Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa

[Viridian]

Ennemminkin opettelen tervettä itsekkyyttä, jotta tasapainoinen ihmissuhde olisi mahdollinen. 

Jos nyt päättelin oikein, niin Viridian sinua häiritsee tässä nyt tämä oletettu elämänkokemuksellinen epäsuhta vai ennemminkin epätasaiseksi näkemäsi asetelma antamisen ja saamisen suhteen vai huoli siitä että tuolla tavoitellaan nyt kuuta taivaalta, etsisi maasta mieluummin?

Joka tapauksessa mulla ei ole mikään kiire löytää sitä sopivaa ihmistä. Jos löytyy nopeasti niin hyvä, jos löytyy hitaammin niin hyvä ja sit jos ei millään meinaa löytyä, niin ihan viimeistään sitten kaivelen muita mahdollisuuksia. Kenenkään ei pidä olla sellainen mitä etsin, mut jos joku sattuu olemaan, niin vähäks hianoo!

Minua ei ole häirinnyt viestisi millään lailla, päinvastoin olen yrittänyt parhaani mukaan auttaa sinua. Havaitsen, että huumorintajuni ja muu ilmaisuni ei ole ollut kyllin selkeää, joten ehkä jätän auttamisen fiksummille . En miettinyt antamisen ja saamisen epäsuhtia, koska D-s -suhteessa se on epärelevanttia. Kuten aiemmin kirjoitin, suhteet etsivät tasapainon, tai lakkaavat olemasta.

Tilanne siis on se, että tiedän mistä puhut, kun puhut epämasokismista, ainakin jollain osalla itseäni, sillä subiosani on haasteellinen yhdistelmä korkeaa kipukynnystä, mutta masokismia vain kovimmassa kiimassa. Nöyryytyksiä en kaipaa. Ennemminkin tarvitsen välillä vastuun jättämistä toiselle. Kuten sinäkin?

Senkin osan tiedän hyvin, mitä on hakea suhdetta ei-vapaana, mutta avoimin kortein pelaavana polyamorikkona. Suuri osa ihmisistä on monogaamisia. Tai sitten suo itselleen salasuhteet, jopa useita suhteita, mutta partnerilleen ei edes epäsalaa tapahtuvaa toimintaa. Sellaiseen oma moraalini ei anna myöten osallistua.

Olen siis rehellisesti sitä mieltä, että etsinnässäsi masokismin puute on vain pieni hidaste. Ja kaikillahan meillä on traumoja ja kipupisteitä. Vaativakin saa olla, ja kyllä niitä sisäisen auktoriteetin omaavia Mastereita on. Mutta: Sinulla olevat mies ja muu perhe: se aiheuttaa ongelmia. Vaikka olet avoimesti liikkeellä, ja mies tietää.

Koska kaikki muu yhdessä viittaa siihen, että haluat mennä syvemmälle. Puhut sessioista, missä opit luottamaan, avautumaan, antautumaan. Se vie aikaa ja lisää syvyyttä. Ja se mistä Guide yritti varoittaa, on se, että siinä kohtaa kaikkea ei voi enää ennakoida. Todennäköisesti itse alat muuttua, jotenkin. Ja perheesi tulee huomaamaan muutoksen, ja reagoimaan muutokseen, jotenkin. Ja siinä kohtaa voi olla aika raskas homma olla se tapahtumat alkuunsaattanut Master.

Voi olla, mutta ei tietenkään tarvitse käydä niin. Ehkä sinäkään et joudu valintojen eteen. Silti riski on olemassa, ja kannattaa etukäteen miettiä mitä teet. Sitten jos.

Koska BDSM, ja D-s on koukuttavaa, ja vastaa moniin perustavaa laatua oleviin tarpeisiin, ja tarjoaa mahdollisuuksia muuttua monella tasolla onnellisemmaksi ihmiseksi. Se kaikki voi olla valtava järkytys miehellesi myös. Olettaen, että hän on aiemmin yrittänyt tarjota sinulle hyvää ja parasta. Kun hän huomaa, että lopulta saat oikeanlaista polttoainetta koneistoosi.

Mutta joo, jätetään tämä pirujen maalaus seinille. Ymmärrätkö kuitenkin, jos oikein mietit, miksi minun logiikallani löydetty kuu on vaarallisempi vaihtoehto, kuin yhdessä opetteleva, inhimillisempi tekijämies? Vaikka molemmissa on vaaransa. Elämä on vaaroja täynnä .

Vir, jolla on mies, perhe, useampi leikkikaveri ja reilu peli osallisten kesken, silti elämä on välillä draamaa, koska olemme ihmisiä. Niin vaniljassa kuin kinkymmissäkin asioissa, jos ja kun pää ja sydän on mukana, tapahtuu asioita joskus ennakoimattomilla tavoilla.. se on joskus ilo, joskus kipua.. mutta kaikesta huolimatta aivan mahdollinen tapa elää.

ps. jos nyt olisikin niin, että et ole kolmikymppinen itseään (ja Masteria) etsivä perheellinen subnainen, vaan jotain ovelampaa, myönnän olevani helposti vedätettävä ja liian kiltti, aina ja edelleen

[Eccentric]

Hyvät ihmiset.

Olen liian hyvä maalaamaan pirut seinille. Aivan liian hyvä. Niin hyvä, että se on monta kertaa estänyt minua elämästä. Olen kuitenkin onneksi kasvanut ja kehittynyt ja oppinut realistisempia mittasuhteita. Luotan kykyyni arvioida tulevaa. Olen pyöritellyt päässäni valtavia määriä erilaisia mahdollisia tapahtumakulkuja ja niiden vaikutuksia siihen, tähän ja tuohon. Olen pohtinut omia ominaisuuksiani ja kykyjäni toimia erilaisissa tunnekuohuissa. Olen miettinyt millä kaikilla tavoilla tämä etsintäni ja mahdollinen etsimäni löytäminen voi vaikuttaa muuhun elämääni. Olen pohtinut elämäntilannettani ja sitä kannattaako juuri nyt katsoa tätä puolta elämästä vai olisiko syytä jättää se myöhemmäs. Olen pohtinut tarkkaan mitä haluan elämältäni.

Vaikka olen aivan alussa D/s-juttujen suhteen, en todellakaan ole raakile elämän suhteen. En kuvittele pystyväni hallitsemaan kaikkea tai tietäväni kaikkea. En kuvittele lähteväni riskittömään asiaan nyt. En kuvittele ongelmatonta jatkoa. Uskon kuitenkin kykyyni ratkaista ongelmia. Uskon vahvaan tahtooni pitää perheestäni huolta. Tunnen puolisoni varsin hyvin. Kylmästi ilmaistuna puolisoni tietää ettei riitä minulle. En usko sellaista ihmistä olevankaan, joka voisi olla mulle kaikki.

Jos tämä tulee minua muuttamaan, se on osa muutosten sarjaa joka on alkanut kauan aikaisemmin. Olen ollut aktiivisessa muutosprosessissa monta vuotta ja toivottavasti en koskaan jämähdäkään mihinkään. Jos koen jonkun Masterin kanssa sellaista, mikä muuttaa mua ihmisenä, kannan silti vastuun asiasta itse. Jos mun kasvuni ihmisenä on sellaista mitä puolisoni ei kestä, niin sitten se on. Otan itse kuitenkin sitoumukseni hyvin vakavasti.

Minun tarvitsee ihan tosissaan mennä itseeni ja kysellä oikein vakavasti, että miksi mun tarvitsee olla pikkuisen puolustusasemissa aina varmuuden vuoksi. Ai joo, ihmiset ovat epäluotettavia ja vaarallisia. Sellainen totuus minuun on ohjelmoitunut elämäni alusta asti. Vieraita ihmisiä on aina syytä varoa ja epäillä. Järki jo tietää, ettei asia ole ihan niin, mutta tunne ei ole vielä uskonut. Kenenkään hyviin tarkoituksiin ei parane uskoa ennen kuin on oppinut ihmisen tuntemaan ja sitten luottamaan. Lähtöoletus ei siis ole, että täällä nämä hyväätahtovat ihanat mukavat ihmiset haluavat tehdä aloittelijan matkasta vähän vähemmän hankalaa. Ei. Mun aivoni arvelevat, että kuitenkin pitävät kaikki mua vaan typeränä, naivina ja kokemattomana, jolle täytyy kertoa miten asiat ovat ettei se nyt sotke omaa ja perheensä elämää kokonaan, pöljä. Huokaus.

Sanoinko mä jo että oon liian hyvä niitä piruja maalaamaan, eiku joo sanoin mä. Anteeksi puolustusasenteeni. Kun mä riisun sitä minkä kykenen, niin kiitän teitä jotka haluatte auttaa. Kyllä mä luen ja kuuntelen ja kuulen kokemuksen puhuvan. Otan kirjoittamanne huomioon kun arvioin asioita. Kiitos.

On mua muistaakseni joskus jossain yhteydessä väitetty feikiksi. Ilmeisesti tällaista ihmistä ei voi olla olemassa tai jotain. Höh. Kyl mä oon just tämmönen.

[Eccentric]

Edellisessä viestissä kaikki muu on turhaa paitsi tämä:

Kiitän teitä jotka haluatte auttaa. Kyllä mä luen ja kuuntelen ja kuulen kokemuksen puhuvan. Otan kirjoittamanne huomioon kun arvioin asioita. Kiitos.

...tommosta itsensä todistelua ku edellisessä viestissä on, ni tartte tehdä yhtään prkl...

[hiz]

Minun tarvitsee ihan tosissaan mennä itseeni ja kysellä oikein vakavasti, että miksi mun tarvitsee olla pikkuisen puolustusasemissa aina varmuuden vuoksi.
..
On mua muistaakseni joskus jossain yhteydessä väitetty feikiksi. Ilmeisesti tällaista ihmistä ei voi olla olemassa tai jotain. Höh. Kyl mä oon just tämmönen.

Nyt on minun vuoro olla hiukan hämilläni. Kysyit ketjunaloituksessa muiden epämasojen kokemuksia, ja kun niitä saat niin otat ne henkilököhtaisina hyökkäyksinä itseäsi kohtaan?

Ja sivukommenttina: Itse olin jotenkin missannut sen kohdan että olet suhteessa, luulin että vapaa rouva tarkoittaa ex-rouva. Mutta joo siis, kukaan ei sano että olet naiivi, mutta tosiasia on että olet kinkyasioissa kokematon. Siksi melkein kaikkien neuvo on 'kokeile'.

Oletat että tapauksesi on niin erilainen että kukaan ei ymmärrä. Et näe, että meistä suuri osa on käynyt ne samat ajatukset läpi. Tai että tässä vastaavilla D:llä on ollut kaltaisiasi subeja. Monikossa. Ja me/nämä sen jälkeen huomattiin jotain jota haluaisin että sinäkin saat kokea. Siksi sanon 'kokeile'. Jos varoittaisimme sanoisimme 'älä kokeile', eikö vain?

Mutta tämä menee nyt jankkaamiseksi. Haluaisin nyt vielä varmistaa (kun kaikkea olet jo ajatellut), että sitten kun rakastut ekaan D:hesi (koska hän ymmärtää sinua paremmin kun kukaan ikinä), niin tiedät että se on vaan normaalia, koska hän on D ja sinä s. Joku toinen D todennäköisesti ymmärtäisi myös. Niin, ja olet varmaan myös jo perehtynyt huumeriippuvaisuuden kaltaiseen tilaan, joka tulee kun saa ensimaistijaiset D/s:stä, missä tarve voittaa järjen, ja neuvottelet itsesi kanssa kaikki etukäteen mietityt asiat uusiksi, kunhan vaan pääsisit taas D:si luo. Kyllä tuostakin pärjää, mutta ihan vaan tiedoksi että kuuluu asiaan että järjellä ajatellut asiat tässä tulee jossain vaiheessa tippumaan pois. Sitä Guide-Master ja IKRM yritti sanoa.

Ja hiukan olen ihmeissäni että ketju on mennyt näin pitkälle ilman että kukaan mainitsee sanan 'rakastuminen'. D ei ole palvelu jota käytetään, se on ihmissuhde, ja hyvinkin intensiivinen sellainen.

[IKRM]

Mun aivoni arvelevat, että kuitenkin pitävät kaikki mua vaan typeränä, naivina ja kokemattomana, jolle täytyy kertoa miten asiat ovat ettei se nyt sotke omaa ja perheensä elämää kokonaan, pöljä. Huokaus.

Aiemmat kirjoittajat ovat olleet enemmänkin huolissaan mahdollisesta tulevasta Masteristasi, joka onnistuttuaan ja tehtyään sen mitä lupaa tullee hylätyksi sen vuoksi että sinulla on mies ja lapset.

IKRM

[Eccentric]

IKRM, mä olen varsin avoin sen suhteen, että mulla on puoliso ja perhe. Tässä kohtaa mä näen kyllä vastuun olevan Masterilla itsellään siitä, että lähteekö tähän kuvioon mukaan vai ei. Tää ei silti tarkoita, että suhtautuisin kevyesti kenenkään tunteisiin. Oikeastaan päinvastoin.

hiz, joo. Tässä kaiken ytimenä mulla on luottamusongelmat ja ne ilmenevät näinkin. Ainakin vielä. Toivon saavani niitä työstettyä.

Mä kyllä näen vähän eroa sillä kysyykö muiden omakohtaisia kokemuksia vai pyytääkö neuvoja. Noh, sain sitten huomattavasti enemmän neuvoja kuin odotin ja pääsinpähän tutkailemaan omaa neuvontavastarintaani.

[IKRM]

Mä kyllä näen vähän eroa sillä kysyykö muiden omakohtaisia kokemuksia vai pyytääkö neuvoja. Noh, sain sitten huomattavasti enemmän neuvoja kuin odotin ja pääsinpähän tutkailemaan omaa neuvontavastarintaani.

Kuten hiz tuolla jo aiemmin sanoikin, saamasi 'neuvot' perustuvat varmastikin hyvin suurelta osin omakohtaisiin kokemuksiin.

IKRM

[Eccentric]

Niin ja se vielä, että rakastumismahdollisuus on toki huomioitu. Inhoan muuten sitä tunnetta juuri siksi kun se sotkee ajatuksia. Enkä siis vain periaatteessa inhoa, vaan koen ihastumisen/rakastumisen fyysisestikin ikävänä.

Onpa ikävä ajatus, että D/s-suhteen näkisi vain palveluna.

En ollenkaan muuten epäile etteivätkö neuvot perustuisi omakohtaisiin kokemuksiin. Enpä vain arvannut asettuvani kuulusteltavaksi, kun kysyin kokemuksia. En nyt sano ettei saisi neuvoa ja kysellä, että ootkos nyt varmasti ajatellut tätäjatuota. Koitanpa tässä vain selittää, että ehti osumaan arkaan paikkaan, kun en sellaista olettanut tulevaksi. Mun moka.

[Eccentric]

Luin ketjua uudestaan läpi ja mietin, että mikä tässä kokeilemisen painotuksessa nyt on ajatuksena. Onko musta saanut sen kuvan, että olen täällä naama mutrussa ja koivet ristissä nenä pystyssä käännyttämässä pois ihmisiä, jotka eivät pilkulleen sovi siihen mielikuvaan, jonka olen ennalta muodostanut? Noin niinkun karrikoidusti ilmaistuna. Siis vissiin on vaikuttanut siltä, että mä en olisi halukas kokeilemaan, jos kaikki ei 100% natsaisikaan?

No ei se nyt niin ole. Mä en varmaan tätä näkökulmaa edes hoksannut, koska mä just ennemminkin olen kokeileva (ja kokeillutkin, joskaan en vielä kovin paljon kinkympää) ja mielestäni mun kriteerini ovat varsin väljät loppujen lopuksi etenkin kinkypuolen kokeneisuuden suhteen. Siis vaikka sellainen auktoriteettivarmuus nyt varmaankin monesti vaatiikin jonkun verran kokemusta.

Mut joo. Kokeileminen on jees, kunhan ei tee sitä toista huijaten.

[hiz]

Luin ketjua uudestaan läpi ja mietin, että mikä tässä kokeilemisen painotuksessa nyt on ajatuksena. Onko musta saanut sen kuvan, että olen täällä naama mutrussa ja koivet ristissä nenä pystyssä käännyttämässä pois ihmisiä, jotka eivät pilkulleen sovi siihen mielikuvaan, jonka olen ennalta muodostanut? Noin niinkun karrikoidusti ilmaistuna. Siis vissiin on vaikuttanut siltä, että mä en olisi halukas kokeilemaan, jos kaikki ei 100% natsaisikaan?

Minun moka. Sain kuvan että tässä ketjussa (nyt jo monen viikon ajan) mietit asioita, sensijaan että aktiivisesti hakisit seuraa. Mutta sinulla näyttää jo olevan deitti-ilmo täällä, ja ehkä muuallakin.

[IKRM]

Niin ja se vielä, että rakastumismahdollisuus on toki huomioitu. Inhoan muuten sitä tunnetta juuri siksi kun se sotkee ajatuksia. Enkä siis vain periaatteessa inhoa, vaan koen ihastumisen/rakastumisen fyysisestikin ikävänä.

Tästä rakastumisaiheesta on täällä keskusteltu ennenkin.

Olis erittäin mielenkiintoista kuulla miten se on huomioitu teillä?

IKRM

[submit]

Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?

Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?

Mä taas koen, että subin rooliin asettuminen ei  alussa(kaan) ole vaivatonta ja helppoa, mutta ilman kokemuksia ei opi tuntemaan omaa reagointitapaansa eikä mieltymyksiään. Vaikka kuinka analysoisi ja pohtisi etukäteen, niihin tunteisiin,  joita erilaisissa D/s- tilanteissa syntyy, on melko mahdotonta täysin ennalta varautua.

Ennen kuin minulla oli kokemuksia subina/alistuvana, en tiennyt esim. että olenko masokisti. En tiennyt, pitäisinkö esim. piiskatuksi tulemisesta, vaikka oli halu kokea se. Tunnistin kuitenkin haluni olla suhteessa, jossa toinen on vallan kahvassa. Pidin myös rajusta seksistä ja itsevarmoista miehistä. Alistumisen tarve oli syvällä, ensimmäiset itsetyydytysfantasiat ihan nuorena, ennen kuin oli edes mitään seksuaalisia kokemuksia, sisälsivät usein sidottuna olemista ja väkisin otetuksi tulemista jne.

Oman kokemukseni mukaan D-henkilöt toimivat yksilöllisesti, jokainen suhde on erilainen ja erilaiset vallankäytön muodot ja toteumat käytössä. Vaikka nykyään tiedän että D/s-suhteessa pidän mm. tietyntyyppisestä kivusta, nöyryytyksestä ja alisteisesta asemasta, ei valtasuhde synny (vain) niistä elementeistä, ne vain ovat osaltaan mukana joissakin aktiviteeteissa. Mistä sitten syntyy tunne, että toinen hallitsee? Sitä mun on vaikea määritellä. Luulen, että se syntyy jonkinlaisen "yhteiseen hiileen puhaltamisen kautta", toisen käytöksessä ja olemuksessa on jotain mitä tarvitsen, ja mun käytös ruokkii ja lisää sitä.  Tutustumisvaiheessa ja suhteen alkaessa mun on voitava luottaa siihen, että tähän henkilöön saan esteettä rakastua. Edellä mainittu on estänyt esim. sessiosuhteen aloittamisen omalta osaltani, koska en voinut olla varma, miten sopisin kyseisen Deen muihin kuvioihin, ja paljonko minulle olisi tilaa. D-henkilökään tuskin pystyy etukäteen tietämään, mihin asetelma, jossa on enemmän kuin kaksi henkilöä, asettuu,  joten mitään "takuita" siitä, että ei olisi itsensä rikkomisen mahdollisuutta, kukaan ei voi kenellekään antaa.

[Eccentric]

Tästä rakastumisaiheesta on täällä keskusteltu ennenkin.

Olis erittäin mielenkiintoista kuulla miten se on huomioitu teillä?

IKRM

Siitä on puhuttu kotona. Ja oikeastaan voisi vielä jutella lisääkin itse asiassa. Muistaiskohan tänään.

Jos rakastun, olen valmis kärsimään siitä. Kun en kerran lähtökohtaisesti tunteesta pidä. Asiasta myös puhutaan kotona, jos näin pääsee käymään, jotta puoliso tietää mistä tuulee jos menen pölhöksi. Sen verran käytännön kokemusta olen ehtinyt vaniljamaailmasta saada, että se mitä koen muiden kanssa ei ole vähentänyt mitenkään tunteitani puolisooni. Siitä ollaan puolison kanssa puhuttukin, että isoin riski meidän suhteelle on se, jos tulee mustasukkaisuussekoiluja. Yksi tällainen episodi on käyty jo läpi ja siitä opittu. Pyrin ottamaan parhaani mukaan huomioon myös puolison tilanteen asioiden suhteen.

Jos D/s-suhteen toinen osapuoli rakastuu, se on hänen ongelmansa jos ei sitä kestä. Mä pyrin olemaan varsin avoin elämäntilanteestani. Mä en ota vastaan minkäänlaisia yrityksiä rikkoa tai heikentää avioliittoani. Enkä hyväksy itseltäni minkäänlaisia yrityksiä rikkoa tai heikentää toisen mahdollista ensisijaista suhdetta. Sellainen ei ole mitään rakkautta.

Polyna en täysin poissulje kuitenkaan seurustelusuhdetta avioliittoni rinnalle (ja puolison kanssa on tästäkin mahdollisuudesta puhuttu), mutta sellaista en ole tämänhetkisessä elämäntilanteessani todellakaan hakemassa. Olen tässä sähköposteja vaihdellessa arvioinut riskiä siihen, että tällaista ylipäänsä alettaisiin haluta. Mitä pienempi, sen parempi. Sen suhteen näyttää varsin hyvältä tämänhetkinen tilanne.

Jos pelisääntöjen suhteen ei tule ongelmia, niin rakastumisesta voi varmaan saada ihan kivojakin lisävärinöitä tapaamisiin.

[IKRM]

Pyrin ottamaan parhaani mukaan huomioon myös puolison tilanteen asioiden suhteen.

Jos D/s-suhteen toinen osapuoli rakastuu, se on hänen ongelmansa jos ei sitä kestä.

Tästä jo täällä moni ehtikin olla huolissaan. Ei kuulosta erityisen tasapuoliselta.

IKRM

[Eccentric]

Öh, miten ei kuulosta tasapuoliselta? Mitä sinusta pitäisi olla, jotta olisi tasapuolista?