Metakeskustelua arvoista

[rodent]

Suvaitsevaisuutta on ainakin se, että annetaan ihmisten pitää reviirinsä, kulkea tuppisuuna ja olla ottamatta katsekontaktia niihin tyyppeihin joista ei perusta mitään, joiden kanssa ei kiinnosta puhua saati kuunnella niiden jorinoita asioista jotka eivät liikuta.

  Noin periaatteessa juu, mutta kyllä pohjimmiltaan kuitenkin uskoisin sen kiinnostavuuden ihmisessä kasvavan, jos keskinäinen löpertely olisi sallitumpaa. Ja ehkä asematunneli on vähän huono paikka törmäillä kehenkään. 

[Flayer]

  No ei BDSM:ssäkään ole aina kysymys mielihyvästä, vaan sillä voidaan pyrkiä esimerkiksi tajunnan laajentamiseen (negatiivisten kokemusten kautta), moralismin kehittämiseen, pelotteluun, kliinisiin kipuhyökyihin, sosiaalisen vallan kasvattamiseen, mieliharmiin tai pelkkään kiusantekoon. Toisaalta, se mielihyväkin saattaa olla pinnallista; vain litra kermavaahtoa, joka kaadetaan naamalle ja jonka jälkeen lähdetään ulkoiluttamaan koirat. Kinkyjä, jotka tähtäävät parempaan ihmisyyteen ja ylitsepursuavaan nautintoon taitaa kyllä prosentuaalisesti olla melko vähän. Semmoinen orgasmimyönteisyys ja intressi heittäytyä ja antautua... joihinkin juttuihin... mitkä päällisin puolin tuntuvat noloilta... kuvottaa monia alalle tulleitakin. 

Tässä asiassa olet kyllä oikeassa, mutta mietin että olisiko tuo mielihyvä silti mukana siinä - vaikka kaadetaan sitä litra kermaa naamalle? Itse koen etsiväni tätä "parempaa ihmisyyttä" ja etsien jotain. Vielä en osaa tarkemmin sitä määritellä, mutta koen että tätä kautta kasvan ihmisenä ja löytäväni asioita laatikon ulkopuolelta. Ja aika moni kokee asiat varmasti erillä tavalla ja katsoo asiaa eri kulmasta.

Itsestäni sen verran, että yleensä jos johonkin asiaan innostun, niin pyrin ymmärtämään ja oppimaan asiaa mahdollisimman laajalta-alalta, jotta näkisin sen kokonaisuutena. Pyrin ymmärtämään sen fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja filosofisia vaikutuksia ja ilmentymiä itsessäni ja mahdollisesti muissa.

 
Kyllä mä itse syyttäisin myös "alan" vakiintunutta käytäntöä tuoda esiin tätä kinkyyttä. Jotenkin saa aika helposti ihan vaikka kysymällä joiltain bile-emänniltä sellaista kuvaa, että meillä on joku karnevaali käynnissä, ja ettei tässä olisi kyse mistään vakavasta tai edes oikeasta seksuaalisuuden suuntauksesta, mikä oikeastaan jatkaa ns. seksuaalisen korkeakulttuurin nivoutumista edellen vaniljaseksin ympärille. Ihmiset opetetaan pienestä asti ymmärtämään, että todellinen nautinto vallitsee edelleen näissä naimis- ja suihinottokuvioissa. Ja yhteiskunnan huipulla, eliitissä vaniljaseksi on vielä yleisempää kuin muualla.
[/quote]

Alan vakiintunut käytäntö on minulle pimennossa.
Mutta oon kyl huomannut tän asetelman aika-ajoin ympärilläni, että Vanilijan ympärille on rakennettu myytti. Joka varmasti johtuu siitä, etteivät ihmiset halua puhua mieltymyksistään avoimesti?

[/quote]
  No, onko se suvaitsevaisuutta, että kuljetaan asematunnelissa suu kiinni, ei vahingossakaan puhuta kenellekään ja ainoastaan yvhv:n todistajat ja puhelinkauppiaat voivat tulla vieraiden kanssa juttusille?
[/quote]

miten itse määrittelisit suvaitsevaisuuden? Onko se sitä, että hyväksytään kaikki sellaisena kuin me olemme?

[rodent]

Tässä asiassa olet kyllä oikeassa, mutta mietin että olisiko tuo mielihyvä silti mukana siinä - vaikka kaadetaan sitä litra kermaa naamalle?

  Estyneisyys tai tietämättömyys siinä on pääosassa, mikäli kokemus pyritään kutistamaan "sallitun nautiskelun" normeihin.
Vaniljaympyröissäkin on näitä puuterihutsuja, mutta väittäisin, että tavalliset ihmiset osaavat yleisesti viedä naimisen melko yleviin sfääreihin, mistä oikeastaan on kehittynyt käsite rakastelu, ja rakastelu on se mikä tekee vaniljaseksistä mielenkiintoista. Sadomasokismin yleisesti tunnettu formaatti ei sisällä juurikaan meditatiivisia, irroittavia tai irrotionaalisia elementtejä; enemmänkin juuri näitä kielteisiä lähestymistapoja näkee mainostetttavan. Jos katsotaan esimerkiksi miessubeja, niin aika monet ovat oppineet vain polvistumaan naisen eteen ja odottamaan laukeamiskieltoa. Se on kaukana todellisista sfääreistä.

Itse koen etsiväni tätä "parempaa ihmisyyttä" ja etsien jotain. Vielä en osaa tarkemmin sitä määritellä, mutta koen että tätä kautta kasvan ihmisenä ja löytäväni asioita laatikon ulkopuolelta. Ja aika moni kokee asiat varmasti erillä tavalla ja katsoo asiaa eri kulmasta.

  Kuten monet odottavat "rakastelulta" - minä ainakin odotan s&m-sessiolta puhdasta vuorovaikutusta ja hengellistä täyttymystä. Ja harvoin olen huonossa sessiossa ollutkaan. Se miten sadomasokismi sitten ohjaa ihmisenä kasvua on aika vaikeasti jäsenneltävä juttu. Muutokset kuitenkin tapahtunevat aika syvällä. Ei sadomasokismi ihmisestä, tai ainakaan alistuvasta osapuolesta pelotonta tee, eikä se suoranaisesti ehkä opeta selviämään arjen hankalista tilanteista. Muutoksia tulee jollakin yleisviisauden alueella, ja monissa bdsmbaarilaisissakin näkyy niitä.  EDIT: Kyllä täällä tunnelma tiivistyy, mutta pystymmekö me hajauttamaan tiivistyneisyytemme palvelemaan kansan tahtoa?

Alan vakiintunut käytäntö on minulle pimennossa.
Mutta oon kyl huomannut tän asetelman aika-ajoin ympärilläni, että Vanilijan ympärille on rakennettu myytti. Joka varmasti johtuu siitä, etteivät ihmiset halua puhua mieltymyksistään avoimesti?

   Irtautumisen tai meta-avaruuden puute on yksi syy, ja tietenkin se, ettei sadomasokismiin ole kunnollisia oppaita. Se on vähän niin kuin saatananpalvontaa tämä nykyinen touhu, eli yläluokkaisempi kansa pitää näppinsä erossa. EDIT: Yhteiskunta on murroksessa ja ihmisen elämä muuttuu kovaa vauhtia. Nyt pitäisi esittää paljon hyviä perusteluja sadomasokismille ja kaikille pitäisi demonstroida mahdollisimman viattomia, psykologisestikin kiehtovia muotoja siitä, jolloin se voisi kiriä jopa joogan tai normiseksuaalisuuden asemaan. EDIT: fifty-shades-of-grey epäonnistui. Se ei voi olla pelkkää pintaa, vaan sen pitää johtaa korkeampiin sfääreihin, tuoda jotain kollektiivitajunnalle konkreettista. Ja onhan niitäkin, jotka nyt ei vain tarvitse koko tätä eksoottista seksuaalisuuden muotoa. Ne, jotka ei sitä oikeasti tarvitse harvemmin myöskään ahdistelevat sadomasokisteja ajatuksillaan. Juuri katselin Jari Sarasvuota telkkarista. Vieraana hänellä oli Susanna Koski ja Jenni Vartiainen, joista selvästi näki, että dommena oleminenkin tytöille sopisi, mutteivät pysty nykytiedon valossa juuri hyödyntämään sitä urallaan. Kaikki henkiopit ja akupunktiohoidot Jenni näyttäisi käyvän ainakin teoriassa läpi, mutta tämä aihe on liian hankala.

miten itse määrittelisit suvaitsevaisuuden? Onko se sitä, että hyväksytään kaikki sellaisena kuin me olemme?

  Mä en usko koko termiin. Jos se on sitä, että antaa toisen kaikesta huolimatta kukkia, niin kyllähän se liene tärkeä oppi. Mä katson kuitenkin pidemmälle. Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.

[Lady Whip]

Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.

Miten rodent määrittelisit sanan luovuus?

[Flayer]

  Estyneisyys tai tietämättömyys siinä on pääosassa, mikäli kokemus pyritään kutistamaan "sallitun nautiskelun" normeihin.
Vaniljaympyröissäkin on näitä puuterihutsuja, mutta väittäisin, että tavalliset ihmiset osaavat yleisesti viedä naimisen melko yleviin sfääreihin, mistä oikeastaan on kehittynyt käsite rakastelu, ja rakastelu on se mikä tekee vaniljaseksistä mielenkiintoista. Sadomasokismin yleisesti tunnettu formaatti ei sisällä juurikaan meditatiivisia, irroittavia tai irrotionaalisia elementtejä; enemmänkin juuri näitä kielteisiä lähestymistapoja näkee mainostetttavan. Jos katsotaan esimerkiksi miessubeja, niin aika monet ovat oppineet vain polvistumaan naisen eteen ja odottamaan laukeamiskieltoa. Se on kaukana todellisista sfääreistä.

Eli Vanilijan "rakastelun" ympärille on rakennettu suuri mystinen myytti. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tai nähnyt, että mitä siinä on niin hehkeää. Toki luonteeni luolamiesmäisenä ottajana jo sotii tuota hellää ja romanttista kuvaa vastaan. Vaikkakin koen samalla, että vaikka et itse saa irti jositan asiasta/ilmiöstä/tavasta jotain, niin silti voit sitä joillain tasolla ymmärtää. Kuitenkin se asian syvin totuus jää monesti piiloon, jos et itse voi heittäytyä ilmiöön mukaan täysillä.
Tämä on hyvin psykologisesti vahvaa toimintaa, ainakin itselläni on sellainen kuva, että ensin pitää saavuttaa se henkinen voitto.
Kielteisiä lähestymistapoja varmasti on helppo markkinoida, koska ne ovat mediaseksikkäämpiä ja keräävät enemmän huomiota, kuin taas nämä positiiviset ja oikeat tavat.

Ristiriitaista aikaa elämme, jos valtavirrasta poikkeaminen on nyt se päivän sana, mut silti kaikki ei ole "in", jos sellaista sanaa tässä voi käyttää.

  Kuten monet odottavat "rakastelulta" - minä ainakin odotan s&m-sessiolta puhdasta vuorovaikutusta ja hengellistä täyttymystä. Ja harvoin olen huonossa sessiossa ollutkaan. Se miten sadomasokismi sitten ohjaa ihmisenä kasvua on aika vaikeasti jäsenneltävä juttu. Muutokset kuitenkin tapahtunevat aika syvällä. Ei sadomasokismi ihmisestä, tai ainakaan alistuvasta osapuolesta pelotonta tee, eikä se suoranaisesti ehkä opeta selviämään arjen hankalista tilanteista. Muutoksia tulee jollakin yleisviisauden alueella, ja monissa bdsmbaarilaisissakin näkyy niitä.  EDIT: Kyllä täällä tunnelma tiivistyy, mutta pystymmekö me hajauttamaan tiivistyneisyytemme palvelemaan kansan tahtoa?

Itsellä myös s&m-sessiossa on tärkeää se, että vuorovaikutus saavutetaan. Uskon että yksi suurimmista kasvun kohdista on se, että opit tuntemaan itsesi, rajasi ja halusi paremmin.

Mutta mitä tarkoitat kansan tahdolla?

   Irtautumisen tai meta-avaruuden puute on yksi syy, ja tietenkin se, ettei sadomasokismiin ole kunnollisia oppaita. Se on vähän niin kuin saatananpalvontaa tämä nykyinen touhu, eli yläluokkaisempi kansa pitää näppinsä erossa. EDIT: Yhteiskunta on murroksessa ja ihmisen elämä muuttuu kovaa vauhtia. Nyt pitäisi esittää paljon hyviä perusteluja sadomasokismille ja kaikille pitäisi demonstroida mahdollisimman viattomia, psykologisestikin kiehtovia muotoja siitä, jolloin se voisi kiriä jopa joogan tai normiseksuaalisuuden asemaan. EDIT: fifty-shades-of-grey epäonnistui. Se ei voi olla pelkkää pintaa, vaan sen pitää johtaa korkeampiin sfääreihin, tuoda jotain kollektiivitajunnalle konkreettista. Ja onhan niitäkin, jotka nyt ei vain tarvitse koko tätä eksoottista seksuaalisuuden muotoa. Ne, jotka ei sitä oikeasti tarvitse harvemmin myöskään ahdistelevat sadomasokisteja ajatuksillaan. Juuri katselin Jari Sarasvuota telkkarista. Vieraana hänellä oli Susanna Koski ja Jenni Vartiainen, joista selvästi näki, että dommena oleminenkin tytöille sopisi, mutteivät pysty nykytiedon valossa juuri hyödyntämään sitä urallaan. Kaikki henkiopit ja akupunktiohoidot Jenni näyttäisi käyvän ainakin teoriassa läpi, mutta tämä aihe on liian hankala.

Mun on pakko myöntää, että harmaan 50 sävyä on mulle tuntematon teos. Siis tiedän kirjan ja suunnillee mitä se käsittelee, mutta en ole lukenut tai sen tarkemmin perehtynyt asiaan.
Luulisin, että oppaita  olisi, mutta ne pitää vain osata etsiä - ja siihen päälle pitäisi jonkin verran lontoon murretta osata vääntää.
Avoin keskustelu olisi varmasti hyväksi asiasta ja sen avaaminen. Myyttien verhoja voisi hieman ehkä repiäkkin, mutta miten valtaosa skenen ihmisistä asian näkisi?

  Mä en usko koko termiin. Jos se on sitä, että antaa toisen kaikesta huolimatta kukkia, niin kyllähän se liene tärkeä oppi. Mä katson kuitenkin pidemmälle. Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.

[rodent]

Eli Vanilijan "rakastelun" ympärille on rakennettu suuri mystinen myytti.

  No en oikein tiedä, voisiko asian muotoilla noin. Minun mielestäni vaniljaihmiset ovat oikeassa siinä, että seksillä pitää pyrkiä nautintoon ja täyttymykseen. Ovat jopa liikuttavan yksimielisiä siitä, että yhdynnän tavoitteena on tuottaa korkeaa euforiaa ja nautintoa osapuolille. Entä kun tarjotaan toista vaihtoehtoa, suositellaan tutustumaan mystiseen seksin lajiin, jossa nautinto ei olekaan tärkeää? Mikseivät sadomasokistit korosta nautintoa, antautumista ja täyttymystä? Miksi he häpeävät antautua sessioissaan tietyn konkreettisen rajan yli? Miksi annamme vaniljaseksille enemmän valtaa?

Tämä on hyvin psykologisesti vahvaa toimintaa, ainakin itselläni on sellainen kuva, että ensin pitää saavuttaa se henkinen voitto.
Kielteisiä lähestymistapoja varmasti on helppo markkinoida, koska ne ovat mediaseksikkäämpiä ja keräävät enemmän huomiota, kuin taas nämä positiiviset ja oikeat tavat.

  Luulisin, että positiivinen suhtautuminen sadomasokismiin olisi huomattavasti mediaseksikkäämpää. Miksi siitä (vallankäytöstä) annetaan likainen ja nuhruinen kuva? Miksei korosteta nautintoa ja antautumista myös itsellemme? Kyllähän vaniljatkin niin tekevät, puhuvat siitä kuinka mennään peiton alle pimeässä ja naida nassutettaan. Meitä sellainen hävettää. EDIT: ...tarkoittaa sitä, ettemme uppoudu kauhean syvästi aina omiin akteihimme, koska nolostumme helposti.

Luulisin, että oppaita  olisi, mutta ne pitää vain osata etsiä - ja siihen päälle pitäisi jonkin verran lontoon murretta osata vääntää.
Avoin keskustelu olisi varmasti hyväksi asiasta ja sen avaaminen. Myyttien verhoja voisi hieman ehkä repiäkkin, mutta miten valtaosa skenen ihmisistä asian näkisi?

  Varmaan he kokevat enimmäkseen olevansa omalla hiekkalaatikollaan. Ei väliä tuleeko sinne muita, mutta toisaalta voi käydä niinkin, että lainsäätäjä jonain päivänä lopettaa koko "harrastuksen". EDIT: pitää muistaa että s&m-scene kilpailee vielä olemassaolostaan. S&M:n harjoittamiseen voi hyvin olla tiedossa oikeitakin rajoituksia, kun eduskunnan (tai EU:n) rikkiviisaat säätävät jonkun lain, millä pyritään suojelemaan itsekukin tätä omaa luontoäidin antamaa kroppaa turhilta, moraalittomilta iskuilta. 
EDIT: Erityisesti jos S&M alkaa yleistyä voi joillekin tulla melkoisia paineita ainakin sen osittaiseksi rajoittamiseksi.

[rodent]

Mun mielestä ihmisiltä puuttuu luovuus. EDIT: Kokonaan.

Miten rodent määrittelisit sanan luovuus?

  Luovuushan analysoi ja prosessoi järjestelmiä ulkoapäin. Sellainen ihminen, joka laittaa asiat poikki ja pinoon ja heijastelee niitä uudelleen äärettömyyttä vasten ei prototyyppinä kuulu yhteiskuntaamme. Meillä on tällainen kolmen konditorian malli, jossa neljäs konditoria on toki olemassa, muttei paremmasta valikoimasta huolimatta kuulu kiinnostuksenkohteisiimme.

[-katy-]

  Luovuushan analysoi ja prosessoi järjestelmiä ulkoapäin. Sellainen ihminen, joka laittaa asiat poikki ja pinoon ja heijastelee niitä uudelleen äärettömyyttä vasten ei prototyyppinä kuulu yhteiskuntaamme.

Ulkopuolisena taitaa tosiaan nähdä melko hyvin, mutta ei musta toi "poikki ja pinoon" sovi siihen ajatteluun-

Ennemminkin avoimuus, että siis asiat ovat jatkuvasti auki, eikä mitään absoluuttista sadanrosentin älykkötietoa ole olemassa mistään, paitsi matematiikassa-

Kuunneellaan ja katsellaan kevättä-vaikka sitten syyrialaista kevättä 

[Chmlnidae]

Kiitos Kati  Kommenttisi oli hyvä vedenjakaja sille mitä haluan sanoa tähän keskusteluun.
Voisin lainata tuolta aiempaa parilta kirjoittajalta jotakin pätkiä, ajatuksia, mutta niitä on sen verran paljon ja minä olen laiska ja lisäksi kirjoitan peiton alla palellen iPadilla, joten tsori. Ainakin Master T, hunninko, Fixx viittailivat sille suunnalle joka minua kiinnostaa (niin ja itsekin aiemmassa kirjoituksessani ).

Eli siihen miten ihmisen identiteetti rakentuu suhteessa arvoihin ja ympäristöön. Olemme kulttuurimme tuotteita. Aina. Halusimmepa tai emme. Se on jotakin joka on muokannut identiteettimme ja olemisen tapamme.
Ihmisinä siis olemme aina enemmän kuin itsemme; olemme myös toiset ihmiset. Meistä ei olisi tullut ihmisiä jos emme olisi olleet syntymästä saakka läheisessä emotionaalis-kognitiivisessa vuorovaikutuksessa ympärillä olevien ihmisten kanssa. Voimme hehkuttaa ihan kuinka paljon tahansa omaa erinomaista yksilöllisyyttämmme - tosiasia on kuitenkin että ilman toisten ihmisten sosiaalistavaa osallisuutta emme sitä hehkuttaisi.

Se mitä aiemmin tuli esille moraalista tässä yhteisössä olisi minusta(kin) ollut se kiintoisampi suunta tälle tredille. En halua dissata asetelmaa muu maailma - kinkyt noin arvoasetelnmiltaan tai vertailuissa niiden suhteen. Mutta.
Koska jokainen meistä on sosiaalistettu, enimmäkseen, out there, niin näkisin hedelmällisempänä lähteä vertaamaan yhteisössä vallitsevien arvojen, tai niiden jotka nousevat esille ainakin, pohjalta olemista ja tekemistä skenessä.

Minä kuulun niihin, niin kuin Master T tuolla aiemmin viittasi, joka ovat huolissaan niistä nuorista jotka tulevat skeneen.
Syy siihen liittyy juuri tuohon identiteettiin, ja sen muodostamiseen.
Nuori ihminen (joskus ja jossain määrin aina myös vanhempi) joutuu kohtaamaan arvoristiriitoja aiemman olemisesta ja kinkyskenen arvomaailman välillä. Juuri nuoren ihmisen kehittymättömämmän, kenties vielä epävakaan, identiteetin takia haluaisin että tämä yhteisö tuntisi vastuunsa jäsenistään eettisesti. Varsinkin ja erityisesti niistä nuoremmista, tai heikommista ja haavoittuvimimista, yksilöistään.
Se miten, ja minkälaisin, arvoin (asentein ja käyttäytymisodottein) tuomme esille kinkyidentiteettiä/tejä on hyvin olennainen osa tätä skeneneä, tähän kuulumista ja myös sitä miten tämä muokkaa jäseniään, niin hyvässä kuin pahassa.

Jatkan ehkä myöhemmin, jos on aikaa ja halua/tarvetta...nyt jatkan unia, krooohhhhzzzzz.

Pieni lisäys: Olisin nimenomaan kiinnostunut, en usko olevani ainoa, siitä miten kukakin tähän ryhmään identfioituva kokee tämän ryhmän arvot.
Oletuksena siis että jokaisen, täälläkin, olevan minäkuvaa koostuu monista identiteeteistä, joista tämä on yksi.

Ja vielä lisää: tarkoitan siis myös sitä että jos vain ajattelee, ja sanoo, ettei minun kinky-identiteettini ole sen kummempi kuin muukaan identiteettini, niin olisin kyllä aika kiinnostunut tietämään mitä se tarkoittaa. En nimittäin pysty uskomaan siihen etteikö sillä olisi mitään, siis mitään(?) vaikutusta jos ei sitten ole syntymästään ollut osa bdsm-maailmaa, tai ainakin heti sieltä varhaisesta teini-iästä kun seksuaalisuus enemmän herää ja suuntautuu myös itsen ulkopuolelle.
Vielä oma käsitykseni (kun tuolla aiemmin viittasin nuoriin ihmisiin). Lähtökohtani siis on että jokaisen ihmisen identiteetit muovautuvat läpi elämän erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa - > tällä on jonkinlaista sisäistä arvomuokkausvaikutusta.

[rodent]

Eli siihen miten ihmisen identiteetti rakentuu suhteessa arvoihin ja ympäristöön. Olemme kulttuurimme tuotteita. Aina. Halusimmepa tai emme. Se on jotakin joka on muokannut identiteettimme ja olemisen tapamme.

  Ihminen hakee turvaa pinnalta myös kuvaannollisessa mielessä. Eteerisemmällä tasolla olemme kätketyn, vapaan tiedon välittäjiä, meedioita. Ehdollistumamme takaa voimme kohdata muita, paljon voimakkaampiakin todellisuuksia. Kun sanoin, että luovuus puuttuu täysin tarkoitin, että tämä päivittäinen yhteiskunnallinen "operaatiomme" on pelkkää emootioiden ja houreiden vaihtoa, siis tiedon, jota sivilisaatiossamme on. Arjessamme ei ole selkeää taiteellista elementtiä, tai voisiko sanoa, meiltä puuttuu sellainen tiedonkäsittelyn ulottuvuus, mikä sitten ilmenee esimerkiksi siinä, että on jatkuvaa pelkoa, kähmintää, ahneutta ja nälänhätää, kun (edes maallisia) asioita ei voida järjestää. EDIT: luovuudesta ja elämän tiedon lisäämisestä ei olisi haittaa, vaikka absoluuttista tietoa ei voi koskaan saavuttaakaan. Sellaista ei ole. EDIT: paitsi luojalla.

Nuori ihminen (joskus ja jossain määrin aina myös vanhempi) joutuu kohtaamaan arvoristiriitoja aiemman olemisesta ja kinkyskenen arvomaailman välillä. Juuri nuoren ihmisen kehittymättömämmän, kenties vielä epävakaan, identiteetin takia haluaisin että tämä yhteisö tuntisi vastuunsa jäsenistään eettisesti. Varsinkin ja erityisesti niistä nuoremmista, tai heikommista ja haavoittuvimimista, yksilöistään.

  Kinkymaailma voisi aloittaa vaikka siitä, että tarjoaisi kinkyilylle enemmän erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi nautintoperustaisen sadomasokismin olemassaolo alakulttuurista puuttuu, mikä vain vahvistaa tällaista vaniljadiskurssia. EDIT: ...eli jos haluat nautiskella seksistä, ole vanilja! EDIT: ...äläkä tule tänne runkkaamaan.

[hunninko]

... paljon relevanttia tekstiä poistettu ...

Pieni lisäys: Olisin nimenomaan kiinnostunut, en usko olevani ainoa, siitä miten kukakin tähän ryhmään identfioituva kokee tämän ryhmän arvot.
Oletuksena siis että jokaisen, täälläkin, olevan minäkuvaa koostuu monista identiteeteistä, joista tämä on yksi.

Ja vielä lisää: tarkoitan siis myös sitä että jos vain ajattelee, ja sanoo, ettei minun kinky-identiteettini ole sen kummempi kuin muukaan identiteettini, niin olisin kyllä aika kiinnostunut tietämään mitä se tarkoittaa. En nimittäin pysty uskomaan siihen etteikö sillä olisi mitään, siis mitään(?) vaikutusta jos ei sitten ole syntymästään ollut osa bdsm-maailmaa, tai ainakin heti sieltä varhaisesta teini-iästä kun seksuaalisuus enemmän herää ja suuntautuu myös itsen ulkopuolelle.
Vielä oma käsitykseni (kun tuolla aiemmin viittasin nuoriin ihmisiin). Lähtökohtani siis on että jokaisen ihmisen identiteetit muovautuvat läpi elämän erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa - > tällä on jonkinlaista sisäistä arvomuokkausvaikutusta.

Jäin ihan ensiksi miettimään mikä tämä ryhmä loppujen lopuksi on, ja identifioidunko tähän (tai mihinkään muuhunkaan) ryhmään kovinkaan vahvasti... Eksistentiaaliprobleemit sikseen - arvoja voinee tarkastella vaikkeivat nuo asiat olekaan selvillä. Mutta minulle ryhmä ei täällä näkyvän keskustelun perusteella näyttäydy kovinkaan koherenttina samat arvot jakavana joukkona. Vaan joukkona ihmisiä, joiden (seksuaalisen tai ei) mielihyvän saavuttamiseen liittyy elementtejä jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä tai suvaittuja. Ja jonkinlaisena "arvona" ajatus siitä, että ympäristöstä huolimatta on sallittua ja oikein tavoitella mielihyvää niiden elementtien avulla. Joidenkin keskustelujen perusteella tuo arvo näyttää peittävän alleen muita, yleisinhimillisempiä arvoja. Mutta epäilen, ja siihen ovat jotkut viitanneetkin, että kirjoitukset vievät hieman harhaan - ovat ehkä osa muussa yhteydessä käytävää kommunikointia (jolloin asiayhteys ei ole ulkopuoliselle lukijalle selvä) tai sitten ajatusten pukeminen kirjalliseen muotoon johtaa kärjistämiseen, mustavalkoisuuteen jne. Kuten verkkokeskusteluissa kaikenlaisissa intressipiireissä usein käy.

Itse olen kinkymaailmaan tutustunut melko myöhään, ja on vaikea tunnistaa miten omat arvoni olisivat sen seurauksena muuttuneet. Yhäkään en halua aiheutta kenellekään pysyvää vammaa, tai satuttaa ollenkaan tai tehdä mitään muutakaan potentiaalisesti epämiellyttävää jos asia ei ole yhdessä sovittu. Mutta, en toisaalta pidä kinkyilyn etäisyyttä muusta (omassa tapauksessani) seksuaalisuudesta kovin suurena. Mielestäni seksuaalisuuteen liittyy (aina?) sellaisia elementtejä, jotka ovat pohjana erilaisille kinkyaktiviteeteille, valta-asetelmia, satuttamista jne. Kinkyilyssä ne elementit vain irrotetaan vaniljaseksistä ja niillä leikitään enemmän ja selvemmin ja monipuolisemmin. Masentavan arkipäiväistävää?

[Chmlnidae]

No johan tyrehtyi arvokeskustelu, hmmm.
Kiitos kuitenkin kahdelle edeltäneelle puheenvuorolle; niissä oli mielenkiintoisia kohtia, ehkä palaan näihin joskus...

Mutta sillä välin. Palataa astraalista maanpinnalle, ja yhteiskuntaan ja sen uusintamiseen.
Oikeastaan me keski-ikäiset, jo yleensä lisääntymisensä suorittaneen ja reunoilta repsottavat, emme ole se osaryhmä kinkyistä jonka koen (siis skeneneä kannalta yleisesti) kiinnostavana. Eivät edes nuoret miehet, tai vanhemmat, saati vielä vanhemmat, jotka hehkuttavat suu ymmyrkäisinä ihmetellen miksei koko kaikkinainen vaniljainen valtakansa juokse kiiruhtaen rehevien ja maukkaiden kinkykonditorien äärelle.

Se, mikä on kiinnostavaa on, tsadaa: kaikki te lisääntymisikäiset, perheenperustamista kaavailevat ja havittelevat yhteiskunnan tukipilarit: miten te koette oman kinkystatuksenne olevan synkassa muiden statustenne (tai niiden pohjalta ohjautuvien ja muokkaamienne roolien kautta) kanssa?
Onko väliä ja eroa, siis arvopohjallisesti, onko julkinen seksuaalinen ja perhestatuksenne minkälainen?
Tai te jotka olette pienten lasten vanhempia mutta elätte ydinperheessä, jossa ette pääse toteuttamaan kinkypuoltanne? Mikä estää? Vai estääkö mikään?

(Sorry taas itsestäänselvyydet mutta yritän ehkä päästä jyvälle...hidas ja laiska kun olen analysoimaan ihan itsekseni) 

[Koo]

  Kinkymaailma voisi aloittaa vaikka siitä, että tarjoaisi kinkyilylle enemmän erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi nautintoperustaisen sadomasokismin olemassaolo alakulttuurista puuttuu, mikä vain vahvistaa tällaista vaniljadiskurssia.

Jos se puuttuu sinulta se ei tarkoita että se puuttuisi kokonaan kinkymaailmasta. Totta on, että edes tällä foorumilla joka tavoittaa aikamoisen joukon maamme kinkyjä sadomasokismi kipertyy lähes aina alistamis-/alistumiskuvioihin.

Tämä lausuma perustuu tämän foorumin kirjoituksiin ja omiin kokemuksiin enkä väitä sen olevan universaali fakta. Kenties kaikki sadomasot joiden juttuun ei kuulu valtapelit eivät sitten kirjoittele tänne?

Mutta edelleen omakohtaisesti tiedän olevan henkilöitä joiden kanssa on vallan mukavaa keskinäisen satuttamisen kerhossa ihan fyysiseltä pohjalta tasavertaisen hauskanpidon merkeissä. En tosin odota minkään "kinkykulttuurin" tarjoilevan minulle mahdollisuuksia omanlaiseeni nautintoon vaan etsin seurani ihan itse.

[rodent]

  Hekoheko. Minulla on ollut poikkeuksellisen nautintoperusteiset kuviot, eikä tässä ole mitään tuomitsemisen tarvetta mihinkään suuntaan. Alakulttuurilla tarkoitan sitä, miten s&m julkisuudessa esitellään ihmisille. Se vaan nyt on sellaista liian teknistä ja normihakuista. Tuudittautumisen ja himoissa kieriskelyn elementti... missä se on? Se kinkyjen "rakastelu".

[mauje]

Sivuhuomautuksena totean ettei se vaniljajyystökään nyt aina niin "rakastelulta" näytä jos pornopätkät otetaan vertailukohteiksi kinkyn ja normipuuhastelun välillä...molemmista tuskin saa kokonaiskuvaa siitä mitä se on tai voi olla.