Ne kuuluisat "kemiat"

[alabamatattoo]

Kohta on kulunut melkein 10v, kun tapasin erään ihmisen. Kun hänet näin, tunsin jotain erikoista kemiaa. Toisella tapaamisella pääsimme paremmin juttelemaan ja minä lopetin jotku lauseet, mitä hän aloitti ja toisin päin. Ihan niinku me oltais aina tunnettu.  Me ollaan rakastettu, tapeltu, eletty lähellä ja kaukana toisistamme... Tiedän, että kuulutaan toistemme elämään hautaan asti oli elämäntilanteemme sitten mikä hyvänsä.. 

[kettutyttö]

Kohta on kulunut melkein 10v, kun tapasin erään ihmisen. Kun hänet näin, tunsin jotain erikoista kemiaa. Toisella tapaamisella pääsimme paremmin juttelemaan ja minä lopetin jotku lauseet, mitä hän aloitti ja toisin päin. Ihan niinku me oltais aina tunnettu.  Me ollaan rakastettu, tapeltu, eletty lähellä ja kaukana toisistamme... Tiedän, että kuulutaan toistemme elämään hautaan asti oli elämäntilanteemme sitten mikä hyvänsä..

Niin kaunisti sanottu... kettu tykkää

[-katy-]

Aika harvoin tulee tunne siitä,että aivan kuin olisi jonkin "pyhän äärellä". Nyt tätä ketjua lukiessa se tunne hyökyy yli  *liikuttuu syvästi*

[submiesjns]

Joskus, voi olla rohkea. Unohtaa analysointi ja luottaa tunteeseen...ja mennä mukaan elämään!!

[eugénie]

Luulen, että ensivaikutelma ns. kemioiden kohtaamisesta on itseään ruokkiva (tai ruoskiva) kierre. Hienoahan se on varsinkin molemminpuolisena tuntemuksena.

[hiz]

Itse olen huomannut että on ensivaikutelmakemioita (ns. salamanisku sieluun ensisilmäyksellä) ja sitten kemiat noin yleensä (siis sellaista että "kemiat pelaa", tarkoittaen mutkatonta yhdessäoloa ja toistensa ymmärtämistä selittämättä).

Nuo kaksi eri kemiaa ei välttämättä löydy samasta suhteesta, voi olla kovia kuumia kemioita jotka tuo hyvää seksiä, mutta ei kuitenkaan oikein auta suhteen rakentamista, ja voi olla hyvät yhteensopivuuskemiat (jotka nekin tuovat hyvää seksiä mutta) jotka olisi saattaneet jäädä huomaamatta jos olisi antanut viileähkön ensivaikutelman ohjata tutustumista.

[-katy-]

Olisi kai kivaa, jos joku kokisi jotain kemiallista hullaantumista itseen, mutta minussa ei ole mitään niin ihmeellistä, että se heti ensinäkemältä saisi ketään sekoamaan. Sen siitä saa, kun on kaikin tavoin tavis. Hyvätkin ominaisuudet paljastuu vasta ajan kanssa, jos niitä edes on. Paras kohteliaisuus mitä olen tainnut aiheeseen liittyen saada on sellainen, että "teen koukuttavia sessioita".

Heh, tuohan se niin kinkkistä onkin. Tai siis ei myöskään ole kokemusta mistään järisyttävistä hullaantumisista itseä kohtaan ja missään nimessä en halua olla kuin tavallinen ihminen. Ja mistä päässyt päätelmään,että on vähän liian tavallinen,kun itsekseen matkaa taittanut yli 20 vuotta- että pitäsikö sittenkin olla vähän omaperäisempi ja raflaavampi luonne ja/tai ulkomuoto..tai sitten vain enemmän heittäytyjä..no, mutta, heittäytymisiä on joka päivä..ähh,niin monimutkaista tavalliselle-
Itselle ehkä miellyttävin palaute ollut, että "sulle on helppoa puhua"-

Kun nyt asteen verran enemmän mietin tuota kemiaa, niin sellaista tuli mieleen, että se olisi tila, jossa osapuolilla on helppo ja hyvä olla ja jossa vuorovaikutus,vaikka toinen/toiset olisi hiljaa halustaan,olisi vähintään kaksisuuntaista. Se tunne, kun voi vapautuneesti olla itsensä ja välillä virtaa ajatusta ynnä energiaa- Siitä en nyt puhu, että jos tekisi mieli alkaa riisua vaatteita toiselta ja itseltä, koska on vähän liian pitkä aika moisesta 

[Aino]

Itse olen huomannut että on ensivaikutelmakemioita (ns. salamanisku sieluun ensisilmäyksellä) ja sitten kemiat noin yleensä (siis sellaista että "kemiat pelaa", tarkoittaen mutkatonta yhdessäoloa ja toistensa ymmärtämistä selittämättä).

Nuo kaksi eri kemiaa ei välttämättä löydy samasta suhteesta, voi olla kovia kuumia kemioita jotka tuo hyvää seksiä, mutta ei kuitenkaan oikein auta suhteen rakentamista, ja voi olla hyvät yhteensopivuuskemiat (jotka nekin tuovat hyvää seksiä mutta) jotka olisi saattaneet jäädä huomaamatta jos olisi antanut viileähkön ensivaikutelman ohjata tutustumista.

Hiz laittoi nyt niin hienosti sanat härjestykseen, että pakko lainata ja komppailla. 

[n4103xxl]

Kyllä niitä kemioita on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Vaikka ei ajattelis parisuhdetta, vaan ystävyys suhdetta, ni joidenkin kanssa se vaan toimii.
Parisuhdetta ajatellen taas, mulla ainakin on aina ollu niin, että jos ei se toinen ole niin heti kolahtanu, ni koko juttu on paras jättää väliin, koska se ei tule koskaan toimimaan, olen sen niin monta kertaa kokeillu. Sit taas, jos se ensisilmäyksen kiinnostus on molemminpuolista, ni kaikella todennäkösyydellä siitä kehittyy hyvä suhde

[oddartist]

Kemiatkin tuntuvat toimivan hyvin vahvasti eri tavalla eri ihmisillä. Mulla harvoin on kovin vankkaa ensivaikutelmaa kenestäkään ennenkuin ollaan juteltu, ja fiilikseni tyypistä määrittyy pitkälti sitten tuon ensimmäisen keskustelun pohjalta.

Toisaalta on sitten olemassa myös fiksuja, mukavia ihmisiä, jotka jostain kummallisesta syystä aiheuttavat lähelläni ollessaan epämiellyttävän tunteen, jota en osaa selittää. Sen olen myös huomannut, että minä itse aiheutan usein ihmisissä jonkinlaisen oudon ensivaikutelman jonka perusteella minua määritellään. Helsingissä viime viikonloppuna käydessä sain ainakin kerran kuulla olevani jokin fanaattinen nationalisti, mikä hämmensi kovasti.

Parisuhdeasioissa tuohon on paha sanoa itse mitään. Kai se jonkinlainen kemia on täytynyt pelissä olla, että aikoinaan juuri siihen naiseen huomioni kiinnitin, ja hän taas minuun. Toisaalta olemme molemmat niin ankean tavalliia ihmisiä, että suhdetta voisi kuvata paremminkin yhteen kasvamiseksi kuin miksikään muuksi. Ei se silti tarkoita etteikö suhteessa olisi syvää kiintymystä ja etteikö seksin saralla pelittäisi hyvin.

[Riverlady]

Itselläni on lähes poikkeuksetta toiminut sama mekanismi ystävyys- ja miessuhteissa (paljon miehiä ystävinäkin): ruvetaan juttelemaan ja juttu jatkuu ja jatkuu. Siinä se.

Olen verbaalinen ihminen enkä ole varma, miten hiljaisten tai mykkien kanssa operoidaan. Pysähtyneet pitkät hiljaisuudet tuntemattomien seurassa ovat mielestäni hieman kammottavia, hiljaisuutta tulee täytettyä omilla höpinöillä, mutten tykkää olla se joka tekee kaiken puheduunin. Muiden ei tarvitse olla 24/7-elämäntapahöpöttäjiä, kunhan edes jotain sanovat. Tutustumiseen nimittäin tarvitaan vastavuoroisuutta ja toisen kanssa livejuttelemalla näkee samalla toisen ruumiinkielen, kuulee minulle erittäin tärkeän puheäänen ja tietysti kuulee juttujen tason - joidenkin small talk, huumorinläpät ja vakavammat näkemykset sopii toisilleen, joidenkin ei, eikä siinä mitään. Jos ensivaikutelma on hyvä, erittäin hyvä tai jopa kaiken muun ympäriltään pois sulkeva, jatkamme parhaaksi katsotulla tavalla eteenpäin.

Muutama mykkä on vasta kun ollaan pyöritty samoissa ympyröissä useampi kuukausi, osoittautunut erittäin älykkääksi ja tarkaksi havainnoijaksi ja olen ollut tyytyväinen ja vaikuttunut, että havainnot on viimein jaksettu saattaa myös mun kuultavakseni! Yksi The Ensikatse on elämääni mahtunut myös. Kaveriporukan 'toisessa reunassa' oli koulukaverin kundikaveri, jonka olemassaolosta olin kuullut ja jonka olin nähnyt vilahdukselta. Muutama kuukausi myöhemmin oltiin samassa baarissa, mä baaritiskillä hän ikkunapenkillä. WUM, Ne Silmät katsoi mua hymyillen ja olin suloisella ällikällä lyöty. Muutama kk myöhemmin saman baarin sulkeuduttua sama porukka ajautui tän vastaeronneen luo viinanhuuruisille jatkoille, rupesin kohteliaisuudesta juttelemaan kämpän isännälle ja 'diili klousattiin' seuraavan 12 vuoden ajaksi 

[John]

Kemioiden toimiminen, kyse kai tietyllä tavalla tunneyhteydestä ihmisten välillä. Toisten kanssa tulee hyvin luontevasti juttuun, kun toisten kanssa se on hieman teennäisempää, varautuneempaa. Taitaa päteä kaikkiin kanssakäymisen osa-alueisiin. Työssäni pyrin usein virittäytymään samanlaiseen mielentilaan asiakkaiden kanssa, juuri luodakseni välillemme hyvän tunneyhteyden. Kyse ei tässä kuitenkaan ole esittämisestä tai näyttelemisestä. Asiat vaan hoituvat yleensä paljon helpommin kun ollaan samalla taajuudella.

Ja tuo ensivaikutelma. Itselleni sillä korostuneen suuri merkitys. Työssäni esim. rekrytointitilanteessa teen päätöksen yleensä muutamassa minuutissa aloittamisesta, vaikka haastattelu kestää helposti 30-45 min. Toki joskus tullut hutejakin, mutta pääsääntöisesti osunut kohdilleen.

[LaVida]

Kaikki on asenteesta kiinni, omasta halusta. Jos olet juuri eronnut, ja vereslihalla, haluat olla yksin. Itket ja inhoat maailmaa. Ei silloin kukaan mies pyyhkäise jalkoja alta.
Jos olet avoin, etsit sitä jotakuta, löydät sen varmasti. Kemiat alkaa kummasti toimimaan. Se kun on kahden kauppaa, pitää itsekkin antaa jotain, että synkkaa.

Sama pätee ensivaikutelmaan. Työssä sun on pakko tehdä päätös suuntaan tai toiseen. Jos olet päättänyt että naiset/miehet on sikoja, ensivaikutelmallista kliimaksia on turha odottaa.

Jos aivot on lukossa, niin ne on lukossa.

Minä en usko olevani mitenkään erikoinen. Päinvastoin. Jos joku on joskus vahingossa minuun tykästynyt, se johtuu vaan siitä, että on kaivannut juuri sillä hetkellä miestä. Jotkut ovat varautuneempia kuin toiset, minä en osaa olla varautunut. Elämä on siihen liian lyhyt. Kokeillaan, katsotaan. Ei sitä mitään menetä, selviää kohtaako ne kuuluisat kemiat

[Riverlady]

Jottei totuus unohtuisi, miehet saattavat antaa ymmärtää, että tuntevat vaikka mitä kemioita, vaikka kemiat todellisuudessa on vain heidän housuissa (housun etumuksen sisällä; alistuvilla miehillä myös / vain housun takapuolen sisällä). Miehet vaan valikoi niin paljon vähemmän! Miehet jotka olette eri mieltä, kommentoikaa ja korjatkaa käsitykseni virheet jos niitä on 

Ronklaaja runkkaa, vai miten se menikään. Ja se "karkkikauppa" dominoiville naisille on paitsi kiva juttu, myös vaikeusaste niiden oikeasti juuri minusta kiinnostuneiden löytämisessä.

tähän maailmaan tutustuessaan oli jotenkin kauhean imarreltu kaikesta huomiosta mitä dominoiva nainen saa, kunnes vuodet opetti, että aika monelle riittää se, että kunhan joku piiskaa, joku käskee ja joku tekee kiihottavia juttuja, riittää että on nainen ja pysyy piiska kädessä. Ei kauhean imartelevaa se. 

No ei. Välillä sitä miettii että jos elämäni olisi vain miehistä kiinni, voisin heittää täysin hösseliksi ja houkuttaisin heitä puoleeni aivan yhtä paljon kuin tälläkin hetkellä. Voisin olla täysin päinvastainen nainen kuin nyt, esim. joku oikein todella ilkeästi kilahteleva perunasäkki joka ei osaa mitään, ja saattaisin aivan hyvin saada osakseni enemmän julkista ihailua ja "kemioita" kuin nyt. Semmoisia suurin osa miehistä nyt vaan on, että kuka vaan kelpaa, joka saa heidät itsensä näyttämään paremmalta. Itsetunto, se suomalaisen miehen itsetunto... Kuitenkin tahdon jatkaa tämmöisenä kuin olen, sillä kaverikemioita syntyy mukavan helposti tämmöisenäkin ja kyl jotkut pojatkin kuuntelee mitä sanon ja tahtoo miellyttää mua ihan ihmisenäkin, eikä (vaan) saadakseen piiskata piiskaa tai pillua

[submiesjns]

Senkun muistaa itsestään, itsekukin....Harva ihminen, tokkopa kukaan, sukupuolesta riipumatta. On jumalten lahja kaikille vastakkaisen sukupuolen edustajille. On varmasti miehiä joille kelpaa lähes kaikki. On myös naisia jotka yksikertaisesti kuvitelevat itsestään liikaa...löytyy heitä kyllä miehistäkin, eipä sillä! Tälläisen naisen/miehen kyllä tunnistaa..ne on ne kemiat...ja ainakin omalla kohdallani ne kemiat tökkäävät välittömästi.