Pelko, nöyryytys ja ahdistus BDSM:ssä?

[Aino]

Aika-ajoin muissa ketjuissa sivutaan aiheita pelko, nöyryytys ja ahdistus BDSM-kontekstissa, esimerkiksi sessioissa. Keskusteluja seuratessa huomaa, että ihmiset mieltävät nämä termit kovin eritavalla. Yhdelle pelko ja ahdistus ovat puhtaasti negatiivisia tunteita, joiden läsnäolo koetaan pahana ja ei-toivottuna asiana, toisille ilmeisesti taas juuri nämä aspektit ovat se suola, joka kulkee mukana toiminnassa toivottuna elementtinä.

Koska aihe kiinnostaa minua, tahtoisin herätellä keskustelua. Mielellään niin, että yritetään kukin koneidemme äärellä ymmärtää vastakkaisia mielipiteitä, ja sitä, että nämä termit epämääräisyydessään todella tarkoittavat eri asioita meille ihmisille.

Kuuluvatko pelko, nöyryytys ja/tai ahdistus sinun sessioihisi? Miksi, miten? Millaiset asiat sessiossa voisivat sisältää näitä elementtejä?

Ensi alkuun ajattelin, että suhtaudun näihin kaikkiin negatiivisesti, enkä tahdo niitä sessiossa kokea. Sitten tajusin, että kyllähän esimerkiksi pelko kuuluu kunnon kipusessioon erottamattomasti (minun päässäni). Tahdon mennä niille rajoille, joissa seuraava isku pelottaa, joissa käytettävät välineet pelottavat, joissa mieli kirkuu poispääsyä. Pelko ja kipu ovat niitä elementtejä, jotka keikauttavat, sitten lopulta, minut sinne ihanaan pehmoiseen pumpuliin, kun viiemin keho ja mieli päästävät irti, ja jää vain tämä hetki. Tällaisia kipusessioita en tosin kestä kovin usein, mutta harvinaisena herkkuna ne ovat juuri sitä: herkkua. 

Ahdistus taas minulle kuvaa tilaa, jota en tahdo kokea, en sessioissa, en sen ulkopuolella. Arkielämässä on niin paljon stressaavaa, ahdistavaakin, ja koen sen tunteena yksinomaan rajoittavana ja kahlitsevana. Jos sessiotilanne minussa herättää ahdistusta, menen lukkoon ja kaikenlainen eteneminen muuttuu mahdottomaksi. Miellän siis pelon ja ahdistuksen hyvinkin erillisinä tunnetiloina, joilla ehkä on samankaltainen pohja, mutta erilaiset ilmenemismuodot.

Itselleni kolmikon vaikein hahmotettava on nöyryytys. Mitä se oikeastaan edes on, ja miten se voisi esintyä BDSM:ssä? Mikä todella on nöyryyttävää? Onko nöyryyttävää, jos päällesi virtsataan tai syljetään, onko nöyryyttävää tiskata kumimekossa, onko nöyryyttävää kulkea kontaten toisen perässä...? Tms. Ovatko teot nöyryyttäviä vain jos niitä tekee kohteelle, joka niistä ei nauti, vai onko se juurikin se nöyryytys, josta näiden toimintojen kohde nautintonsa saa? Huomaan itseäni tutkiskellessa, että tekijänä saan aika isotkin kiksit toisen nöyryyttämisestä, solvaamisesta ja halventamisesta, ja kokijanakin niistä nautin, mutta jotta nöyryytettävänä oleminen ei lipsahda ahdistuksen puolelle, luottamus ja varmuus toisen seurassa on oltava todella vahvalla pohjalla. (Ja ei, tietenkään en sessioi ihmisen kanssa, johon en luota, mutta puhun nyt luottamuksesta potenssiin kymmenen, siitä, joka saavutetaan vain tekemällä ja kokemalla asioita yhdessä.)

Tällaisella keskustelunavauksella jään odottamaan, herättääkö tämä keskustelua ja vastavuoroista pohdintaa!

[prinsessaleia]

Kokemusta on melko vähän minkäänlaisista sessioista, mutta sen pohjalta mitä olen kokenut, niin ainakin itse saan ihania väristyksiä nimenomaan siitä pelon tunteesta joka tulee, kun ei tiedä mitä on tulossa/miten pitkälle toinen aikoo edetä tilinteessa..samoin nöyryytys on tunteena saman suuntainen. Ihan erilainen on sitten tunne joka syntyy hetkittäin loukkaantumisesta johonkin verbaaliseen ilmaisuun mitä toinen on käyttänyt. Se tuntuu aivan erilaiselta ja olen nämä ottanut jälkeenpäin esille, että en halua itsestäni käytettävän sellaista ilmausta. Kertaakaan ei ole vielä tullut saman tyyppistä tunnetta mistään fyysisestä mitä olen joutunut tekemään..enemmänkin päin vastoin. Tietysti, jos toinen on vihjannut, että tänään saat kunnolla piiskaa niin siihen (voimakaskin?) pelko etukäteen kun tietää että se ei tunnu pelkästään hyvältä..

[PinkCat]

Olen huono muotoilemaan näitä asioita sanoiksi, mutta tuntuu että monet jotka hakee esim nöyryytystä, hakee "nöyryytystä" eli sellaista leikkiä asioilla.
Vaikka että "pue mut mekkoon ja käske tiskaamaan". Se on sitten noloa ja nöyryyttävää, vaikka oikeasti on siis itse toivonut ja esittänyt moista fantasiaa toteutettavaksi.
Sitten sellaiset _oikeasti_ nöyryyttävät asiat onkin eri juttu.
Itse olen noita jotka kokevat kaiken näistä melko negatiivisesti mutta se varmaan johtuu sitä että otan ne aika (liian?) tosissani. Ja mulla on toisaalta paljon (outoja) juttuja jotka on musta kamalan nöyryyttäviä vaikka toisille normaaleja. Inhoan sitä tunnetta yli kaiken.

Nuo pelko ja ahdistus tuntuu minusta aika samalta kuin Ainosta.
Pelko voi, niinkuin Ainokin sanoi, olla juuri sellasita kivaa ja kutkuttavaa ja kiihottavaa varsinkin kipusessiossa. Ahdistus taas on kaiken lamauttavaa ja voi aiheuttaa tosi pahan olon.
Joskus (nuorena tietty) olen suostunut juttuihin jotka on oikeasti ollut mulle tosi ahdistavia mutta en ole kehdannut kieltäytyä, koska hyvä subihan ei tietty moista tee. Ei hyvä.
Nykyään olen oppinut sanomaan ei vähän liiankin hyvin

[Nuppuorja]

Nöyryytys tulee ainakin itselle siitä, että ylitetään jotenkin sopivan käytöksen rajoja; esim. oman haluamisen ja kiiman näyttämistä ja kerjäämistä, jotka minulle ovat aika ylpeänä ja asiallisena ihmisenä vaikeita. Pelko tulee minulle yksinkertaisesti siitä, että en voi etukäteen tietää mitä toinen haluaa ja on suunnitellut; tuleeko jotain ihanaa orgasmileikkiä vai nöyryyttäviä juttuja joita teen koska haluan miellyttää.... Mitään kuolemanpelkoa en koe, tai pelkoa kivusta. Ehkä useimmiten vain sairaan kovaa jännitystä.

Ylipäänsä kinkyssä elämässä on mahdollisuus saada isoja tunnekokemuksia ja mennä rutiinien ulkopuolelle, antaa mennä vain. Itse ajattelen ja olen oppinut, että kaikki tunteet ovat vain tunteita, eivät negatiivisia tai positiivisia. Tilanne määrittää haluanko kokea niitä. Kinkyissä yhteyksissä se jännitys ja pelko on kivaa, mutta vaikka liikenteessä ei.

[Verna]

Ahdistus on ahterista. Jos koen ahdistusta, en pysty lainkaan rentoutumaan ja olemaan mukana tilanteessa, keskityn vain siihen asiaan, joka ahdistaa/huolestuttaa. Avaan silloin suuni ja pyydän tekemään asialle jotakin.

Pelko on ok, jos siihen sekoittuu tulevan odotusta ja kipinöintiä selkäruodossa. Puhdasta pelkoa en halua kokea, tarvitsen sekaan jonkin pehementävän elementin. Kumppanin äänen kuuleminen vähentää tehokkaasti oikeaa pelkoa, mutta toisaalta sanomalla tiettyjä asioita, voi luoda paljon lisää "positiivista pelkoa".

Nöyryytyksen(kin) jaan kahteen osaan. On kipeää nöyryytystä ja sitten on hyrisyttävää nöyryyttämistä. Tämä riippuu kai pääasiassa siitä, miten pystyy hyväksymään itsensä ja kokeeko saavansa kumppanilta hyväksyntää. En haluaisi tulla haukutuksi kesken session, enkä esimerkiksi pitäisi siitä, jos kropastani huomauteltaisiin jotakin. Jos kumppani tekee minulle jotain, en herkästi koe sitä nöyryyttävänä, sillä käännän päässäni asian niin, että se kertoo enemmän minusta kuin hänestä. Voin vedota vedota siihen , että olen sidottuna kykenemätön estämään tapahtumia. Jos kumppani päättäisi kusta päälleni, mitä minä sitä häpeämään, hänhän siinä olisi vinksahtanut, kun tahtoisi moista tehdä.  (ei millään pahalla pissaleikkijöille, tämä oli vain esimerkki)

On minullakin joitakin juttuja, joita en halua häpeän takia itselleni tehtävän, ihan vain siitä syystä, että toiminnan lopputulos näyttää kamalalta ja tuo esille juuri niitä asioita, joita kropassani vihaan. Tämä liittyy juuri tuohon asiaan, että kun ei hyväksy itsessään jotain, ko. seikan julkituominen ei ole ok niin intiimissä tilanteessa. Hyväksyykö kumppanikaan minua? Inhoaako hän näkemäänsä, mutta ei sano sitä?

Positiivista nöyryyttämistä olisi vaikka se, että panisi kumppaniaan jollain mielikuvituksellisella kapineella tai tekisi jotain muuta pervoa, ja saisi tämän kiihottumaan, ja huomauttaisi sitten asiasta. Hä hää, tykkäätpäs tästäkin, senkin pikku perverssi! 
 
Toinen, vieläkin mehukkaampi tapa on laittaa toinen tekemään jotakin, mitä tämä kokee nolona, mutta ilman pakottamista. Ei siis köytetä kohdetta nolosti esille, vaan vaaditaan, että tämä pysyy siinä tyrkyllä/on asiassa aktiivinen ihan itse. Se fiilis, mikä kohteen päässä tykyttää, että ei helvetti, mitä mä oikein olen tekemässä..? on mainio.  Siinä nöyryytys on kiinni kohteesta itsestään, eikä ole mielestäni tyypiltään satuttavaa.

[Verna]

Sitten sellaiset _oikeasti_ nöyryyttävät asiat onkin eri juttu.
Itse olen noita jotka kokevat kaiken näistä melko negatiivisesti mutta se varmaan johtuu sitä että otan ne aika (liian?) tosissani. Ja mulla on toisaalta paljon (outoja) juttuja jotka on musta kamalan nöyryyttäviä vaikka toisille normaaleja. Inhoan sitä tunnetta yli kaiken.

Tässä on paljon tuttua.

[Guide-Master]

Ahdiksen kätyyö itselläni on käytössää tietyissä tilanteissa, jossa jätän tahallani subin epätietoiseen asemaan, jossa on märitelemätön aika. tähän yleensä on ollut syynä jokin sellaine asia jota en ole subin käytöksessä voinnut muuten käsitellä. Näitä tekniikoita sanotaa yleensä eristämistekniikoikis, jossa käytetään subin omantunnon asioita hyväksi.

nöyryyttämine tulee itsellä käyttöön silloin kun subi tulee luoksen eristyksestä, jonka jälkeen asia käsitellään mikis ollaan oltu eristyksessä. Jossa hän joutuu itse myöntämään ja toteamaan toimineensa vääri. Tässä monesti juuri se on ollut monelle se nöyryyttävin asia, kun olen ottanut subin syliine ja pitännyt häntä vain hellästi.

Pelko tiloja subille voi luoda asioilla joita tietää tämän pelkäävän, näitä voi olla erilaiset laitteet (japanilainen hevonen), piiskat (rotinki) sekä erilaiset tapit erilaiset levittäjtä). Tämän lisäkis itse käytän paljon epäonistumisenpalkoa, jossa subila on peloka onnistumeisesta.

[Mademoiselle A.]

Pelosta ajattelen hyvin samalla tavoin kuin Ainokin. Se on väistämätön seuraus halusta tulla satutetuksi sietokykynsä rajoilla, mutta kaikki kova kipu ei aiheuta pelkoa. Pelkään sekä tietynlaista kovaa kipua että sitä tunnetta, jota Aino kuvaili sanoilla "mieli kirkuu poispääsyä".

Ahdistus on selkeästi huono ja epätoivottu tunne. Silloin näkee maailman jostain hyvin kapeutuneesta vinkkelistä. En sessioi ahdistuneena. Joskus ahdistuksen tunne sekoittuu epävarmuuteen tai pettymykseen yms.

Nöyryytys on näistä kolmesta itselleni uusin tuttavuus. Nöyryytys ei meidän sessioissa ole koskaan suoranaisesti ilkeää tai vittuilevaa, mutta sadistista kyllä. Sen tarkoitus on lisätä avuttomuuden tunnetta, tuottaa häpeää, voimistaa valta-asemaa. Se voi olla tahallista ja ilkikurista väärinymmärtämistä, ahdingolle ja kiihtymykselle nauramista ja piikittelyä siitä, ettei hallitse kehoaan tai jokin avuttomuutta lisäävä teko, esim. omien pikkareiden tunkeminen toisen suuhun tai jollakin tavoin naurettavan näköiseksi tekemistä.

[submit]

Pelkoon ja nöyryytykseen liittyen löysin itselleni tuttuja asioita edellisistä viesteistä.

Ahdistus BDSM:n yhteydessä ei ole mikään hyvä tunne, mutta se voi saada hyvää aikaan. Itse saatan ahdistua esim. siitä, että en ole osannut/kyennyt/halunnut toimia kuten olisi pitänyt, josta seuraa, että ajattelen etten ole riittävän hyvä subi. Aikani kun asiaa kelaan ja kenties (vertais-)keskustelen, huomaan mistä tunne tuli (jos en ole heti hiffannut). Otan asian puheeksi Isännän kanssa ja/tai toimin jatkossa toisin. Ja kas, ei ahdistusta. Kyse voi olla myös riittämättömyyden tunteesta, itsetunnon kolahduksesta tms.

[Mademoiselle A.]

Niinpä. Rankan session jälkeen voi tulla aika voimakkaitakin ahdistuksen tunteita. Rankkuus herättää mussa yhtä suuren miellyttämisenhalun, joka session jälkeen saattaa ilmetä hetkellisinä riittämättömyyden tunteina ja sellaisena yleisenä "varmana on nyt joku huonosti" - fiiliksinä. Sitten jutellaan ja ollaan sylissä.

[Amynsomnia]

Pelko ja nöyryytys kulkevat mulle tällä alueella aikalailla käsikkäin. Ne kummatkin tuo oman kiinnostavan ja odottavan lisän jota ilman en osaisi olla. Minulle leikkiessä sekä nöyryytys ja pelko nostavat panoksia ihan uudella tavalla siihen hetkeen ja tilanteeseen ja saan osan nautinnostani siitä. Juuri se kutkuttava tunne kun ei tiedä mitä on tulossa saapuvaksi, pieni pelko rinnassaan on mielettömän ihana tunne ja se nöyryytys vielä lisänä siinä.
Verbaalinenkin nöyryyttäminen joissain tilanteissa saa kuolaamaan ja konttaamaan vaikka maailman ääriin jos toinen käyttää tai sanotaanko niin että OSAA käyttää niitä "taikasanoja" hyödykseen. Uiuiuiui...

Ahdistusta en kanssa minä halua ikinä kenenkään kanssa leikkiessä kokea, en nyt enkä koskaan. Ahdistusta olen kokenut ihan tarpeeksi ns "normaali"elämässä joten en halua siitä ripaustakaan mukaan tälle puolen. Se on kokonaan poissuljettu juttu minulle tässä asiassa.

[-katy-]

Ahdistusta en kanssa minä halua ikinä kenenkään kanssa leikkiessä kokea, en nyt enkä koskaan. Ahdistusta olen kokenut ihan tarpeeksi ns "normaali"elämässä joten en halua siitä ripaustakaan mukaan tälle puolen. Se on kokonaan poissuljettu juttu minulle tässä asiassa.

Varmaankin tossa on se syy, miksi koen itteni ns. 24/7-tyypiksi. Kaikenlaiset tunteet kuuluu omaan elämääni, enkä sulje mitään mielelläni pois-
BDSM:ssä siis ihan sama homma luultavasti- toivottavasti välillä olis muutakin kuin ankeeta sontaa, joskus sitten

[Mademoiselle A.]

Sadismi on lähtökohtaisesti pelottavaa; että joku saa nautintonsa minun kärsimyksestäni. Intensiivisyys sadistin ja masokistin välillä niissä hetkissä kun kärsimys on aitoa, on pelottavaa. Se on äärimmäisen seksikästä, turvallista, mutta aina pelottavaa. Tunne on intensiivisin silloin, kun välissä ei ole mitään välinettä, kun voi tuntea kasvavan kiihkon suoraan. Ja ne ihan pienet hetket, kun kiihko vie sadistia, edelleen turvallista, mutta kylmäävää, kiimaista, epätoivoista. Ja katse sadistin silmissä sillä hetkellä, kun huomaan anelevani.

[TragedyForYou]

Sadismi on lähtökohtaisesti pelottavaa; että joku saa nautintonsa minun kärsimyksestäni. Intensiivisyys sadistin ja masokistin välillä niissä hetkissä kun kärsimys on aitoa, on pelottavaa. Se on äärimmäisen seksikästä, turvallista, mutta aina pelottavaa. Tunne on intensiivisin silloin, kun välissä ei ole mitään välinettä, kun voi tuntea kasvavan kiihkon suoraan. Ja ne ihan pienet hetket, kun kiihko vie sadistia, edelleen turvallista, mutta kylmäävää, kiimaista, epätoivoista. Ja katse sadistin silmissä sillä hetkellä, kun huomaan anelevani.

Näin kauniisti en ole kuullut kenenkään aihetta kuvailevan 

[Zina]

Ahdistusta en kanssa minä halua ikinä kenenkään kanssa leikkiessä kokea, en nyt enkä koskaan. Ahdistusta olen kokenut ihan tarpeeksi ns "normaali"elämässä joten en halua siitä ripaustakaan mukaan tälle puolen. Se on kokonaan poissuljettu juttu minulle tässä asiassa.

Amen.