Hesarissa artikkeli Riikka Kaihovaarasta joka julkaissut esseekokoelman sisällöltään Modernia ekofilosofiaa.
(Artikkeli vain tilaajille, linkki ei auta asiaa)
Muutamia kappalepoimintoja.
Hänelle villiys on kokonaisvaltaisuutta, kokonaisuutta, ehjäksi tulemista. Kesyyntynyt ihminen samaistuu kulttuuriin, villi ihminen luontoon. Oma persoona vaikuttaa siihen, että villiys houkuttaa.
KAIHOVAARAN oma vastaus merkityksettömyyden torjumiseen löytyy villeydestä. Hänelle se tarkoittaa ihmisluonnon ilmenemistä sellaisenaan, valoisine ja pimeine puolineen.
”Opin hyväksymään itseni sen ajatuksen kautta, että jos ihminen on osa luontoa, niin silloin hän on sitä myös kaikkine perversioineen, virheineen ja pimeine puolineen. Ja silloin minäkin olen okei, vaikka olisin kuinka vinoon vääntynyt.”
”Vaara ja kontrolloimattomuus ja hallitsemattomuus ja anarkia vetoavat minuun”, Kaihovaara sanoo. ”Mielestäni nykyihmisellä on elämässään liikaa sääntöjä, ja hän luottaa vaistoihinsa liian vähän. Tämä näkyy niin jälkeläisten hoitamisessa kuin syömisessäkin.”
Kaikkein selvimmin villiys tai sen puute näkyy seksissä. Kaihovaara muistuttaa, että ihminen on läpikotaisin kulttuuriolento, ja siksi seksikin on läpikotaisin normien ja sääntöjen kahlitsemaa.
”En tiedä kuinka utopistista olisi peräänkuuluttaa viettien ja vaistojen valtaan antautumista, eikä se kai minun tehtäväni olekaan. Omassa elämässäni olen kuitenkin löytänyt vastauksen.”
