Baarin kannatusmaksut
Suvaitsevaisuutta on ainakin se, että annetaan ihmisten pitää reviirinsä, kulkea tuppisuuna ja olla ottamatta katsekontaktia niihin tyyppeihin joista ei perusta mitään, joiden kanssa ei kiinnosta puhua saati kuunnella niiden jorinoita asioista jotka eivät liikuta.
Lainaus käyttäjältä: Flayer - 26.09.2013, 16:01 No ei BDSM:ssäkään ole aina kysymys mielihyvästä, vaan sillä voidaan pyrkiä esimerkiksi tajunnan laajentamiseen (negatiivisten kokemusten kautta), moralismin kehittämiseen, pelotteluun, kliinisiin kipuhyökyihin, sosiaalisen vallan kasvattamiseen, mieliharmiin tai pelkkään kiusantekoon. Toisaalta, se mielihyväkin saattaa olla pinnallista; vain litra kermavaahtoa, joka kaadetaan naamalle ja jonka jälkeen lähdetään ulkoiluttamaan koirat. Kinkyjä, jotka tähtäävät parempaan ihmisyyteen ja ylitsepursuavaan nautintoon taitaa kyllä prosentuaalisesti olla melko vähän. Semmoinen orgasmimyönteisyys ja intressi heittäytyä ja antautua... joihinkin juttuihin... mitkä päällisin puolin tuntuvat noloilta... kuvottaa monia alalle tulleitakin. Tässä asiassa olet kyllä oikeassa, mutta mietin että olisiko tuo mielihyvä silti mukana siinä - vaikka kaadetaan sitä litra kermaa naamalle? Itse koen etsiväni tätä "parempaa ihmisyyttä" ja etsien jotain. Vielä en osaa tarkemmin sitä määritellä, mutta koen että tätä kautta kasvan ihmisenä ja löytäväni asioita laatikon ulkopuolelta. Ja aika moni kokee asiat varmasti erillä tavalla ja katsoo asiaa eri kulmasta. Itsestäni sen verran, että yleensä jos johonkin asiaan innostun, niin pyrin ymmärtämään ja oppimaan asiaa mahdollisimman laajalta-alalta, jotta näkisin sen kokonaisuutena. Pyrin ymmärtämään sen fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja filosofisia vaikutuksia ja ilmentymiä itsessäni ja mahdollisesti muissa.
No ei BDSM:ssäkään ole aina kysymys mielihyvästä, vaan sillä voidaan pyrkiä esimerkiksi tajunnan laajentamiseen (negatiivisten kokemusten kautta), moralismin kehittämiseen, pelotteluun, kliinisiin kipuhyökyihin, sosiaalisen vallan kasvattamiseen, mieliharmiin tai pelkkään kiusantekoon. Toisaalta, se mielihyväkin saattaa olla pinnallista; vain litra kermavaahtoa, joka kaadetaan naamalle ja jonka jälkeen lähdetään ulkoiluttamaan koirat. Kinkyjä, jotka tähtäävät parempaan ihmisyyteen ja ylitsepursuavaan nautintoon taitaa kyllä prosentuaalisesti olla melko vähän. Semmoinen orgasmimyönteisyys ja intressi heittäytyä ja antautua... joihinkin juttuihin... mitkä päällisin puolin tuntuvat noloilta... kuvottaa monia alalle tulleitakin.
Tässä asiassa olet kyllä oikeassa, mutta mietin että olisiko tuo mielihyvä silti mukana siinä - vaikka kaadetaan sitä litra kermaa naamalle?
Itse koen etsiväni tätä "parempaa ihmisyyttä" ja etsien jotain. Vielä en osaa tarkemmin sitä määritellä, mutta koen että tätä kautta kasvan ihmisenä ja löytäväni asioita laatikon ulkopuolelta. Ja aika moni kokee asiat varmasti erillä tavalla ja katsoo asiaa eri kulmasta.
Alan vakiintunut käytäntö on minulle pimennossa. Mutta oon kyl huomannut tän asetelman aika-ajoin ympärilläni, että Vanilijan ympärille on rakennettu myytti. Joka varmasti johtuu siitä, etteivät ihmiset halua puhua mieltymyksistään avoimesti?
miten itse määrittelisit suvaitsevaisuuden? Onko se sitä, että hyväksytään kaikki sellaisena kuin me olemme?
Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.
Estyneisyys tai tietämättömyys siinä on pääosassa, mikäli kokemus pyritään kutistamaan "sallitun nautiskelun" normeihin. Vaniljaympyröissäkin on näitä puuterihutsuja, mutta väittäisin, että tavalliset ihmiset osaavat yleisesti viedä naimisen melko yleviin sfääreihin, mistä oikeastaan on kehittynyt käsite rakastelu, ja rakastelu on se mikä tekee vaniljaseksistä mielenkiintoista. Sadomasokismin yleisesti tunnettu formaatti ei sisällä juurikaan meditatiivisia, irroittavia tai irrotionaalisia elementtejä; enemmänkin juuri näitä kielteisiä lähestymistapoja näkee mainostetttavan. Jos katsotaan esimerkiksi miessubeja, niin aika monet ovat oppineet vain polvistumaan naisen eteen ja odottamaan laukeamiskieltoa. Se on kaukana todellisista sfääreistä.
Kuten monet odottavat "rakastelulta" - minä ainakin odotan s&m-sessiolta puhdasta vuorovaikutusta ja hengellistä täyttymystä. Ja harvoin olen huonossa sessiossa ollutkaan. Se miten sadomasokismi sitten ohjaa ihmisenä kasvua on aika vaikeasti jäsenneltävä juttu. Muutokset kuitenkin tapahtunevat aika syvällä. Ei sadomasokismi ihmisestä, tai ainakaan alistuvasta osapuolesta pelotonta tee, eikä se suoranaisesti ehkä opeta selviämään arjen hankalista tilanteista. Muutoksia tulee jollakin yleisviisauden alueella, ja monissa bdsmbaarilaisissakin näkyy niitä. EDIT: Kyllä täällä tunnelma tiivistyy, mutta pystymmekö me hajauttamaan tiivistyneisyytemme palvelemaan kansan tahtoa?
Irtautumisen tai meta-avaruuden puute on yksi syy, ja tietenkin se, ettei sadomasokismiin ole kunnollisia oppaita. Se on vähän niin kuin saatananpalvontaa tämä nykyinen touhu, eli yläluokkaisempi kansa pitää näppinsä erossa. EDIT: Yhteiskunta on murroksessa ja ihmisen elämä muuttuu kovaa vauhtia. Nyt pitäisi esittää paljon hyviä perusteluja sadomasokismille ja kaikille pitäisi demonstroida mahdollisimman viattomia, psykologisestikin kiehtovia muotoja siitä, jolloin se voisi kiriä jopa joogan tai normiseksuaalisuuden asemaan. EDIT: fifty-shades-of-grey epäonnistui. Se ei voi olla pelkkää pintaa, vaan sen pitää johtaa korkeampiin sfääreihin, tuoda jotain kollektiivitajunnalle konkreettista. Ja onhan niitäkin, jotka nyt ei vain tarvitse koko tätä eksoottista seksuaalisuuden muotoa. Ne, jotka ei sitä oikeasti tarvitse harvemmin myöskään ahdistelevat sadomasokisteja ajatuksillaan. Juuri katselin Jari Sarasvuota telkkarista. Vieraana hänellä oli Susanna Koski ja Jenni Vartiainen, joista selvästi näki, että dommena oleminenkin tytöille sopisi, mutteivät pysty nykytiedon valossa juuri hyödyntämään sitä urallaan. Kaikki henkiopit ja akupunktiohoidot Jenni näyttäisi käyvän ainakin teoriassa läpi, mutta tämä aihe on liian hankala.
Mä en usko koko termiin. Jos se on sitä, että antaa toisen kaikesta huolimatta kukkia, niin kyllähän se liene tärkeä oppi. Mä katson kuitenkin pidemmälle. Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.
Eli Vanilijan "rakastelun" ympärille on rakennettu suuri mystinen myytti.
Tämä on hyvin psykologisesti vahvaa toimintaa, ainakin itselläni on sellainen kuva, että ensin pitää saavuttaa se henkinen voitto. Kielteisiä lähestymistapoja varmasti on helppo markkinoida, koska ne ovat mediaseksikkäämpiä ja keräävät enemmän huomiota, kuin taas nämä positiiviset ja oikeat tavat.
Luulisin, että oppaita olisi, mutta ne pitää vain osata etsiä - ja siihen päälle pitäisi jonkin verran lontoon murretta osata vääntää. Avoin keskustelu olisi varmasti hyväksi asiasta ja sen avaaminen. Myyttien verhoja voisi hieman ehkä repiäkkin, mutta miten valtaosa skenen ihmisistä asian näkisi?
Lainaus käyttäjältä: rodent - 27.09.2013, 00:33Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.Miten rodent määrittelisit sanan luovuus?
Luovuushan analysoi ja prosessoi järjestelmiä ulkoapäin. Sellainen ihminen, joka laittaa asiat poikki ja pinoon ja heijastelee niitä uudelleen äärettömyyttä vasten ei prototyyppinä kuulu yhteiskuntaamme.
Eli siihen miten ihmisen identiteetti rakentuu suhteessa arvoihin ja ympäristöön. Olemme kulttuurimme tuotteita. Aina. Halusimmepa tai emme. Se on jotakin joka on muokannut identiteettimme ja olemisen tapamme.
Nuori ihminen (joskus ja jossain määrin aina myös vanhempi) joutuu kohtaamaan arvoristiriitoja aiemman olemisesta ja kinkyskenen arvomaailman välillä. Juuri nuoren ihmisen kehittymättömämmän, kenties vielä epävakaan, identiteetin takia haluaisin että tämä yhteisö tuntisi vastuunsa jäsenistään eettisesti. Varsinkin ja erityisesti niistä nuoremmista, tai heikommista ja haavoittuvimimista, yksilöistään.
... paljon relevanttia tekstiä poistettu ...Pieni lisäys: Olisin nimenomaan kiinnostunut, en usko olevani ainoa, siitä miten kukakin tähän ryhmään identfioituva kokee tämän ryhmän arvot.Oletuksena siis että jokaisen, täälläkin, olevan minäkuvaa koostuu monista identiteeteistä, joista tämä on yksi.Ja vielä lisää: tarkoitan siis myös sitä että jos vain ajattelee, ja sanoo, ettei minun kinky-identiteettini ole sen kummempi kuin muukaan identiteettini, niin olisin kyllä aika kiinnostunut tietämään mitä se tarkoittaa. En nimittäin pysty uskomaan siihen etteikö sillä olisi mitään, siis mitään(?) vaikutusta jos ei sitten ole syntymästään ollut osa bdsm-maailmaa, tai ainakin heti sieltä varhaisesta teini-iästä kun seksuaalisuus enemmän herää ja suuntautuu myös itsen ulkopuolelle.Vielä oma käsitykseni (kun tuolla aiemmin viittasin nuoriin ihmisiin). Lähtökohtani siis on että jokaisen ihmisen identiteetit muovautuvat läpi elämän erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa - > tällä on jonkinlaista sisäistä arvomuokkausvaikutusta.
Kinkymaailma voisi aloittaa vaikka siitä, että tarjoaisi kinkyilylle enemmän erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi nautintoperustaisen sadomasokismin olemassaolo alakulttuurista puuttuu, mikä vain vahvistaa tällaista vaniljadiskurssia.