Mistä kaikki alkoi?

[KinFri77]

  itselläni taisi välähtää about 6-7 vuotta sitten, kun armas ystäväni joka oli jo kiinnostunut sitomisleikeistä niin toi minulle syntymäpäivä lahjaksi kaulapannan ja ketjun.
Tietty silloin sitä käytettiin huumorilla toisiin kavereihin ennen kuin vuosi pari sen jälkeen kiinnitin silloisen tyttöystäväni kaulaan. Ei kuitenkaan tainnut olla ihan hänen juttunsa kaulapannat ja sitomiset vaan hän vaati vaniljaa enemmänkin. Ilmankos tiet erosivat vuosi sitten 

[tauru]

OIKEASTI ITSEKKIN MIETIN ASIA-KUN HUOMASIN ETTÄ SE ON MINUUN JUTTU.. LAPSENA  ,NUORENA OLIN MUUKALAISENA  NEUVOSTOLIITOSSA.Suomalainen sukunimi - oli  niile vieraita..Mutta en muista että olisi vihamielisyyttä tai kiusammista.. Mutta aina tunsin itseäni valkoisena variksena mustien joukossa,kuuluvani toiseen maailman. pukeudun rohkeasti,erillaisiin kudeisiin  (silloin opin itse jo lapsena ompelemaan).Kauniina tyttönä minua ihailtiin,haluttu olin nuorten miesten mielestä,. kaverasiin niiden kanssa -mutta ei -seksia.Naiset ,naapurit  selän takanaan juoruilivat,,pitivät huoraksi.. Kun sitten meniin naimisiin ,,ruusuiset lasit silmien edessä puhdistuivat ja huomasin että mies on vahvasti narsisti  ,,siinä kesti 18 vuotta --ulkonäöltäni komea vahvaa ukko,,mutta olikiin heikko ---koulutiin, tein häneestä suomen rockmusikkilaulajan..  hän ei pystynyt juräämän minut alle..Meniin aamulla töihiin ,enkä enä koskaan palannut takaisiin kotiin..Aloitiin Uuden elämään lähes O tasosta(toki siihen väliin mahtuu tyttären syöpä,,nuoremmaiseen huume ym m.hörttöily). EN ole katkeroitunut ,vaan olen onnellinen ,,nautin elämästä avoimiin mieliin,, on minulla alaisiija ,renkija, orjija,kavereita---Olen VALTIATAR ,,
Tässä vaan kesti -ennen kuin ymmärsiin omaan tarkoitukseen .PALAPELIN palaset ovat kiin nyt paikaallan.

[Kettu vinossa]

Kinky huomasin olevani vasta vuoden 2005 tai 2006 tienoilla kun löysin Wikipediasta tietoa emetofiliasta sekä muista fetisseistä joista en ollut ennen kuullutkaan, mutta jotka minulla oli. Olin sitä ennen luullut, että fetissejä voi olla vain vaatteisiin (kuten kenkiin) ja tiettyihin materiaaleihin (kumi, nahka ja PVC). Muista fetisseistä ei lehdissä ollut koskaan juttua.

Kun tajusin olevani kinky, suuri osa fetissieni aiheuttamasta ahdistuksesta hävisi. Tajusin, että oli muitakin, jotka kiihottuivat yhtä omituisista asioista.

Monista fetissikohteistani olen ollut kiinnostunut jo lapsena ja osan lapsuuden leikeistä voisi ehkä laskea jonkinlaisiksi yksinäisiksi sessioiksi. Myös osa pelottavista asioista on muuttunut fetisseiksi. Lapsena pelkäsin esimerkiksi natseja mutta natseihin kehittyi fetissi, ja emetofobia aiheutti emetofilian (olen toki edelleenkin emetofoobikko).

[Koivuvitsa]

Olin varmaan jotain 7-8 v kun näin vanhassa länkkärissä piiskauskohtauksen, jossa mies piiskasi vaimoaan. Silloin aloin ensimmäistä kertaa tuntea mielenkiintoa aihetta kohtaan. En pitänyt itseäni mitenkään outona, vaikka tajusinkin että tuo on aihe josta ei välttämättä kannata jutella ihan kaikille.

[Cultist]

En muista kumpi kävi ensiksi, mutta... Ala-asteen toisen, kolmannen, luokan paikkeilla muistan nähneeni TV:ssä vilauksen jostain ohjelmasta (uutiset?), jossa pikaisesti näytettiin kumiasuihin sonnustautunut mies ja nainen. Mies oli kahlittuna seinään, ja hetkeä myöhemmin hän oli kontallaan nuolemassa naisen saappaita. Todennäköisesti tämän jälkeen näin toistuvaa unta muutamana yönä. Unessa olin ruumisarkussa, jossa oli taktisesti sijoiteltu reikä penikselleni. Arkun ulkopuolella ollut nainen lähestyi arkkua, ja puri pehmeästi heppiäni. Hänen hampaistaan levisi myrkkyä ruumiiseeni, ja laskimoni alkoivat muuttua sinisitä violeteiksi. Myöhemmin join unissa hänen ruumiillisia eritteitä ja hänen myrkkyään. Tuossa iässä en tiennyt, mitä seksi on tai mitä unissani oikeastaan tapahtui. Unen naista kutsuinkin maailman kauneimmaksi naiseksi, koska "seksikäs" ei kuulunut sanavarastooni.

Toisen muistutukseni SM:n ja muiden fetissien olemassa olosta sain vasta yläasteella, kun tavaraa alkoi löytymään netistä etsimättäkin. Myöhemmin kiinnostuin erityisesti japanilaisista SM- ja fetissi-videoista. Ensimmäiset askeleeni SM:n mailmaan tutustumiseen otikin ollessani Japanissa. Suomessa en harmikseni ole vielä päässyt yhteenkään tapahtumaan/tapaamiseen.

[Meilina]

Muistaakseni ensimmäisiä kokemuksia oli kun kaverini sitoi minua toisinaan ja piti jalkarahina. Tykkäsin ihan hirveästi siitä, vaikka kaverilleni se oli enemmän vain leikkiä. Epäilen, että ystäväni tajusivat mieltymysteni olevan hyvin erilaiset kuin normaaleilla teineillä, varsinkin kun ihastuin useammin opettajiini kuin kauniisiin poikiin.

Itselläni leikkimiseen meni paljon aikaa ennen kuin aloin sitä harrastamaan. Siihen liittyi niin paljon negatiivisia tunteita ja nolostelua, että saatoin kyllä lukea kiihottavia tarinoita, mutta siihen se rajoittui. Kumminkin aloin yläasteella lukemaan ja keräilemään bdsm-kirjoja, joita luin itsekseni, kunnes sain lukiokaveri kiinnostumaan aiheesta ja yhdessä oli helpompi tutustua tarkemmin siihen maailmaan, vaikka usein kiinnostus olikin paljolti psykologian kannalta. Tuli erilaisia fetissejä selattua ja tutkittua, vaikka moniakaan ei itselläni ollut, mutta kiinnostus oli kova.

Ensimmäinen kertani oli pari vuotta sitten sukkahousufettarin kanssa ja sen jälkeisilläkin kumppaneilla on jonkinlainen fetissi ollut, joten onneksi olen sitä kautta saanut hyväksyntää omalle seksuaalisuudelle ja bdsm-kiinnostukselle. Vielä kumminkin on matkaa terveeseen itsetuntoon ja itseni hyväksyntään.

[Colestramus]

Hmm, vaikea loppujen lopuksi sanoa, olen täällä joskus maininnut siitä että vampyyrit on minulle aika iso juttu seksuaalisesti, ja nimenomaan sellaiset voimakkaat, riettaat vallanhimoiset vampyyrit, ei ne twilight "mä en vahingoita ketään ja syön kasviksia" paidattomat pojankoltiaiset (hyh myötähäpeää). Muistan myös kun pienempänä lapsena minulla oli "tyttöystäviä" joita pussailin, ja jotenkin tuntui siltä että piti aina olla niskan päällä, aina komentamassa. Sitten siinä vaiheessa kun näin Van Helsing elokuvan, missä oli sellasia lentäviä nais vampyyrejä, niin huh huh, ne kävi kyllä unissa usemapaan otteeseen. Tässä vaiheessa olin varmasti 10-13 vuotias. Sitten minua teininä muutenkin kiinosti aina kaikki erilainen, huomasin esim. pornoa katsellessani, aina ajautuvani vampyyri pornoon, ja usein katsoin pornoa missä naista "pakotettiin" ottamaan suihin jne. sellainen vetosi minuun, mutta oli samalla stressaavaa, koska todellisuudessa olen todella pehmo ihminen, enkä vahingoittaisi kärpästäkään. Joten se oli pieni identiteetti kriisi. Ex vaimoni kanssa sitten joskus leikimme sellaista pehmo kinkyä, käsien sitomista etc, usein hän teki tätä minulle, ja vaikka olinkin alakynnessä, niin se tuntui hyvälle, eli siitä tuli viimeistään huomattua et taidan minä sitten kinky ihminen olla. Nyt nykyisen kumppanin kanssa, aluksi meillä oli tavallista seksiä, molemmat kinkyjä, ja hän uskaltautui avautumaan minulle siitä et millasesta seksistä pitää, joten sehän oli kuin lottovoitto minulle, ja siitä se sitten lopullisesti lähti. Pääsin kunnolla toteuttamaan mielihalujani, ja niin pääsi hänkin. Ei ole ollut kääntymistä vaniljaan sen jälkeen, vaikka harrastammekin tavallista seksiä välillä, niin on siinäkin selkeästi mukana sellainen, jossa pakotan häntä, selkeästi hallitsen tilannetta elementti mukana.

[Wetslave]

Kun aloitin itsetyydytyksen ("fantasiat") ja kuvitinkin tilanteita kuvittelun lisäksi 
Siis tajusin poikkeavuuteni siinä 8-vuotiaana 

[Dante79]

Tuntuu että aina olen jollaan tapaa poikkeava tapaus ollut,  mutta varmaan joskus 19-vuotiaana tuli itsetutkiskelullinen hetki vastaan kun sitä tajusi itsestään sen että ei pysty sadismiaan sammuttamaan vaikka haluaisi, ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään. 

[Fixx]

Tuossa joskus kolmevitosena havahduin tajuamaan jotain elämästä, seksistä, rakkaudesta ja D/s:stä. Se uteliaisuus, mikä seurasi, jatkuu yhä. Ehkä joku päivä vielä tajuan lisää.

[kahleking]

Itse halusin aina olla lapsena rosvo joka kidnappasi tytön ja otti vangikseen. muut kaverit oli sitten poliiseja jotka piiritti olevinaan aitan ja huutelin, että käy huonosti jos joku yrittää sisään

Sitten kun olin teini-iän kynnyksellä, näin jonkin dokumentin, jossa oli dokumentti vähän kinkymmistä harrastuksista. Silloin mulle valkeni, että taidankin olla vähän erilainen nuori.. :D

[Nemean]

Itse halusin aina olla lapsena rosvo joka kidnappasi tytön ja otti vangikseen. muut kaverit oli sitten poliiseja jotka piiritti olevinaan aitan ja huutelin, että käy huonosti jos joku yrittää sisään

Omakohtaisesti nähtynä, tämän matkan aikana on ollut niin monta irrallista "kultimaatiokokemusta" että niiden luetteleminen kehitysvaiheina tai muuten kronologisesti olisi ajanhukkaa, mutta koska näen tavallani oman kinkyyteni korreloivan myös omaan estetiikantajuuni, niin tässä lyhyt katsaus jonka itse voinen allekirjoittaa:

Lainaukseni mukaisesti, juurikin liittyen rosvo vs. poliisi leikkeihin, itse olin myös mielelläni pahis/rosvo, mutta välillä oli nastaa olla myös poliisi, koska ajattelin oppivani uusista näkökulmista.
Muistaakseni olin 3-luokalla, jolloin piirsin vesiväreillä maalauksen kuvaamataidon tunnilla, joka herätti reaktioita sekä opettajassa, että vanhemmissa... Maalasin kuvan, joka esitti mustaa sonnia, joka kaivoi sarvillaan hautausmaan hautoja auki. Sonnin suupielistä, sekä silmistä valui verta, jonka lisäksi sonni oli raadellut/silponut osan ylöskaivamistaan jäännöksistä.

Sitä seuraavana impulssina, taitaa olla muistikuva myös ala-asteajoilta, jolloin esitin pahista näytelmäkerhon, erääseen sketsiin liittyen, ja lukuisista sitomisyrityksistä huolimatta, muut kerhokaverit eivät saaneet sidottua minua käydellä sellaiseen pakettiin, josta en olisi päässyt vapaaksi...

Ensimmäinen seksuaalinen muistikuvani aihealueeseen mennee ala-yläasteen rajamaille, jolloin katsoin perjantaiseksiä (salaa toki) televisiosta, enkä löytänyt muutaman jakson jälkeen mitään sytyttävän arvoista... mietin lähinnä, mikseivät -ihmiset tee sarjassa sitä ja tätä...

Siirrytään yläasteelle, jolloin tuli vastaan tyttö joka oli ensimmäiseni liittyen omiin mielihaluihini.... monella tapaa olimme niin samoilla aaltopituudella, oivalsimme ja opettelimme asioita yhdessä... ei kinkyä siinä mittakaavassa, joka olisi kinkyn puolella enää nykyisin, mutta silti tavallaan paljon enemmän, kuin sen ikäisten kuriositeeteissa tulisi olla, (en pidä lukua minkä ikäiset pitävät mistäkin jutuista...) -mutta tavallani pidän näitä asioita edelleen alkulähteenä sille, mitä olen nykyäänkin.

[johannas]

Aikaisemmasta elämästä muistan vain, että tykkäsin hieman erilaisemmasta kosketuksesta. Esim. kun ihoa raavittiin neulalla.

Mutta elin niin tiukassa konservatiivisessa lokerossa, etten pystynyt edes ajattelemaan - moniakaan asioita.

Sitten tiettyjen tapahtumien jälkeen asiat alkoivat pikkuhiljaa menemään eteenpäin. En ollut katsonut pornoa tai kuvia aiheesta. Mutta aloin haaveilemaan... Miksi? En tiedä. Mutta enpä väärässä ollut ajatusteni kanssa. 

[Potulny]

Aina mä oon tiennyt millainen olen, joskus vahvemmin ja joskus heikommin. Varsinaisesti heräsin teininä siihen että tämä on mun juttu. Välillä "unohdin" ja palasin taas takaisin. Mihinkäs sitä ihminen itseään karkuun pääsisi. Toki nuo suunnat on tuossa aikojen saatossa muutaneet jonkun verran muotoaan ja hakeneet uusia uria, mutta se perusjuttu eli subina olo on koko ajan pysynyt tallella. Arkielämässä se kyllä pysyy hyvin piilossa, siellä on sitten se toinen puoli enemmänkin esillä 

Ja paras voikkari on ilman kinkkua 

[coolhat]

Ensimmäinen seksuaalinen muistikuvani aihealueeseen mennee ala-yläasteen rajamaille, jolloin katsoin perjantaiseksiä (salaa toki) televisiosta, enkä löytänyt muutaman jakson jälkeen mitään sytyttävän arvoista... mietin lähinnä, mikseivät -ihmiset tee sarjassa sitä ja tätä...

Heh, tuttu tunne. Joskus 80-luvulla, kun TV-sensuuri vähän vapautui, MTV näytti eräänä kesänä pahamaineisia Emmanuelle-elokuvia  Muistan, miten ohjelmoin salaa VHS-nauhurimme tallentamaan sen ensimmäisen elokuvan ja sitten yksin kotona ollessani laitoin nauhan pyörimään.

Se oli aivan kirjaimellinen antikliimaksi, en jaksanut edes katsoa mokomaa pitkästyttävää roskaa loppuun asti ja jatko-osat jäivät nauhoittamatta. Paljon kiihottavampia tunteita koin poliisisarjoja katsellessani. Minulla oli yksi vakiokasetti nauhurissa valmiina (vanhempani eivät onneksi osanneet käyttää videoita) ja aina kun tilanne jossain sarjassa meni siihen suuntaan, että kaunis nainen oli joutumassa kiipeliin ja mahdollisesti sidotuksi, laitoin vaivihkaa tallennuksen pyörimään...

Edelleenkin youtubessa yms. tulee silloin tällöin vastaan tuttuja pätkiä noilta vuosilta ja vaikka ne ovatkin sinänsä useimmiten melko ankeita (epäuskottavaa sidontaa, huono kuvanlaatu jne.), kyllä niistä nousee ihan mukavia muistoja mieleen.