Pelko, nöyryytys ja ahdistus BDSM:ssä?

[Kettu vinossa]

Pelko, nöyryytys ja ahdistus sopivat hyvin myös fetissimaailmaan, varsinkin jos session avulla käsitellään omia pelkoja. Osalle foobikoista voi kehittyä filia samaa asiaa kohtaan, joka on psykologisesti hyvin mielenkiintoinen tilanne.

Varmasti itselle yksi ikimuistoisimmista sessioista oli yli vuoden takaa, kun pääsin sessioimaan toisen emetofiili+emetofoobikon kanssa. Molemmat tajusivat, millainen henkinen vuoristorata siinä oli kyseessä.  Sitä ei oikein voi ulkopuolisille selittää. 

[Oranssilyhty]

Itsekin osaa näistä käytän leikkiessäni.

Pelko on se mikä luo tekemiseen jännitteen. Vaikka toinen 100% luottaakin, voi tekemisessä silti olla se pieni pelko miten kovaa toinen lyö tai tekeekö oikeasti jotain mitä alistuva inhoaa voimakkaasti. Tällä pelolla ja pienellä yllätyksellisyydellä leikittely pitää tilanteessa sen jännitteen vaikka tekeminen olisikin turvallista. Sen epävarmuuden tilanteessa.

Nöyryytys on elementti jonka avulla voi kaivella asioita ja toisaalta laittaa toisen kohtaamaan asioita mitä muuten välttelee. Työkalu henkisen puolen käsittelyssä.

Näiden kaveri joka joskus ahdistukseen meinaa sekoittua, epätoivo. Epätoivosta pidän kovasti. Siitä kun saa toisen tilanteeseen missä ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja ja näkee miten epätoivo alkaa iskeä silmien takana. Kun toinen tajuaa tilanteensa.

[nicolaus]

Kun katsoo ahdistusta subissa, hänen odottaessaan mitä tapahtuu, vaikka vaatekaupassa, mikä olisi mukavampaa. Kenties itse se nöyryytys kun kysyy myyjältä minihametta iäkkäämmälle subille, esim H&M:ssä. Tai kun subi makaa sidottuna näkemättä mitään ja tuntee veitsen ihollaan, se värinä ja pelko.

[RMK]

Pelko

Vaatii tosin aika paljon,että mua pelottaa. Pelkään kyllä kaikkea tyhmää,siis pimeää ulkona,isoja koiria yms..

Mutta en sitä että puukko on kurkulla (ihminen oli siis sellanen kenet näin ekka kertaa). Mutta miks se ois jotaki tehny sillä?

En tiiä oliko jo ulkona aiheesta.

[Isrika]

Pelko kuuluu kyllä ehdottomasti suosikkeihini. Ja tässä yritän viedä itseäni pidemmälle kerta kerralta.
Tilanteen "vaarallisuus" yhdistettynä kovaan tai vittumaiseen kipuun alkaa ajaa kohti pelkoa ja kyyneliä. Pelkkä vaaran uhka ei pelota. On ollut tilanne, jossa olin sidottuna ja edessä heiluu setä puukon kanssa, eipä siinä voi tehdä muuta kuin aukoa päätään. Tai tilanne jossa  toinen vetää otteeseen ja painaa puukon kurkulle, no satuinpa olla laittamassa juuri huulirasvaa, niin senhän mä teen ennen kuin antaudun tilanteeseen.
Se, että pelko tulee esiin, vaatii kunnon uhan vaarasta, eli vakavasta vammasta tai hengestä ja siihen tosiaan kipua lisäksi, niin silloin tulee se pelko. Vaikka on luotto leikkikaveria kohtaan, niin se pelko tulee sieltä tietyssä pisteessä ja siinä kohtaa alkaa yhtäaikaa se nautinto. Viimeksi viimeinen niitti oli niskalukko, vaikka kyyneleet sitä ennen tulikin jo muilla keinoin.

Ahdistus ei mulla toimi seksin kanssa, silloin alkaa tappelu jossa ei enää ole se leikki mukana, vaan asiasta tulee totta.

Nöyryytyksen ymmärrän kyllä BDSM:n kontekstissa, ja sitä kyllä mielelläni itsekin annan, mutta hyvin heikosti otan vastaan. Tuppaa menemään siihen malliin, että annan vastaavan tempun takaisin, jos minua yrittää nöyryyttää. Toisaalta sitten taas, melko harvoja asioita koen nöyryyttävänä, että se raja on itsellä ehkä vähän kauempana kuin monella.

[TheVille]

Sadismi on lähtökohtaisesti pelottavaa; että joku saa nautintonsa minun kärsimyksestäni. Intensiivisyys sadistin ja masokistin välillä niissä hetkissä kun kärsimys on aitoa, on pelottavaa. Se on äärimmäisen seksikästä, turvallista, mutta aina pelottavaa. Tunne on intensiivisin silloin, kun välissä ei ole mitään välinettä, kun voi tuntea kasvavan kiihkon suoraan. Ja ne ihan pienet hetket, kun kiihko vie sadistia, edelleen turvallista, mutta kylmäävää, kiimaista, epätoivoista. Ja katse sadistin silmissä sillä hetkellä, kun huomaan anelevani.

Näin kauniisti en ole kuullut kenenkään aihetta kuvailevan 

Yhdyn edellisiin, vaikkakin näin parin vuoden viiveellä. Kiteytetty erinomaisesti yksi niistä syvimmistä jutuista, joista BDSM:ssä on mulle kyse.

[hiitamus]

Iiip. Ihanaa että tää ketju on noussut jostain naftaliinista. Sain paljon pohdittavaa! Kiva!

[Occam]

 Pelko on voimakas väline.
 
 Kyllähän Star Warsin Master Yodakin sen jo tiesi.
 ”Fear is the path to the Dark Side”.
       ja
  ”Fear leads to pain.”

 Kyllä Yoda Bdsm - asioista tiesi.
 Ei sekään fysiikalla alistanut.
 

[RsT]

Kuuluvatko pelko, nöyryytys ja/tai ahdistus sinun sessioihisi? Miksi, miten? Millaiset asiat sessiossa voisivat sisältää näitä elementtejä?

Pelko ja nöyryytys kuuluvat kohdallani sessioihin, mutta ahdistus ei kuulu mukaan.
Kaikkein nautinnollisimmiksi kokemani sessiot pitävät sisällään erittäin voimakkaita tunnetiloja, joiden mukaan äsken mainitutkin kuuluvat.
Pelko seuraa kohdallani tietämättömyyttä siitä mitä on tulossa ja mikäli ollaan jo kivunsietämisen rajojen tuntumassa, niin pelko on voimakkaammin läsnä. Pelkoa aiheuttaa lähinnä oma pää ja siellä asustavat möröt, että tiedän olevani erittäin luotettavassa käsittelyssä ja siihen ei liity pelkoa.
Nöyryytyksen tuoma nautinto on niin ikään omien mörköjen tuotosta. Asioista pitäminen, mitä jokin omassa mielessä vastustaa ja yrittää kääntää kielletyksi.

[Kouluttaja]

 Pelko on voimakas väline.
 
 Kyllähän Star Warsin Master Yodakin sen jo tiesi.
 ”Fear is the path to the Dark Side”.
       ja
  ”Fear leads to pain.”

 Kyllä Yoda Bdsm - asioista tiesi.
 Ei sekään fysiikalla alistanut.

Fear is the path to the dark side...Fear leads to anger....Anger leads to hate...Hate leads to suffering.

Tarkkoina niiden klassikoiden kanssa

[Wasabi]

Nöyryytys sopii itselläni useaan sessioon tai leikkimishetkeen jossain muodossa. Nautin esineellistämisestä, sotketuksi tulemisesta, rivosta esillä olemisesta, ja ylipäätään monenlaisesta (pakotetusta) hävyttömyydestä. En kuitenkaan nauti halveksunnasta, mitätöinnistä tai välinpitämättömyydestä. Olen palvelija joka pyrkii tyydyttämään, joten tuntuu kamalalta kokea miellyttämisyritykseni arvottomiksi. Nimittely on oma lukunsa, esim. lutka toimii itselläni kehuna muttei loukkauksena. (vrt. kiltti pikku lutka/ tyhmä lutka)

Pelko on aika vahva tunne. Kun leikin ihmisten kanssa jotka tiedän turvallisiksi, tiedän ettei mun tavitse oikeasti pelätä. Silloin kevyt, tunnepohjainen pelko (tai jännitys, hermostus, epävarmuus) saattaa sopia mukaan menoon. Se tunne kun ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Tavoitteellisesta pelottelusta en oikein nauti, ahdistun siitä helposti. Ero inhottavassa ja siedettävässä pelossa on lopulta aika pieni, mutta en siis tosiaan ole mitenkään pelkofettari. 

Itselleni ahdistus on nautinnosta hyvin hyvin kaukana, jos mua ahdistaa, en pysty nauttimaan. Se on tila jossa tulee pakottava tarve istua alas ja puhua, kommunikoida, ja korjata tilanne. Ja se onkin varmaan ainoa tapa miten mut saa revittyä pois siitä tilasta. Ahdistus lamauttaa ja syö ilon ja energian musta. Not my kink.

Tää voi vaatia lisäpohdintaa myöhemmin. 

[Naya]

Nöyryytys ja pelon rajoilla kiikkuminen kyllä, osuvat fetisseihini masokistina.

Olen itsekin miettinyt tuota, että mitä nöyryytys oikein on, sillä kiihotun nöyryytetyksi tulemisesta tietyissä rajoissa. Esimerkiksi: kuola on mielestäni ällöä, ja vihaan sitä että kuolaan joskus. Joten sitten se, kun joku pistää gägin suuhun, pakottaa kuolaamaan ja levittää oman kuolani kasvoilleni, sotkien meikit... Ällöydessään se kiihottaa tosi paljon.

Ahdistushäiriötä sairastaneena ahdistus sessioidessa olisi hurja turnoff, luultavasti moniksi päiviksi ellei jopa viikoiksi.

[Laraneiti]

Pieni pelko tulevasta on mun mielestä koko homman juju. Pelkää ja odottaa seuraavaa askelta, ja se pieni hetki ennenkuin esim piiska heilahtaa, on pelonsekainen ja huumaava pari sekuntinen!

Välillä koen ahdistusta siitä, että joudun hyvin paljon poiketa omalta "turvalliselta" alueelta. Kuitenkin kaikki näihin ahdistuksiin liittyvät jutut on enemmänkin sitä, että joudun käsitellä niitä omia pelkoja ja mörköjä pään sisällä.

Nöyryytys...se on tavallaan ihanaa. Se tunne, kun olet avuton ja nöyryytetty, mutta silti se oma ihminen haluaa jatkaa sun kanssa homman finaaliin.

[optimisti47]

Tämä on itselle sellaista ihanaa nuoralla tanssia. toki sessiossa nöyryytys aiheuttaa pelkoa ja ahdistustakin, mutta se ei mene sietokyvyn yli. Alussa ainakin itsellä on joku selittämätön suojausmekanismi päällä, jonka asiasta nauttiva Domme osaa murtaa ja löytää kipupisteet. jos asian voisi tiivistää, niin mielessä on ikäänkuin kysymys  miksi annan kohdella itseäni näin tai vajoan näin alas ja se innostaa. 

[Giftige]

Pelko ja nöyryytys on tervetulleita elementtejä sessioihin, tosin periaatteella että on turvallista kokea ne, tietenkin. Toisaalta näin masokistina olen huomannut mainittujen tuntemusten madaltavan kipukynnystäni, jännää "selviytymisvietin" sekoittamista.

Asiasta kukkaruukkuun, pelkään aivan mainittavasti ukonilmaa, ja haaveilen kamalasti että joskus pääsisin kunnon ukkoskuuron aikaan sessioimaan. Ihan vain kokeakseki sen kontrastin pelon ja turvallisuudentunteen välillä.