Baarin kannatusmaksut
Lehtijuttujen (vähyyden ja tason) perusteella sadomasokismia ei kannata harrastaa, kuin korkeintaan matalalla profiililla. Pientä kiusoittelua, piiskaamista ja kullan tyytyväiseksi tekemistä silloin tällöin.
Lainaus käyttäjältä: Kettu vinossa - 05.10.2013, 22:06Voisitko näyttää esimerkiksi jonkun sanomalehtijutun, jossa sadomasokistia kehotetaan rajoittamaan seksuaalisuuttaan? Itse en muista tämmöistä koskaan nähneeni. Lehtijuttujen (vähyyden ja tason) perusteella sadomasokismia ei kannata harrastaa, kuin korkeintaan matalalla profiililla. Pientä kiusoittelua, piiskaamista ja kullan tyytyväiseksi tekemistä silloin tällöin.
Voisitko näyttää esimerkiksi jonkun sanomalehtijutun, jossa sadomasokistia kehotetaan rajoittamaan seksuaalisuuttaan? Itse en muista tämmöistä koskaan nähneeni.
Eikö nuo ole kuitenkin enemmän kuin fantasiointia ja mielikuvituksessaan temmeltämistä- joku voi viettää kenties koko elämänsä haaveillen haavemaailmoissaan-onko se jotenkin tavoiteltavampaa kuin että olisi kulta, jota vähän ripsiä ja kiusoitella?
Mitenkä esim. subimies voi keskimäärin tuolla kentällä vaikuttaa siihen, ettei dommeilla muodostu antipatioita hänen yksityiskohtaisempiin fantasioihinsa, jotka saattavat tuntua myöskin häpeällisiltä ja noloilta, tarpeettomilta... Ei varmaan kovinkaan paljon ja silloin toimintansa sisältöä joutuu muokkaamaan vähemmän noloksi muiden silmissä. Vaniljaseksin asetelma on kevyempi, koska siinä ei juurikaan synny erimielisyyksiä toiminnan huipulle pyrkivästä tarkoituksesta, ja jos jota kuta hävettää sitä voidaan tempaista käsilaukulla päähän. Sadomasokismissa monet haluaa kuitenkin elätellä vaan sellaisia fantasioita, jotka ei hävetä ketään. Jos joku "rääpäle" haluaa liian aistillista toimintaa, se on oikein kunnon raivokohtauksen paikka, että nyt sitten loukataan vielä naistakin tässä hommassa.
Minusta tämä lähinnä johtuu siitä, että se on se taso, millä vaniljaisempi henkilö voisi olla kiinnostunut kokeilemaan jotain tämän suuntaista. Tällä tasolla esitettynä se voi olla jotain pientä kivaa, mitä lähes kuka tahansa uskaltaa kokeilla joskus makuuhuoneen puolella.
mutta kyllähän sitä on viime aikoina paljon käsitelty julkisuudessa etenkin 50 shades of gray-kirjan ansiosta, oli mitä mieltä itse kirjan laadusta tahansa.
Toisaalta ulkomailta kiirineistä uutisista on voitu myös lukea, että sadomasokistisia mielihaluja toteuttavat ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia ja tyytyväisempiä suhteisiinsa. Ilmeisesti siis sen vuoksi, että pääsevät tekemään yhdessä sitä mistä oikeasti nauttivat ilman mitään ylimääräisiä taakkoja tai henkisiä muureja suojinaan.
Minun mielestä median keskustelun taso ei ole mitenkään huono sen suhteen, että se saa ihmiset miettimään omalta kohdaltaan, mitä he haluavat.
Ei tätäkään juttua ole mitään järkeä sellaisille ihmisille väkisin yrittää tyrkyttää, jotka eivät ole siitä millään tasolla kiinnostuneita. Suurin osa ei kuitenkaan ole.
Itsekään en oikein tuota häpeäpuolta allekirjoita. Kinkyilyssä nimenomaan pääsen toteuttamaan itseäni hyväksyvän kumppanin kanssa ilman mitään asiaan liittyvää häpeilyä. Siinä saa olla oma itsensä ja nauttia täydestä sydämestä.
On aika helppo lähteä toistenkin toimintaa tulkitsemaan oman ajatusmaailmansa kautta, koska se on aikalailla se helpoin tapa varsinaisesti yrittää ymmärtää toisen motiiveja ja käyttäytymistä.
Mutta siis, en ole kyllä ikimaailmassa saanut raivareita tai kokenut loukkaantumista koko naissukupuolen sijaskärsijänä subimiesten - tai muidenkaan seksikumppanien - fantasioiden tiimoilla. Ja aika monenlaista visiota olen kyllä kuullut, minä kun tuppaan lypsämään potentiaalisista kumppaneista irti kaikki söpöstelyt ja tuhmistelut ja kuumotukset ja saastat mitä päästä löytyy ennen kuin mihinkään puuhiin ryhdytään.
Ajattelen niin, että jos D-ihminen haluaa pitää valta-asetelman, hän harvemmin antaa persettään nuoletettavaksi tai antaa subin työntää anukseensa strappia tai antaa subin sylkäistä kasvoille. vaikka saisi siitä maailmankaikkeuden suurimmat orkut. Häpeäkö estää tämän. Vallasta kiksejä saava ja valtaa pitävä pelkää menettävänsä kasvonsa. Liittyykö auktoriteetti-aseman ja kontrollin menettämisen pelko häpeään, sitä en tiedä. Jos kyseessä ei ole valtasuhde, ei varsinaista arvoasetelmaa vaan yhdessätekemisen iloa ja kokemuksia. Sillon voi vapaasti antautua siihen tekemiseen mistä pitää ja silloin uskalletaan kertoa mistä saa omat kiksit.Sitäpaitsi jonkin verran korostetaan Dominoivien (naisten?) puolelta sellaista seikkaa, että sub ei saa esittää toivomuksiaan. Heidän on otettava vastaan mitä saavat ja mitä heille annetaan. Luoko tämä itsessään häpeän tuntua. Omat toivomukset ovat ensin häpeävapaita ja niistä fantasioidaan täysillä pään sisällä. Kun ensimmäisen kerran tulee tyrmätyksi D:n puolelta ja kuulee lauseen, että sinulla ei ole oikeuksia pyytää vaan odottaa mitä annetaan. Silloin pään sisällä voi oma fantasiointi saada harmaan verhon ja pikkuhiljaa jostain syystä muuttuu häpälliseksi, vaikka siihen ei olisi mitään aihetta.Kunhan vain mietin jos menisi näin...?
Ajattelen niin, että jos D-ihminen haluaa pitää valta-asetelman, hän harvemmin antaa persettään nuoletettavaksi tai antaa subin työntää anukseensa strappia tai antaa subin sylkäistä kasvoille. vaikka saisi siitä maailmankaikkeuden suurimmat orkut. Häpeäkö estää tämän.
Vallasta kiksejä saava ja valtaa pitävä pelkää menettävänsä kasvonsa. Liittyykö auktoriteetti-aseman ja kontrollin menettämisen pelko häpeään, sitä en tiedä.
Sitäpaitsi jonkin verran korostetaan Dominoivien (naisten?) puolelta sellaista seikkaa, että sub ei saa esittää toivomuksiaan. Heidän on otettava vastaan mitä saavat ja mitä heille annetaan. Luoko tämä itsessään häpeän tuntua. Omat toivomukset ovat ensin häpeävapaita ja niistä fantasioidaan täysillä pään sisällä. Kun ensimmäisen kerran tulee tyrmätyksi D:n puolelta ja kuulee lauseen, että sinulla ei ole oikeuksia pyytää vaan odottaa mitä annetaan. Silloin pään sisällä voi oma fantasiointi saada harmaan verhon ja pikkuhiljaa jostain syystä muuttuu häpälliseksi, vaikka siihen ei olisi mitään aihetta.
Jatkuva uuden etsiminen on vamma millä tahansa elämänalueella.
Koska lauman sosiaaliset suhteet ovat mutkikkaita niin on myös kehittynyt häpeän tunteitaasioihin joihin ei niitä ei olisi pitänyt kehittyä. Esimerkiksi alastomuuden häpeäminen, no voi tietysti ajatella että kun häpeää alastomuuttaniin ei palele, mutta en tässä nyt parempaakaan esimerkkiä keksinyt.
Kun uuden etsimisestä tulee pakkomielle. Ei osata rauhoittua vaan jokin polttaa sisällä vaatien koko ajan lisää jotain.Tämä on sitä kun mikään ei riitä. Näin uuden etsimisestä tulee ihmiselle uhka ja vamma.
Lainaus käyttäjältä: katkaisin - 06.10.2013, 00:40Mutta siis, en ole kyllä ikimaailmassa saanut raivareita tai kokenut loukkaantumista koko naissukupuolen sijaskärsijänä subimiesten - tai muidenkaan seksikumppanien - fantasioiden tiimoilla. Ja aika monenlaista visiota olen kyllä kuullut, minä kun tuppaan lypsämään potentiaalisista kumppaneista irti kaikki söpöstelyt ja tuhmistelut ja kuumotukset ja saastat mitä päästä löytyy ennen kuin mihinkään puuhiin ryhdytään. Voisiko tämä johtua esikarsinnasta, jonka teet härskeimpien tyyppien heittämiseksi pellolle?