Baarin kannatusmaksut
Sitten sellaiset _oikeasti_ nöyryyttävät asiat onkin eri juttu. Itse olen noita jotka kokevat kaiken näistä melko negatiivisesti mutta se varmaan johtuu sitä että otan ne aika (liian?) tosissani. Ja mulla on toisaalta paljon (outoja) juttuja jotka on musta kamalan nöyryyttäviä vaikka toisille normaaleja. Inhoan sitä tunnetta yli kaiken.
Ahdistusta en kanssa minä halua ikinä kenenkään kanssa leikkiessä kokea, en nyt enkä koskaan. Ahdistusta olen kokenut ihan tarpeeksi ns "normaali"elämässä joten en halua siitä ripaustakaan mukaan tälle puolen. Se on kokonaan poissuljettu juttu minulle tässä asiassa.
Sadismi on lähtökohtaisesti pelottavaa; että joku saa nautintonsa minun kärsimyksestäni. Intensiivisyys sadistin ja masokistin välillä niissä hetkissä kun kärsimys on aitoa, on pelottavaa. Se on äärimmäisen seksikästä, turvallista, mutta aina pelottavaa. Tunne on intensiivisin silloin, kun välissä ei ole mitään välinettä, kun voi tuntea kasvavan kiihkon suoraan. Ja ne ihan pienet hetket, kun kiihko vie sadistia, edelleen turvallista, mutta kylmäävää, kiimaista, epätoivoista. Ja katse sadistin silmissä sillä hetkellä, kun huomaan anelevani.