Kirjoitanpa tästä hiukan pidemmänkin kommentin.
Aloin tuossa kerran jokin aika sitten pohdiskelemaan tätä aihetta oikeen kunnolla, että miksi miehillä olevinaan on aina niin suuri "tarve" saada pillua. Pohdiskeluun taipuvaisena ihmisenä en pysty hyväksymään selityksiä kuten "silleen se vaan on".
Sitten sitä kuulee väitettävän, että miehet ovat jotenkin testosteroniensa takia jotenkin erityisen "eläimellisen himokkaita" olevinaan
ja ajattelevat mitä lie seitsemän sekunnin välein seksiä. Mutta tuokaan ei ole ollut kovin vakuuttava juttu minulle, kun en seksiä kovinkaan usein päivässä ajattele ja melkein aina masturboidessani fantasioin enemmänkin läheisyydestä ja sitä että fantasiani kohde haluaa minua ja että olen täysin avoimesti oma itseni, enkä esitä mitään. Onhan siinnä oma "eläimellinen" puolensakin, mutta ei se pelkästään sitä ole.
Tuli sitten lueskeltua wikipediasta englannin kielistä masturbation-artikkelia ja sielä sanottiin että nyky-ymmärryksen mukaan miehillä on käytännössä katsoen biologinen tarve ejakuloida kerran päivässä tai ainakin useampi kerta viikossa, jotta puhdistaisi pois vanhoja siittiösoluja siemenputkista, jotka eivät enää ole liikkuvaisia soluja ja samalla pitää eturauhanen aktiivisena joka puolestaan ehkäisee eturauhassyövän riskiä. Ja myöskin että ihminen ei suinkaan ole ainoa eläinlaji jolla on vastaavanlainen tarve. Että se on periaatteessa epäterveellistä miehenä edes olla montaa päivää ilman ejakulaatiota.
Sitten aloin miettiä miten kulttuurillisesti melkeinpä kaikki miesten ejakulaatiot muualle kuin pilluun ovat olleet historiallisesti ympäröity kauhealla syyllisyys-häpäisy-nöyryytys-demonisointi taktiikoilla. Homoseksuaalisuus ja miesten välinen anaaliseksi on vasta viimevuosikymmeninä saanut hyväksyttävyyttä, mutta edelleen monissa traditionalistisissa tai uskovaisissa piireissa antaisi itsestään kuvan, että on jotenkin epämiehekäs, heikko, perverssi, sairas ja vääränlainen mies jos kävisi ilmi että sellaista harrastaa. Ja vaikka käytännössä kaikki miehet masturboivat joka viikko, silti jos oma masturbointi käy ilmi tai siitä puhuu niin se on edelleen ympäröity ajatuksilla, että olet säälittävä luuseri tai joku ruma pornoaddikti, joka ei kelpaa naisille. Ja sitten demonisoinnin vastapainoksi lähes universaalisti on kauhea ylistys ja ihmisarvon nostatukset sille, että jos heteroavioliiton sisällä ejakuloi lisääntymistarkoituksessa, niin se on sitten se elämän täyttymys, jolle uskonnollisessa kontekstissa tulee kaiken lisäksi jumalan hyväksyntä ja se on se ainoa seksuaalisuuden muoto josta voi olla avoimesti ylpeä, yhteiskunta ja suku onnellisia jne. jne.
Olen tosiaan omissa pohdiskeluissa tullut siihen tulokseen, että tässä koko ilmiössä on pohjimmiltaan kyse loppupeleissä vaan siitä että miesten biologisen ejakulaatiotarpeen häpäisyllä on luotu psykoosimainen vääristymä mieskulttuuriin, ja yritetty kaikenlaisilla kulttuurillisilla häpäisytaktiikoilla ja odotuksilla saada miehet juoksemaan pillun perässä, jotta ei häpeäisi itseään. Ja vaikka emme enää niin hirviän traditionalistisia olekkaan (varsinkaan kinky-kulttuurissa), silti nuo omituiset asenteet ovat jääneet jossaan muodossa elämään. Ainakin omalla kohtaa kun oivalsin tämän kuvion, teki vaan mieli nauraa koko jutulle. En enää voisi edes kuvitella tekeväni mitään erityistä sen eteen että saisin pillua tai seksiä, muuta kuin olla oma itseni ja elää omaa elämääni ihan-vittu-sama asenteella.
