Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa

[Eccentric]

Olen uusi näissä asioissa, joten kyse voi hyvin olla siitä, etten vain hahmota kokonaisuutta siitä, mitä kaikkea sisältyy D/s -suhteisiin ja miten ihmiset näitä asioita kokevat. Korjatkaa siis ihmeessä väärät käsitykseni.

Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?

Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?

Mua pohdituttaa tämä, koska en ole masokisti. Hiukkaakaan. Enkä saa pelkästä miellyttämisestä ja toisen palvelemisesta ja tottelemisesta erityistä mielihyvää. Siis onhan se kivaa, mutta ei erityisen kivaa. Olen kymmenisen vuotta elänyt vaniljasuhteissa. Pitemmissä ja lyhyemmissä. Mulle on aina ollut tärkeää se, että toisella on hyvä olla. Mulle on myös ollut hyvin hankalaa nauttia, jos toinen ihan pelkästään mun mielikseni yrittää tuottaa mulle nautintoa ilman että itse nauttii siitä. Suorituspaineita siitä on tullut ja se on torpedoinut koko homman. Ikäänkuin mulle olisi mahdotonta olla itsekäs ja ottaa nautinto välittämättä toisen fiiliksistä. Luultavasti tämä johtuu siitä, että aistin hyvin herkästi toisen mielialan, eikä sitä ominaisuutta helpolla käännetä pois päältä. Olen sitä nyt tutkinut ja harjoitellut ja siinä edistynyt, mutta jotain tuntuu puuttuvan.

Olen huomannut, että kun toinen toimii määrätietoisen itsekkäästi, kyselemättä mitä mä haluaisin ja murehtimatta onko mulla kivaa, se saa mua käymään kuumempana. Harmi vain, että tavallisesti näitä tyyppejä kiinnostaa vain oma purkautumisensa. Jos tavallinen seksi on kivaa ja ihanaa ja mukavaa, että toinen nauttii, niin tällaisesta tulee turhautunut ja vittuuntunut olo. Entäs minä sitten? Laitoit mut kunnolla käyntiin ja jätät siihen? No, jos se ei vaan kiinnosta että mitä saa toisen kehossa aikaan, niin ei se sitten vaan kiinnosta. Joten lienee aika selvää, että tarvitsisin dominoivaa kaveria, jota kiehtoo nähdä miten saa toisen reagoimaan mihinkin.

Vaan entä jos se subin rooli tuntuu helposti tyhjältä leikiltä, perusteettomalta? Jos Dominoivan dominointi tuntuu siltä, että no mä nyt annan sen tehdä mulle mitä vaan. Silloin on iso riski siihen, että mä kannan kuitenkin vastuuta ja siis valtaa tilanteesta, pyrin toimimaan niin, että toinen saisi nautintonsa musta. Etten pysty luottamaan itseäni toisen käsiin raakana ja aitona, vaan koen että mun tarvitsee tehdä osani. Jos se on leikki, niin kuinka valta voisikaan olla sillä dominoivalla oikeasti? Kuinka voisin uskoa, että dominoiva todella on riittävän vahva, ettei mun tarvitse häntä millään tavalla auttaa muutoin kuin antautumalla käsiinsä? Leikki on lässyä, teeskentelyä.

Mä olen joutunut olemaan vahva ja pärjäämään itse pienestä asti. Pärjäämään antautumatta muiden varaan. Muut pettävät aina. Vain omaan itseen kannattaa luottaa. Jos näyttää itsestään ihan kaiken, laskee kaiken suojauksen,  tulee rikotuksi ja satutetuksi. Toisen varaan itsensä laskeminen satuttaa aina, rikkoo lisää. Silti se on ainoa keino päästä toisen ihmisen lähelle elintärkeään kosketukseen. Onko olemassakaan ihmistä, joka osaisi arvostaa sitä, kuinka suuri lahja on, että paljastan itseni kaikessa haavoittuvuudessani? Onko olemassa ihmistä, joka osaisi kunnioittaa, varjella ja käyttää valtaansa vastuullisesti? Miten varmistua siitä, että toinen on kykenevä siihen?

Mä olen vahva, koska selviytyminen on vaatinut sitä. Enkä mä ole alistunut, ellei joku ole niin vahva, että kykenee ottamaan kaiken vastuun. Ellei se toinen ole mua vahvempi. Tärkeintä on, että toinen on turvallisesti vahvempi. Miten tietää, onko niin? Ainoa ratkaisu jonka olen pystynyt keksimään on se, että toisen on kyettävä alistamaan mut käyttämättä pelkoa välineenä. Toisen on oltava periksiantamattomampi, sitkeämpi, rauhallisempi, vahvempi ja samaan aikaan huolehtivan turvallinen. Vasta kun mun aivoni kokevat kokonaisvaltaisesti, että tuo ihminen pystyy kantamaan itsensä ja mut, kaiken vallan tilanteesta, kaiken vallan siitä mitä tapahtuu ja tekemään sen rikkomatta, hylkäämättä, vasta sitten kykenen alistumaan, antautumaan. Mä en anna sitä valtaa helpolla. Toisen on ansaittava se, tehtävä työtä saadakseen sen. Jos vallan saa helpolla, sitä on helppo käyttää huolimattomasti. Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi.

Mut jos joku haluaa dominoida mua ja pystyy ottamaan sen vallan itselleen, olemaan tarpeeksi vahva, hän saa itselleen tutkittavaksi ja käytettäväksi ihmisen, joka on alasti ja puhdas henkisesti. Joka on aulis ja tottelevainen. Täysin antautunut. Ehkä joskus hieman varmistaa vahvuuden yhä olevan olemassa, mutta ei paljon. Silloin saa kaiken vallan sekä vastuun.

Sitä en tiedä mitä käytännössä vaaditaan mun alistamiseeni kunnolla. Sitä kun ei kukaan ole vielä tehnyt.

Minua kiinnostaisi onko muita ihmisiä, jotka samaistuvat mun kokemukseeni? Muita jotka haluavat kipeästi tulla alistetuiksi, mutta eivät pysty alistumaan helpolla? Onko jollain ollut joskus samanlainen tilanne, mutta siitä on päästy eteenpäin?

Minua kiinnostaisi myös se, kuinka epätavallista Domeille on olla kiinnostunut tällaisesta haasteesta? Tiedän, että kaikille tämänlainen ei todellakaan ole kiinnostavaa. Eikä tarvitsekaan olla. Enkä pidä mitenkään huonona sitä, että toisille subeille on helpompi asettua alisteiseen asemaan. Ennemminkin kateeksi käy.

Keskustelu on luonnollisesti ok, joskin toivon asiallista ja rakentavaa. Tässä kuitenkin asetan omat heikkouteni esille.

[Purppura]

Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?

Mua pohdituttaa tämä, koska en ole masokisti. Hiukkaakaan. Enkä saa pelkästä miellyttämisestä ja toisen palvelemisesta ja tottelemisesta erityistä mielihyvää. Siis onhan se kivaa, mutta ei erityisen kivaa. Olen kymmenisen vuotta elänyt vaniljasuhteissa. Pitemmissä ja lyhyemmissä. Mulle on aina ollut tärkeää se, että toisella on hyvä olla. Mulle on myös ollut hyvin hankalaa nauttia, jos toinen ihan pelkästään mun mielikseni yrittää tuottaa mulle nautintoa ilman että itse nauttii siitä. Suorituspaineita siitä on tullut ja se on torpedoinut koko homman. Ikäänkuin mulle olisi mahdotonta olla itsekäs ja ottaa nautinto välittämättä toisen fiiliksistä. Luultavasti tämä johtuu siitä, että aistin hyvin herkästi toisen mielialan, eikä sitä ominaisuutta helpolla käännetä pois päältä. Olen sitä nyt tutkinut ja harjoitellut ja siinä edistynyt, mutta jotain tuntuu puuttuvan.

Olen huomannut, että kun toinen toimii määrätietoisen itsekkäästi, kyselemättä mitä mä haluaisin ja murehtimatta onko mulla kivaa, se saa mua käymään kuumempana. Harmi vain, että tavallisesti näitä tyyppejä kiinnostaa vain oma purkautumisensa. Jos tavallinen seksi on kivaa ja ihanaa ja mukavaa, että toinen nauttii, niin tällaisesta tulee turhautunut ja vittuuntunut olo. Entäs minä sitten? Laitoit mut kunnolla käyntiin ja jätät siihen? No, jos se ei vaan kiinnosta että mitä saa toisen kehossa aikaan, niin ei se sitten vaan kiinnosta. Joten lienee aika selvää, että tarvitsisin dominoivaa kaveria, jota kiehtoo nähdä miten saa toisen reagoimaan mihinkin.

Vaan entä jos se subin rooli tuntuu helposti tyhjältä leikiltä, perusteettomalta? Jos Dominoivan dominointi tuntuu siltä, että no mä nyt annan sen tehdä mulle mitä vaan. Silloin on iso riski siihen, että mä kannan kuitenkin vastuuta ja siis valtaa tilanteesta, pyrin toimimaan niin, että toinen saisi nautintonsa musta. Etten pysty luottamaan itseäni toisen käsiin raakana ja aitona, vaan koen että mun tarvitsee tehdä osani. Jos se on leikki, niin kuinka valta voisikaan olla sillä dominoivalla oikeasti? Kuinka voisin uskoa, että dominoiva todella on riittävän vahva, ettei mun tarvitse häntä millään tavalla auttaa muutoin kuin antautumalla käsiinsä? Leikki on lässyä, teeskentelyä.

Mä olen joutunut olemaan vahva ja pärjäämään itse pienestä asti. Pärjäämään antautumatta muiden varaan. Muut pettävät aina. Vain omaan itseen kannattaa luottaa. Jos näyttää itsestään ihan kaiken, laskee kaiken suojauksen,  tulee rikotuksi ja satutetuksi. Toisen varaan itsensä laskeminen satuttaa aina, rikkoo lisää. Silti se on ainoa keino päästä toisen ihmisen lähelle elintärkeään kosketukseen. Onko olemassakaan ihmistä, joka osaisi arvostaa sitä, kuinka suuri lahja on, että paljastan itseni kaikessa haavoittuvuudessani? Onko olemassa ihmistä, joka osaisi kunnioittaa, varjella ja käyttää valtaansa vastuullisesti? Miten varmistua siitä, että toinen on kykenevä siihen?

En nyt varsinaisesti ole alistuva, mutta heitämpä tähän nyt muutaman sanasen. Itse olin pitkään dominoiva sellainen, etten halunnut aiheuttaa kipua, vaan tehdä alistuvalle mitä halusin, nauttien tämän nautinnosta. Homman juju oli kokemusten / tuntemusten aiheuttaminen toiselle. Niin kauan kun toinen osapuoli halusi tätä, homma toimi. Koska maailmassa on aika lailla ihmisiä, en usko että olisin ainoa joka tykkää tuosta. Tai tykkäsi, sittemin sadismi on vienyt minut mukanaan. Mutta joku kaksi vuotta sitten olisit kuulostanut 'minunlaisteltani'. Mutta siis periaatteessa tuollaisia ihmisiä on varmasti olemassa.

Tuohon omaan osaan ja haluun tuottaa nautintoa toiselle, en nyt ole ihan 100-varma, mutta luulen että kun osapuolet luottavat toisiinsa (t.s. alistuva luottaa siihen että alistaja tekee oikeasti mitä haluaa ja alistava luottaa siihen että alistaja oikeasti haluaa sitä) homman pitäisi toimia. Luottamus syntyy vain keskustelemalla ja tekemällä, joten ymmärrettävästi tähän ei aina pääse kovin nopeasti. Olen saanut kuvan että joidenkin subien on hankala ymmärtää että haluan nähdä heidän laukeavan koska he mieluummin keskittyisivät minun nautintooni. Toisaalta minulle on tärkeää että myös subi nauttii. Kaiken kaikkiaan tuossa on hento tasapaino, alistuvan tulee luottaa siihen että alistaja tekee mitä haluaa, ja alistajan tulee käyttää valtaansa juuri sopivasti, siten että toinen tuntee olevansa hallittu, mutta niin ettei jätä toisen tarpeita huomioimatta. Ei ole ihan helppoa, tuo. Erityisen vaikeaksi tilanne menee jos alistuva ei osaa/halua kommunikoida halujaan. Sinä tunnut osaavan selittää aika hyvin mitä haet, joten uskoisin että sinulla on toivoa. 

[-katy-]

Hämmästelen tässä että kuinka paljon on samoja mietteitä ja kokemuksia. En osaa tähän lisätä tällä hetkellä mitään ja aika kipeetähän noi tekee

[MasterOpie]

Hei,

Paljon hyviä ajatuksia ja paljon samankaltaisuutta omien ajatuksieni kanssa.
Pelko on sen verran vahva sana ja tapa että jättäisin sen pois toimivasta D/s suhteesta.
Komppaan kyllä täysin ajatuksia että kunnioitus on molemminpuolin ansaittava ja sitä kautta muodostuu jotain suurempaa ja kaunista.

- Karwis

[IKRM]

Kirjoituksesi perusteella D/s on asia jota sinun kannattaa tutkia.

D/s jakautuu alalajeihin, joista toisessa ääripäässä alistuja alistuu vain seksissä ja muuten ollaan tasa-arvoisessa suhteessa, toisessa ääripäässä Dominoiva määrää ihan kaikesta.

IKRM

[-katy-]

Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?

Mut jos joku haluaa dominoida mua ja pystyy ottamaan sen vallan itselleen, olemaan tarpeeksi vahva, hän saa itselleen tutkittavaksi ja käytettäväksi ihmisen, joka on alasti ja puhdas henkisesti. Joka on aulis ja tottelevainen. Täysin antautunut. Ehkä joskus hieman varmistaa vahvuuden yhä olevan olemassa, mutta ei paljon. Silloin saa kaiken vallan sekä vastuun.

Lainaan nyt tuosta aloituksestasi nämä- en tiedä ovatko nuo koskaan täysin helppoja asioita käsitellä ja kokea- mielestäni silloin pitäisi olla melko suuri varmuus siitä, että toinen todella välittää aidosti alistuvasta, että pystyy myös aiheuttamaan noita tunteita ja kokemuksia- jos epävarmuus tuosta on läsnä jatkuvasti, voiko häpeä esim. silloin tuntua lopulta hyvältä tai että oikeasti pelkäsi toista ja olisi epävarma?

Vähän vaikea pukea sanoiksi noita päänsisäisiä ajatuksiaan..

Tuo lihavoimani kohta on mielestäni erityisen mutkikasta: Miten aikuinen ihminen antaan itseensä täyden vallan ja että toinen ottaa aikuisesta kokonaan vastuun?

Kuitenkin kaikkilla on vastuu myös itsestään, ei voi asettua lapsen asemaan, siis että toine  olisi kuin isä tai äiti aikuiselle?

En ymmärrä, että miten täysi vastuu itsestä annetaan ellei sitten hetkellisesti jossain tilanteessa/sessiossa?
Toisaalta 24/7 suhteitakin on, mutta ei kai alistuvan aikuisen ihmisen vastuu  ko.suhteesta poistu mihinkään.

       Onhan se toisaalta aika houkuttava ajatus, kun on ollut rankkoja vastuita ja on, että joskus voisi olla edes tovin vailla huolen ja vastuun häivää, mutta että se olisi jatkuva olotila- jonkin siinä kyllä itseäni kaihertaa, tai enkö vaan ymmärrä, että mistä vastuun ja hallinnan luovuttamisessa on perimmältään kyse..

[Eccentric]

Kyllä mulla tossa kohtaa oli ihan ensisijaisesti sessio mielessä. Tietenkin vastuu säilyy itsellä ainakin sillä tavalla, että päätösvalta turvasanan käytöstä on itsellä.

Vastuulla tarkoitin vastuuta session tapahtumien kulusta ja osapuolten nautinnosta.

24/7 suhteet ovat mun käsityskyvylleni vielä hämäriä. Tarvitsee lueskella lisää niistä vielä.

[peikkotyttö]

Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?

Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?

Mä en halua pelätä D:täni, enkä myöskään osana sessiota. Kiintiö on tullut täyteen joskus, joten ei enää, kiitos. Tunne siitä, että toinen hallitsee, on sanattomassa vuorovaikutuksessa kuten katseessa ja kosketuksessa. Kontrollista irti päästäminen voi uuden ihmisen kanssa olla aluksi hankalaa, mutta sitä mukaa, kun luottamus syntyy, myös kontrollista irti päästäminen on minulla helpottunut.

Mua pohdituttaa tämä, koska en ole masokisti. Hiukkaakaan. Enkä saa pelkästä miellyttämisestä ja toisen palvelemisesta ja tottelemisesta erityistä mielihyvää. Siis onhan se kivaa, mutta ei erityisen kivaa. Olen kymmenisen vuotta elänyt vaniljasuhteissa. Pitemmissä ja lyhyemmissä. Mulle on aina ollut tärkeää se, että toisella on hyvä olla. Mulle on myös ollut hyvin hankalaa nauttia, jos toinen ihan pelkästään mun mielikseni yrittää tuottaa mulle nautintoa ilman että itse nauttii siitä. Suorituspaineita siitä on tullut ja se on torpedoinut koko homman. Ikäänkuin mulle olisi mahdotonta olla itsekäs ja ottaa nautinto välittämättä toisen fiiliksistä. Luultavasti tämä johtuu siitä, että aistin hyvin herkästi toisen mielialan, eikä sitä ominaisuutta helpolla käännetä pois päältä. Olen sitä nyt tutkinut ja harjoitellut ja siinä edistynyt, mutta jotain tuntuu puuttuvan.

Olen huomannut, että kun toinen toimii määrätietoisen itsekkäästi, kyselemättä mitä mä haluaisin ja murehtimatta onko mulla kivaa, se saa mua käymään kuumempana. Harmi vain, että tavallisesti näitä tyyppejä kiinnostaa vain oma purkautumisensa. Jos tavallinen seksi on kivaa ja ihanaa ja mukavaa, että toinen nauttii, niin tällaisesta tulee turhautunut ja vittuuntunut olo. Entäs minä sitten? Laitoit mut kunnolla käyntiin ja jätät siihen? No, jos se ei vaan kiinnosta että mitä saa toisen kehossa aikaan, niin ei se sitten vaan kiinnosta. Joten lienee aika selvää, että tarvitsisin dominoivaa kaveria, jota kiehtoo nähdä miten saa toisen reagoimaan mihinkin.

Olen tässä viime aikoina pohtinut, että mahtaakohan englanninkielen termejä painslut, ropeslut ja pleasureslut (vaiko pleasuringslut - en nyt muista kumpi) olla suomennettu. Noista olen selkeästi pleasureslut, vaikka se voikin bileissä vaikuttaa siltä, että olisin painslut. Vaikka nautinkin siitä, kun kumppanini nauttii, niin olen kuitenkin sen verran itsekäs, että kyllä minunkin pitää seksistä saada jotain. Käytettävänä oleminen toimii satunnaisesti, muttei jatkuvasti.

Mä olen vahva, koska selviytyminen on vaatinut sitä. Enkä mä ole alistunut, ellei joku ole niin vahva, että kykenee ottamaan kaiken vastuun. Ellei se toinen ole mua vahvempi. Tärkeintä on, että toinen on turvallisesti vahvempi. Miten tietää, onko niin? Ainoa ratkaisu jonka olen pystynyt keksimään on se, että toisen on kyettävä alistamaan mut käyttämättä pelkoa välineenä. Toisen on oltava periksiantamattomampi, sitkeämpi, rauhallisempi, vahvempi ja samaan aikaan huolehtivan turvallinen. Vasta kun mun aivoni kokevat kokonaisvaltaisesti, että tuo ihminen pystyy kantamaan itsensä ja mut, kaiken vallan tilanteesta, kaiken vallan siitä mitä tapahtuu ja tekemään sen rikkomatta, hylkäämättä, vasta sitten kykenen alistumaan, antautumaan. Mä en anna sitä valtaa helpolla. Toisen on ansaittava se, tehtävä työtä saadakseen sen. Jos vallan saa helpolla, sitä on helppo käyttää huolimattomasti. Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi.

Turvallisesti vahvempi. Mulle tuli tästä mieleen oma kommentointini toisessa ketjussa:

Jokaisen" subin päiväunissa seikkailee vahva ihminen joka ottaa kyselemättä, vie määrätietoisesti oman halunsa mukaan.
Seksuaalisuus on vahva ja sitä halutaan käyttää.

Onko toisenlaisia mielikuvia. Unelmoiko kukaan epävarmasta, hiljaisesta tumpelosta jolta ei tunnu onnistuvan mikään.

Tuo vahva ihminen, joka vie määrätietoisesti oman halunsa mukaan kuulostaa hyvältä. Ihminen, joka ottaa huomioon subinsa rajat ja vaivihkaa alkaa venyttää niitä. Intohimoinen ihminen, joka syttyy yhtä nopeasti kuin minäkin. Sen sijaan en ymmärrä miksi hiljaisuus olisi huono piirre. Päinvastoin, jos pitäisi valita hiljaisen ja äänekkään D:n välillä - pelkästään noiden seikkojen ollessa erona -, valitsisin hiljaisen. Hiljaisuus yhdistyy mielessäni rauhallisuuteen, joka taas tuo tunteen luotettavuudesta.

Mulle siis määrätietoinen ja rauhallinen ihminen vaikuttaisi olevan turvallisesti vahvempi.

Minua kiinnostaisi onko muita ihmisiä, jotka samaistuvat mun kokemukseeni? Muita jotka haluavat kipeästi tulla alistetuiksi, mutta eivät pysty alistumaan helpolla? Onko jollain ollut joskus samanlainen tilanne, mutta siitä on päästy eteenpäin?

Minua kiinnostaisi myös se, kuinka epätavallista Domeille on olla kiinnostunut tällaisesta haasteesta? Tiedän, että kaikille tämänlainen ei todellakaan ole kiinnostavaa. Eikä tarvitsekaan olla. Enkä pidä mitenkään huonona sitä, että toisille subeille on helpompi asettua alisteiseen asemaan. Ennemminkin kateeksi käy.

Keskustelu on luonnollisesti ok, joskin toivon asiallista ja rakentavaa. Tässä kuitenkin asetan omat heikkouteni esille.

Pystyn suurelta osin samastumaan kertomaasi. Ensimmäinen bdsm-suhteeni oli 24/7-suhde, joka ei ollut Safe, Sane & Consensual. Tämä tapahtui aikana, jolloin Tuntematonta Maata vasta suunniteltiin, joten tietoa aiheesta oli niukalti saatavilla. Tuosta suhteesta jäi paljon lukkoja: asioita, jotka olivat ehdoton ei pitkän aikaa. Suuri osa näistä lukoista on saatu avattua, mutta esimerkiksi nöyryyttäminen on ehdoton ei edelleen. Tuon ensimmäisen bdsm-suhteeni jälkeen olen kuitenkin onnekseni tavannut ihmisiä, joihin on ollut helppo luottaa ja he ovat olleet luottamuksen arvoisia.

[peltikatti]

Ensimmäinen bdsm-suhteeni oli 24/7-suhde, joka ei ollut Safe, Sane & Consensual. Tämä tapahtui aikana, jolloin Tuntematonta Maata vasta suunniteltiin, joten tietoa aiheesta oli niukalti saatavilla. Tuosta suhteesta jäi paljon lukkoja: asioita, jotka olivat ehdoton ei pitkän aikaa. Suuri osa näistä lukoista on saatu avattua, mutta esimerkiksi nöyryyttäminen on ehdoton ei edelleen. Tuon ensimmäisen bdsm-suhteeni jälkeen olen kuitenkin onnekseni tavannut ihmisiä, joihin on ollut helppo luottaa ja he ovat olleet luottamuksen arvoisia.

Kun kauan sitten lähdin tutustumaan tähän maailmaan, luin, etsin ja opiskelin. Tiesin kaipuuni ja tiesin, mitä voisin antaa. ... Löysin silloin pelkkää kuorta. Juuri jotain tuollaista kipeää kuvitelmaa, jota exäsi harrasti.

Masterin, Herran, Isännän kirjoitan aina isolla, mutta kun kertomuksen takana on joku hyväksikäytäjä, kuten tarinassasi, kirjain on pieni tai pikkiriikkinen eli sanaa ei edes ole.

Omassa maailmassani Master on silloin Master, kun hän hän haluaa rakentaa itselleen annetusta jotain aikaisempaa suurempaa.

[peikkotyttö]

Ensimmäinen bdsm-suhteeni oli 24/7-suhde, joka ei ollut Safe, Sane & Consensual. Tämä tapahtui aikana, jolloin Tuntematonta Maata vasta suunniteltiin, joten tietoa aiheesta oli niukalti saatavilla. Tuosta suhteesta jäi paljon lukkoja: asioita, jotka olivat ehdoton ei pitkän aikaa. Suuri osa näistä lukoista on saatu avattua, mutta esimerkiksi nöyryyttäminen on ehdoton ei edelleen. Tuon ensimmäisen bdsm-suhteeni jälkeen olen kuitenkin onnekseni tavannut ihmisiä, joihin on ollut helppo luottaa ja he ovat olleet luottamuksen arvoisia.

Kun kauan sitten lähdin tutustumaan tähän maailmaan, luin, etsin ja opiskelin. Tiesin kaipuuni ja tiesin, mitä voisin antaa. ... Löysin silloin pelkkää kuorta. Juuri jotain tuollaista kipeää kuvitelmaa, jota exäsi harrasti.

Kuvitelmaa? 

[nicolaus]

Kuten sanoin, mielenkiintoisia ajatuksia.

Se, ettei pidä kivusta, voi tehdä alistamisen helpommaksi tai mielenkiintoisemmaksi.  Voisin ajaa tilanteen kahden huono. vaihtoehdon touhuun. Vitsa tai tottelu jonkun epämiellyttävän asian edessä.

[Rubenstein]

Minun kohtaamistani subeista suuri enemmistö kokee kuvaamiasi tunteita, ja pohtii asioita tuolta kantilta. Itse edustan sitä plaatua, joka määrää mielellään kaikesta, joten pohdintaasi minulla ei ole antaa rakennusaineita.

Nicolausta komppaan siinä, että voi tosiaankin olla etu, jos alistuva ei pidä kivusta jne. Pääsemme kummatkin vähemmällä.

[IKRM]

Kyllä mulla tossa kohtaa oli ihan ensisijaisesti sessio mielessä. Tietenkin vastuu säilyy itsellä ainakin sillä tavalla, että päätösvalta turvasanan käytöstä on itsellä.

Niinkauan kun sinulla on turvasana käytössäsi sinulla on valta. Alistuminen ei onnistu ennenkuin luovut siitä, jos nyt oikein käsitin että alistumista etsit.

IKRM

[isabella]

Niinkauan kun sinulla on turvasana käytössäsi sinulla on valta. Alistuminen ei onnistu ennenkuin luovut siitä, jos nyt oikein käsitin että alistumista etsit.

IKRM

Ihan oikeasti? Ehdotuksesi aloittelevalle, asioita vasta pohtivalle alistujalle on turvasanasta luopuminen? Voi morjens

[Nick]

Turvasanasta luopumisen lisäksi on syytä oppia pois  myös sellaisesta vastuunsiirrosta jota pyritään käyttämään D henkilön ohjailun ja kontrolloinnin välineenä.