Baarin kannatusmaksut
Positiivista nöyryyttämistä olisi vaikka se, että panisi kumppaniaan jollain mielikuvituksellisella kapineella tai tekisi jotain muuta pervoa, ja saisi tämän kiihottumaan, ja huomauttaisi sitten asiasta. Hä hää, tykkäätpäs tästäkin, senkin pikku perverssi! Toinen, vieläkin mehukkaampi tapa on laittaa toinen tekemään jotakin, mitä tämä kokee nolona, mutta ilman pakottamista. Ei siis köytetä kohdetta nolosti esille, vaan vaaditaan, että tämä pysyy siinä tyrkyllä/on asiassa aktiivinen ihan itse. Se fiilis, mikä kohteen päässä tykyttää, että ei helvetti, mitä mä oikein olen tekemässä..? on mainio. Siinä nöyryytys on kiinni kohteesta itsestään, eikä ole mielestäni tyypiltään satuttavaa.
Kuuluvatko pelko, nöyryytys ja/tai ahdistus sinun sessioihisi? Miksi, miten? Millaiset asiat sessiossa voisivat sisältää näitä elementtejä?
Pelko on sessioidessa itselleni hyvin primitiivinen tunne, joka saa täysillä keskittymään juuri siihen hetkeen jota parhaillaan elän.
Itselleni ahdistus on nautinnosta hyvin hyvin kaukana, jos mua ahdistaa, en pysty nauttimaan. Se on tila jossa tulee pakottava tarve istua alas ja puhua, kommunikoida, ja korjata tilanne. ... Ahdistus lamauttaa ja syö ilon ja energian musta.
Nöyryytys sopii itselläni useaan sessioon tai leikkimishetkeen jossain muodossa. Nautin esineellistämisestä, sotketuksi tulemisesta, rivosta esillä olemisesta, ja ylipäätään monenlaisesta (pakotetusta) hävyttömyydestä.