Ne kuuluisat "kemiat"

[-katy-]

Ihmis-ja parisuhteista puhuttaessa hyvin usein kuulee mainittavan tuo otsikon-

Mitä teille sisältyy niihin "kemioihin" ja mistä tiedätte,että nyt "pelittää" jonkun ihmisen kanssa?

(mulla on kai tylsää,mutta tarkoitus ei ole laittaa vahinkoa kiertämään vaan ihan päinvastoin- )

Onko se kemia vain fysikaalisia purkauksia aivoissa vai mitä ihmettä?

[submiesjns]

Se on se, ensitapaamisessa olevat muutamat, ensimmäiset sekunnit! Silmät kertoo paljon..pitää tasan paikansa minusta sanonta, "silmät on sielun peili" Vasta sen jälkeen tulee ne muut tekijät...sanat, ääni, kehonkieli... Sen vaan tietää jossain sisällä sydämmessään...aivoihin se kemiaalinen ryöppy ehtii vasta pienellä viiveellä...

[-katy-]

Se on se, ensitapaamisessa olevat muutamat, ensimmäiset sekunnit! Silmät kertoo paljon..pitää tasan paikansa minusta sanonta, "silmät on sielun peili"

Tuo on kyllä niitä keskeisempiä juttuja,niin tärkeä-

Yksi tärkeä asia itselle on huumorintaju tai -tajuamattomuus-siinä on melkoinen kemia jo kasassa,jos samantyyppiset ja-tyyliset asiat saavat hymyn tai jopa yhteisen naurun aikaan

[submiesjns]

Se on se, ensitapaamisessa olevat muutamat, ensimmäiset sekunnit! Silmät kertoo paljon..pitää tasan paikansa minusta sanonta, "silmät on sielun peili"

Tuo on kyllä niitä keskeisempiä juttuja,niin tärkeä-

Yksi tärkeä asia itselle on huumorintaju tai -tajuamattomuus-siinä on melkoinen kemia jo kasassa,jos samantyyppiset ja-tyyliset asiat saavat hymyn tai jopa yhteisen naurun aikaan

Totta..silloin ku huumorikin kohtaa, ollaan jo hyvillä vesillä...

[Viridian]

Tämä on vaikea kysymys. Tai itselleni se on sitä. Koska aika harvoin sitä mitään ensi sekunnin hyökyä kokee.

Ehkä kerran eläissäni on kemia kilkattanut niin kovaa, ettei järjen ääni kuulu, ja vaikkei siitä sen suurempia kauheuksia seurannut, turvallisuushakuinen mieleni on vieläkin kananlihalla kauhusta kun muistaa miten käyttäytyi .

Yleensä se menee mulla niin, että pitää tavata monta kertaa, makustella ihmistä ja hänen olemustaan, voisinko kuvitella jotain yhteistä, tuntuuko minusta, että toinen tajuaa sitä, mitä minun silmieni takana on. Ja sitäkin, voisiko kemia olla molemminpuolista, onko toisella jotain pientä kihinää myös.

Ai niin ja sekin, että näissä piireissä sitä on niiiin skeptinen. En usko, että monikaan niistä, ketkä voisivat sitä sessiota tms. huolia minulta, silti tuntee sen suurempaa kemiaa välillämme, kunhan vain toteavat, että parempi jotain joltain, kuin ei mitään keltään? Ronklaaja runkkaa, vai miten se menikään. Ja se "karkkikauppa" dominoiville naisille on paitsi kiva juttu, myös vaikeusaste niiden oikeasti juuri minusta kiinnostuneiden löytämisessä.

Vuosia sitten, kun aktiivisemmin etsin tiimiin jäseniä, saatoin pyytää ihmisiä alistumaan siihen, että hieroin heidän niskansa. Tein sitä yhtälailla kaikille kirjaimille, naisille ja miehille, kavereille ja mahdollisille leikkikamuille, joten pyyntö oli periaatteessa ihan viaton, eikä kummankaan tarvinnut ladata liikaa painoa ihon kohtaamiselle. Mutta siinä kohtaa löytyi sitten ne erot. Kuka on kuin kotonaan käsieni alla, kuka jännittää, kuka nauttii makean kipeiden lihasten käsittelystä, kuka varoittaa olemaan hellä, kenen niskat ovat valmiiksi rennot, kenen kuin kasa kiviä. Ja jos en itse tiedä miten henkilöön suhtaudun, koenko itse kemiaa tai mitä lienee, sormeni kyllä tietävät hetken päästä missä mennään.

Heh, ja nyt kukaan ei enää uskalla antaa hieroa itseään . Paitsi että nykyään olen laiska enkä juuri tarjoudu siihen puuhaan. On tuo tallikin hyvin koossa...

Olisi kai kivaa, jos joku kokisi jotain kemiallista hullaantumista itseen, mutta minussa ei ole mitään niin ihmeellistä, että se heti ensinäkemältä saisi ketään sekoamaan. Sen siitä saa, kun on kaikin tavoin tavis. Hyvätkin ominaisuudet paljastuu vasta ajan kanssa, jos niitä edes on. Paras kohteliaisuus mitä olen tainnut aiheeseen liittyen saada on sellainen, että "teen koukuttavia sessioita". Eli silloinkin kyse on osittain tekniikasta, ei yksin kemiasta? *virn. Huonot ominaisuudet ei nekään kaikki näy päälle, esimerkiksi se, että olen huono häviämään, surkea laulaja, unohdan ihmisten nimet ( ja ei-listat?), ja pahin kaikista, minulla on omituinen huumorintaju. Jää siis saamatta se musta vyö karaokessa.

Hmm.. Nyt kun mietin, niin kyllä, meinaa ne ensimmäisetkin sekunnit jotain. Ne saattaa varmistaa, että kemiaa ei ole. Epäsopivimmat karsiutuu kyllä heti. Se vaikea olikin sen selvittäminen, josko joku monesta ehkästä olisi kyllä.

Vir

ps. Jos olet joskus juuri minun kohdallani tuntenut sitä ensihetken järisyttävää kemiaa, vastaukset tämän lehden konttoriin.. pakkohan se silloin olisi käydä kahvilla tappamassa kemiat pullaan

[PinkCat]

Ihan uteliaisuudesta OT: miten toi hieronta tai niskojen rentous tai jäykkyys siis vaikutti tai mitä se kertoo sulle ihmisestä?

[Viridian]

Ihan uteliaisuudesta OT: miten toi hieronta tai niskojen rentous tai jäykkyys siis vaikutti tai mitä se kertoo sulle ihmisestä?

Teoriassa voisin väittää, että jotain kertoo. Käytännössä se vain antaa jotain vähäistä informaatiota tietoiselle puolelle, ja oikeasti homma menee sinne puolelle, missä tarvittaessa analysoidaan sit jälkeenpäin ja keksitään ne järkisyyt.

Siis joko mun kädet on kamuja sen toisen ihon kanssa tai sitten ei. Kokeilemalla selviää. Selvimmät eit jätän kokeilematta/ eivät suostu mun koskemaksi.

Ja ei mun mielestä se, tekeekö ihminen esimerkiksi töitään tavoilla, jotka jumittaa niskan, kerro ihmisestä sen kummemmin muuta kuin sen, että niska on jumissa. Enempi selviää, jos saa aiheesta jutunjuurta muuten .

Vir, jolle se kemiakin on vaan kemiaa.. kyllä sen saa pilattua moneen kertaan monella tavalla myöhemmin, harva mustakaan on innoissaan enää sitten, kun tuntee mut, vaikka olisi kuinka antautuvana niskoineen alussa

[PinkCat]

OK, tämä selvensi paljon ihmettelinkin että voiko niskojen laadusta jotain päätellä.
End of OT.

[TragedyForYou]

Ai niin ja sekin, että näissä piireissä sitä on niiiin skeptinen. En usko, että monikaan niistä, ketkä voisivat sitä sessiota tms. huolia minulta, silti tuntee sen suurempaa kemiaa välillämme, kunhan vain toteavat, että parempi jotain joltain, kuin ei mitään keltään? Ronklaaja runkkaa, vai miten se menikään. Ja se "karkkikauppa" dominoiville naisille on paitsi kiva juttu, myös vaikeusaste niiden oikeasti juuri minusta kiinnostuneiden löytämisessä.

Tämä on niin totta! Muistan miten sitä alkujaan tähän maailmaan tutustuessaan oli jotenkin kauhean imarreltu kaikesta huomiosta mitä dominoiva nainen saa, kunnes vuodet opetti, että aika monelle riittää se, että kunhan joku piiskaa, joku käskee ja joku tekee kiihottavia juttuja, riittää että on nainen ja pysyy piiska kädessä. Ei kauhean imartelevaa se. 
Kemiat minulle merkkaa sitä että jutut synkkaa, viihtyy toisen kanssa ja jotenkin kipinöi, kemia on vähän enempi kuin pelkkä kaverillinen tunne, se on fiilis että jonkun kanssa voisi sessionkin vetäistä. Sitä joko on tai ei, mutta vaikea määritellä mikä sen tekee. Onko sitten pelkkää fysiologiaa vai ei.

[isabella]

Tämä on hyvin kiintoisa aihe ja olen sitä monesti pohtinut. Kemia selittää mielestäni lähes kaiken ihmisten välisistä interaktioista ja kuitenkin sitä on lähes mahdotonta selittää.

Minä tiedän useimmiten uuden ihmisen tavatessani ensimmäisen puolen minuutin aikana tuleeko meillä synkkaamaan. Joskus toki tulee virhearvioitakin mutta yleensä ei. Ajan kanssa sitten selviää johtaako tämä yhteinen sävel kaveruuteen, ystävyyteen, himoon vai rakkauteen. Jonkinlainen alitajuinen prosessi täytyy olla kyseessä koska en usein lainkaan osaa selittää miksi pidin jostain varsin yllättävästäkin henkilöstä. Lieneekö kyseessä feromonit, mikroilmeiden tulkitseminen vai jotain ihan muuta.

Tietyt asiat kyllä tässä kemia-asiassa ovat ymmärrettäviä. Jo mainittu samantyyppinen huumorintaju on mielestäni erittäin tärkeä asia. Useimmat myös viehättyvät yleensä suurinpiirtein saman älykkyyden ja sivistystason omaavista ihmisistä. Mutta miksi voi tavata kaksi näiltä "ulkoisilta" puitteiltaan varsin samanlaista ihmistä mutta kemiaa onkin vain toisen kanssa? Miksi yhden ihmisen suuteleminen tuntuu varpaissa saakka ja toisen ei yhtään miltään.

Odotan innolla muiden ajatuksia keskusteluun

[Aino]

Kerran ne kemiat ovat pyyhkäisseet yli sellaisella voimalla, että vaikutuksia ihmetellään vieläkin. Näin pitkän miehen vilaukselta ikkunasta, ja sydän jo tiesi. Väittäisin siis, että rakkautta ensisilmäykselläkin on olemassa, tällähetkellä tuo himojeni kohde on aviomieheni ja vaikuttaa tälläkin palstalla nikillä Poraaja. 

Muutenkin uskon ensivaikutelmaan. Se on useimmiten oikeassa. Mutta kahdesti elämän varrella on käynyt niin, että olen ensisilmäykseltä inhonnut ihmistä, josta sittemmin, lähemmän tutustumisen ja ajan myötä onkin tullut hyvä ja läheinen ystävä. Mutta tällöinkin ensireaktio on ollut vahva, ja jälkikäteen on tajunnut, että siinä ensireaktio-inhossa on ehkä ollut aika paljon samaistumista ja toisaalta hämmennystä mukana.

Ja tämä ei nyt tietenkään tarkoita, että jos joku ei herätä himoja ensisilmäyksellä, tutustuminen kannattaa jättää siihen. On paljon ihmisiä, joista oppii tykkäämään samalla kun heitä oppii tuntemaan. Useimmissa meissä on enemmän tasoja, kuin vain se päälimmäinen. Ensireaktioon ja intuitioon luotan silti ihmissuhteissa enemmän kuin rationaaliseen järkeilyyn. Ja mitä tulee kinkyilyyn, ronkelit ehkä runkkaa, mutta jos hakusessa on yhtään pidempiaikaista juttua, niin en minä lähtisi kuvioon sellaisen kanssa, joka ei myös sydämessä tunnu hyvältä.

[mastervsop]

Accidere ex una scintilla incendia passim...

[Lady Whip]

Ensinnäkin, en usko ensivaikutelmaan. Siinä voi heijastua omat odotukset ja pettymykset ihmisten suhteen ym. paljon muuta.
Antamalla ihmiselle mahdollisuus, löytää jotain paljon enemmän kuin ensimmäiset sekunnit ja niiden antama heijastus henkilöstä.

Luulen, että rytmi on yksi tekijä jolla mitataan kemioiden sopivuutta. Jos se on samanlainen, tuntuu siltä että ymmärtää toista paljon helpommin.
Toinen tekijä on reaktio, se vuorovaikutus. Ihminen matkii toista alitajuisesti. Kahden ihmisen keskustelua on mukava seurata kauempaa. Jos molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan, heidän kehonsa liikkeet pyrkivät samankaltaisuuteen.

[submiesjns]

Itse tapasin pari vuotta sitten ihmisen, josta tiesin heti kun kynnykseni yli käveli. Se on siinä. Tänä päivänä emme seurustele, emme ole koskaa seurustelleet, mutta olemme toisillemme erittäin rakkaita, läheisiä ja hyviä ystäviä. Edes se että, hän seurustelee vakituisesti ei ole estänyt sitä. Mies ystävänsäkkin olen tavannut tokikin. Ei tule minullekkaan sellaista naista elämääni,joka pystyisi kieltämään tämän ystävyyden. Rakkaita voi olla, tulla ja mennä. Hyviä todellisia ystäviä tulee kuitenkin niin paljon harvemmin elämässä vastaan että, heistä pitää, pitää kiinni ja huolehtia ystävyydestä. Puolin ja toisin. Ne oli ne ensimmäiset sekunnit siinä....meissä on molemmissa älyttömästi samaa. Jopa horoskooppimerkki...ja syntymäpäivätkin peräkkäisinä päivinä..vuodet vain eri!!

[kettutyttö]

Joskus ihminen vaan tuntuu hyvältä, sen huomas jo kun näet hänet ensimmäinen kertaa. ja myös, joskus joku tyyppi tuntuu vaan saatanan pahalta olla lähellä. Se on jotain mitä ei aktiivisesti huomaa mutta jotenkuten aivot kuitenkin tekevät sen päätös.