Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa

[Mr.Inathu]

En osaa sanoa, mistä se valta-asetelma silloin syntyy, kun ei käytetä mitään ns. perinteisiä hallintakeinoja... Joidenkin kanssa se vain on luontevaa olla sillein kierosti kivasti. Vau. Vitsit, miten syväluotaavasti osasin pohdintaasi käsitellä. Anteeksi

Ihanteellistahan on jos mielihalut kohtaa niin hyvin että molemmilla on kivaa eikä kumpikaan tunne oloaan hyväksikäytetyksi. Mutta valta-asetelmaa ei ole olemassa.

IKRM

Kyllä se valta-asetelma voi silloin yllä hyvinkin voimakkaasti esillä. Esimerkiksi vakiintuneessa D/s-suhteessa on palvelutilanteissa, mutta todennäköisesti lähes muutenkin aina, kysymyksessä ns. "sisäistetty valta" ts. valtasuhteet on vakiinnutettu/sisäistetty jo aiemmin erilaisin vallankäytön menetelmin. Näin ollen silmällä näkemätön tilanne voi osapuolten välillä kihelmöidä valtaa ja sen käyttöä, vaikkei ulkopuolinen henkilö pysty sitä mitenkään näkemään, eikä silminnähtäviä vallankäytön ilmentymiä ole havaittavissa.

Tälläinen tilanne voi olla myös kahden täysin toisiaan tuntemattoman ihmisen välillä, jos heidän välillään on joku tai joitain valta-asetelmaa synnyttäviä asioita, kuten ikä-, kokemus- tai yhteiskunnallisen aseman luoma ero. Tai puhtaasti fyysisesti riittävän suuri  epäsuhta ja tilanne itsessään saa ihmisen ottamaan valmiiksi alistuneen roolin.

Eli vielä rautalangasta:
Valtaa ja vallankäyttöä, ja täten myös D/s:ää, voivat olla täysin vaniljaiselta näyttävät tilanteet ilman ulkoisia vallan käytön ilmentymiä, jos henkilöiden välillä on sisäistetty valta-asetelma ja täysin ilman mitään negatiivisiksi luokiteltavia tuntemuksia.

Niitä negatiivisia tuntemuksia siis voi hyvin olla ja usein ne ovat erittäin käyttökelpoisia ja herkullisia, mutta mitään pakkoa niiden mukana olemiselle ei minun mielestäni ole, jolleivat ne anna tilanteelle ja/tai suhteelle jotain rakentavaa lisäarvoa.

-Mr.Inathu

[IKRM]

Eli vielä rautalangasta:
Valtaa ja vallankäyttöä, ja täten myös D/s:ää, voivat olla täysin vaniljaiselta näyttävät tilanteet ilman ulkoisia vallan käytön ilmentymiä, jos henkilöiden välillä on sisäistetty valta-asetelma ja täysin ilman mitään negatiivisiksi luokiteltavia tuntemuksia.

Totta, mutta se myös näkyy silloin ulkopuolisille, jos ei muuten niin arvoasetelma vaistotaan vaikka sitä ei erityisesti muuten näkyis. Ihminen on eläin joka vaistoaa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa hyvin nopeasti lauman sisäisen arvojärjestyksen. Se on välttämätöntä oman aseman löytämiseksi ja myös lauman selviämiseksi.

Itse viittasin kirjoituksellani tilanteeseen, jossa ollaankin toteuttamassa miellyttäjän fantasiaa niin että vaikka fantasiaan liittyy alistuminen niin kaikki tapahtuu kuitenkin miellyttäjän ehdoilla jopa siinä määrin, että dominoiva tuntee/alkaa tuntea olonsa hyväksikäytetyksi.

IKRM

[Mr.Inathu]

Totta, mutta se myös näkyy silloin ulkopuolisille, jos ei muuten niin arvoasetelma vaistotaan vaikka sitä ei erityisesti muuten näkyis. Ihminen on eläin joka vaistoaa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa hyvin nopeasti lauman sisäisen arvojärjestyksen. Se on välttämätöntä oman aseman löytämiseksi ja myös lauman selviämiseksi.

Itse viittasin kirjoituksellani tilanteeseen, jossa ollaankin toteuttamassa miellyttäjän fantasiaa niin että vaikka fantasiaan liittyy alistuminen niin kaikki tapahtuu kuitenkin miellyttäjän ehdoilla jopa siinä määrin, että dominoiva tuntee/alkaa tuntea olonsa hyväksikäytetyksi.

IKRM

Kyllä, arvoasetelman voi aistia ja erityisesti kinkyilyyn kallellaan olevat aistivat näitä paljon helpommin, kun osaavat ehkä niitä huomioida.

Silti olen sitä mieltä, ettei vallankäytön ilmentymiä tai välineitä välttämättä lainkaan tarvita, jos kysymyksessä on sisäistettyyn valtaa liittyvä tilanne tai jossa valtaroolit ovat jo valmiiksi rakennettuja, kuten vaikka esimerkiksi kaupallinen palvelusessio Dominan kanssa tai DaddyDom/lil'girl-suhde. Kummassakin esimerkissä voi olla täysin tarpeetonta käyttää vallankäytön ilmentymiä, jolleivat ne anna sille jotain lisäarvoa.

-Mr.Inathu

[Eccentric]

Sellainen valta, jota tällainen nössömielinen kaipaa perustuu auktoriteettiin. Halu toimia toisen tahdon mukaan voi syntyä pelosta (kivun, häpäisyn, torjunnan, epäonnistumisen jne.) tai se voi syntyä kunnioituksesta. Kaikessa D/s-toiminnassa on subin haluttava alistua. Toinen haluaa valtaa osoitettavan niin, että se tekee kipeää henkisesti tai fyysisesti ja pelkoa käytetään työkaluna, toinen haluaa että valta-asetelma ilmenee kivutta.

Mä haluan alistua, mutta en tee sitä kenelle tahansa kokonaan. Fyysisesti ehkä jos huvittaa, mutta henkinen alistuminen vaatii kunnioitusta Domia kohtaan. Domin on oltava henkilönä alistumisen "arvoinen". Ihmisenä sellainen, jota arvostan. Kun totean löytäneeni minua vahvemman, jota arvostan ihmisenä, ensisijaisesti persoonana, voin luopua itsekontrollista ja antaa itseni toisen hallintaan. Sen jälkeen haluan ainoastaan, että rajojani kunnioitetaan ja koska olen kiinnostunut tutkimaan itseäni ja tuntemuksiani, en usko olevani herkin huutelemaan turvasanoja.

On vaikea määritellä mitä tarkalleen vaaditaan siihen että koen Domin kunnioitettavana. Pystyn ehkä määrittelemään suuntaviivoja kuten turvallisuus, terveesti vahva itsetunto ja itseluottamus, tunneäly ja no, älykkyys noin muutoinkin. Mutta vasta livenä tuntemaan oppimalla saa selville onko ihminen oikeanlainen.

Luulenpa että toisille merkitsee ensisijaisesti se mitä toisen kanssa tehdään ja toisille merkitsee ensisijaisesti se kenen kanssa tehdään. Vaikka toki molemmat asiat lienevät etenkin kaikissa pitemmissä D/s-suhteissa tärkeitä.

Haluan nyt asiaa pohdittuani tarkentaa tuota kipuasiaa. Alkuperäistä viestiäni kirjoittaessani ajattelin kipuna sellaista kipua, jonka kokee negatiivisena. Kipu on kuitenkin pohjimmiltaan voimakas fyysinen tuntemus, jonka vaikutus yksilöön määräytyy pitkälti sen mukaan kuinka hän tuntemuksen tulkitsee. Mulle käsitteenä kipu on aina negatiivinen. Eli voimakas tuntemus joka tuntuu pahalta tarkoittaa kipua. Mulla on kuitenkin omakohtainen kokemus siitä kuinka valtava merkitys on sillä miten tuntemuksen tulkitsee ja missä mielentilassa on. Viimeisimmässä synnytyksessäni olin hyvin valmistautunut ja mielentilani ja suhtautumiseni synnytykseen ja supistuksiin tekivät sen, että koin supistukset hyvin intensiivisinä ja kovaa pärjäämisen mahdollistavaa työtä vaativana, mutta kipeiksi en osaa niitä nimittää (supistusten välillä leijuin mielettömässä euforiassa, ah, endorfiinit). Kyse ei ollut tuurista tai siitä että olen jotenkin poikkeuksellinen fyysisesti. Tiedän varmasti, että jos olisin pelännyt, kokemus olisi ollut täysin erilainen. Hyvin kipeä. Olen sillä tavalla kipuherkkä ihminen, että olen herkkä pelkäämään. D/s-yhteydessä uskon olevan mahdollista tutkailla hyvinkin voimakkaita fyysisiä tuntemuksia, mutta ainoastaan kun olen psyykkisesti siihen valmis ja luotan lujasti Domiin siinä että ei tee ylilyöntejä. En silti halua kokea kipua.

[Viridian]

Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti

Minun mielikuvitukseni keksii kyllä vaikka kuinka paljon erilaista pervoa kivaa, vaikkei mukana olisikaan kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa. En näe mitään syytä, miksi noita olisi pakko olla mukana onnistuneessa kinky- tai D/s-sessiossa. Toki niitä voi olla, mutta ei se todellakaan ole mikään edellytys esimerkiksi onnistuneelle hyvinkin pervolle palvelusuuntautuneelle kinkysessiolle.

Oletko todella itse ihan oikeasti sitä mieltä, että ilman vähintään kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa ei kinkyily ole kinkyilyä? 

-Mr.Inathu

PS. Olen pahoillani tästä OT:stä, mutta ihan pakko selventää 

Jatketaan off-topic linjalla. Minusta yksittäinen sessio voi varsin hyvin sisältää täysin ja pelkästään positiivisia juttuja, ja jopa suurin osa sessioista voi olla sellaisia.

Mutta itse uskon, että yksi yleinen tapa valta-asetelman syntymiseksi ja ylläpitämiseksi on kuitenkin se, että on olemassa joko koettuja seurauksia tilanteista, missä valta-asemaa on testattu, tai sitten seurauksien pelkoa ihan yleisellä, kunkin henkilön henkilökohtaisella tavalla.

Seuraus voi olla tieto siitä, että se toinen on tyytymätön, tai oma täydellisyyden tavoittelu luo seurauksen omaan mieleen, tai sitten jotain suorempaa, sanallisesti tai fyysisesti. Se seuraus voi realisoitua vaikka vain joka sadannella kerralla, mutta se pitää joskus realisoitua, tai sitten mielikuvituksen pitää pitää mahdollisuutta yllä. Muuten ei välttämättä synny kinkyllä tavalla valta-asemaa, jossa näennäisen vaniljainen viini-illallinen olisi tajunnan räjäyttävä sessio nimenomaan valta-asetelman takia.

Esimerkkinä arkielämän valta-asetelmista: kuka meistä maksaisi veroja yms. maksuja sen melkein puolet palkastaan, jos se olisi vapaaehtoista, perustuen vain omaan harkintaan ja syvään esivallan kunnioitukseen, eikä tarvitsisi pelätä mitään seurauksia. Itselläni riittäisi lojaalisuus kokonaisuutta kohtaan ehkä 15-20% verojen verran, loput maksan vain ja tasan koska on pakko. En silti väitä ahdistuvani asiasta tai kulkevani psykoosin partaalla vain siksi, että seurauksien pelko alistaa minut kiltiksi veronmaksajaksi.

Siksi en usko, että omat subinikaan kovin suuresti ahdistuvat, vaikka sessioissa on mukana sen mukaan, mikä kenenkin tapaan olla sopii, ajoittain kipua, vaatimuksia, pelkoa Rouvan tyytymättömyydestä suorituksiin, ja kirsikkana kakussa, nöyryyttäviä yksityiskohtia, joita vain sadistinen mieli voi keksiä toisen pään menoksi. Joskus vain sen verran, että se "mitä jos.." pääsee elämään, eikä kuole tylsyyteen ajan kanssa.

Ehkä tässä suurin ero tuleekin siinä, tarkasteleeko asiaa yhden session, tai silmään näkyvän osalta, vaiko kokonaisuutena, missä on olemassa suhde, jonka varaan päänsisäisiä asioita voi rakentaa. Vaiko peräti niin tuore suhde, että päänsisään rakennettu oma fantasia asioiden tilasta on merkittävässä roolissa, missä toiseen voi projisoida valtaa, hienoja ominaisuuksia ja omaa tarvetta antautua ja alistua todellisuuden häiritsemättä.

Vir, pohdiskellen

[Viridian]

Sellainen valta, jota tällainen nössömielinen kaipaa perustuu auktoriteettiin. Halu toimia toisen tahdon mukaan voi syntyä pelosta (kivun, häpäisyn, torjunnan, epäonnistumisen jne.) tai se voi syntyä kunnioituksesta. Kaikessa D/s-toiminnassa on subin haluttava alistua. Toinen haluaa valtaa osoitettavan niin, että se tekee kipeää henkisesti tai fyysisesti ja pelkoa käytetään työkaluna, toinen haluaa että valta-asetelma ilmenee kivutta.

Luulenpa että toisille merkitsee ensisijaisesti se mitä toisen kanssa tehdään ja toisille merkitsee ensisijaisesti se kenen kanssa tehdään. Vaikka toki molemmat asiat lienevät etenkin kaikissa pitemmissä D/s-suhteissa tärkeitä.

Haluan nyt asiaa pohdittuani tarkentaa tuota kipuasiaa. Alkuperäistä viestiäni kirjoittaessani ajattelin kipuna sellaista kipua, jonka kokee negatiivisena.

Tarvitseeko tehdä näin selkeitä jakoja, eiköhän useimmiten asiat sekoitu hiukan? Tuskin kukaan alistuu puhtaasti pelosta, ja yhtä lailla siihen syvään kunnioitukseenkin liittyy usein pohjavire, missä tunteet eivät ole täysin puhtaasti jotain. Pelko on kuitenkin aika syvällä ihmisissä.. jopa suurimman onnen kohdatessa voi kokea pelkoa sen samaisen onnen menettämisestä. Koska elämä on.

Samoin voi olla liioittelua sanoa, että subin on haluttava alistua. Joskus voi olla kyse siitäkin, että sub ei halua myöntää haluavansa alistua, koska alistuessa pääsee tekemään juuri niitä asioita, mitä ei muuten kehtaa myöntää haluavansa, ja jos myöntäisi haluavansa alistua päästäkseen tekemään asioita mitä ei myönnä haluavansa, myöntää ne.. Tai sinnepäin.

Joten idea voi olla nimenomaan se, että ei halua alistua muuten kuin "pakolla". Toki edelleen siis syvimmällä tasolla haluaa alistua, se vaan pitää verhota vähän paremmin, ettei se ole niin ilmeistä. "Mitä siinä odotat, pakota minut!", ei ole ihan riittävä illuusio pakosta aikuiselle ihmiselle, ja silloin tarvitaan ehkä niitä negatiivisiakin keinoja, jotta "pakko" olisi uskottava . Se oikea pakko, ja ilman subin halua tai taipumusta alistua tapahtuva alistaminen menee toki rikoksen puolelle, siitä kai olemme kaikki samaa mieltä?

Ja kivusta vielä: masokisti ei koe kipua sessiossa negatiivisena, ehkäpä jopa päinvastoin, mutta määritelmäsi mukaan se siis ei olekaan kipua? Olen huono määrittelemään, mutta minusta myös positiivisena koettu satuttaminen on kipua, esimerkiksi itsekin koen kipua hierojalla käydessäni, vaikka sen kestänkin, ja ajattelen, että se on hyödyllistä ja makeaa kipua. Pitäisi varmaan olla jokin sovittu sanasto, esimerkiksi suurin osa tähän ketjuun vastanneista luultavasti ajattelee kivun olevan kipua, vaikka kohde ei kokisi sitä ikävänä kipuna vaan nautintona. Siksi kai tämä into vakuutella, että kyllä sessioissa voi olla kipua, ilman että se olisi osoitus negatiivisesta pelolla alistamisesta.

Vir

[hiz]

On vaikea määritellä mitä tarkalleen vaaditaan siihen että koen Domin kunnioitettavana. Pystyn ehkä määrittelemään suuntaviivoja kuten turvallisuus, terveesti vahva itsetunto ja itseluottamus, tunneäly ja no, älykkyys noin muutoinkin. Mutta vasta livenä tuntemaan oppimalla saa selville onko ihminen oikeanlainen.

On mahdollista, että kun oppii tuntemaan sisäisen subinsa käytännössä, niin huomaa, että sille riittää kelvollisuusmielessä kumppani joka herättää kiiman, ja alistumiseen sitten riittää että D on vahvempi henkisesti ja fyysisesti kun lähestytään subin rajoja. Ainakin minun sisäinen subi on melko yksinkertainen olento. Järkiminä sitten yrittää keksiä kaikenlaisia sääntöjä millaisen D:n pitäisi olla jotta kelpaisi. Sanoisin neuvoksi että antakaa järkiminän miettiä turvallisuusasiat kuntoon ja sitten vaan leikkimään. Maailmassa on niin paljon mukavia ihmisiä, ja yhdenkin kokeilun jälkeen oppii enemmän kun sadan vuoden pohdiskelun jälkeen.

Niin, ja mielestäni subin ja masokistin ero noin termeinä on nimenomaan se, että maso tykkää kivusta, ja subi pyrkii sitä välttämään (vaikka kärsiikin D:nsä iloksi, jos D siitä nauttii). Toinen asia on sitten se, että moni sub on myöskin maso. Mutta ei tarvitse olla, ja niin kun moni jo mainitsikin, mitä vähemmän kivusta tykkää, sitä helpompi sillä on "motivoida" subia.

.. ja jos nautit endorfiineista, niin hieman kyllä ennustaisin että suhtautumisesi kipuun saattaa muuttua matkan varrella. Nimimerkillä "kuulostaa tutulta". 

[Eccentric]

Hyvä toi kipupointti. Ei todellakaan mikään ihan yksinkertainen asia. Mulle kun kipu on yksiselitteisen ikävä asia, jota on vältettävä, niin mun aivoille on haastavaa ihan kunnolla ymmärtää miten joku voi nauttia kivusta. Siksi varmaankin jäi ottamatta huomioon. Mä kyllä olen yrittänyt tajuta ja yritän vastakin, koska se on kiinnostava asia.

Selkeiden jakojen tekeminen ja jopa kärjistykset ovat sillä tavalla hyödyllisiä, että niiden avulla voi helpommin hahmottaa joitain monimutkaisia kokonaisuuksia. Tokihan varmastikin moni tosielämän tilanne on jonkinlainen sekoitus moniakin eri asioita.

Jos subi ei halua alistua, ei hän etsi Dominoivan ihmisen seuraa. En oikeastaan ajatellut että "haluta alistua" tarkoittaa mitään innokasta palvelijaa, joka melkein jo ennakoi toisen toiveet. Mä itsekin kaipaan sellaista suhdetta, jossa toisen valtaa voi koetella. Ihan jo siitä syystä että joissain tilanteissa on erittäin tärkeää että toinen määrää ja toisen on toteltava ja mun aivoni tarvitsee jonkin vakuuden asiasta. Käytännössä siihen erittäin todennäköisesti riittää se, että jos esimerkiksi koitan karata tilanteesta, niin minut otetaan kiinni ja joko fyysisesti ihan rauhallisesti kiinni pitämällä tai kiinni sitomalla osoitetaan kuka päättää tai verbaalisesti aivan rauhallisesti, mutta varmaan sävyyn kerrotaan minulle, että tässä ei nyt ole mun vallassani päättää tehdäänkö tämä asia vai ei. Ei tarvitse satuttaa, ei tarvitse pelotella, ei tarvitse moittia huonosta käytöksestä. Tarvitsee vain osoittaa, että Domin tahto on vahvempi kuin subin.

hiz, joo. Pidän mahdollisena että suhtautuminen kipuun muuttuu. Tämä on kuitenkin lähtökohtani tässä vaiheessa. On mulla pari muutakin rajoitetta jotka ovat voimassa nyt, mutta ajan kanssa sitten näkee lähtevätkö lievenemään.
 

[-katy-]

On mahdollista, että kun oppii tuntemaan sisäisen subinsa käytännössä, niin huomaa, että sille riittää kelvollisuusmielessä kumppani joka herättää kiiman, ja alistumiseen sitten riittää että D on vahvempi henkisesti ja fyysisesti kun lähestytään subin rajoja. Ainakin minun sisäinen subi on melko yksinkertainen olento. Järkiminä sitten yrittää keksiä kaikenlaisia sääntöjä millaisen D:n pitäisi olla jotta kelpaisi. Sanoisin neuvoksi että antakaa järkiminän miettiä turvallisuusasiat kuntoon ja sitten vaan leikkimään. Maailmassa on niin paljon mukavia ihmisiä, ja yhdenkin kokeilun jälkeen oppii enemmän kun sadan vuoden pohdiskelun jälkeen.

Meikäläisellä sitten tuo sisäinen suppaaja lienee melko monimutkainen olento kun en koe tätä vain leikiksi ja näytelmäpiirin harrasteluksi. Olen yrittänyt, todellakin lähes verissäpäin saada mutkia suoriksi, mutta ei- ehkä meissä alistuvissa on sitten erilaisia ihmisiä.

Kyse ei myöskään ole mistään hollywood-harhasta, jossa prinssiD:n tulisi ratsastaen hevoisellaan noukkimaan haurasta subiaan-
 vaan ihan vain niistä kemioista, että miten tulee juttuun milläkin tasolla- esim. jos ei ole mitään puhuttavaa ja vaivautunut hiljaisuus, se kai kertoo, ettei ole riittävästi kemioita ryhtyä edes "leikkimään".

Mukavuus riittää minusta ystävyyteen, mutta riittäneekö se ominaisuus pelkästäään lähteä hakemaan jotain henkisiä tai fyysisiä rajoja tai riittäisikö se herättämään intohimoja, kummankaan osapuolen kohdalla- tuskinpa.

Jos siis toivoo enemmän kuin leikkisuhdetta-totta kai jokainen leikkimään kykenee, jos on vähänkään lapsenmielisyyttä, imho

[hiz]

Jos siis toivoo enemmän kuin leikkisuhdetta-totta kai jokainen leikkimään kykenee, jos on vähänkään lapsenmielisyyttä, imho

Syvätkin suhteet täytyy alkaa jostain. Jos on hurjasti odotuksia heti alkuun, niin siitä tulee vaan paineita molemmille osapuolille. Sitä tuossa tarkoitin, että täytyy mennä veteen ennen kun tietää tykkääkö enemmän kroolaamisesta tai kellumisesta. Voi olla että ensin vaan oppii mitä EI halua, mutta sekin on jotain. Täytyy kokeilla, pienin askelin, sensijaan että jää rannalle. Minun mielestä. Leikkiä ja lopettaa leikit jos ei suju, tai jatkaa syvemmille vesille jos alku tuntuu molemmista kivalta. Ei tarvitse olla niin kuolemanvakavaa, tai pakko heti kerralla mennä sukeltamaan, tai päättää että uidaan nyt yhdessä seuraavat 15vuotta.

Tapaamiskemiat ja seksikemiat voi olla hyvinkin erilaiset, ulkokuoren tai ensivaikutelman perusteella on vaikea sanoa miten kemiat pelaa ilman vaatteita. Mielestäni on hiukan epäreilua että subit kirjoittavat pitkää listaa mitä D:ltä vaativat, ja miten D:n täytyy tarkkailla reaktioita ja haluta oppimaan lukea subin jokaista pientä elettä, ja hyväksyä subin kaikki fobiat ja estot ja mielen solmut, mutta itse ovat valmiita dissaamaan mahdollisen kumppanin tai leikkikaverin siksi että kemiat ei ihan heti sytytä ilotulituksia.

Mutta joo, ymmärrän minä senkin, että jos ei ole minkäänlaista kemiaa, niin ei nyt väkisinkään oikein kannata leikkiä. En vaan ymmärrä, miksi minusta maailma on täynnä kiinnostavia ihmisiä (vaikka järkiminäni on kranttu), ja toiset ei kelpuuta ketään. Mutta jokainen tehkööt omat valintansa. Minä olen tyytyväinen omaan leikkikaveriini, joka ei todellakaan ole mikään 'leikki'kaveri, vaikka ehkä joskus aikoinaan sellaisena tuttavuutena alkoi

[-katy-]

Taas kännyn kanssa näprään,joten en jaksa yrittää lainausta,sori-

itselläni ei ole mitään odotuksia tai lähtökohtaa "kukaan ei kelpaa"-ikää valitettavasti aivan liikaa, tähän skeneen, sen suhteen

Hirvittävä piirre suorastaan,kun suhtautuu ihmisiin yksilöinä-mutta joo,menee ohi aiheen vaihteeks

[subpks]

Eli vielä rautalangasta:
Valtaa ja vallankäyttöä, ja täten myös D/s:ää, voivat olla täysin vaniljaiselta näyttävät tilanteet ilman ulkoisia vallan käytön ilmentymiä, jos henkilöiden välillä on sisäistetty valta-asetelma ja täysin ilman mitään negatiivisiksi luokiteltavia tuntemuksia.

Itse viittasin kirjoituksellani tilanteeseen, jossa ollaankin toteuttamassa miellyttäjän fantasiaa niin että vaikka fantasiaan liittyy alistuminen niin kaikki tapahtuu kuitenkin miellyttäjän ehdoilla jopa siinä määrin, että dominoiva tuntee/alkaa tuntea olonsa hyväksikäytetyksi.

IKRM

Vakiofraasihan on että kaikki tapahtuu subin ehdoilla ja että alistuva asettaa omat rajansa. Jäin miettimään miten tuo nyt sitten istuu ylläolevaan. Toisaalta kahvahdan ajatusta etteikö alistuja muka voisi hakea omaa fantasiaansa. Toisen palveleminen ja miellyttäminen on se mistä voi saada erittäin suurta nautintoa. Sitä ei  tarvitse eikä saakkaan tehdä vastoin itseään ja omia tuntemuksia.

Olen aina ollut sitä mieltä että valta ei yksiselitteisesti ole vain toisella kuten ei myöskään palveleminen ole yksipuolista vaan että molemmat tavallaan palvelevat toisiaan saadakseen sekä itselleen että toiselle jotain mitä tarvitsevat.

Itse valta sanakin kuulostaa väärältä, haluaisin puhua voimasta. Eräs henkilö puhui joskus voimasta jolla toisen pystyy avaamaan, sitä joko on tai sitten ei ole, pakolla se ei synny. Voimaan ja sen käyttöön  liittyy molemminpuolinen syvä ja vahva luottamus toista kohtaan, turvallisuus ja usko hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään.

Uskon että joku muukin subiksi itsensä mieltävä kantaa sisällään alistumisen lahjaa jonka haluaa ojentaa toiselle, useat odottavat koko ikänsä eivätkä silti kohtaa ketään joka olisi lahjansa arvoinen. Tälläistä lahjaa ei saa kepillä, pakottamalla eikä nöyryyttämällä ja se on muutakin kuin seksuaalista kiimaa.

Nämä asiat ovat niin henkilöstä riippuvia, toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä ja jokainen on omasta mielestään tiedon syvimmällä lähteellä . Ei sen puoleen, todella hyviä kannanottoja tässä keskustelussa kyllä on.

[Eccentric]

Mietin tässä tuota hiz:n viimeisintä kirjoitusta. Siinä hän liittää yhteen korkeat odotukset ja tarkat kriteerit sille millaisen Domin sub kokee tarvitsevansa. Mä raavin päätäni tässä kohtaa aika ahkerasti, koska koen kyllä itsetuntemukseni perusteella hahmottavani aika hyvin minkätyyppinen ihminen mulle sopivan Domin tulee olla. Koen kuitenkin, että kykenen melko hyvin selvittämään onko toinen sopivan oloinen jo ihan sähköpostittelun perusteella. Toki voi hyvin olla että tällä metodilla menee joku helmi ohi, mutta ennemmin niinpäin kuin monia, monia turhia tapaamisia hyvin epäsopivien ihmisten kanssa ja isommat mahdollisuudet rikkoa itseään lisää.

Sit kun koen, että tää ihminen vaikuttaa hyvältä, niin toki kommunikoin ja olen siihen mennessä jo kommunikoinutkin omista rajoitteistani ja puutteistani ja ongelmistani, jotta toinen pystyy arvioimaan olenko hänestä kiinnostava ja haluaako yhä tavata. Kirjoitan myös siitä mitä olen toistaiseksi hahmotellut kaipaavani ja toivovani. Lähinnä tämä käsittää, että millä tavalla uskon, että mut saa parhaiten hyrräämään. Hän sitten arvioi onko kaipaamani sellaista mikä on hänelle luontevaa ja mitä haluaa tehdä. Loppujen lopuksi ihan valtaosa esimerkiksi session sisällöstä on sellaista, mihin haluan ennalta ottaa kantaa ainoastaan jos sitä multa kysytään. Siis niiden rajojeni lisäksi.

Tapaamiseen lähden toiveenani se, että kemiat kohtaisivat myös livenä. Sen jälkeen jatko on mun osaltani aivan auki. Ollaan ehkä puhuttu siitä miten asiat voisivat edetä ja miten ehkä toimisin joissain tilanteissa ja miksi, mutta se on luonnollisesi aika suuntaa-antavaa. Ei mitään ehdotonta. Sitten tilanne etenee miten etenee. Joko johtaa johonkin tai ei johda. Sitten joko jatketaan suhdetta tai ei jatketa. Mahdoton sanoa.

Se miksi mä painotan niin paljon sitä millainen toinen on ihmisenä johtuu ihan siitä, että mä tunnen itseäni ja tiedän minkälaista ihmistä ja kohtelua tarvitsen ylipäänsä kyetäkseni luottamaan toiseen. Mulla on luottamisen alueella ongelmia ja siksi se ei ole mikään ihan helppo asia. Jos lähtisin etsimään sopivaa ihmissuhdetta vähemmän tarkoilla kriteereillä, se olisi sama kuin etsisin neulaa heinäsuovasta. Kun mä tunnen itseäni ja tiedän minkätyyppisten ihmisten kanssa tulen toimeen, niin mulla on siinä tehokas magneetti apuna sen neulan etsimisessä.

Mä vähän ihmettelen, että mistä tuo oletus syntyi, että Domin pitäisi heti saada ilotulituksia aikaan. Sellaisen odottaminen nyt olisi ihan absurdia. Eihän toista mitenkään pysty sillä tavalla heti tuntemaan. Saatika että ei kelpuutettaisi ketään. Öh. Häh? Ei ketään? Onko tässä nyt vähän sellainen ajatus takana, että ei sellaisia ihmisiä nyt edes ole, mitä nää nössöherkkikset kaipaavat? Tämä on se asia mikä pisti päätä raapimaan. Koen, että mulla on oikein hyvät mahdollisuudet löytää sopiva ihminen. Vaikka mä tiedän ja tunnistan omat rajoitteeni ja sen, mikä ei toimi, niin sen ulkopuolelle jää ihan valtavasti kaikkea ja olen melkoisen avarakatseinen.

[Viridian]

Yksi kysymys ilmaan heitettynä.

Onko niin, että miespuolisen Domin on synnyttävä sellaiseksi, täysinoppineeksi, oltava jo nuorena luottamusta herättävä jo olemuksellaan, ja mieli ja sielu toki seuraten ulkoista ja ensivaikutelmallista vaikutelmaa? Vai voisiko olla niin, että myös Dominoivilla on omat kasvukipunsa, mielen solmunsa, monijakoiset tunteet eri asioista, itsensä hyväksyminen, vastuun otto suhteessa vallanhaluun ynnä muut seikat kehittyviä ja dynaamisia osia persoonaa? Eli haluavatko "nössöherkkikset", kuten aloittaja itseään huumorin keinoin kuvaa, aina valmiin persoonan, joka kaikessa kehittyneisyydessään vastaansanomattomasti huokuu sitä valtaa, arvovaltaa, auktoriteettia?

Siinä missä alistuvuus ja sen haluaminen on ihmisessä ominaisuus, joka saattaa kehittyä ja muuttua, paitsi ajan, myös kokemusten kautta, myös dominoivuus on vastaava taipumus/ominaisuus. Sitä voi olla paljon jo luonnostaan, mutta kasvatus, elinympäristö ja ihmissuhteet muokkaavat sitä, eikä pelkkä dominoivuus tee ihmisestä yhtään sen jalompaa persoonaa.

Toki on välillä havaittavissa, että fantasioissa asiat eivät ole näin. Fantasioissa ritari saapuu vasta vaiheessa, jossa hän osaa jo ratsastaa valkealla hevosellaan, ja käyttäytyä kuten fantasiaan kuuluu.

Ja se kysymys: Miksi aloittelijat eivät halua opiskella yhdessä? Miksi fantasiaan kuuluu se, että toinen jo tietää ja valaisee sitten sitä toista, opastaa hänestä esiin ne kaikki ihmeelliset asiat?

Ja tämä on ehkä väärässä ketjussakin.

Kunhan mietin, olisiko aloittaja valmis aloittamaan tilanteesta, missä sillä vastakappaleella, alistajallaan on fantasia täydellisestä orjattaresta, jonka hän sitten "isona" kouluttaa, siinä missä hänellä on itsellään fantasia täydellisestä Masterista, joka tekee hänestä kaiken sen mitä hän voisi olla.

Koska itse uskon, että aloittajassa on potentiaalia, ja kun asiat on teoriassa pohdittu, asiat on jo puoliksi tehty. Mutta pelkään, että se neula heinäsuovassa ei löydy helposti, yksinkertaisesta syystä: aloittajan kuvailemaksi Masteriksi kehitytään, ja kehittymiseen tarvitaan se, kenen kanssa asiat opetella. Joten on hyvinkin mahdollista, että kun Master on valmis ja hyvä ja täydellinen, hän on myös jo pitkässä pysyvässä suhteessa orjattareensa, tai useampiin sellaisiin. Näin suuri osa parhaista on elämäntilanteessa, missä ei ole välttämätöntä tarvetta löytää aina uusia harjoittelukappaleita.

Siksi suosittelen katselemaan ei pelkästään valmiita yksilöitä, myös niitä hiomattomia timantteja.

Vir, jota on vuosien varrella hiottu, mutta vielä ei ole selvillä edes se, mihin tässä ollaan pyrkimässä ...

[Nuppuorja]

Minusta kaikilla on mahdollisuus löytää joku. Ei herkkyys ole ongelma, eikä kinky ole sitä että ollaan väkivaltaisia ja tunteettomia. Mutta joutuu etsimään ja kokeilemaankin; mistä oikeasti pitää eikä vain mielikuvissa ja joku/jokin asia mistä on ajatellut että ei ikinä voikin olla kivaa ja nautittavaa. Masokisti ei tarvitse olla, en ole minäkään eikä seuraa ole puuttunut. Kuten Vir sanoo, timantit hioutuvat - hiotaan toisiamme.