sitoutuminen monimutkaisesti

[stoge]

Joskus aikoineen kun yritin enemmän vaniljamaista elämää, tuolla ryhmäseksipuolella eukot alko miettii sellasta
että jos n. 10 ihmistä ostais esim. vanhan koulun ja muuttais sinne.
Tällöin kaikki ois saman katon alla mutta kullakin ois myös oma rauha jos toisten naamat alkais vituttamaan.

Varmaan joillain saattas toimiaki.

[LehA]

...vaatii myös senkin, jotta on ne oikiat ihmiset siinä pallossa.

Itse kausittain hyvinkin introverttina kokisin mahdottomaksi yhdessä asumisen kenekään kanssa. Oman tilan tarve ja arjen pyöritys hoituvat helpoimmin niin. Kumppanini ja heidän asumisjärjestelynsä ovatkin sitten heidän päätettävissään, jos joku asuu toisen kanssa, se ei ole minulta pois.

Veit sanat suustani

[-katy-]

Kieltämättä sitä kokee itsensä jossain määrin kelvottomaksi ja osaamattomaksi,kun ei edes yhtäkään aikuisten välistä seksisuhdetta pysty rakentamaan. Toki ystävyyssuhteet,jopa vanhoilla päivillä alkaneena, lohduttavat. En ehkä olekaan ihan niin kuspää,kuin ajatelmoinut.

Mutta että siis otsikkoon enemmän:Arvelen,että eroottisen ystävyyssuhteen ylläpitäminen,sitoutuneesti,monien kanssa,vaatii erittäin hyviä sosiaalisia taitoja ylipäätään. Ei ihan jokapojan ja-tytön juttu. Panna kai kaikki osaa,jos on sukua niille nimeltämainitsemattomille serkuillemme  : D

[mauje]

Joo, tuo ainakin ajoittain hyvin vahva oman rauhan tarve ja introvertti osio luonteessa vaativat osansa. Kiitäjä ehtikin lausua jotakuinkin saman mitä itse koen.

On myös niin että osaan olla ärsyttävä tai koen itse jotkut piirteeni ärsyttävinä (niin paljon en ole vielä ehtinyt ajatella että kummin lienee, ykkönen ristivarmistuksella) ja ajatus siitä että kun tarjoan itsestäni "pienemmän annoskoon" kestää kaikilla hermo paremmin. Mutta silti, onko kyseessä oma vai toisen hermo... Hälläväliä, näin pelastuu suuri nippu päreitä

Sitten vielä se että jos ja kun seksi sattuu olemaan todella tärkeä juttu ja useinkaan koko henkilökohtainen spektri ei puolin ja toisin osu yksi yhteen...jos ulkopuolelle tuntuu jäävän jotakin oleellista niin ei sitä oikein voi kieltää itseltään eikä vastaavasti toiseltakaan...mistä nopeasti päätyy miettimään ratkaisumalleja.

Ainiin...vielä piti sanomani että koen itseasiassa vähemmän mutkikkaana sitoutumisen useampaan.

[Lady Whip]

Hyviä ajatuksia maujella.

Joskus miettinyt onko järkevää lähteä suhteeseen - minkälaiseen tahansa - jonkun kanssa kun tietää, että omalta puolelta se ei tulisi johtamaan pidempään ja syvempään sitoutumiseen. Oman luonteen myös tuntien haluaisi varjella toista osapuolta itseltä.
Tosin onko oikeutta tehdä päätöksiä toisen puolesta.

Itsekkäästi sanottuna polysuhde/suhteet toimisivat niin kauan aikaa kun saan itse päättää suunnan ja etenemistavan. 

[Kiitäjä]

On myös niin että osaan olla ärsyttävä tai koen itse jotkut piirteeni ärsyttävinä (niin paljon en ole vielä ehtinyt ajatella että kummin lienee, ykkönen ristivarmistuksella) ja ajatus siitä että kun tarjoan itsestäni "pienemmän annoskoon" kestää kaikilla hermo paremmin. Mutta silti, onko kyseessä oma vai toisen hermo... Hälläväliä, näin pelastuu suuri nippu päreitä

Voi sua  :love Toisin kuin minä, joka en aina ole vaikea. Joskus olen suorastaan ihan mahdoton