Parisuhde?

[eve]

Asiaan liittymätön kysymys, mikä on poly?

[Oranssilyhty]

Asiaan liittymätön kysymys, mikä on poly?

polyamorikko

[eve]

Kiitos!

[Varjolilja]

Nykyisen parisuhteen ensimmäinen keskustelu käytiin http://www.okcupid.com/ sivustolla. Myöhemmin juttelu jatkui, ei-niin-vakavana-eikä-todellakaan-seurusteluun-tähtäävänä. Liekki kuitenkin roihahti kun satuimme tapaamaan eräällä Fetish Clubilla ja siitä se parisuhde sitten lähti.
Olimme siis molemmat jo löytäneet BDSM-suuntautumisemme tahoillamme ja satuimme puoliaktiivisesti "skenessä" pyörimään. Muutenkin mielenkiinnon kohteet ja ajatusmaailmat olivat kovin samanlaisia jo ennen tapaamista ja olikin melko erikoista ettemme olleet jo aiemmin jossain muualla tavanneet.
Omasta puolestani voin todeta, että en usko koskaan lähteväni enää puhtaaseen vaniljasuhteeseen. Aikoinaan siirryin juurikin pois vaniljatouhuista ja siitä lähtien BDSM-suuntaus on ollut yksi hakukriteereistä/valintaperusteista/vaatimuksista.

OkCupidista vielä: Kyseessä on siis ulkolainen deittisivusto. Erilaista muihin samankaltaisiin sivustolla on se, että sivusto ottaa kinkyyden huomioon. Match-algoritmissa (joka näyttää ihan oikeasti suunnilleen toimivan) on oma osionsa bdsm:lle ja se näkyy jokaisen profiilissa. Kysymyksissä joita käytetään "sopivuuden" laskemiseen on paljon bdsm- ja fettarikysymyksiä. Suomalaisista tuntuu sivustolle ensimmäisenä eksyneen juurikin pervot, polyt ja nörtit, mutta oma tuntuma on että pikkuhiljaa siellä on myös "tavallisempaa" sakkia.

Heh, mäkin suosittelen OkCupidia oikein lämmöllä! Ainakin niille, jotka etsii jotain romanttissävytteistä kuviota, siellä meinaan tuntuu aika monet olevan siinä mielessä liikkeellä vaikka kinkypiirteiden jakaminen tulisikin bonuksena.

Itsekin löysin nykyisen (tälläkin saitilla pyörivän) kumppanini sieltä. Kun oli toisen profiilista lukenut toisen olevan "more kinky" niin ei ollut kauhean hankalaa nostaa aihetta pöydälle

[oddartist]

Tjaah, vaimoni kanssa päädyttiin yhteen jo teini-iässä, ja kaikki lähti tietenkin täysin vanilijaiselta pohjalta. Suhteessa on ollut varsin siunauksellista se että molemmat ovat varsin avomielisiä ihmisiä ja kaikesta on ollut tapana puhua. Omasta kinkystä puolestani tuli kerrottua jo seurusteluaikana, vaikkei se silloin juuri mihinkään johtanutkaan (yllättävää sinällään että silloin pyörimme molemmat vielä uskonnollisissa piireissä). Voisi kai sanoa että kasvoimme aikuisiksi yhdessä, ja tämä suhde ei olisi kestänyt mitenkään tähän saakka ilman täydellistä avoimuutta. Onhan tässä selvitty yhdessä lapsettomuudesta ja siihen liittyneestä masennuksesta, sen jälkeen lapsen syntymisestä ja siitä johtuneesta masennuksen uusimisesta, loppuunpalamisesta, taloudellisista huolista ja herra ties mistä.

Myöhemmin kun sitä alkoi jo olla seksuaalisestikin hivenen itsevarmempi, kinkyily hiipi elämäämme mukaan (pakkohan se kaiken keskellä on jostain ilo elämäänsä repiä). Vaimo ei siitä alunperin ollut innostunut, mutta kerta kerralta olemme kumpikin nauttineet sessioistamme enemmän. Tuntuu siltä että olemme tien alussa, ja se tulee olemaan pitkä ja nautinnollinen.

[Aino]

(pakkohan se kaiken keskellä on jostain ilo elämäänsä repiä).

Niinpä. 

Ja muutenkin, tuttuja polkuja tuossa Oddartistin kommentissa. Minullakin rakkaani kanssa jo miltei kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana, ja suhde on kestänyt monenlaista vuosien varrella. Siinä onneksi luottamus ja usko siihen, että toinen tahtoo pysyä vierellä, ovat lujittuneet sellaisiksi, että pystyin nämä kinkyt haaveetkin tuomaan päivänvaloon. Ja se kannatti. 

Tuntuu siltä että olemme tien alussa, ja se tulee olemaan pitkä ja nautinnollinen.

Ja tällekin ajatuksella komppi ja 

 

[San Kuzu]

Tapasimme kullan kanssa töissä. Tarkemmin sanoen niin, että tämä nuori nainen tuli työharjoitteluun. Heti alusta kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen, tavalla joka yllätti täysin. Mutta heti ensimmäisellä kerralla kun eksyimme makuuhuoneeseen ja päädyimmekin vaniljaseksin sijaan.. noh "vähän muuhun", niin olin lopullisesti myyty.
En uskonut, että tapaisin ketään, joka vastaisi omia mieltymyksiä niin täysin.  Kuvittelin, että kinkyily olisi asia josta minun pitäisi pysyvässä parisuhteessa tinkiä. 
Eli ainakaan meidän tapauksessamme kummankaan ei ole tarvinnut toista suostutella/taivutella mihinkään mikään ei olisi tullut jo luonnostaan. Tosin selkeästi oma nuori kultanarttuni on omasta innostuksestani täydentänyt omia mieltymyksiään.

[dorothy_sub]

(Hei, uusi täällä)

Olen ollut parisuhteessa jo vähän yli kolme vuotta ja muuten menee hienosti, mutta halut ei ihan täysin kohtaa. Hän haluaisi että minä olisin dominoiva mutta se ei vaan luonnistu minulta. Ja kun vähän aika sitten otin puheeksi toiveeni siitä että hän olisi alistava käskijä, niin kyllä hän siitä innostui ja yrittää sellaista nyt välillä olla, mutta tuntuu ettei hän oikeen sisäistä sitä juttua täysillä... Tuntuu että se vain rooli jota hän näyttelee koska minä pyysin, eikä hän saa kunnollista tyydytystä siitä, tai vaikka saisi niin hän ei ole vakuuttava. Ja se alkaa mennä sellaseen että mä joudun pyytämään asioita joista mä tykkäisin, mutta eihän sen niin pitäisi mennä vaan hänen pitäisi tehdä mitä hän haluaa, ihan sama tykkäänkö minä, muuten minä pyytämisilläni olen dominoivassa ja päättävässä asemassa 
Me ollaan vielä nuoria, vähän päälle parikymppisiä, mutta muuten olen kyllä ihan loppuelämäksi tässä sitoutumassa, mutta tuo asia on ainoa joka mietityttää, että pääseekö sitä koskaan kokemaan niitä tiettyjä asioita mitä haluaisi ja onko sillä edes loppujenlopuksi väliä, kerta muuten on löytynyt niin täydellinen kumppani.
Joskus saattaa mennä kuukausikin ettei tule mietittyä näitä bdsm -juttuja, mutta lähiaikoina sitä vaan tulee mietittyä joka päivä enemmän ja ei vaan meinaa muu (vanilja) riittää.
Kattoo nyt mihin tämä kehittyy...

[Lady Whip]

  Ja se alkaa mennä sellaseen että mä joudun pyytämään asioita joista mä tykkäisin, mutta eihän sen niin pitäisi mennä vaan hänen pitäisi tehdä mitä hän haluaa, ihan sama tykkäänkö minä, muuten minä pyytämisilläni olen dominoivassa ja päättävässä asemassa   

Tämä on yksi Bdsm:n klisee jonka jotkut ottavat hyvin tosissaan koska luulevat että näin pitää olla.

[oddartist]

Nimenomaan pitää puhua ja pyytää sitä mistä tykkää. Aika näyttää alkaako se parikin samoista asioista nauttia.

[TragedyForYou]

Jos ollaan sitoutumassa toiseen loppuiäksi niin nimenomaan pitää puhua haluistaan ja paljon, ei kukaan voi olla ajatustenlukija. Ja jos toinen ei ole dominoiva niin ei hän sitä ole, vaikka saattaa sellaisestakin alkaa tykkäämään kun huomaa kumppaninsa nauttivan. Aika moni on niin omien fantasoidensa vanki ettei näe että se vastapeluri on kuitenkin vain ihminen, omine heikkouksineen ja haluineen ja himoineen ja seksielämä ja yhteiselo on useimmiten kompromisseja molempien halujen välillä.
Turhan monella tuntuu olevan kuvitelma että bdsm olisi jotain elämää suurempaa ilotulitusta..vaikka voihan se sellaistakin joskus jollain olla.

[subcat]

Nimenomaan pitää puhua ja pyytää sitä mistä tykkää. Aika näyttää alkaako se parikin samoista asioista nauttia.

Juuri näin. Meilläkään ei olisi mitään koskaan tältä saralta tapahtunut (tai mistä mä tiiän oisko mies kuitenki joskus tohtinu ehottaa.. ) jos en ois kertonu mitä mun pienessä pervossa mielessää liikkuukaan. Toki se piti ensin tajuta itse. Vaniljapohjalta on tämä suhde siis myös alkanut ja työkuvioissa tavattu aikoinaan.

Aiemmin tuolla tuliki jo tuosta muusta avoimuudesta. Ihan noin yleensäkin oon sitä mieltä, ettei mikään suhde toimi, jos ei olla rehellisiä ja avoimia. Asioista täytyy voida puhua. Jossain vaiheessa itellä menny tämäki teiten yli äyräiden, pitää osata erottaa ne asiat, jotka voi ja saa pitää itsellään, asioista, joista on tärkeää puhua. Aina kaikki keskustelut ei oo mielekkäitä, mut ne pitää silti käydä. Usein näkee suhteiden hajoavan just puhumattomuuden ja epärehellisyyden vuoksi. Keskusteluyhteys täytyy olla ja sitä pitää vaalia.

[Emily.]

Minä elin alkanutta sinkkukauttani syksyllä 2011 ja opettelin näkemään miehet muunakin kuin potentiaalisisina seurustelukumppaneina.  Olin baarissa ja ajattelin että voisinpa iskeä tuosta kerranki miehen matkaan. Komea se oli, muttei niin yhtään mun tyyppiä. Lähdettiin eri teille, jälkikäteen näin sitä fbssä ja mentiin kahville. Sitten se rupes selittää boundagesta, piiskauksesta ja Bizarresta.
Minä pikku masokisti kelle oli aina sanottu että "hyihyi älä ole itsetuhoinen" innostuin tästä kovasti. Siitä se sitten lähti. Intohimoinen sessiosuhde. Sitä ei montaa kuukautta kestänytkään kun muutin jo miehen kotiin.  Puolitoista vuotta tässä on mennyt, enemmän ja vähemmän pervosti.
 Kerromme toisillemmme fantasioitamme (eihän niitä kaikkia ole toteutettaviksi tarkoitettukaan). Olemme harvinaisen yksimielisiä siitä mitä toteutamme käytännössä. En muista että olisimme joutuneet tekemään valjuja kompromisseja.
Ehkä hienointa on ettemme halua kieltää toisiltamme mitään. Uskon vakaasti että kieltäytyminen johtaa katkeruuteen, ikuiseen entäs jos kierteeseen. Näin vältämme myös kielletyn hedelmän himon.

[eve]

Tännehän olikin tullut kivasti lisää vastauksia pienen hiljaiseloni aikana, kiitokset tarinoista!

[dorothy_sub]

Juu, tottakai parisuhteessa pitää puhua asioista (ja sen takia vielä ollaankin yhdessä kun se puhuminen on toiminut hyvin) ja kertoa haluistaan, jos ne haluaa saada toteutetuksi, mutta mulla ainakin menee kaikki fiilis siihen että jos täytyy koko ajan sanoa toiselle ideoita mitä se voisi mulle tehdä, sitten mun mielestä kaikki on ihan yhtä tyhjän kanssa.