olotilaan, tulee positiivisempi ja iloisempi olo vaikka kyseessä olisikin tekohymy.

Otsikosta aiheen alle:
Niin, tuo rakastaminen.
Ketjussa puhutaankin siitä, että pitäisi oppia rakastamaan itseään - ennen kuin voi rakastaa muita...
Tai, että pitää oppia hyväksymään edes itsensä, ennenkuin voi rakastaa muita...
Miten sitten vanhempien rakkaus omiin/omaan lapseen? Ei siihen vaadita omaa hyväksymistä tai rakastamista.
Ei ainakaan ennen vanhaan... lapset vain tulivat seksuaalisuuden ja yhtymisten myötä. Voihan toisesta pitää ilman rakkauttakin, tai rakastaa ilman omaa itsensä rakastamista tai hyväksymistäkin.
En usko opaskirjojen kiliseeseen tästä rakastamisesta...

Ja milloin ihminen kokee tulevansa hylätyksi, oikeasti on hyvin yksilöllistä.
Kidutettuna ollessa, raiskatuksi tullessa voi kokea mielettömän hylkäämisen. Siinä hetkessä tai myöhemmin.
Hylkäämisen itsessään läheisille ja itselleen.

Kuoleman ollessa kyseessä - minä näen siihen liittyvän vapautuksen ja rauhan.
En hylkäämistä.

Karvainta elämässä...hm. Varmasti omiin lapsiin kohdistuvat "ilkeät" tapahtumat /asiat ovat moninkertaiset verrattuna omaan kärsimykseen.

[-katy-]

..Karvainta kai omalla kohdalla olisi, etten ikinä pääsisi katkeruudesta,joka on aiheutunut sangen vaikeista tilanteista,sangen tärkeiden henkilöiden aiheuttamana.
 
Onneksi sitä on vähän oppinut esittämään itelleen kysymyksiä, kuten että onko se jonkun vika, jos on syntynyt jollain tavalla kehitysvammaiseksi? No äkkiä tuosta tietenkin keksisi ympäristön ja ne tekijät, jotka vaikutaa geeneihin,mutta kun nekään ei aina ole yksi ja ainoa syy- kaikenlaista muuttujaa ja tekijää on- ja yhtähyvin olisi itse voinut syntyä sarjamurhaajaksi tai kehittyä sellaiseksi- joskus kummallista onnenkauppaa, sattumaa, kenties kohtaloakin. Jumaluus on vaikea nähdä näissä mukana,vaikka senkin puolen tahkonut läpi ja puhki harmaan kallion 

[windmillsw]

Onneksi sitä on vähän oppinut esittämään itelleen kysymyksiä, kuten että onko se jonkun vika, jos on syntynyt jollain tavalla kehitysvammaiseksi?

Kehitysvammaiset, samoin kuin "mielialahäiriöiset",  ovat yhteiskunnamme tuntosarvia.
He eivät kenties "näytä" hyvälle, mutta kertovat herkästi yhteiskunnassa vallitsevista ongelmista.
Ovat herkkiä peilejä kaikelle, vaikka tulostavoitteellisesti narsistit pyörittävät talousmaailmaamme voittoon, voittoon ja tuloksellisuuteen.

Kumpi pahempaa kehitysvamma vai narsismi? Olisiko kumpi karvaampaa?!

[Lady Whip]

Kehitysvammaiset, samoin kuin "mielialahäiriöiset",  ovat yhteiskunnamme tuntosarvia.
 

OT.
Hienoa kuulla tämänkaltaisia mielipiteitä.
Kehitysvammaiset ovat yhteiskunnan omatunto. Näin ajattelen.

[IKRM]

Kehitysvammaiset, samoin kuin "mielialahäiriöiset",  ovat yhteiskunnamme tuntosarvia.
He eivät kenties "näytä" hyvälle, mutta kertovat herkästi yhteiskunnassa vallitsevista ongelmista.
Ovat herkkiä peilejä kaikelle, vaikka tulostavoitteellisesti narsistit pyörittävät talousmaailmaamme voittoon, voittoon ja tuloksellisuuteen.

Kaikille kuitenkin kelpaa se hyvinvointi mitä tulostavoitteelliset ihmiset luo, varsin auliisti sitä ollaan myös jakamassa useimmiten ottamatta itse osaa sen tuottamiseen.

IKRM

[oddartist]

Luulenpa että sitä hyvinvointia tuo paremminkin se, että yhteiskuntana olemme sitoutuneet huolehtimaan huonompiosasista (ainakin toistaiseksi). En menisi itseäni sanomaan kovin tulostavoitteelliseksi, mutta mieluusti niistä vähistäkin tuloista maksan veroa muidenkin hyväksi. Ainakin tällä hetkellä nuo suuresti ihaillut tulostavoitteelliset bisnesherrat näyttävät mieluummin lapioivan rahansa Caymansaarille kuin jakavat muille. Poikkeuksiakin on.

[onez]

Itse näkisin enemmän sosiaalisia yrityksiä joiden pääasiallinen tarkoitus olisi tarjota työpaikkoja. Voitot 50/50, jokaiselle työntekijälle samankokoinen siivu kakusta. Motivaatio olisi ehkä parempi kun puhalletaan yhteen hiileen. Tosin, aina siellä sit joku alkaa kateuksissaan/ahneuksissaan kitisemään että "mulle kuuluu isompi pala kun tein enemmän töitä".

Mielenterveys kuntoutujien joukossa on varmasti paljon käyttämätöntä potenttiaalia. Esimerkiksi asperger/autistisilla henkilöillä on monesti kyky keskittyä huomattavasti tarkemmin kun "tavallisilla" ihmisille. Sellaiset henkilöt voivat loistaa voimakasta keskittymistä vaativissa tehtävissä.

Se että ei sovi yhteiskunnan rattaisiin ei tarkoita sitä että olisi jotenkin rikki, se vain tarkoittaa sitä että tämä järjestelmä minkä sisälle olemme syntyneet ei ole täydellinen.

[klipklop]

Minulle karvainta elämässä on luottamuksen pettäminen. On sitten kyse rakkaus-, ystävyys- tai bisnessuhteesta.

Tämä.

Tässä vuodenvaihteen humussa ja mekkalassa mulla on tapana ottaa pieni hiljainen hetki ja summata mennyt vuosi ja menneet vuodet. Ja yhä uudelleen sieltä ponnahtaa pinnalle se vitutus sitä monipäistä joukkoa kohtaan mikä on pettänyt luottamukseni, toisaalta pettymys itseäni kohtaan kun on ollut niin helvetin sinisilmäinen, vuodesta toiseen.

Mutta oppia ikä kaikki, nokka pystyyn ja radalle! Jospa sitä seuraavasta vuodesta saisi tehtyä itselleen vähemmän haavoja sisältävän!

[windmillsw]

Mielenterveys kuntoutujien joukossa on varmasti paljon käyttämätöntä potenttiaalia. Esimerkiksi asperger/autistisilla henkilöillä on monesti kyky keskittyä huomattavasti tarkemmin kun "tavallisilla" ihmisille. Sellaiset henkilöt voivat loistaa voimakasta keskittymistä vaativissa tehtävissä.

Muistan jostain lukeneeni, että juuri mm. autisteja on haluttu mm. IT-alan yrityksiin - juuri tämän tietynlaisen herkkyyden tms. ominaisen lahjakkuuden johdosta.

[onez]

Muistan jostain lukeneeni, että juuri mm. autisteja on haluttu mm. IT-alan yrityksiin - juuri tämän tietynlaisen herkkyyden tms. ominaisen lahjakkuuden johdosta.

Tanskassa on ainakin yksi firma mikä palkaa vain autistisella spektrillä eläviä IT työläisiä - http://en.wikipedia.org/wiki/Specialisterne

[windmillsw]

Muistan jostain lukeneeni, että juuri mm. autisteja on haluttu mm. IT-alan yrityksiin - juuri tämän tietynlaisen herkkyyden tms. ominaisen lahjakkuuden johdosta.

Tanskassa on ainakin yksi firma mikä palkaa vain autistisella spektrillä eläviä IT työläisiä - http://en.wikipedia.org/wiki/Specialisterne

Hienoa älykkyyttä

[IKRM]

Muistan jostain lukeneeni, että juuri mm. autisteja on haluttu mm. IT-alan yrityksiin - juuri tämän tietynlaisen herkkyyden tms. ominaisen lahjakkuuden johdosta.

Ei liene mikään valtakunnansalaisuus, että suurin osa IT-alalla työskentelevistä varmasti omaa hyvinkin paljon asperger-piirteitä, mutta piirteisyydestä on vielä matkaa diagnoosiin ja varsinkin autismi-diagnoosiin.

IKRM