Naisen, joka miettii dommeuttaan, on hyvä tietää se, että klassisen
pirttihirmun kanssa
fantasia leviää. Joidenkin mielestä.
Ainakin itse arvostan sitä, että seksuaalisuus on avointa ja jossa pääsen tavallaan dommeni ihon alle. Muunlaisesta alistumisesta minulla ei olekaan kokemusta, joten haluan tuoda käsitteenä tällaisen
korskean dominan syndrooman. On niin paljon subeja, jota viettävät aikaansa
vain valtiatarten korkokenkien alla armoa ja kurinpitoa samanaikaisesti anellen. Heidän polkunsa on erilainen, kuin minulla, joka aloitin toimintani luonnonpuhtaudessa. Ehkä joku muukin?
Minä tunnen kaikki minua dominoineet naiset ihmisinä, hyvin voimakkaina sellaisina, kuten jotkut muutkin heidät tuntevat. Siirtyilemme yhteisen, rikkumattoman tunnemaaston keskellä. He eivät ole sosiaalisia subjekteja, vaan pikemminkin minä omistan heidät: he omistautuvat minulle, ja minä omistaudun heille. Meillä on yhteinen elämä, jonka jaamme, puolisalaa keskenämme.
En ole koskaan todennut yhdellekään naiselle, että "kyllä, valtiatar... tee mitä haluat" tai mitään sinne päinkään. Sen sijaan olen käynyt maahan pötkölleen ja saanut vanavedessä vahvan, autenttisesti aidon, henkeäsalpaavan ja välittävän suomalaisnaaraan kimppuuni tai yksinkertaisesti päälleni. Kuullostaako vieläkin yksipuoliselta? No ei se sitä ole. Minulla ja vähillä dommeillani on yhteinen elämä mm. Suomessa ja minä vastailen heidän kysymyksiinsä, joita he esittävät minulle ihmisinä, aivan kuten minä heille. Syömme samaa kakkua, vai pitäisikö sanoa kalakeittoa&ruisleipää?
Dominani eivät ole hakeneet ulkoista vahvistusta tai oikeutusta toimilleen. Koskaan. He eivät halua osoittaa mitään. Mikäli he hakisivat vahviketta, olisin nopeasti ilman ainuttakaan dominaa, sillä en omaa ainuttakaan meriittiä näin arvovaltaisten naisten kanssa oleiluun. Tapa, jolla toimimme oikeuttaa minulle silti heidän läsnäolonsa, olemisen, johon ei sisälly kymmempia velvollisuuksia.
Jokaisella on kuitenkin halutessaan oikeus olla
sunnuntaisubien korskea rivivaltiatar. Minua dominoivilla naisilla ei ole sellaista velvollisuutta. He ovat ihmisiä, jotka saavat elää kaikessa rauhassa upeaa, kauaskantoista elämäänsä.
Mikäli joku teistä vie heiltä tämän oikeuden olla minun kanssani, löytää hautani Tyynenmeren koralleilta. Sieltä ei suruani nähdä saa. Silti me täällä keskustelemme, jostain syystä. Kuka tietää, minkä takia?