Turvasanaan liittyenKeskustelun tarkoituksena on varmasti pikemminkin herättää aloittelevaa Masteria ajattelemaan ja sitä kautta löytämään itselle ja omalle subille sopivia vastauksia ja ratkaisuja, kuin tarjota valmiita malleja, ja nimenomaan tässä ajatustenherätysmielessä kerron myös minä oman näkemykseni.
Itse näen subin kanssa työskentelyni erittäin selkeästi yhteistyönä, jossa toki on selkeä roolitus. Ja juuri tämän yhteistyöaspektin vuoksi toimin esimerkiksi turvasanan kanssa aika lailla päin vastoin kuin jotkut ketjussa ilmeisesti toimisivat. Eli en korosta sanktioita, en anna ymmärtää, että se on sitten paska ja yhteistyön kannalta negatiivinen juttu jos joudut käyttämään turvasanaa.
Vaan pyrin ohjeistuksellani ja rohkaisullani siihen, että alussa turvasana pääsee subilta pikemminkin
liian helposti kuin
liian myöhään. Sillä tavalla subi näkee, että ok, systeemi toimii kuten on sovittu. Subin mieleen jää turvasanan helpon käyttämisen jälkeen ehkä kutkuttamaan, että ok, olisin minä kestänyt pidemmälle, harmittaa kun möläytin turvasanan vähän hätäisesti - mutta mieleen jää myös hehkumaan positiivinen luottamus, ja kannustava halu ylittää oma raja. Tässä on olettamuksena että subi on varsin kokematon.
Muutama ensimmäinen turvasanan "kovin helppo" käyttö johtaa subilla vähän samaan tilanteeseen kuin hätäisellä korkeushyppääjällä: jokainen helpolla turvasanalla päätetty sessio päättyy ikään kuin epäonnistumiseen, tavallaan riman pudottamiseen. Ja kun turvasanan toimiminen - ja sen käytön tuottama pikku pettymys omaan itseen - alkaa olla tutumpaa, subi ei enää halua että rima tipahtaa "omasta hosumisesta" hyppy-yrityksessä, vaan hän haluaa että sessio päättyy siihen että turvasanaa ei joudu käyttämään - ja puskee itseään eteenpäin.
Mutta nyt subi ei tee sitä sanktion tai "Masterin suosion menetyksen" pelossa, vaan halusta olla parempi, toiveesta saavuttaa asioita, kaipusta saada olla ylpeä itsestään ja tuottaa ylpeyden aihetta Mestarilleen. Subi tietää, että käyttämällä turvasanaa hän ei riskeeraa suhdettaan Mestariin, vaan hän riskeeraa oman nautintonsa, alistaa itsensä pettymyselle - ja se on niin paljon pienempi riski, että silloin subi ei turvasanan käyttöä kynsin hampain epäyoivoisesti välttämällä ota epäviisaita riskejä ja vahingoittuminen, niin henkinen kuin fyysinen, on äärimmäisen paljon epätodennäköisempää kuin subilla, joka välttelee turvasanan käyttöä kaikin mahdollisin voimin, koska pelkää sen romuttavan suhteen Masteriin, vievän tämän kunnioituksen tms. Luottamuksen ja kokemuksen kasvaessa subin kyky ottaa vastaan asioita kasvaa merkittävästi ja turvasana ei silti ole pelottava hätäjarrun kahva jota ei uskalla katsoakaan, saati käyttää.
Mielestäni turvasana on aika ironinen termi, jos sen käyttäminen pelottaa subia, kun tämä pelkää sillä riskeeraavansa suhteensa Masteriin. Subin kunnioitus Masteriin ei minusta synny siitä, että Master kykenee olemaan kova, vaan siitä että Master kykenee aistimaan subin tunnetilat ja löytämään oikeat keinot oikeaan aikaan - myös pehmeät keinot. Being tough is easy - being sensitive is tough.
Minun tapani voi olla jollekulle tai monille täysin "väärä", mutta omassa toiminnassani se on pelannut erinomaisesti. Vaikka toiminta olisi tiukkaa, nautin enemmän vuorovaikutteisesta toimintamalista ja subin mieleen tutustumisesta, kun autoritaarisesta kylmästä mallista että jos A niin B, no exceptions, no explanations ja pulinat pois. Omasta mielestäni tällä
minulle sopivalla vuorovaikutteisella mallilla päästään sitten hyvin nätisti siihen Jos A niin B -tilanteeseenkin, mutta minulle sopivampaa, herkullisempaa tietä; maisemareittiä
Ei siis tarvitse kommentoida että "ei tuo sovi kaikille" tai "ei tuo ole koko totuus" - en niin kuvittelekaan, vaan haluan tuoda vain yhden näkemyksen tiskiin, omani, muiden ohelle.
Muuta mitä sanoisin aloittelevalle MasterilleJa jos olisi toinen asia, joka aloittelevalle Masterille pitäisi sanoa, niin se koskisi Masterin sisäistä maailmaa.
Erilaisilla saiteilla aloittelevat Masterit kysyvät, miten pitäisi käyttäytyä, miten ottaa tilanne haltuun, miten alkaa dominoida tyttöystävää joka on vihjannut että tykkäisi alistua.
Kysymyksistä heijastuu sellainen luulo, että on olemassa jokin Masterin viitta, rooli, joukko toimintoja, jotka päälle heittämällä muuttuu Masteriksi. Että jos tekee niin-ja-niin, niin on Master, mutta jos tekee sen-ja-sen asian "väärin", niin sitten yhtäkkiä ei olekaan Master.
Ja sitten kysellään, että pitääkö se tyttö käskeä polvilleen ja huoritella ennen piiskaamista vai vasta piiskaamisen jälkeenkö ja montako kertaa sivalletaan ekalla kerralla, kolme vai viisi.
Olen joskus tällaisia aloittelijoita oman rajallisen mieleni pohjalta neuvonut, että minusta Masterius lähtee itsetuntemuksesta, omien halujen, kykyjen, rajoitusten tuntemisesta. Subi, aloittelevakin, aistii, jos Master on epävarma. Ja epävarmaa Masteria huonompi vaihtoehto on vain Master, joka koettaa sivuuttaa epävarmuutensa alueet peittämällä ne.
Kukaan ei ole seppä syntyessään ja jokainen kokenutkin Master on kokeneempi jossain asiassa kuin jossain toisessa. Aloittelevan Masterin on lähdettävä jostain ja ensimmäinen asia -
minun mielestäni - on löytää muutama pieni perusasia, joiden tekemisen kanssa on sinut.
Se voi alussa olla aivan pientä käskytystä, subin asentojen ja käyttäytymisen, kielenkäytön, palvemisen ohjausta, ihotuntuman ja herkkyyden kokeilemista eri tavoin. Ei mitään maatakaatavaa, mutta aloittelevalle subille siinä varmasti on ihan riittävästi motivoivaa tekemista - ja subi aistii, että Master ei toimi osaamisalueensa ulkopuolella. Minkä Master itsekin kokee itsevarmuutena: on helppo toimia.
Sen sijaan jos lähtee harppomaan tiedon portaita pitkin loikin, niin että joka harppauksella jää pari tiedon ja kokemuksen porrasta väiin, niin Master on äkkiä oudoilla vesillä ja niin tumpulaa subia ei olekaan, etteikö tämä aistisi, että "tuo on vielä enemmän pihalla tästä jutusta kuin minä - ja sen kuuluisi olla Master jolla on ohjat hallussa".
Harva kuvittelee että lukemalla karatekirjaa ja käymällä kaksissa harjoituksissa yhtäkkiä olisi mustan vyön tasolla, mutta joskus tuntuu että aloittelijat kuvittelevat että dominointi on laji johon voi vain ruveta, voi vain päättää olevansa kokenut dom, jos tahtoa vain on paljon ja käsillä subi joka kaipaa masterointia.
Yksinkertainen, pienimuotoinen dominointi niillä suhteellisen vähillä eväillä joita alussa on, se ei kuulosta "seksikkäältä".
Mutta silti se nimenomaan on juuri sitä, koska se lähtee aidosti siitä mitä osataan, ja se on aitoa yhteistyötä, jossa subia ei yritetä huijata tyhjällä eväslaatikolla, vaan eväitä on siihen mitä yritetään tehdä - ja taidot karttuvat, koska luottamus, joka on edellytys etenemiselle, on hyvin perusteltua, eikä rakennu kuvitteelliselle roolikulissille jota uusi Master jalat tutisten yrittää pitää koossa.
Itsestäänselvyyksiä? Kyllä. Mutta silti näihin juttuihin törmää jatkuvasti, pahimmillaan tyyliin Mitä mun kuuluu sanoa ja tehdä että olen oikea Master, vastatkaa nopeasti koska tyttö on tuossa vieressä sidottuna ja sillä alkaa olla aika tukalat oltavat..
Niin moni haluaa niin kaikki niin heti. Ja elämä kun ei vain toimi siten...