Metakeskustelua arvoista

[-katy-]

On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.
Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin.
Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.

Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon.
Näin ajattelen.

Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.
En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata.
Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.

Tuo ei tarkoita,että pitäisi itseään jotenkin hyvänä ja riittävän "valaistuneena",mutta en vain jaksa enää sellaista maanista kyttäämistä,mitä oli aikoinaan.
En tiedä osaanko edes kuvailla sitä mitä tarkoitan 

Tai ehkä vain niin, että kypsähti täysin sellaiseen ajatteluun, että ihminen ei kelpaisi omana itsenään-

[Ms. M]

On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.
Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin.
Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.

Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon.
Näin ajattelen.

Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.
En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata.
Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.

Minä olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että yksi elämän tarkoituksista on kehittyä yksilönä. En usko, että on mitään täydellisiä mustia pisteitä tai järkäleitä. Tai jos on, ne ovat vain mielen tuotetta. Ja ne oikeasti voi voittaa, jos vain jaksaa tarkastella niitä koko ajan uusista näkökulmista.

Itse olen mielenterveyteni kanssa taistellut kohta viisi vuotta. Ja olen vasta matkani alussa. Tuo itsensä tarkkailu liittyy tähän häiriööni erittäin voimakkaasti. Kerran kuitenkin mieleeni tuli voimakkaasti mielikuva, jossa kaksi hahmoa seisoi kuilun molemmin puolin, vetäen köyttä. Toinen olin minä, toinen oli se musta piste, se järkäle. Pähkin aikani, miten voisin voittaa sen järkäleen. Miten saada sen tippumaan kuiluun.

Tajusin sitten, ettei minun tarvitse voittaa. Tajusin, että minun tarvitsee vain päästää köydestä irti ja lähteä pois kuilun luota.

Hups. Taisi mennä hieman aiheen ohi.

Arvoista: Minulla on arvoja ja minä olen kinky. Rehellisyys on niistä yksi tärkeimmistä. Kuten myös se, että kohtele toisia niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan (ei, en ole kristitty, mutta tuo "kultainen käsky" löytyy aika monesta uskonnosta).

[Lady Whip]

Katy, taustasi tuntien ymmärtää hyvinkin, että itsensä jatkuva tarkkaileminen muuttumisen toivossa ei ole hyvä asia.
Enkä sitä tarkoittanutkaan.
On hyvä toisinaan pysähtyä katsomaan mitä on ollut ja mitä on. Mutta se ei ole välttämätöntä itse elämisen kannalta. Tosin suotavaa ja hyväksyttävää jos joku tuntee tarvetta siihen.

Alitajunta on sellainen tekijä jossa tapahtuu tiedostamattamme asioita mitkä muuttavat meitä johonkin suuntaan. Sanotaanko sitä kasvuksi tai asioiden oivaltamiseksi tai uuden suunnan löytämiseksi.

Kaikilla ihmisillä on aukkoja itsetuntemisessa. Luullaan muuta mitä oikeasti ollaan.

Mutta itse topiciin..mistä ihminen saa arvonsa joiden mukaan elää.
Onko se muiden esimerkki ja päättää, että haluaa olla tuollainen.
Vai onko se joku luettu ihanne joka kolahtaa.
Vai lapsena opitut joita ei edes ajattele kun niiden mukaan elää.

Kyseenalaistaako ihminen koskaan arvojaan. Jos niin mikä, mitä pitää tapahtua että miettimisprosessi omien arvojen oikeellisuudesta alkaa.

[Lady Whip]

Itsensä tarkkailusta vielä sen verran, että käsittääkseni kun oppii luovuttamaan, silloin ei ole tarvetta itsetarkkailuun. Enää.

[Ms. M]

Luovuttamaan, tai hyväksymään. Luovuttaminen viittaa siihen, että olisi jotenkin hävinnyt jotain, tai menettänyt. Mutta todellisuudessa kukaan ei voi omistaa mitään tai ketään. Asioiden, ominaisuuksien, itsensä hyväksyminen, siinä on jotenkin positiivisempi sointi.

[hunninko]

On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.
Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin.
Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.

Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon.
Näin ajattelen.

Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.
En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata.
Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.

Tuo ei tarkoita,että pitäisi itseään jotenkin hyvänä ja riittävän "valaistuneena",mutta en vain jaksa enää sellaista maanista kyttäämistä,mitä oli aikoinaan.
En tiedä osaanko edes kuvailla sitä mitä tarkoitan 

Tai ehkä vain niin, että kypsähti täysin sellaiseen ajatteluun, että ihminen ei kelpaisi omana itsenään-

Katy, taustasi tuntien ymmärtää hyvinkin, että itsensä jatkuva tarkkaileminen muuttumisen toivossa ei ole hyvä asia.
Enkä sitä tarkoittanutkaan.
On hyvä toisinaan pysähtyä katsomaan mitä on ollut ja mitä on. Mutta se ei ole välttämätöntä itse elämisen kannalta. Tosin suotavaa ja hyväksyttävää jos joku tuntee tarvetta siihen.

Alitajunta on sellainen tekijä jossa tapahtuu tiedostamattamme asioita mitkä muuttavat meitä johonkin suuntaan. Sanotaanko sitä kasvuksi tai asioiden oivaltamiseksi tai uuden suunnan löytämiseksi.

Kaikilla ihmisillä on aukkoja itsetuntemisessa. Luullaan muuta mitä oikeasti ollaan.

Mutta itse topiciin..mistä ihminen saa arvonsa joiden mukaan elää.
Onko se muiden esimerkki ja päättää, että haluaa olla tuollainen.
Vai onko se joku luettu ihanne joka kolahtaa.
Vai lapsena opitut joita ei edes ajattele kun niiden mukaan elää.

Kyseenalaistaako ihminen koskaan arvojaan. Jos niin mikä, mitä pitää tapahtua että miettimisprosessi omien arvojen oikeellisuudesta alkaa.

Tuosta muuttumisesta, harvoin (jos koskaan) olen tavannut ihmistä joka olisi perustavanlaatuisesti muuttunut muuten kuin jonkinlaisen kriisin kautta. Sellaisen joka panee melkeinpä rakentelemaan maailmansa uudestaan. Hellävaraisempaa muuttumista sitten enemmän, sitä kautta että alkaa ymmärtää paremmin omia piirteitään - esimerkiksi tiedostaa heikkouksiaan ja osaa toimia tilanteissa joissa heikkoudet voivat tuottaa ongelmia.

Tuohon kysymyslistaan lisäisin sen, miten arvot muuttuvat? Kai niille niin käy, vai ovatko ne staattisia? Joka on lähellä jossakin ketjun alkupäässä esitettyä kysymystä siitä mitä arvoille tapahtuu kun sukeltaa syvemmälle kinkyyn. Arvojen oikeellisuuden pohtimisesta en ole ihan varma - itse miellän arvot sellaisiksi asenteiksi, joita ei voi oikeiksi tai vääriksi todistaa tai väittää. Ja vielä lisäys kysymyslistaan - kuinka moni on miettinyt omia arvojaan? Kirjoittanut paperille?

[-katy-]

Mutta todellisuudessa kukaan ei voi omistaa mitään tai ketään.

Itseni kannalta olikin hyvä kun tuli laitettua otsikko metakeskusteluksi-

Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan

[mastervsop]

Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan

Tänään viimeksi piika palveli kuten pitikin...eli livenä olevia piikoja on olemassa. Sellaisia jotka jo 14vnä on opetettu moiseksi ja elämänsä sellaiseksi ovat hyväksyneet.

[-katy-]

Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan

Tänään viimeksi piika palveli kuten pitikin...eli livenä olevia piikoja on olemassa. Sellaisia jotka jo 14vnä on opetettu moiseksi ja elämänsä sellaiseksi ovat hyväksyneet.

Ai,luulin että jo syntymästään saakka-tai kenties viittaat johonkin, mitä en tajua ollenkaan. Itse valitettavasti vasta vanhoilla päivilläni tajuillut, että mikä olen 

[rodent]

Joskus kuullut mainittavan,ettei kinkyillä olisi arvoja tai sitten että arvoista on aivan turha jauhaa,koska ovat niin päivänselviä asioita.

    Numerologisten partikulaarien elämänarvojen numerosarja on: 3232961. Pohja (323) muodostuu jokapäiväisen elämän muodoista, 29 rikkoo pohjan ja asettaa muodot koetukselle, 61 sulattelee muutoksen seuraukset ja ompelee sitten 323:sen kiinni. Kavahdetuimmat ihmishahmot omaavat pelätyn arvostandardin elämällä suorana numerosarjana 3232961, ilman pyrkimystä säästää mitään, paitsi voimansa/olemassaolonsa.

  Meillähän on oikeastaan kolme yleistä perusarvomallia: amerikkalainen malli, perinteinen maalaisjärkimalli ja anarkistinen arvomalli. Nyt elämme yhteisöllisesti mielenkiintoista aikaa, sillä eniten vakautta tuottanut maalaisjärkimalli on pahanlaatuisessa kriisissä. Kun vanhat sukupolvet eläköityvät, maalaisjärki (pelloilta) ei enää sanelekaan tarpeeksi ja sitten jää jäljelle taistelu luokkajaon ja alati kasvavan, liberaalin sekasorron välillä. EDIT: Amerikkalaismalliset latovat rahaa pankkitilille muiden selkänahasta repien, mutta toisaalta pankkijärjestelmänkin elinkelpoisuus on riippuvainen kansanjoukkojen laajasta peruskulutuksesta/tahdosta ja siinä voikin tulla tenkkapoo, kun tasapainottavia keskiluokkaisia perheitä maalaisidylleineen ei enää ole. EDIT: Samalla kun kuluttaminen voi ottaa sellaisia muotoja, ettei suuret ja tärkeät markkinat pääse enää vaurastumaan.

Ihminen on seksuaalinen olento aina hamaan vanhuuteen saakka-sääteleekö tarve ja tyydyttämättömyys,identiteetin löytymättömyys yms. sitten miten ihmisen arvoja ja toimintaa- "rankaisen kaikkia lähellä olevia, koska on niin epätasapainoinen olo"-

  Ihmissuhdeongelmat ovat yhteisempiä kuin kuvitellaan. Eikä hyväkään ihmissuhde muuta ihmistä niin paljon, että ympäristön vaaniva kurjuus lakkaisi olemasta/tuntumasta. Toki siinä huipulla valuu enemmän eliksiiriä. Jos sinua uhkaa nyt avioero niin voit olla varma, että tämä (ehkä hieman) hirviöksi muuttunut puolisko todennäköisesti tulee viljelemään samankaltaisia traumoja seuraavassa suhteessaan. Minä olen elänyt jo pitkään niin, etten tarvitse suhdetta. En ole lainkaan katkera ja niitän mieluusti pihamaani omassa seurassa. Jotain vakinaisempaakin BDSM-säätöä on silti kuitenkin ollut, mutta aika lyhyeen minun naisenhimoni kyllä loppuu. EDIT: No too dark friends before total dawn but you. EDIT: people are dark entities and many types are cosmic misleaders playing with immature souls. EDIT: jo taivaallinen kivikatu kiiltää allani.

  Jos maailma ois vähänkin parempi, muuttaisin arvoni sen mukaisiksi. 

[Chmlnidae]

Oijoi; kylläpäs lähtee laajalla kaarella ketju. Jotenkin vaikka jo otsakkeessa käytetään termiä "meta" niin saan käsityksen että haetaan kuitenkin enemmän sieltä normatiivisen etiikan alueelta kuin metaetiikasta (tosin alkuheitto arvojen kokonaan olemattomuudesta kyllä uppoaa sinne), kenties jopa soveltavasta etiikasta, käsityksiä ja toimintatapoja sekä asenteita. No, ei jäädä terminologiaan lillumaan...

Olen aivan liian syvässä sielullisessa jetlagissa edes kyetäkseni tähän keskusteluun mutta tuo rodentin kirjoitus tuossa edellä jotenkin pakotti...
Rodent: minusta tuntuu että tuo alustuksesi kirjoituksellesi heitti aika monet yli laidan. On vaikea ymmärtää (oletan) minne viittaat numerologiallasi; vähän enemmän yleisöä arvostava esitys ehkä olisi tarpeen.
Toisekseen olen eri mieltä, tai ainakin haluan lisätä, ettei toimintatyypit tai arvosuuntaukset, jotka ohjaavat ihmisen ajattelua ja toimintaa, ihan vain noihin kolmeen luokitteluun jää, tai tapaan luokitella arvoja (no niin ja kaikki sosiologian opiskelijat käsi pystyyn ja kertomaan...).

Minusta on outoa lähteä, jopa tässä yhä yksilöllistyvämmässä, maailmassa tarkastelemaan arvoja yksilöstä käsin. Toki niin voi tehdä, ainakin osittain...ja erakot, jotka ovat asettautuneet kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle tehkööt mitä tekevät jos siihen kykenevät.
Ennemmin lähtisin aina siitä että jokainen yksilö on syntynyt jonakin aikana johonkin paikkaan (yhteiskuntaan/ympäristöön), joka jo sinällään määrittää niin sosiaalisesti kuin kulttuurisesti toimintamallit jotka ovat hyväksyttyjä/suositeltavia/palkittuja, ja näin ollen yksilön tekoja ohjaavia.

Oman ympäristön arvojen kyseenalaistaminen taas tulee kuvioon siinä vaiheessa kun omat tarpeet eivät tule kohdatuiksi tai/ja oma kärsimys kasvaa sietämättömäksi (ei välttämättä egoistisesta kulmasta vaan mahdollisesti myös altruistisesta katsottuna - voiko näitä erottaa...?).

Mitä edellä sanottuun arvojen ja arjen kohtaamattomuuteen tulee, niin olen lähtökohtaisesti sitä mieltä että koska arvot jakautuvat, ihan yksilön(kin) toiminnassa, monelle tasolle niin siihen kuuluu myös se taso jolla on ihanteet ja se suunta mihin ihminen elämässään haluaa, ja toivottavsti myös yrittää, kulkea. Eli en dumaisi ketään sen tähden ettei oma/toisen ihanne toteudu arjen rämeiköissä; ihanteellisuus on tärkeä osa ihmisyyttä.

Ja koska aika ja paikka määrittävät sosiaalisen ja kulttuurisen olemisen ja toiminnan tapamme niin ne myös muuttuvat. Usein tosin hitaasti, ja liukuvasti sekä yleisesti että yksilöllisesti.
Myös sukupuoli ja ikä sekä yhteiskuntaluokka vaikuttavat arvoihin, joten aika hankalaa, ehkä, avata keskustelua jostakin yleisestä pervoarvomaailmasta(?). 
Kriisit toki sitten muuttavat radikaalimmin ja nopeammin arvopohjaa.

Ja koska minä olen minä, niin en mene tämän yksilöllisemmin omaan arvomaailmaani (jota olen sekä joutunut että ihan muustakin kiinnostuksesta miettinyt, niin privan kuin työn puolella erilaisissa rooleissa). Tokikin eri roolien, ja yhteisöjen joihin kuulun, arvot joutuvat ajoittain ristiriitaan eivätkä mene päällekkäin kokonaan. Kuitenkaan itse en koe ylitsepääsemättömiä (heikko moraali?) arvoristiriitoja jotka häiritsisivät sillä tasolla että voisin niihin vaikuttaa (paitsi että joskus ei tule lajiteltua jätteitä aivan asiallisesti, ajan liikaa autolla ja lapset eivät saa täysin jakamatonta läsnäoloani...ja lisääkin varmasti löytyy jos rupean perkaamaan, mutta onhan sitten ne ihanteet joita kohden pyrkiä ).
Pääasiallisin lähtökohtani kun kuitenkin, voisiko sanoa traditionaalisesti(?), on siinä mitä vaarini joskus minulle opetti: elä niin kuin sinusta tuntuu hyvältä ja pyri samalla välttämään toisten ihmisten tarpeetonta loukkaamista. Sen kauneuden, viisauden ja hyvyyden mittaamisen jätän sitten oman omantuntoni varaan.
Maailman tila ja yhteiskunta-/talouspolitiikka ja yhteiskuntarakenteet nyt ovat sitten sellaisia asioita, jotka (väistämättä) heijastuvat niin omaan hyvinvointiin ja (voivat) aiheuttavat mahdollisesti suuriakin ristririitoja olemisen mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemiseen.

Ja läpäläpäläpä...lähden kohden...enpäs sanokkaan 

[Hra_istvan]

Minun on vaikea nähdä, että kinkyt olisivat miltään osin niin homogeninen joukko, että heillä voisi ryhmänä olla jotain arvoja. Seksuaalinen vapaamielisyys voisi olla sellainen, mutta tälläkin sivuwstolla ajoittain käytävä keskustelu siitä, kuka on oikea kinky, subi, masteri tai mikähyvänsä "truu", ei anna viitteitä kovinkaan avarasta katsannosta seksuaalisuuteen. Eli ei meitä taida mikään arvo yhdistää. Ehkä hyvä niin, ei tule houkutusta perustaa puoluetta.

[Master T]

Onko kinkyillä erilainen arvomaailma tai moraali kuin muilla?
Muuttako kinkyys ihmisen arvomaailmaa?

Ikävä vastata näin, mutta minusta molempiin vastaus on kyllä. Tämä ei tarkoita sitä, että kinkyt olisivat kaikki samanlaisia. Ääripäiden ero on lienee sama kuin väestöllä keskimäärin. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin omituista tunnekylmyyttä ja empatian puutetta on kinkyissä enemmän kuin väestössä keskimäärin.

Tämä saattaa johtua siitä, että ihmiset, joiden on vaikea tuntea mitään, hakeutuvat hakemaan vahvempia tunteita, jotta tuntisivat edes jotain. Tätähän BDSM on, vahvoja tunteita ja tuntemuksia. Näitä tuntemuksia hakiessa jää niihin "koukkuun" ja elämän tarkoitukseksi voi tulla vain uusien entistä vahvempien kiksien saaminen. Onko tuossa sitten jotain pahaa, että näkee elämän uusien vahvojen kokemusten hakuna?

Ei siinä, että hakee hyviä hetkiä elämäänsä, ole mitään pahaa. Siinä vaiheessa se muuttuu minun moraalini mukaan pahaksi, kun niitä haetaan muista ihmisistä välittämättä. Pääasia, että "Itse saan ne hyvät fiilikset, joihin minulla on oikeus, ja minun kulloisetkin tarpeeni tyydytetään. Jokainen ihminen on vastuussa itsestään. Ei se minulle kuulu, jos ovat niin tyhmiä, että antavat käyttää itseään hyväkseen." Hyvin usein olen törmännyt omituiseen asenteeseen, jossa kritisoidaan ajatusta, että varotettaisiin aloittelevia kinkyjä skenessä olevista vaaroista. "Nehän on täysi-ikäisiä, jokainen tekee, mitä haluaa." Melkoista moraalittomuutta minusta.

Korostettaessa omien nautintojen keskeisyyttä muista lainkaan välittämättä ja samalla yhteisön tukiessa näitä ajatuksia, osa ihmisitä sortuu kuvittelemaan sen olevan ok. Suurelle osalle tuollainen ajattelu on luontaista kylmyyttä. Yhteisö, joka tukee tällaista ajattelua, kuitenkin suosii tuota. Heikko, arvomaaailmaltaan horjuva taas saattaa ajautua kuvittelemaan kylmän itsekkyyden postiiviseksi asiaksi.

Vaikka esitän näkemykseni hyvin jyrkkinä, ei totuus ole koskaan mustavalkoinen. Ihmiset hakevat onnea ja sen kokemuksia omista tarpeistaan ja haluistaan. Ei kinkyys ole minusta mitään opittua. Suurin osa meistä kinkyistä on käsitykseni mukaan hyvin toisiaan huomioon ottavia ja empaattisia  "normaaleja" ihmisiä. Toisinaan silti yllätyn outoon välinpitämättömään kylmyyteen, jota selitetään omilla nautinnoilla ja sillä, ettei kenelläkään ole vastuuta kuin itsestään. Minusta tuota ajattelua on täällä, keskusteluissa ja skenessä, enemmän kuin muualla ympäröivässä maailmassa. En näe lainkaan, että empaattisuuden tai muista ihmisistä välittämisen pitäisi olla ristiriidassa sen kanssa, että on kinky.

[-katy-]

  Ihmissuhdeongelmat ovat yhteisempiä kuin kuvitellaan. Eikä hyväkään ihmissuhde muuta ihmistä niin paljon, että ympäristön vaaniva kurjuus lakkaisi olemasta/tuntumasta.

Väittäisin, että taakka kevenee huomattavasti, jos sen voi jakaa toisen/toisten kanssa,vaikkapa vain sen vuoksi, että on ihmisiä ympärillä, jotka ottavat osaa kurjuuteesi. Olen myös niin kauan elänyt, ja senkin väittämän läpikäynyt, että ihmisen pitää oppia olemaan yksin ja itsenäinen-hyväksyä se tila ja ottaa vastuunsa. En vain ymmärrä,että yksineläminen ja oleminen olisi jokin arvo lähtökohtaisesti 

[Fixx]

Oman kokemukseni mukaan kuitenkin omituista tunnekylmyyttä ja empatian puutetta on kinkyissä enemmän kuin väestössä keskimäärin.

Omat kokemukseni sanovat kyllä toista. Mutta ehkä tulosta vääristää se, että yritän hakeutua eettisesti vahvojen ja tunteissaan lämpimien ihmisten pariin?