sitoutuminen monimutkaisesti

[peltikatti]

Mitä sanotte kokonaisuudesta, jossa on erittäin vahva sitoutuminen useampaan ihmiseen?

Miten ihmeessä sellainen voisi olla mahdollista?

Miten elää valittujensa kanssa reilusti ja oikein?

kysyy tähän hämmentävään bdsm -maailmaan päässyt (joutunut? ... Päässyt!) varttunut lady, joka ei kuitenkaan elä kysymyksensä koko maailmaa,  vaan on vain pohjattoman utelias. ....
 Ja kiitos teille, jotka tätä palstaa pidätte. Kiitos!

[Kettu vinossa]

Polyamoriasta on ainakin näissä ketjuissa keskustelua:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6684
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=2017

[peltikatti]

Kiitos linkeistä
Tulen kahlaamaan ne läpi ajatuksella ja rinteellä.

Toki toivon, että tähän ketjuun tulisi lisäksi vielä jotain uutta.

[peikkotyttö]

Lisäisin edellisiin linkkeihin tämän: http://polyamoria.fi/. Siellä kohdasta Tietoa polyamoriasta - Linkit löytää mm. vinkkejä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Voin suositella Ethical Slutia ja Power Circuits: Polyamory in a Power Dynamicia. Opening Upiin en ole vielä ehtinyt perehtyä.

Jos haluat vertaistukea ja / tai neuvoja polyamoriaan liittyen, niin voit laittaa viestin sivuston kautta löytyvälle foorumille, facebook-ryhmään (https://www.facebook.com/groups/14747240654/?fref=ts) tai jos olet rekisteröitynyt Fetlifeen, niin suosittelen sieltä ryhmiä Poly & Kinky sekä Practicing Polyamory.

Mitä sanotte kokonaisuudesta, jossa on erittäin vahva sitoutuminen useampaan ihmiseen?

Miten ihmeessä sellainen voisi olla mahdollista?

Miten elää valittujensa kanssa reilusti ja oikein?

Tässä minun tapani. Kipeistäkin asioista pitää pystyä keskustelemaan. Ei saa olettaa mitään, vaan kaikki suhteen / suhteiden faktat on puhuttava ja sovittava. On oltava rehellinen itselleen ja muille. Muiden rajoja tulee kunnioittaa ja on oltava selvillä, mitkä rajat itsellä ovat sellaisia, joita ei saa ylittää ja kerrottava ne muille. Tässä pintaraapaisu. Suosittelen lukemaan niitä Fetlifen ryhmiä. Vaikka moni keskustelu alkaakin usein ongelmatilanteesta, kommenteissa on vinkkejä siihen, kuinka monella eri tavalla sellainen on mahdollista ja kuinka he elävät valittujensa kanssa reilusti ja oikein.

[IKRM]

Tässä minun tapani. Kipeistäkin asioista pitää pystyä keskustelemaan. Ei saa olettaa mitään, vaan kaikki suhteen / suhteiden faktat on puhuttava ja sovittava.

Se menee yleensä ihmisillä niin että toisten kipeistä asioista ollaan kovin keskustelemassa, ei omista. Ja keskusteltaessa aina muistetaan mainita että kyllä kipeistäkin asioista on pystyttävä keskustelemaan.  Se on kovin hyvä muistaa aina kun puhutaan puhumisesta ja sopimisesta. Se on vahvoilla jolla ei juuri sopimisen alla oleva asia ole kipupiste.

IKRM

[Guide-Master]

Itse katson D/s suhteessa poly suhteen olevan helponpi muodostua, jos on vain yksi doiminoiva, sillä tämä voi päättää subien aseman. Tämä korostuu siinä tapauksessa, jossa kolmas osapuoli on tulossa mukaan. Nytten en siis puhu Doominoden näkökannoista, sillä en niistä ymmärrä mitään, mutta Masterien pitää kiinnittää todella paljon siihe huomiota, miten subi voovat olla ystäviä keskenään, sillä tappalemalla suosiosta ei tule kuin riitoja, joita pitää vältellä. Tässä katson itse parhaimmaksi tavaksi itse olla suosimatta kumpaakaan ja ehdottomasti heitä omina persooninaan kohdella, jossa kannattaa olla tarkkana siitä että ei toista missään nimessä suosi. Sillä naiset ovat pahinpia juuri mustasukkasina, jolloin heidän kanssa on mahdottomin tehdä yhteistyötä, jolloin usein joutuu myös valinntan kumman kanssa haluaa jatkaa.

[peikkotyttö]

Tässä minun tapani. Kipeistäkin asioista pitää pystyä keskustelemaan. Ei saa olettaa mitään, vaan kaikki suhteen / suhteiden faktat on puhuttava ja sovittava.

Se menee yleensä ihmisillä niin että toisten kipeistä asioista ollaan kovin keskustelemassa, ei omista. Ja keskusteltaessa aina muistetaan mainita että kyllä kipeistäkin asioista on pystyttävä keskustelemaan.  Se on kovin hyvä muistaa aina kun puhutaan puhumisesta ja sopimisesta. Se on vahvoilla jolla ei juuri sopimisen alla oleva asia ole kipupiste.

IKRM

En ota kantaa siihen, kuinka ihmiset tapaavat toimia. Tuossa oli tarkoituksella tuo tässä minun tapani -kommentti alussa. Sitä seurannut pintaraapaisu olisi yhtä hyvin voinut olla minä-muodossa - ehkä olisikin ollut selvempi, jos näin olisi ollut. Eli minun pitää pystyä puhumaan myös asioista, jotka ovat itselle kipeitä. Minun ei tule olettaa mitään, vaan minun on sovittava kumppanini kanssa, millainen suhteemme on. Ja niin edelleen.

Mitä tulee tuohon kipeistä asioista keskusteluun, niin tuo ei ole minulle pelkkä ohjenuora. Olen ottanut suhteissani esiin aiheita, joista puhuminen on ollut minulle vaikeaa - kyse ei siis ole ollut toisen kipeistä asioista -, mutta kyllä se on välillä vaatinut melkoisen taistelun itseni kanssa, etten olisi antanut periksi halulle vai vältellä asiasta puhumista. Minulla on kuitenkin paljon hyviä kokemuksia myös noiden minulla hankalien asioiden käsittelystä puhumalla ja se on auttanut voittamaan tuon välttelyhalun. Tämä ei ole helppoa, minä vaadin tässäkin itseltäni paljon, mutta se on mielestäni ehdottomasti kaiken vaivan arvoista.

[Riida]

Tiedän pitkään toimineita polysuhdekokonaisuuksia, joissa osa ihmisistä on naimisissakin keskenään. En ota kantaa bdsm-suhteisiin tässä yhteydessä, mutta on varmasti mahdollista sitoutua useaan kumppaniin kerralla ja saada homma toimimaan oikeantyyppisillä ihmisillä ja toimintamalleilla. Hyviä linkkejä laitettiinkin jo jakoon aiheesta.

[peltikatti]

Linkkejä tuli ja tapa toimia.

Väittäisin, että tässä leikissä pärjää vain hän, joka pn itsensä kanssa täydellisessä sopusoinnussa.

Miten toimia tilanteessa, jossa kokee jäävänsä reiluutta vähemmälle
Ja
Miten toimia tilanteessa, että kaikki kokisivat saavansa tarpeeksi.

Pelkkä puhuminen ei riitä.

[-katy-]

Väittäisin, että tässä leikissä pärjää vain hän, joka pn itsensä kanssa täydellisessä sopusoinnussa.

Miten toimia tilanteessa, jossa kokee jäävänsä reiluutta vähemmälle
Ja
Miten toimia tilanteessa, että kaikki kokisivat saavansa tarpeeksi.

Pelkkä puhuminen ei riitä.

Kai sitä toisilla on puhumisen lisäksi jotain tekoja ja toimiakin..niin, mikä on epäreilu ja reilua-

 Mitä on täydellinen sopusointu itsensä kanssa? Pärjäisi vallan hyvin yksikseenkin-olisi riittävä itse itselleen lähtökohtaisesti?

Miten leikitään polyamoriaa..tai ihmissuhteita ylipäätään?

[peikkotyttö]

Väittäisin, että tässä leikissä pärjää vain hän, joka pn itsensä kanssa täydellisessä sopusoinnussa.

Miten toimia tilanteessa, jossa kokee jäävänsä reiluutta vähemmälle
Ja
Miten toimia tilanteessa, että kaikki kokisivat saavansa tarpeeksi.

Pelkkä puhuminen ei riitä.

Samaa mieltä, että pelkkä puhuminen ei riitä. Jokaisen suhteen osapuolen pitää pystyä siirtämään puheet teoiksi. Silläkin uhalla, että kuulostan rikkinäiseltä levyltä, jatkan vielä parin esimerkin verran. Eräässä kolmiosuhteessa oli kerran tilanne, jossa kolmion jokainen osapuoli oli sitä mieltä, että juuri hän jää reiluutta vähemmälle. Tämä kävi ilmi vasta, kun yksi heistä otti asian esille muiden kanssa. Keskustelu auttoi tässä esimerkkitapauksessa vertaamaan ja suhteuttamaan tuntemuksia muiden tuntemuksiin ja huomaamaan, että tällä kertaa tuli liioiteltua. Tämä ei luultavasti ole sellainen tilanne kuin mitä yllä tarkoitit.

Se, kuinka kannattaa toimia mielestään epäreilussa tilanteessa riippuu mielestäni kustakin tilanteesta ja sitä ympäröivistä olosuhteista. Joskus oikea tapa on tuo puhuminen epäreiluudesta minusta tuntuu ja minä koen tämän näin -muodossa - eli ei muita syyttäen. Joskus oikea tapa on lähteä suhteesta. Lisäksi näiden välille mahtuu muitakin toimintatapoja.

Tässä otan kantaa vain siihen, mikä voisi olla oikea tapa toimia tai millainen tapa on toiminut minulla. Minulle on ollut hyötyä siitä, että olen lukenut muiden tarinoita, heidän neuvonpyyntöjään tiettyihin ongelmiin ja muiden polyjen vastauksia näihin tarinoihin ja ongelmiin.

Mitä taas tulee tuohon, kuinka toimia, että kaikki kokisivat saavansa tarpeeksi... Ensisijaisesti pitäisi kuitenkin huolehtia siitä, että itse saa suhteesta tarpeeksi ja yrittää tehdä se siten, ettei tule loukanneeksi muiden rajoja. Jälleen pääsen siihen keskustelun tärkeyteen, jotta saa kommunikoitua muille omat tarpeensa ja selville muiden rajat.

Esimerkki: A:lla on erilliset suhteet B:n ja C:n kanssa. B:llä ja C:llä ei ole suhdetta. B on tietyissä tilanteissa mustasukkainen A:sta eikä haluaisi, että A ja C jakaisivat tällaisia hetkiä keskenään. Jos tämä käy A:lle ja C:lle, niin tilanne ei ole ongelmallinen. A ja C kuitenkin epäilevät, että tämä johtuu siitä, että B saa mielestään liian vähän huomiota ja heidän mielestään B:n vaatimus on kohtuuton. Jos näin on, asia pitää ottaa puheeksi B:n kanssa. Minun mielestäni tämä on kuitenkin ensisijaisesti A:n tehtävä, ei C:n. A:n vastuulla on suhteiden tasapainottaminen. Kaikkien kolmen vastuulla on huolehtiminen siitä, että omat tarpeet tulevat tyydytettyä JA että ei tule rikkoneeksi toisten selvästi kertomia rajoja.

[Chmlnidae]

Mono- vai polylogi...eli ihan ”vain” yleisesti ihmissuhteista.

Olen aina vierastanut kovin tarkkaa suunnitelmallisuuta, rajausta ja määrittelemistä sekä nimeämistä ihmissuhteissa (ööö, varmaan muutenkin elämässä...?..    )

Okei. En ole poly, en mono, en hetero. Olen poly, olen mono, ööö; en ole hetero vaan bi, tai jotakin siihen suuntaan...                                                               
Mutta jos jotenkin on pakko nimetä niin varmaan sitten ihmissuhdeanarkisti. Tämäkin termi häiritsee ihan miljoonalla, ei siksi että siinä on tuo ”anarkisti”, siihen leiriin muutenkin olen aina tuntenut jonkinlaista symppaamista  (olin punkkarikin pienenä, nih), vaan siksi että mikä helvetti on ”ihmissuhdeanarkisti”? Oikeasti. Ok; ehkä tyyppi, joka kyseenalaistaa ympäröivässä kulttuurissa valmiina "syötetyt" (= kasvatuksessa sosiaalistamisen ja kulttuuristamisen yhteydessä opitut asiat).

Siis että ylipäätään elämä vain nyt karkaa kaikkea määrittelemistä ja saan vatsanväänteitä moisesta. Siitä tulee sellainen harha että elämä olisi jotenkin hallittavissa, ja ne ”ihmissuhteet”...höpöhöpö...

Jokainen, toki, saa laittaa itsensä mihin karsinaan haluaa (ja nyt siellä ärsyynnytään; pitää sitä nyt vähän määritellä että voi tulla ymmärretyksi ja ymmärtää itsekin etc...varmaan niin mutta silti kieltäydyn...ja tämähän ei tarkoita että kieltäydyn keskustelemasta - en vain ole kiinnostunut ihmisistä jotka haluavat ihmisensä nimilaputettuina - tsortsit; olen oma hankala itseni edelleen , ja olen vastakin ).

Onhan se jotenkin ”makeeta” ja ”aikuista” ja ”kypsää” ja ”kokenutta” jajajajaja...kun osaa kertoa kaikenlaisia ”sääntöjä” ja ”säätöjä” kuinka ”kaikki” hoituu. Itse olen moisesta luopunut, ei; en ole koskaan edes uskonut, ollakseni nyt tarkka ja mahd rehellinen. Opportunisti(ko) siis...Ei, en ole. Mutta vaikka yritämme, ja ihanne varmastikin on, olla rehellisiä ja avoimia toisiamme kohtaan, niin on hyvä muistaa että edes itselleen rehellisenä oleminen voi olla joskus täysin mahdotonta. Armoa siis pliis.

Tällä kaikella ihmissuhdeterminologialla saadaan moni tämän monokulttuurin säällinen untuvikko näissä(kin) ympyröissä päästään sekaisin...ja joku ehkä hiffaamaan jotakin, hope.

Ja ei; tämä EI tarkoittanut että olisi huono juttu keskustella näistä hommeleista täällä(kin). Mutta kannattaa kuitenkin, ehkä, olla ahdistumatta jos ei osaa laittaa jotakin ”sopivaa” nimilappua itseensä.

Mä oon niikö bi-poly-sadisti, mikäs sä?”  ”Tota, ööö, hetero-mono-fetisisti..” ”No jaa...ööö...”.

Ymmärrän kyllä että joillakin(?) on tarve määritellä itsensä jos/kun kokevat poikkeavansa yleisestä ”ihanteesta”. Ihan ok. Jos siltä tuntuu. Älkää kuitenkaan pakottako määritelmiänne heille jotka niitä vierastavat.

Olen nimittäin nähnyt kun paatunut dominoiva pyörähtää sirpsakasti 180 astetta suloiseksi subiksi kun ”oikea” ihminen sattuu kohdalla. Ja niin se vähän on kaikessa muussakin sosiaalisessa hommelissa...ei koskaan pidä sanoa ”ei koskaan”...

Kun kerran perusolemuksemme on sosiaalinen (ja kulttuurinen, sen biologisuuden kera) niin itsensä erillisesti/yksilöllisesti määritteleminen vain (minusta) tuntuu niin kovin ”helpolta”.

Kannattanee kuitenkin olla jonkin verran selvillä ihmisen ominaislaadusta ylipäätään. Kuten siitä että emme ole biologisesti täysin monogaamisia, tai että meillä on kyky olla yhtä aikaa monella tapaa tunnesitoutuneita.

Silloin ei oma eikä toisten ihmisten psyyke käy ylivoimaisen käsittämättömäksi. 

Ehkä myös kannattaa miettiä miksi on olemassa erilaisia instituutioita, myös se meidän kulttuurillemme tyypillinen avioliitto (mono).

Ja sellainen pieni anekdootti tähän vielä; kaikissa yhteiskunnissa joissa monogamiaa esiintyy esiintyy myös keinoja sen kiertämiseksi, jotkut niistä ovat huvittavia, jotkut kammottavia.

Toivoisin että joskus olisi sellainen maailma jossa ketään ei kivitettäisi sen tähden että hänet on raiskattu ja hän näin on häpäissyt sukunsa ja perheensä, tai jossa nuoria miehiä (poikia) ohjataan tuottamaan nautintoa keski-ikäisille miehille kun naiset ovat vain tarkoitettu vaimoiksi ja lisääntymiseen. Tai joissa ”kunnollinen” perheenisä/-äiti tekee itsemurhan, tai ainakin menettää ikuisesti mielenrauhansa, oltuaan ”uskoton” ja tuntee itsensä epäkelvoksi, vaikka on toiminut ”vain” oman mielensä/halunsa/tarpeensa mukaan.
Sellaisen maailman kun saisi jossa jokainen voi olla uskollinen (ja kyllä; nyt ilman lainausmerkkejä) omalle itselleen niin ettei se vahingoita ei itseä eikä ketään toista. Siihen on aika lailla matkaa vielä. Ihan joka puolella tätä palloa.

Yritetään olla armollisia niin monottaen kuin polyttaen etc. Ja tajutaan että kulttuurinen kehyksemme määrittää myös tunteitamme; kaikki ei aina ole suunnitelmallisuudesta ja älyllisestä erittelykyvystä kiinni; tunteet(kin) kuuluvat opittuihin asioihin enemmän kuin moni suostuu tunnustamaan, tai, niin; tulee ajatelleeksi   

Juicen sanoin...

http://www.youtube.com/watch?v=s5uWFIjKtzU.

Ps. voisin jatkaa hieman vielä siitä että aika on rajallista meille kaikille, vaikkei reilusti ja tasa-arvoisesti jaettua aina. Ja tämä tuo oman aspektinsa ihmisenä olemiseen myös, niin, niihin ihmissuhteisiinkin, olivat ne miten määriteltyjä tahansa  ..jatkan kun jaksan, jos jatkan...

[nicolaus]

Se on täysin mahdollista ja vieläpä onnellisena.

Minusta oleellisinta on olla avoin ja rehellinen. Pitää kaikki tietoisina toistensa olemassaolosta ja jakaa kokemuksiasi kaikille heille.

[Lederfeder]

Tässä pesunkestävä poly pohtii elämän suuntaa ja suunnitelmia.

Käsittääkseni useimmat polysuhteet tapahtuvat eri talouksien väillä. Onko kenelläkään kokemusta polysuhteesta, jossa kaikki asuvat saman katon alla? Itselläni elämä on ollut heittelyä ja epävarmuutta. Ainut hetki kun tähdet ovat kohdallaan ja maailma radallaan on se, kun makaan kahden rakkaan miehen välissä sängyssä. Silloin olo on tyyni, rauhallinen ja vahva, tämän ainaisen epävarmuuden ja pelon sijaan. (Okei, okei, ja silloin kun olen kuristumassa tajuttomaksi.) Haikailen kovasti tälläisen kolmen tai neljän ihmisen yhteiselon perään. Onko sellaista edes mahdollista saada toimimaan? Ainakin olisi edulliset asumiskustannukset. Harkitsen jopa kolmion ostoa, että haave olisi mahdollista toteuttaa. Täällä päin kun kolmiot alkavat olla samoissa hinnoissa kuin kaksiot. Aijai, oma pieni pervokommuuni. Sitten kun siihen vielä löytäisi sopivat ihmiset.

Tällä hetkellä kuviossa pyörii neljä ihmistä, mutta tiedän melko varmaksi, ettei nuo kaksi muuta ole muuttamassa saman katon alle erinäisten käytännönsyiden vuoksi.

[Kiitäjä]

Haluaisin täältä takavasemmalta vielä huudella, että kyllä se joskus vaatii myös senkin, jotta on ne oikiat ihmiset siinä pallossa.

Hmm kaikken yhdessä asuminen tuskin sekään on mahdotonta, mutta varmaan riippuu sekin monesta.

Itse kausittain hyvinkin introverttina kokisin mahdottomaksi yhdessä asumisen kenekään kanssa. Oman tilan tarve ja arjen pyöritys hoituvat helpoimmin niin. Kumppanini ja heidän asumisjärjestelynsä ovatkin sitten heidän päätettävissään, jos joku asuu toisen kanssa, se ei ole minulta pois.