Odotatko "sitä Oikeaa"?

[-katy-]

Mua ahdistaisi ajatus, että joku odottaa mun olevan kaikkea mitä on toivonut. Aivan liikaa paineita istua johonkin toisen asettamaan muottiin. Samasta syystä en odota yhdenkään kumppanini olevan minulle kaikkea.

Minkähän takia sellaisesta tarvitsisi ottaa paineita? Eikö se ole paras tilanne? Silloinhan riittää pelkästään, että on, täyttämään toisen 'vaatimukset'. Ei tarvitse sulloa itseään omakeksimään muottiin, jollaista toinen ei luultavasti edes yritä valaa.

Mitähän tuo "kaikki" sitten pitää sisällään?
 Sitäkö, että yhden ihmisen tulisi olla jollekin ihan kaikki, ystävä, rakastettu,työkaveri,kaupan kassa, siivooja,poliisi, pappi,veroviranomainen- eikö elämässä luonnostaan ole erilaisia rooleja ja jotka eivät todeudu kertakaikkiaan yhdessä ihmisessä?

Eikö riittävän sopiva kumppani riitä tai että miksi kumppanilta tulisi saada ihan kaikki asiat? Tai että eri kumppaneilta saisi kaiken sen mitä tarvitsee ja mistä unelmoi ja ylikin?

Meikä ei oikein ymmärrä tuota, mutta olen kai vaatimaton ja tyytynyt vähään tai tuskin mihinkään 

Tarvitseeko rakkaus ja kunnioutus täyttyäkseen sen, että toinen ihminen/ihmiset, täyttävät jokaikisen ja pienimmänkin tarpeen? Eikö se ole vähän lapsenomaista tavallaan

[hihaton]

"Kaikki" tarkoittaa Sen Oikean kohdalla kaikkea seksiin ja romantiikkaan liittyvää, koska niiden hakeminen suhteen ulkopuolelta on saman narratiivin mukainen pettämisen määritelmä. Ei siis tarvi olla poliisi, siivooja tai kaupan kassa, riittää että kumppani tyydyttää kaikki romanttis-seksuaaliset tarpeet. Ikävä kyllä sekään ei ole realistinen odotus.

Yritän valaista esimerkillä: olen naimisissa, mutta vaimoa ei kiinnosta BDSM, toisin kuin minua. Yhden Oikean olemassaoloon perustuva romanttisen rakkauden malli tarkoittaa joko sitä, että luovun kinkyilystä tai vaihtoehtoisesti eroan suhteesta ja yritän löytää jonkun vielä sopivamman. Ensimmäisessä tapauksessa en ole onnellinen, koska en voi toteuttaa minulle tärkeitä mielihaluja, mikä taas asettaa kumppanilleni paineita täyttää ko. tarpeet. Minun parisuhdefilosofiassani kumppanin onnellisuus on tärkeää, koska tiedän että tyydyttämättä jääneet tarpeet aiheuttavat katkeruutta ja onnettomuutta.

Joutuisin siis jatkuvasti painimaan muuten niin hiton hyvin toimivan parisuhteen ja kinkyilyn puuttumisen välillä. Jos uskoisin Siihen Oikeaan, päättelisin että nykyinen kumppanini ei ole hän, eroaisin ja aloittaisin jälleen kerran alusta. Kukaan ei ole toiselle täydellinen kumppani, joten tätä kierrettä jatkuisi hautaan asti.

Kun taas alun alkaen hylkään kuvitelmat siitä yhdestä Oikeasta, voin avoimin mielin  iloita siitä, mitä kumppanini on. Hakemalla BDSM-seurani muualta vapautan hänet niistä paineista, joita kinkyilyn puute muuten aiheuttaisi. Vaimoni ei ole Se Oikea, mutta onpahan pirun hyvä kumppani ja arvostan kaikkia niitä asioita, joita häneltä saan elämääni.

Tulipa sekava teksti. Pointti on kuitenkin se, että mikään pari ei ole 100% yhteensopiva, varsinkaan kun halut muuttuvat vuosien varrella. Ei-täydellinen yhteensopivuus on ristiriidassa Sen Oikean olemassaolon kanssa, mikä tekee sen ideaalin tavoittelusta turhaa. Vähemmän kärsimystä joutuu kokemaan, kun ripustautuu ideaalien sijaan tosiasioihin, niin epäromanttiselta ja pessimistiseltä kuin se kuulostaakin.

[-katy-]

Hyvinhän tuosta selvää saa hihaton.

Mietin itse sellaista että jos ei seksissä kaikki olisi aivan täydellistä-kumppani olisi kinky,mutta ei kykenisi vaikka nielemään spermaa,muttatykkäisi piiskatuksi tulemisesta niin pitääkö se spermannielijä ettiä sitten jostain vai voiko tehdä kompromissin..kankea vertaus,mutta en ny keksinyt parempaa

[hihaton]

Tuo riippuu varmaan ihan siitä, kuinka tärkeäksi sen nielemisen onnellisuudelleen kokee. Ihan kaikkea ei saa koskaan, mutta mitä vähemmästä joutuu luopumaan, sen vähemmän se syö miestä/naista/ihmistä. Omalla kohdalla BDSM-kiinnostus ja vaihtelun tarve ovat sen verran isoja juttuja, että minulla on vaimon lisäksi muitakin kumppaneita.

[-katy-]

Joo, ymmärrän oikein hyvin kun itekin jonkinasteinen kinky olen luultavammin. Tulis varmaan aika kiirus opetella asioita, jos kumppani olisi rakas ja haluaisi miellyttää. Se olisi aika surullista tosiaan, jos menisi toiveet ja halut aivan ristiin seksissä ja romantiikassa.

Kuuntelin eilen Mr.Lotharin ja Susan Silverin haastattelua ja heillä oli kanssa omat "spesiaalit" toiveensa. Lothar kertoi, ettei kykene olemaan yhden tai kahden kanssa, vaan kumppaneiden tulee vaihtua jatkuvasti. Silver taas totesi, että pitää saada seksiä monta kertaa päivässä-ei nuokaan kai helppoja juttuja ole..tai mistä tiedän toisaalta 

tuosta haastattelustakin tuli mieleen,että kuinka helppoa tai sitten vaikeaa ihmisen on tyydyttyä ja löytää tasapainoa-ja sitten sekin että jos kinkyllä aivot ovat myös "seksielin" ei vältämättä tarvitse jatkuvasti olla just aktissa-"kierot" ajatuksetkin kenties tuovat jotain hupia elämään-milloin sitä on sitten maksimaalisen onnellinen tai mikä riittää.. mutta joo,menee ohi aiheen taas

[PinkCat]

Pointti on kuitenkin se, että mikään pari ei ole 100% yhteensopiva, varsinkaan kun halut muuttuvat vuosien varrella. Ei-täydellinen yhteensopivuus on ristiriidassa Sen Oikean olemassaolon kanssa, mikä tekee sen ideaalin tavoittelusta turhaa. Vähemmän kärsimystä joutuu kokemaan, kun ripustautuu ideaalien sijaan tosiasioihin, niin epäromanttiselta ja pessimistiseltä kuin se kuulostaakin.

En usko että kukaan oikeasti uskoo että on olemassa joku ihan 100% täydellinen yksilö. Kukaan ei ole täydellinen.
Itse miellän sen ennemmin niin että olisi joku joka olisi niin lähellä että ne muutamat jotkut pienet asiat olisi yhteisestä halusta sovittavissa kompromisseilla.

Musta tuntuu ennemmin kamalan ahdistavalta ajatus siitä että pitäisi jaksaa hoitaa montaa suhdetta yhtäaikaa. En osaa enkä jaksa edes sitä yhtä.
Ja miten voi käydä niin hyvä tuuri että löytää monta tosi hyvää ja sopivaa kumppania kun monet ei löydä sitä yhtäkään?
Vai pitääkö nyt vain alkaa olla sellaisen kanssa jotka tyydyttää vaikka mun spermannielentätarpeeni, muusta viis, ja toisen joka tykkää piiskasta, muusta viis jne.?

[hihaton]

En usko että kukaan oikeasti uskoo että on olemassa joku ihan 100% täydellinen yksilö. Kukaan ei ole täydellinen.
Itse miellän sen ennemmin niin että olisi joku joka olisi niin lähellä että ne muutamat jotkut pienet asiat olisi yhteisestä halusta sovittavissa kompromisseilla.

Mun kirjoissa Se Oikea on juuri se 100% oikea kumppani, perustuen ihan siihen miten koko konseptia käsitellään mediassa. Katson tarpeelliseksi erottaa Sen Oikean niistä, jotka voi pyöristää siihen sataan prosenttiin, koska ensimmäinen  on taruolento ja jälkimmäiset oikeita, yksilöllisiä ihmisiä. Aidon ihmisen laittaminen Se Oikea -muottiin on julmaa, koska kukaan ei voi täyttää sitä lokeroa kokonaan.

Musta tuntuu ennemmin kamalan ahdistavalta ajatus siitä että pitäisi jaksaa hoitaa montaa suhdetta yhtäaikaa. En osaa enkä jaksa edes sitä yhtä.
Ja miten voi käydä niin hyvä tuuri että löytää monta tosi hyvää ja sopivaa kumppania kun monet ei löydä sitä yhtäkään?

Tuurilla on lopulta aika vähän tekemistä sen kanssa, miten niitä ihmisiä löytää. Omani olen tavannut kaveripiirin kautta, netistä aktiivisesti etsimällä ja pari kertaa myös randomilla, mutta viimeisestä ryhmästä yksikään ei ole enää kuvioissa. Useamman suhteen pyörittäminen on työläämpää kuin yhden, mutta vastaavasti ainakin minulle palkitsevampaa. En minäkään sitä "osaa", kunhan teen niin kuin parhaiten taidan ja katson miten asiat sujuvat.

Vai pitääkö nyt vain alkaa olla sellaisen kanssa jotka tyydyttää vaikka mun spermannielentätarpeeni, muusta viis, ja toisen joka tykkää piiskasta, muusta viis jne.?

Onko mitään välimuotoja yhden tempun ja elinikäisen parisuhteen välillä? Mulla on kumppaneiden kanssa sama kuin ystävissä, toisen kanssa käydään kerran vuodessa mökkireissulla ja toista näkee viikottain, eikä kumpikaan ole vähemmän arvokas kuin toinen. Kumppaneissa toisessa päässä skaalaa on vaimo ja toisessa joku yhden illan juttu, mutta väliin mahtuu vaikka ja minkälaista. Eivät nämä ole mustavalkoisia asioita.

[PinkCat]

En usko että kukaan oikeasti uskoo että on olemassa joku ihan 100% täydellinen yksilö. Kukaan ei ole täydellinen.
Itse miellän sen ennemmin niin että olisi joku joka olisi niin lähellä että ne muutamat jotkut pienet asiat olisi yhteisestä halusta sovittavissa kompromisseilla.

Mun kirjoissa Se Oikea on juuri se 100% oikea kumppani, perustuen ihan siihen miten koko konseptia käsitellään mediassa. Katson tarpeelliseksi erottaa Sen Oikean niistä, jotka voi pyöristää siihen sataan prosenttiin, koska ensimmäinen  on taruolento ja jälkimmäiset oikeita, yksilöllisiä ihmisiä. Aidon ihmisen laittaminen Se Oikea -muottiin on julmaa, koska kukaan ei voi täyttää sitä lokeroa kokonaan.

Okei, eli selkeästi pitäisi eka määritellä mitä tarkoitetaan sillä oikealla koska näkemykset eroaa. Mulle se oikea olisi sellainen joka pääsee niin lähelle sataa että sen kanssa voi elää.
Kuten sanoin, en kuvittele kenenkään olevan täydellinen.

[Linjalla]

Sellainen "oikea" jota kestää  samoissa huonetiloissa on sellainen, jonka äänestä pitää. Näin mä olen sen miettinyt. On sellaisia, joiden ääni ja jutut alkaa särkeä korvia. Tosin saattaa huoneissa kaikuviin ääniin olla ollut ittelläkin jotain osaa

[Aino]

Mulle Se Oikea tupsahti eteen juuri silloin kun vähiten osasin odottaa, tavalla, jota vähiten osasin odottaa ja edustaa vieläpä sukupuolta, jota vähiten osasin odottaa.

Omalla kohdallani uskon siis Siihen Oikeaan, sielunkumppaniin. Maailmassa on paljon ihania ihmisiä, rakkaita hyviä ystäviä, ja niitä, joiden kanssa toteuttaa seksuaalisuuttaankin, mutta vain tämän yhden kanssa voin kuvitella jakavani elämäni kaikkineen.

En silti ajattele, että yhden ihmisen pitäisi vastata kaikkiin tarpeisiin. Edes Sen Oikean. Päin vastoin, omalla kohdallani, meidän suhteessamme, näyttäisi siltä, että Se Oikea antaa vapauden myös mennä ja kokea muidenkin kanssa - yhdessä sovittujen rajojen sisällä.

[Riverlady]

Maailmassa on paljon ihania ihmisiä, rakkaita hyviä ystäviä, ja niitä, joiden kanssa toteuttaa seksuaalisuuttaankin, mutta vain tämän yhden kanssa voin kuvitella jakavani elämäni kaikkineen.

Samat sanat eri henkilöstä mutta ihmettelen, miksei häntä kukaan muu ole maininnut, vaikka ketjulla jo pituutta.



Sitaatti (c) RuPaul / RuPaul's Drag Race (suom. Huippu- drag queen haussa)

Minä olen itselleni se oikea, koska mun on pakko olla se aina tietoisuuden muodostumisvaiheesta varhaislapsuudessa sen sammumiseen asti, johon syynä on dementia tai kuolema. Sama elämänikäinen pakkoavioliitto koskee kaikkia muitakin. On tässä myötä- ja vastoinkäymisiä kestettykin ja paljon vielä toivottavasti edessä, mutta ahkeralla omien tekemisten ja ajatusmallien tarkastelulla ja kyseenalaistamisella tää juttu onnistuu! Haluan, että Oikeallani on hyvä olla, vaikka välillä mua vihaankin ja nimittelen tyhmäksi, mutta elämäni ainoana ihmisenä en koko aikaa pärjää vaan tarvitsen ulkopuolisia ihmiskontakteja, ystäviä, rakkauttakin.

Muihin yksittäisiin Oikeisiin en uskonut edes nuorena, ja viime aikoina olen identifioitunut polyksi. Mutta se on toinen tarina.

[spanking man]

Nykyään oikean löytäminen on helpompaa kuin 50 v sitten syntyneillä, 30 vuotta sitten nuorena ollessa ei ollut nettiä, kännykkää eikä tietoa näistä mieltymyksistä, tunsi vain niissä kiehtovia elementtejä. Nykyään nuorisolla on tietoa ja kanavia jota kautta voi etsiä ja löytää sopivan kumppanin helpommin. Meillä ns. Vanhemmilla on monilla suhde jossa ei näitä juttuja voi harrastella ja elämä alkaa olla jo vanhuuteen kallistuvaa jolloin tarve näihin juttuihin ja seksiin vähenee. On lapsen lapsia ym. Tunne peräisiä asioita joiden takia haluaa pitää epätyydyttävän liiton koossa. Ainut tapa toteuttaa omia mieltymyksiä on etsiä sielun kumppania jolla on samat tarpeet. Uudessa suhteessa olisi toden näköisesti uudet ongelmat kun molemmilla olisi omat tavat ja menneisyys.

[mastervsop]

Se oikea ei ole yksipuolista eli jos omasta mielestä oli ja toisen mielestä ei niin ei vaan ollut.
Itsellä oli tuli lapset etc ja lopulta ero. Elämä on. Sen jälkeen on ollut jtn joka jätti jälkensä mutta jo ennen exää (lasken vain lasteni äidin exäksi) hyräilin ja hyräilen edelleen Still haven't found what I'm looking for...
Olenkin tullut siihen tulokseen että sitä oikeaa samassa paketissa ei välttämättä ole vaan elämään mahtuu muitakin.

[pennin_kolikko]

En odota Sitä Oikeaa. Jäis paljon elämää elämättä, jos istuisi kotona odottamassa satuprinssin hakemista. Jos jonkun aikoo elämäänsä löytää, (olkoon kyseessä Se Oikea, se oikea tai vaan ihminen, jota jaksaisi katsella joka päivä), niin pitää lähteä ulos tutustumaan toisiin ihmisiin.
Ehkä sitä joskus päiväunelmissaan näkee Sen Oikean, mutta oikeasti ajattelen ihmisten sopivan toisilleen enemmän ja toisten vähemmän.

Itsellä on myös kokemusta Sen Oikean ahdistavuudesta. Tuli hetken aikaa oltua vaniljasuhteessa, jossa toinen väitti minun olevan hänelle Se Oikea. Ei se henkilö edes tuntenut minua kunnolla. Lopetin suhteen, kun itse pidin häntä siinä vaiheessa vain mukavana poikaystävä, josta ehkä ajan kanssa olisi voinut tulla enemmän tai sitten ei. En halunnut valehdella toiselle omien tunteideni syvyydestä tai roikottaa häntä varalla.

Ennen kuin löydän sen oikeamman puoleisen, ajattelin tutustua useisiin ihmisiin ja löytää pari mukavaa tai "väärää" henkilöä, joiden kanssa tutustun itseeni ja siihen, millainen se oikeamman puoleinen voisi olla.

[LoD]

Odotin (ja samalla en) sitä oikeaa. Kohtaaminen kerrallaan selkiytyi se mitä oikeasti hain ja kun Se Oikea osui kohdalle ei rimpuilu edes auttanut, olin niin vahvasti otteessa.. <3
Se kestääkö tämä hamaan hautaan asti, vai tuleeko kohdalle vielä joku muu oikeampi, sitä ei tiedä.. Nyt on hyvä juuri näin.