Baarin kannatusmaksut
On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin. Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon. Näin ajattelen.
Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 16.09.2013, 19:24On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin. Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon. Näin ajattelen.Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata. Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.
Lainaus käyttäjältä: Lady Whip - 16.09.2013, 19:24On niin, että ensin on sanat, kun ne menevät syvälle ja ne omaksutaan muuttuvat käytännöksi.Ihmisellä on paljon sellaista mistä ajattelee, että näin on ja tällainen olen. Kuitenkin todellisuus on toisenlainen. Nähdään väärin. Halutaan olla tietynlainen mutta sitä ei olla vielä. Sanat ja ajatukset menevät edellä.Mutta tässä on potentiaalia muuttua sanojen kaltaiseksi. Tiedostamatta tai tiedostaen aikaa myöden tämä muutos tapahtuu. Silloin voi ajatuksissa olevat arvot saada näkyvän muodon. Näin ajattelen.Tuossa on itselläni nykyisin sellainen "täydellinen musta piste" vai paremminkin järkäle. En usko ihmisen,itsenikään,muuttumiseen ja kehittymiseen. Ehkä tuo jämähtänyt ja kuollut alue on peruja siitä, että joskus,vuosikymmenien ajan piti tarkkailla itseään jatkuvasti ja olettaa,että muuttuisi joksikin muuksi,paremmaksi,hyvemmäksi,nöyremmäksi,kiitollisemmaksi,pienemmäksi ja vaikka mitä.En kertakaikkiaan kykene enää ajatella, että itseään ja persoonaansa tulisi jotenkin treenata. Ja mikä tietenkin on vieras ajatus vissiin D/s:ssä, kouluttamisissa,oppimisessa,mielen muokkaamisessa jne. Ehkä se on syy moneen omaan juttuun ja erakkuuteen,en tiedä.Tuo ei tarkoita,että pitäisi itseään jotenkin hyvänä ja riittävän "valaistuneena",mutta en vain jaksa enää sellaista maanista kyttäämistä,mitä oli aikoinaan.En tiedä osaanko edes kuvailla sitä mitä tarkoitan Tai ehkä vain niin, että kypsähti täysin sellaiseen ajatteluun, että ihminen ei kelpaisi omana itsenään-
Katy, taustasi tuntien ymmärtää hyvinkin, että itsensä jatkuva tarkkaileminen muuttumisen toivossa ei ole hyvä asia.Enkä sitä tarkoittanutkaan.On hyvä toisinaan pysähtyä katsomaan mitä on ollut ja mitä on. Mutta se ei ole välttämätöntä itse elämisen kannalta. Tosin suotavaa ja hyväksyttävää jos joku tuntee tarvetta siihen.Alitajunta on sellainen tekijä jossa tapahtuu tiedostamattamme asioita mitkä muuttavat meitä johonkin suuntaan. Sanotaanko sitä kasvuksi tai asioiden oivaltamiseksi tai uuden suunnan löytämiseksi. Kaikilla ihmisillä on aukkoja itsetuntemisessa. Luullaan muuta mitä oikeasti ollaan.Mutta itse topiciin..mistä ihminen saa arvonsa joiden mukaan elää. Onko se muiden esimerkki ja päättää, että haluaa olla tuollainen.Vai onko se joku luettu ihanne joka kolahtaa.Vai lapsena opitut joita ei edes ajattele kun niiden mukaan elää.Kyseenalaistaako ihminen koskaan arvojaan. Jos niin mikä, mitä pitää tapahtua että miettimisprosessi omien arvojen oikeellisuudesta alkaa.
Mutta todellisuudessa kukaan ei voi omistaa mitään tai ketään.
Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan
Lainaus käyttäjältä: -katy- - 16.09.2013, 21:49Ei saa romuttaa nyt kotihiiren haavemaailmaa-kyllähän orjan voi omistaa todellisuudessakin,jos vaan haluja riittää ja arvot on kohillaan Tänään viimeksi piika palveli kuten pitikin...eli livenä olevia piikoja on olemassa. Sellaisia jotka jo 14vnä on opetettu moiseksi ja elämänsä sellaiseksi ovat hyväksyneet.
Joskus kuullut mainittavan,ettei kinkyillä olisi arvoja tai sitten että arvoista on aivan turha jauhaa,koska ovat niin päivänselviä asioita.
Ihminen on seksuaalinen olento aina hamaan vanhuuteen saakka-sääteleekö tarve ja tyydyttämättömyys,identiteetin löytymättömyys yms. sitten miten ihmisen arvoja ja toimintaa- "rankaisen kaikkia lähellä olevia, koska on niin epätasapainoinen olo"-
Ihmissuhdeongelmat ovat yhteisempiä kuin kuvitellaan. Eikä hyväkään ihmissuhde muuta ihmistä niin paljon, että ympäristön vaaniva kurjuus lakkaisi olemasta/tuntumasta.
Oman kokemukseni mukaan kuitenkin omituista tunnekylmyyttä ja empatian puutetta on kinkyissä enemmän kuin väestössä keskimäärin.