Saatko fiboja ekasta kerrasta?

[Ailouna]

Mitä tyyppiä sinä olet:

Ensimmäisessä kerrassa on jotain taikaa. Jotain mitä ei oikein voi sanoin kuvata. Sitä voi jännittää jo etukäteen ja sitten kun se hetki tulee, adrenaliinin tuntee kohisevan suonissa ja mikään ei voi voittaa sitä tunnetta.

Vai onko eka kerta aina harjoituskerta, jolle et lataa mitään odotuksia, ja myöhemmin vasta päästään halutunlaiseen, täydelliseen lopputulokseen, joka tuntuu siltä oikealta?

Vai onko sillä oikeasti mitään merkitystä? Nautit joka tapauksessa sessiosta.

Ehkä sekoitus kaikista näistä tai jonkinlainen yhdistelmä...?

Tai jotain aivan muuta...

[Ailouna]

Tunnustan olevani ekakertanarkkari.  Se on mulle jotain ainutlaatuista, jotain ennen kokematonta ja siksi arvokasta. Se saa adrenaliinit, endorfiinit ja ties mitkä aineet kehossani liikkeelle ja mielen epätavalliseen vireystilaan. Muut kerrat sen jälkeen ovat kivoja, mutta eivät vedä vertoja tuolle ekalle kerralle, vaan jokin siitä taiasta auttamatta haituu.

Olen siis tunnelman ja fiilisten perään. Teknisesti täydellinen suoritus taas voi jättää jokseenkin kylmäksi, jos tuo oikeanlainen fiilis puuttuu. Kaikkien suurimmat fibat taitavat tulla, kun kokeiltava asia on uusi tuttavuus ja eka kerta kummallekin. Silloin se on yhteinen kokemus, joka jää aikakirjoihin. Mutta mielelläni vien "neitsyyden" muilta ja oman ekan kertani uusissa asioissa pyrin antamaan jollekin, jota pidän sen arvoisena.

Tässä on toinenkin puoli, tottakai tämäkin riippuu täysin asiasta. On eroa sillä onko kyseessä tietynlainen uusi sidonta vai henkinen alistuminen, hidas kaivautuminen toisen puolustusmekanismien alle. Mutta pääpiirteissään siis näin. Enkä siis todellakaan tarkoita, että joka kerta pitää vaihtaa sessioseuraa, että saan tuon huumaavan ekakertafiiliksen. Päin vastoin tutun kaverin kanssa on helpompi kokeilla kaikenlaista ja rohkeasti tarttua itselle aivan vieraisiin bdsm:n puoliin.

[rodent]

Vai onko eka kerta aina harjoituskerta, jolle et lataa mitään odotuksia, ja myöhemmin vasta päästään halutunlaiseen, täydelliseen lopputulokseen, joka tuntuu siltä oikealta?

  Ensimmäisellä kerralla ei voi onnistua. En piittaa häpeänsekaisista adrenaliinimyrskyistä ja kaoottisesta jännityksestä tai muustakaan kaaoksesta, mikä liittyy valitettavana osana uuden ihmisen kanssa oleilemiseen. Sessioharjoitukset ovat vieneet tähän mennessä vuosikausia ja kulkeneet käsikädessä toiseen tutustumisen kanssa. Olen kuitenkin aina halunnut ns. kamarin puolelle ajoissa, ettei hyvä tilaisuus menisi ohi. Mutta ei se eka kerta nyt niin mukavaakaan ole kieltämättä ollut. Tai ihan OK, mutta huippukohdat on saavutettu ja niiden saavuttaminen vakiinnutettu sitten myöhemmin.

  Eri asia tietenkin on jos menee alan ammattilaiselle, jonka kanssa ei ole tarkoituskaan tutustua lähemmin, ja jolle mennään hakemaan nimenomaan seksuaalista niksautusta. Tällaisella ihmisellä pitää kuitenkin olla hyvä tietotaito ja yleiskemiallinen tasapaino, jotta voi virkansa asianmukaisesti suorittaa. Mutta normaalissa ihmissuhteessa mielestäni yhden illan juttu ei oikein toimi, vaan juttua on syytä jatkaa myöhemminkin, jos vaan yhteistä nuottia löytyy.

  Huippukohdat löytyy sitten, kun molemmat osapuolet ovat jo jonkinlaisessa liittoumassa keskenään. 

[kuuliainen]

Ensimmäisellä kertaa subin suunnatessa Dommen luokse mieli on täynnä positiivista hermostunutta odotusta ja vatsassa pyörii perhosparvi.
Vähän niin kuin lapsena joulupukkia odotellessa 

Takana on pitkäänkin jatkunut viestittely, jossa on tutustuttu ja juteltu mieltymyksistä.
Siltikin ensimmäinen kerta on ainutlaatuinen, kun kahleet napsahtavat  kiinni, suukapulan hihnat kiristyvät ja Domme painaa käteeni turvaesineen kuiskaten korvaani ohjeen käyttää sitä mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Samalla hetkellä fantasiat ja pitkätkin etukäteisvalmistelut realisoituvat alistumiseksi ja nautinnolliseksi kivuksi.

Vaikka ensimmäisen kerran magiikka on mieltä ja aisteja hivelevää, niin poikkeuksetta jatkossa sessiointi saavuttaa paremmin molempia tyydyttävän tasonsa tutustumisen ja oppimisen myötä. Sama odotus mielessä ja kehossa on jokaisen kerran kun suuntaan tutun Dommen luo , vain erilaisena. Silloin mielessä risteilee odotus mihin Dommen tilaamia nokkosia oikein käytetään tai olinko uhkarohkea kun edellisellä kertaa lipsautin omistavani sondisetin, joka on nyt lelulaukussa käskystä mukana 



   

[balance]

Kyllä elä kerta on mun mielestä aina herkullisin, varsinkin kun jo tuntee toista osapuolta sen verran että voi luottaa. Silloin on kiva luodata uusiin juttuihin ja mieluusti jätän itsekseen kokeilutkin välistä. Annan itseni toisen käsiin siis mielummin.

Eli juu, saan viboja!

Mikään ei ole parempaa, kuin se että toinen saa minut tekemään tai kokeilemaan jotain mistä olen koittanut pysyä erossa, sitä parempaa ekaa kertaa en tiedä! Se siis voittaa reippaasti sen, että itse antaisin aloitteen johonkin uuteen. Niitä muistoja on kiva vaalia sitten kun asiaa kokeilee uudestaan ja sellaiset myös sytyttää kehon ihan eri kierroksille kuin muuten.

[Feird]

Tässä ei varmaan kyselty mitään ekaa vaniljaseksikertaa...no aika soheltamista oli et eipä siinä mitään muistelemista olekkaan 
Ekat bdsm-sessiotki oli vähän semmost säätöä, ei oikeen tienny mitä olis tehny ja mitä oikeestaa halus, molemmat osapuolet oli aika kujalla et miten pitäis edetä.
MUTTA
Eka kerta kun sain nassen päähäni ni se tunne on jääny erittäin hyvin mieleen. Kaasunaamarit on olleet pitkään yksi fetisseistäni ja niistä haaveilinkin suhteellisen kauan ennen kuin sain hommattua itselleni sellaisen. Ensimmäinen sessio nassen kanssa tuntui aivan huikealta, harmi ettei samanlaista tunnetta enää saa takasin. Välillä on kuitenkin mukava muistella sitäkin ja eihän se fetissi mihinkään ole hävinnyt 

[peltikatti]

Ehkä joskus vanilijaisena aikana oli jännää tavata joku ekaa kertaa.

nykyään...

Herrani osaa viedä palvelijattarensa jokaisena kertana matkalle, josta murto-osaan vaihtaisin em. vanilijaiset tripit.

[Riverlady]

Omat ekatkertani (sessio- ja vanilja-) ovat oikeastaan aina skarppauksensekaista totuttelua, joka joko on eri olosuhteiden takia jäänyt vikaksi kerraksi tai puhjennut kukkaan jonain myöhempänä kertana. Ekoilla kerroilla on läsnä niin monia muuttujia, jotka pitää noteerata ja muistaa vastaisen varalle, että olen enemmän varuillani kuin myöhemmin. Nomut olenkin sitä naistyyppiä, joka ajaa dildotkin sisään ajan kanssa ja rentoutuu vasta sitten (no pun/s intended). Siis vastaan viestiketjun otsikkoon, että enpä erityisesti.

[submiesjns]

Kyllä ekakerta kun sai kämmentä oli todella mahtava kokemus. Ensimmäinen lyönti ja silmät lensi auki, toinen lyönti ja flow-tila. Tiesin tulleeni perille sinne mitä olin etsinyt. Eli vastaus on vahva..Kyllä

[isabella]

Ensimmäinen kerta uuden ihmisen kanssa on ihan kamalaa. Toki myös jännää ja parhaimmillaan tosi kivaa. Mutta aina sitä miettii etukäteen että tuleekohan tästä mitään ja mitäs jos toinen ei tykkääkään. Eli en todellakaan saa mitään kiksejä ekasta kerrasta.

Uuden asian kokeileminen on usein varsin miellyttävää mutta ei minulla siihenkään yleensä liity mitään ekstrafiboja. Ekat kerrat eivät siis ole minun juttuni

[TragedyForYou]

Eka sessio uuden ihmisen kanssa ei ole useinkaan mitenkään huippukokemus, vaikka kivaa olisikin. Se on sellaista tunnustelua ja harjoittelua ja tutkimusmatkaa, kartoitusta..eli kovinkaan syvälle ei pääse fiilistasolla. Sitten kun toisen jo tuntee niin fiilis ja kokemus on paljon syvempi.
Joskus tosin eka kertakin on ollut huikea, kun kemiat on natsanneet heti yhteen ja voimalla. Sitten on ollut niitäkin kertoja kun tunnustelu on jäänyt kertaluontoiseksi, kun ne kemiat eivät ole sitten napanneetkaan.

[tallipoika]

Sitä ensimmäistä kertaa odotellessa. Sessioneitsyys on vielä tallella...

[n4103xxl]

Nuorempana, kicsit tuli selkeesti niistä uusista ihmisistä, uusista kokemuksista, ja siitä jännityksestä kun oli uus ihminen kyseessä. Nyt vanhemmiten, kun on jo kokenu kaikenlaista, ei saa enää niitä samoja fiiliksiä. No, on se tää roolikin päässy vaihtumaan vähän, mutta selkeesti haluaa kehittää olemassaolevaa suhdetta, eikä ne uudet kokemukset houkuta. Tokihan suhteessa voi kokoajan keksiä uusia juttuja, ja toteuttaa niitä turvallisesti, tutun, fiksun kokeneen kumppanin kanssa

[Sexxperience]

Eka kerta on aina eka kerta. Se on jännittävää, uutta ja sitä odottaa innolla, mutta...
ainakin itse pidän enemmän kehityksestä.

Ensimmäisessä sessiossa uuden ihmisen kanssa saattaa käydä niin, etteivät session kaikki osa-alueet kohtaa täysin molempien odotuksia. Ensimmäisessä sessiossa ei myöskään täysin tiedä toisen rajoja, esimerkiksi voiman käytön suhteen.
Kun oppii tuntemaan toisen osapuolen, molemmat saavat sessioista enemmän irti.
Tai näin menevät ainakin omat kokemukseni.

Ehkä itse olen siis jossain välimaastossa.
Eka kerta on tärkeä, mutta kokemus ja kehittyminen tekevät kaikesta parempaa.

- Ace

[Galesi]

Riippuu paljolti siitä toisesta ja kuinka kemiat kohtaa. Itellä on parikin ikimuistoista ekaa kertaa uusien leikkikaverien kanssa, osan kanssa taas ei vain ole synkannut siinä määrin kuin itse olisi toivonut. Osa menee toki hyvien/huonojen alkuvalmistelujen piikkiin ja tietty aina pieni kokemattomuus paistaa välillä ihmisissä, joka myöskin hieman sitten heikentää sitä tunnetilaa parhaasta mahdollisesta. Joka tapauksessa ainahan ensimmäiset kerrat jännittävät, oli sitten kyseessä uusi asia tai uusi leikkikaveri.