Odotatko "sitä Oikeaa"?

[hiz]

Toisessa ketjussa oli puhe sen oikean D:n löytämisestä, ja että alistuminen on suuri lahja, jonka vastaanottamiseen täytyy olla jo melko ainutlaatuinen tapaus.

Uskon että joku muukin subiksi itsensä mieltävä kantaa sisällään alistumisen lahjaa jonka haluaa ojentaa toiselle, useat odottavat koko ikänsä eivätkä silti kohtaa ketään joka olisi lahjansa arvoinen. Tälläistä lahjaa ei saa kepillä, pakottamalla eikä nöyryyttämällä ja se on muutakin kuin seksuaalista kiimaa.

Mielestäni on erittäin surullista, että joku odottaisi koko elämänsä tehdä jotain, jota ei ole edes kokeillut. Ja yhtä lailla kun rakkaus, en koe että seksi ja alistuminen (ei ehkä se suurin 'alistun nyt ihan sieluni syvyyksistä', mutta voi vähemmästäkin saada kiksejä) ovat sellaisia asioita joita tarvii säästää. Päinvastoin, minusta rakkautta&luottamusta&hellyyttä&huomiota&hymyjä&jne (ja negatiivisia asioita, myös) saa mitä enemmän sitä itse antaa.

Mikä olisi teidän neuvo tuolle subpks:n tekstin kuvitteelliselle subille, joka vuosikausia odottaa henkilöä joka olisi hänen alistumislahjansa arvoinen, jotta hän voisi toteuttaa kinkyhaaveensa?

Ja päteekö tämä myös D:lle? Onko riski, että sitten kun odottava subi vihdoin löytää sen ihannekumppaninsa, niin tämä kertookin subille, että itse odottaa vielä sitä täydellistä subia.

Odotatko Sinä sitä 'Oikeaa'? Vai odotitko, ja löysit? Vai löysitkö vahingossa, niin että jostakin kevyemmästä tuttavuudesta yhtäkkiä muodostuikin se 'Oikea' jota et nyt ikimaailmassa haluaisi vaihtaa johonkin vielä täydellisempään? Vai odotatko sitä 'Oikeaa' mutta viihdytät itseäsi muilla sen aikaa? Vai onko mielestäsi maailmassa niin paljon 'Oikeita' että aika ei riitä? Minua nyt kiinnostaisi ymmärtää miten eri kanteilta tätä samaa asiaa voi miettiä.

[Rotten]

Tuli ja meni. Elämä on. Nyyh vitun nyyh. Eteenpäin --->

[balthazar]

Mitä tulee odotteluun, on ihan suotavaa antaa mahdollisuus niille tyypeille, joiden kanssa on sitä kipinää. Olipa se prinssi pukeutunut nahkaan ja kettinkiin, valkeaan pukuun tai kiiltävään haarniskaan niin kotiin se tuskin ratsastelee sen enempää hevosella kuin moottoripyörälläkään. Itseään on kuitenkin älyttömän tärkeää kuunnella, jos jokin ei tunnu hyvältä ja oikealta niin on varmaankin turhaa lähteä kokeilemaan vain siksi, että joku muu vakuuttelee sen olevan parempaa kuin karpalo ja kinuski yhdessä. Mutta kun se oikea löytyy, kannattaako sen eteen nähdä vaivaa ja omistautua? Mielestäni kyllä, mitenkään dissaamatta niitä jotka ovat onnellisempia useampien kumppaneiden kanssa.

[submit]

Mikä olisi teidän neuvo tuolle subpks:n tekstin kuvitteelliselle subille, joka vuosikausia odottaa henkilöä joka olisi hänen alistumislahjansa arvoinen, jotta hän voisi toteuttaa kinkyhaaveensa?

Ja päteekö tämä myös D:lle? Onko riski, että sitten kun odottava subi vihdoin löytää sen ihannekumppaninsa, niin tämä kertookin subille, että itse odottaa vielä sitä täydellistä subia.

Tämä "ongelma" on tuttu myös vaniljamaailmasta. Mun yksinkertaistettu päätelmä on, että kysessä voi olla sitoutumisen pelko (=pelko jätetyksi tulemisesta) ja/tai  liian kovat luulot itsestä (=kukaan ei ole tarpeeksi hyvä).

Mä luulen, että ei pitäisi jäädä pohtimaan mieltymyksiään ja niiden mahdollista toteutumista loputtomiin, vaan toimia ajattelun ohessa. Enkä nyt tietenkään tarkoita mitään sessiosta/suhteesta toiseen pikapomppimista, vaan sitä että kun on saanut jotenkin hahmotettua sen, mikä vois olla oma intohimo, suuntaa sitä kohti. Jos odottaa jokaisen potentiaalisen kumppanin kohdalla, että sukat pyörii jaloissa, voi olla että saapi odotella melko pitkään. Usein ihmisillä on vääristynyt kuva itsestä, nähdään esim. ulkoinen habitus tai älykkyys parempana kuin se onkaan, ja norataan toinen esim. ulkonäön tai kirjoitustavan perusteella ennen minkäänlaista tutustumista. Tietysti pitää tuntea riittävästi vetoa toista kohtaan, eihän muuten synny mitään, mutta järki käteen

Ja aina on riski, että oma unelmakumppani ei pidä sinua sellaisena. Tai että muutut epäkiinnostavaksi. Tai mitä tahansa. Elämä ei ole riskejä vailla.

Sit tuli mieleeni sellainen, että vaikka BDSM:ssa ja varsinkin D/s:ssä henkinen puoli on oleellista, sitä välillä mystifioidaan esim. foorumikirjoituksissa aika lailla ja veikkaan, että voi käydä niin, että ilman ensimmäistäkään kokemusta, saattaa muodostaa asiasta käsityksen, joka ei välttämättä pidä ihan paikkaansa.

[misuli_n]

,

[Fixx]

Ei sellaista ole oikeasti. On vain ihmisiä, joista pitää enemmän tai vähemmän. Joistakin sitten tosi paljon.

[Nuppuorja]

Minusta Lou Reedin biisi Legendary Hearts kertoo aiheesta tyhjentävästi.

[PinkCat]

Mä oon se pöljä joka odottaa. Siis sellaista ihmistä joka olisi jotain ns oikeasti.
Ehkä kuvittelen itsestäni liikoja kun ei vaan ole kolahtanut.
Olen tehnyt tosi paljon asioita, monia myös pelkästä velvollisuudentunteesta koska pitää antaa mahdollisuus, niinkuin täällä(kin) aina sanotaan.
Edit. Tarkennetaan että ajattelin tässä yhteydessä tätä siis lähinnä seksuaalisuuden kannalta vaikka toi yleensä hyvä seksuaalinen match on myös hyvä match muutenkin, mutta voi olla ettei ole. Ja varsinkin toisinpäin on usein mulla, että muuten kiva mutta seksi ei toimi.

[submiesjns]

Kyllä sitä odottaa, sitä jotakuta. Eikä tee edes tiukkaa myöntää sitä Joskus avioliitossa olleena (10v) sitten. Joskus Rakastuneena olleena. Tietää sen tunteen ja hyvinkin mielelläni sen vielä kokisin. Vielä jos saa vastarakkautta. Enempää ei tarvita. Hiukan viisastuneena tosin nyt soisin hänenkin olevan kinky. Edes hiukan En yhtään ole optimisti mutta, häävalssi on jo valittu Puutuu enää se morsian ja paikka

[Stylos]

Kinky-maailmassa on mahdollista muodostaa erilaisia kuvioita. Se, että harrastaa säännöllisen epäsäännöllisesti sessioita jonkun kanssa ilman pitemmälle meneviä sitoumuksia, ei ole mikään este sille, että ”sen oikean” kohdatessa voi omistautua täysin tälle. Kokemusta on. Pitää vain olla rehellinen ihmisille siinä, millainen suhde on kyseessä. Ja jos muuten sopiva kumppani ei ole kinky-asioissa täydellinen match, niin siinäkin ratkaisuksi voivat tulla erilaiset järjestelyt.

Kyökkipsykologiaan ja epämääräiseen otokseen perustuva vaikutelmani on myös pikemminkin ollut, että ”sen oikean” odottajat ovat kokemattomuuttaan kiitollisimpia uhreja niille totaalisen väärille. Kinky-maailmassa yleensä myös arvostetaan kokemusta, varsinkin miehillä sekä dominoivilla naisilla. Kokemuksen kartuttaminen ei niin vakavissa kuvioissa on todennäköisesti enemmän hyödyksi kuin haitaksi myös silloin kuin halutaan löytää ”se oikea”.

On tietenkin henkilöitä, jotka ehkä saavat nautintoa kinkyilyn harrastamisesta vain parisuhteessa tai vastaavassa, mutta vielä enemmän taitaa olla, varsinkin naisten keskuudessa, jotka lähinnä väittävät itselleen olevansa sellaisia.

[Meeri]

En usko että mitään varsinaista "oikeaa" on edes olemassa, on vaan enemmän ja vähemmän toisilleen yhteensopivia ihmisiä (niinkun tuossa ylempänä onkin jo sanottu). Minusta on hieman surullista että jotkut rakentavat päässään jonkun ihannekumppanin mielikuvan..jota sitten odottavat koko elämänsä.

Eli ei,en odota sitä oikeaa, vaan nautin elämästä.

"If you spend your whole life waiting for the storm, you'll never enjoy the sunshine"

[-katy-]

Mulla on sellainen karikatyyrityyppinen ajatus muotoutunut oman taipaleen aikana tuosta "Oikeasta".

-Hän, joka vapaaehtoisesti suostuu ja haluaa loikata kanssani samaan suohon kuokkansa kanssa,on se oikea-
paljon olen ihmisiä tavannut ja sydän auki ollut-
Olen kai vähän liian "rankka" tapaus tai sitten liian vanilijainen-tai sitten vaan oma itteni-
valitettavasti taitaa olla niin,että kun on vaikeaa, jää yksin ja ymmärrän sen hyvin. Mutta mullakin on tietty ylpeyteni tai jonkinlainen suomisisu olemassa edelleen =D

Keskustelun ja huumorin ei tarvitse tarkoittaa  "metafysiikkaa" ja varmaan joskus ei sanoja tarvita edes-

Kuka on niin masokistinen,että huvikseen valitsee kärsimyksen ja yksinäisyyden sensijaan,että voisi olla onnellisempi?

Mutta pääasia että on kartallla itsensä kanssa,koska muille asian tilittäminenkään ei ole johtanut muuhun kuin selittämään lisää

[ChickenRace]

..Rämmitään tätä elämää läpi, vähän kuin sen tutkimuksen mukaan joka sanoo - yli 90 % ihmisistä on töissä tai tekee työkseen asioita joista ei pidä, ei tekisi ilmaiseksi. Ehkä 3 -4 "oikeaa" on toistaiseksi osunut tälle taipaleelle. Pari lisää, ja vois mennä 20vuoden päästä lepoon..) *virn

[voronez]

Tapasin jo sen "oikean". Valitettavasti minä en ollut hänelle se "oikea". Nyt sitten pitäisi keksiä jotain muuta.

[Wibbe]

Tapasin jo sen "oikean". Valitettavasti minä en ollut hänelle se "oikea". Nyt sitten pitäisi keksiä jotain muuta.

 Et ole yksin. Ja näillä mennään. Nyt etsin lähes oikeaa;)