Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista

[sixties2u]

Lady Whip puhuu esim selvästi _seksuaalisesta_ sadismista

Ei vaan hän kirjoittaa kuten sadisti. Tyyliin:

- sessiossa ei tarvitse olla seksiä lainkaan
- sessiossa jossa on sovittu turvasana, hän voi toimia yksinomaan oman oman mielensä mukaan miten huvittaa
- turvasana ei ole voimassa rangaistuksessa (tämä threadi näyttää nyt olevan poistettu)

joka on tietenkin sadomasoilun toinen osapuoli

Ainakin perinteisesti sadisti on aina ollut yhtä kuin patologinen sadisti, nyttemmin henkilö joka kärsii sadistisesta mielenterveyshäiriöstä.

Seksuaalinen sadismi on se mistä bdsm:ssä niin masteri, orja, domi ja sub kaikki nauttivat, kukin tavallaan ja dosimetriallaan. 

Sadismihan ei semmoisenaan liity mitenkään muuhun kuin uhrin kärsimyksiin ja siitä nattimiseen.

Täsmälleen. Pyydän että nyt lukisit uudelleen tuolta ylempää Lady Whip:n kuvauksen itsestään ja aiheuttamissaan tuskissa vääntelehtivästä uhristaan.

Puhdasta masokismia ei voi siten esiintyä kovin runsaana kuin sixties2u sen esitti ihan puhtaasti sen vuoks, että yksilö ei ole elin tai kehityskelpoinen jos kaikenlainen kipu olisi nautinnollista esim. hengittämättömyyden tai nälän aiheuttama tuska.

Noinkin on, vähän extreme-hakuisesti tosin. Edelleenkin olen sitä mieltä että "puhdasta" masokismia ei ole lainkaan. Vaan taustalla/mukana on aina jokin muu tai muukin halu/toive/tunne (yleensä seksuaalinen/eroottinen) kuin _yksinomaisesti_ halu kokea kipua/tuskaa. Siis kipu/tuska vain käynnistää jotain sellaista mitä halutaan tuntea/kokea.

Jos kirjoittaa bdsmbaari.net foorumilla niin kyllä sadismi on oletusarvoisesti seksuaalista luonteeltaan

Otsikosta vedetty oletusarvo. Mutta jos leipäteksti on puhdasta sadismia niin sitten
kirjoittaja on oletettavasti sadisti.

Leikin ja todellisuuden ero on myös kiehtova. Missä menee se fantasian ja todellisuuden raja?

"Leikki" on väärä suomennos englannin kielisestä sanasta play, se esiintyy muun muassa sanaparissa "role play". "Role play" tarkoittaa sellaista puuuhaa jota harjoitetaan maksua vastaan jollakin näyttämöllä kuten bdsm-salongit sekä jotkin viihdetapahtumat. Siis "role play" == esittää roolia, näytellä.  Toisinaan ne voivat olla enemmän tai vähemmän interaktiivista näytelmää/teatteria.

Makkarissa eletään oikeaa, todellista elämää.

Fantasia on fiktiota. Ihan määritelmänsä mukaan. Vaikka mitä niistä määritelmistä tavaisi. Fantasia on sellaista mielikuvituksen tuotetta joka on mahdotonta toteuttaa, joka on mahdotonta tehdä todeksi. Mitenkään.

Siis "leikki"/todellisuus sekä fantasia/todellisuus eivät ole millään tavoin toisiaan vastaavia relaatioita kuten esitit.

Mutta näyttämö/makkari on sekä näytelmä/todellisuus on.

T:Six

[Stylos]

Leikki on ihan oikea käännös sanalle play ja mielestäni kuvaa ihan hyvin sitä, mitä sessiossa tapahtuu. Kuten lapsuuden leikeissäkin astuu sessiossa tavallaan toiseen minään. Jotkut leikit saattoivat olla raisumpia kuin toiset. Näin ainakin omalla kohdallani. Kuten myös aiemmin sanoin, niin itse koen nauttivani kivusta, eikä sessio vaadi mitään erityistä palkintoa.

Siinä, missä me muut puhumme BDSM.stä vaatimattomasti omiin kokemuksiimme vedoten, niin Sixillä tuntuu olevan tietoa laajemmista lainalaisuuksista, joilla jopa kumota monien subjektiiviset kokemukset. Melkeimpä bemadin veroista oppineisuutta. Haluaisitko valistaa millaiseen lähdeaineistoon mielipiteesi perustat? Jos olet tutustunut joihinkin tutkimuksiin, niin haluaisitko valaista meitä, että mihin? Ehkäpä voisimme oppia jotain.

[LeatherM]

Ainakin perinteisesti sadisti on aina ollut yhtä kuin patologinen sadisti, nyttemmin henkilö joka kärsii sadistisesta mielenterveyshäiriöstä.
[quote ]

No joo, täähän tuli selväksi. Vedät yhtäläisyysmerkin sadistin ja Texasin moottorisahamurhaajan välille. Ok, sinulla on siihen oikeus, se on itse asiassa vallitseva käsitys. Voit lopettaa ristiretkesi, kantasi on ihmiskunnan enemmistön kanta. Olet siis oikeassa!

Meitä sadisteiksi itseämme kutsuvia on myös muita. Sinä meitä tuskin koskaan ymmärrät, emmekä sitä kaipaakaan. Kunhan joku masokisti ymmärtää. 

[telle]

Oon sitonut käteni selän taakse, ettei vain tuu käyttäydyttyä huonosti

[Lady Whip]

Sadismihan ei semmoisenaan liity mitenkään muuhun kuin uhrin kärsimyksiin ja siitä nattimiseen.

Täsmälleen. Pyydän että nyt lukisit uudelleen tuolta ylempää Lady Whip:n kuvauksen itsestään ja aiheuttamissaan tuskissa vääntelehtivästä uhristaan.

Ei se ihan näin mustavalkoista ole kuten Six ymmärtää. Hänellä tuntuu olevan aika kapea putki minkä läpi tarkastelee näitä asioita.
Puhuin turvasanan puitteissa tapahtuvasta toiminnasta. Joka tarkoittaa täsmälleen sitä, että jos toimin sadistisena Dommena, teen subille myös asioita mistä tiedän hänen nauttivan kunnes sub haluaa pysäyttää tilanteen sanomalla turvasanan. Eli sadistinen Dominoiva ottaa huomioon subinkin toiveet eikä toimi pelkästään omien raakojen sadististen toimintojensa ajamana eteenpäin.

Tiedän että on subbareita jotka nauttivat pitkälle menevästä kivun saamisesta. Olen nähnyt juuri tällaisia tilanteita joissa sub vääntelehtii, huutaa ja itkee kivusta mutta samalla nauttii siitä. Itse kuulun masokistina tähän ryhmään. Kun henkilökohtaisesti koen suuren kivun tunteen, pystyn samaistumaan Dominoivana ja sadistina subin osaan kun itse tuotan hänelle kipua.

Mitä taas Dominoivan tunteisiin tulee näissä kipusessioissa, siinä on läsnä Domin oma nautinto mutta...
...se ei liity pelkästään aiheuttamansa kivun ja subin tarkkailuun sekä hekumointiin vaan lisänä on paljon paljon muitakin tunteita. Olisiko pitänyt kirjoittaa erikseen lista mitä kaikkea Dominoiva tuntee tilanteessa jossa on sadismina tekemässä subille asioita mistä tietää hänen nauttivan.

Kuten HraK sanoi, sadismi sellaisenaan ei liity mihinkään muuhun kuin uhrin kärsimyksiin ja siitä nauttimiseen.
Dominoivalla seksuaalisella sadistilla on muitakin nautinnon aiheita sessiossa jossa kipu on läsnä.
Jos näitä muita nautinnon aiheuttajia ei ole erikseen mainittu näkyvään muotoon sanoilla tässä topicissa, six ei osaa ajatella, että niitä todella voi olla myös mukana.

Sixin on vaikea ilmeisesti ymmärtää, että minunkaltainen sadisti voi tuntea vastuuta
subista ja session kulusta. Vastuu ottaminen ja tunteminen syrjäyttää puhtaan sadismin ja tuo inhimillisyyttä. Se tosin ei aina näy missään näkyvässä muodossa mikäli sub on sellainen joka ei sitä kaipaa tai halua. Tunteena se on kuitenkin vahvana olemassa ja valmiina astumaan esille kun sen aika on.

[Susie]

Itse koen terminologian olevan kovin hankalaa, jopa harhaanjohtavaa ja kaavoihin kangistunutta, ei niin tavanomaisessa, valtavirrasta poikkeavassa, seksuaalisuudessa. Eli kun termit ovat kovin värittyneitä yhteiskunnallisesti ja historiallisesti ja jokaisella vielä on oma henkilökohtainen, henkilöhistoriallinenkin, suhteensa käyttämiinsä ja kuulemiinsa sanoihin, niin niillä keskusteleminen menee lähes väistämättä väittelyksi ja ymmärtämättömyydeksi.
Kannattaisi aina muistaa että sanat eivät ole yhtäkuin todellisuus. Ne ovat vain keino yrittää kuvata todellisuutta, siksi vajavaisia.

Sadomasokismi on alunperin poikkeavaan (tähän vuoteen saakka sairaudeksi meilläkin määriteltyyn) seksuaaliseen nautintoon viittava termi, joka on lainattu myös psykopatologian puolelle ei-seksuaalisessa käytössä. Sinänsä siis jo raskas menneisyyden taakka termillä.
Sama koskee termiä kinky, sekin viittaa poikkeavaan ja omituiseen. Vinossa olevaan ja kieroon.
Sitten jos itse kuitenkin kokee olevansa normaali ja tasapainoinen omassa itsessään ja elämässään niin kyseisten termien ongelmaton käyttö ei ole ihan simppeliä.
Sama koskee mielestäni myös verbejä alistaa ja alistua. Kaikuu ikävältä, ei voi mitään.
Siksi mieluiten ehkä käytän kirjainyhdistelmiä D/s, niin tekijöistä kuin tekemisestä. Dom/me, sub; dominoida, subbailla (ja kyllä tiedän että ovat lainaa toisesta kielestä mutta suomenkieliset vastineet, hallitsevaa lukuunottamatta, ovat mielestäni liian värittyneitä (huonolla tavalla), tai sitten Top/bottom, kuka nyt millä tasolla haluaa termistöä käyttää, fettarit sitten lisäksi (tähän en ota kantaa, vaikka jonkinlaista fetisismiä joissakin asioissa edustan).
Ja kivun käsitteleminen on myös hankalaa koska aina sekoitetaan toivottu kipu ei-toivottuun kipuun. Ero kun on hedonismissa kuitenkin sitten lopulta. Se raja vain vaihtelee kovin rajusti eri ihmisillä.
Voin haluta kipua, varsinkin joskus onnettomana nuorena, siksi että se sai minut pois jostain vielä kovemmasta kivusta; auttoi kestämään jotakin mitä ei voinut itse hallita: kipua joka tuli ympäristöstäni ja joka satutti minua niin että ainoa keino kestää oli tuottaa itse kipua, jota pystyi hallitsemaan.
Voin haluta kipua sen intensiivisyyden takia siksi että se tuo konkreettisesti omaan kroppaan ja tähän hetkeen kun ajatukset ovat muuten hankalat tai hallitsemattomat, tai levon saaminen niiltä ongelmallista.
Ja kun kipu on tuonut tähän hetkeen niin riittävällä tasolla se myös vie jonnekin, eli kuvaan tulevat endorfiinit ja niiden aiheuttama trippi.
Voisin jatkaa enemmänkin ja useammalta kannalta mutta joku toinen kerta, tai jossain toisessa kohtaa.
Summasummaarum: minulle kipu on yleensä (, mutta kivun ja nautinnon rajakin on häilyvä ja alati muuttuva,) väline johonkin helpommin kestettävään olotilaan tai suurempaan nautintoon, eli siltä kannalta ihan elämää säilyttävää ja hedonismiin pohjautuvaa  .

[Lady Whip]

Summasummaarum: minulle kipu on yleensä (, mutta kivun ja nautinnon rajakin on häilyvä ja alati muuttuva,) väline johonkin helpommin kestettävään olotilaan tai suurempaan nautintoon, eli siltä kannalta ihan elämää säilyttävää ja hedonismiin pohjautuvaa  .

Kyllä, sama motiivi minullakin kivun saamisen suhteen.

Lisäisin vielä, että kun pääsee itkemään jostain syystä ja kivun kautta se on helpoin tapa - silloin sisäinen paine alenee ja pystyy taas rauhoittumaan siihen hetkeen.

Joku vetää "perseet olalle" kun on paha olla tai pää pitää nollata. Toisille tämä tapa on kipu tai kivun kautta itkeminen.

[sixties2u]

Leikki on ihan oikea käännös sanalle play ja mielestäni kuvaa ihan hyvin sitä, mitä sessiossa tapahtuu. Kuten lapsuuden leikeissäkin astuu sessiossa tavallaan toiseen minään.  Jotkut leikit saattoivat olla raisumpia kuin toiset.

"Toinen minä" on huolestuttava ajatuksenakin saati sen tekoina, "toiselle minälle" on olemassa ihan virallinen ...luokitus.

En ymmärtänyt ylläolevasta perustelustasi mikkä tähden "leikki" olisi oikea käännös. Miten sessiossa tapahtuva voisi alkuunkaan olla verrannollinen lapsien miten hyvänsä raisuihin leikkeihin? Siis mikä on leikkiä ja miten, siellä makkarissa pidetyssä sessiossa?

Sana leikki kyllä käy sekä bdsm-salonkien sekä "scene":ssä tapahtuvien esitysten sisällön kuvaamiseen, mutta näytelmä tai esitys on selkeämpi.

Minulla on sellainen käsitys makkarissa kaksistaan (ilman yleisöä) peuhaamista kutsutaan leikiksi koska tuntuu siltä että on mentävä roolin taakse piiloon tai pakoon. Ei uskalleta tai kehdata tai kyetä olemaan oma itsensä.

Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

T:Six

[Lady Whip]

Leikki on ihan oikea käännös sanalle play ja mielestäni kuvaa ihan hyvin sitä, mitä sessiossa tapahtuu. Kuten lapsuuden leikeissäkin astuu sessiossa tavallaan toiseen minään.  Jotkut leikit saattoivat olla raisumpia kuin toiset.

Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

T:Six

Seksuaalinen täyttymys ei olekaan leikkiä vaan seuraus leikistä.
Ellei joudu feikkaamaan täyttymystä, silloin se on leikkiä joka ei ole totta.

[Dominaattori]

Ei jaksa taas lukea koko ketjua läpi...

Fantasiasta ja toteutetusta BDSM:stä tulee hyvä olo molemmille osapuolille.

Väkivallasta tulee huono olo molemmille osapuolille.

[Lady Whip]

Jos kaksi ihmistä tekee minulle täsmälleen samat asiat - se mitä saan häneltä kenet olen oppinut tuntemaan, ymmärtämään ja sitä kautta luottamaan - saaminen on miellyttävää vaikkakin fyysisesti tuskallista toisinaan. Sen otan vastaan myöntyen ilolla.

Mutta jos en tunne ihmistä kovin hyvin, en tunne toimintatapoja enkä ole oppinut ymmärtämään häntä - se mitä saan häneltä on kipua jota pelkään. Kehoni sekä mieleni vierastaa tällaisia tilanteita.

Olen myös huomannut sen, että mieli määrittelee sen kenen kosketusta kaihtaa ja ketä haluaa. Tarkoitan tällä sitä, että tutunkin ihmisen kanssa voi keho alkaa karttamaan kosketusta jos on saanut vastapuolelta ilkeyksiä, sanoja jotka haavoittavat sekä käytöstä jossa ei ole kunnioitus läsnä. Silloin torjuu lähentymisyritykset koska niitä ei vain pysty vastaanottamaan. Menneisyydestä opittu asia.
Sylissä ei ole aina hyvä olla vaikka sitä on ollut aikaisemmin.

On mahdollista katsella sivusta erilaisia negatiivisia ilmentymiä kuten röyhkeyttä, päällekäyvyyttä, valehtelua, manipulointia, vedätystä - niin kauan kuin ne eivät kohdistu henkilökohtaisesti. Mutta jos näin käy, silloin on parempi mennä kauemmaksi ja väistyä. Tervettä itsesuojeluvaistoa tämä ihmisellä. Sen verran pitää kunnioittaa ja pitää itsestään, että kaikkea ei ole pakko kestää.

Näitä ihmisiä tulee jokaisen eteen elämän varrella eri tilanteissa.

Henkistä väkivaltaa ei tarvitse kestää, edes D/s-suhteissa. Nyt puhun yleisellä tasolla, en omasta suhteestani - tarkennuksena että ei tule väärinkäsityksiä.

Ihminen joka arvostaa itseään...toimintamekanismi tilanteen edessä jonka mieltää henkiseksi väkivallaksi: Hän joko hyökkää vastaan tai väistyy.
En pidä väistymistä heikkouden ja antautumisen merkkinä vaan terveenä itsekunnioituksena.

On ihmisiä kenellä on fantasia ja ehkä fetissikin henkiseen väkivaltaan. Tällaisten ihmisten psyykkisen rakenteen syntymistä en ole oppinut ymmärtämään. Asettautua haavoitettavaksi vapaaehtoisesti ja nauttia siitä.

Onko se vain vanhan tutun toistoa jostain kaukaa menneisyydestä jota haluaa kun tuttu on aina turvallista. Siitä ei osaa kieltäytyäkään, koska silloin ollaan epävarmalla alueella. Joudutaan luopumaan jostain stabiilista kiinnipitämisestä ja astumaan alueelle jossa ei enää tunne itseään. Joka tosin voi olla kasvu terveemmälle pohjalle.
En tiedä, näitä aamun mietteitä taas...

[Susie]

Ihminen joka arvostaa itseään...toimintamekanismi tilanteen edessä jonka mieltää henkiseksi väkivallaksi: Hän joko hyökkää vastaan tai väistyy.
En pidä väistymistä heikkouden ja antautumisen merkkinä vaan terveenä itsekunnioituksena.

On ihmisiä kenellä on fantasia ja ehkä fetissikin henkiseen väkivaltaan. Tällaisten ihmisten psyykkisen rakenteen syntymistä en ole oppinut ymmärtämään. Asettautua haavoitettavaksi vapaaehtoisesti ja nauttia siitä.

Onko se vain vanhan tutun toistoa jostain kaukaa menneisyydestä jota haluaa kun tuttu on aina turvallista. Siitä ei osaa kieltäytyäkään, koska silloin ollaan epävarmalla alueella. Joudutaan luopumaan jostain stabiilista kiinnipitämisestä ja astumaan alueelle jossa ei enää tunne itseään. Joka tosin voi olla kasvu terveemmälle pohjalle.
En tiedä, näitä aamun mietteitä taas...

Tuohon viimeiseen oli pakko tarttua aamukahvin lomassa tässä.
Olet hyvin oikeilla jäljillä miettessäsi tuossa: juuri tuon boldaamani lopun ajatussisällön uskon olevan perustavanlaatuinen syy ihmisen huonovointisuuteen kun ei osaa, uskalla tai pysty muuttamaan kaavaa käyttäytymisessään.
Ja juuri tuosta syystä uskon että ainoa avain muutokseen on ensin hyväksyä itsensä ja vajavaisuutensa. Sitten katsoa itseään ja ajatuksiaan sekä tekojaan hyväksyen. Ja sitten tätä kautta tulee kyky ja voima muuttua. Ymmärrys ikään kuin antaa voiman joka tule kevyesti, itsestään, ei toki tuskatta; muuttuminen ja kasvaminen on kivuliasta, mutta myös huumaavaa ja nautinnollista. Voi meissä kaikissa on niin suunnaton elämänvoima kun vain uskallamme  .

[swan]

Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

Totta ja toiseen suuntaan,peilikuvana, täyttymättömyyskin on varsin todellista.

Mutta jos en tunne ihmistä kovin hyvin, en tunne toimintatapoja enkä ole oppinut ymmärtämään häntä - se mitä saan häneltä on kipua jota pelkään. Kehoni sekä mieleni vierastaa tällaisia tilanteita.

Olen myös huomannut sen, että mieli määrittelee sen kenen kosketusta kaihtaa ja ketä haluaa. Tarkoitan tällä sitä, että tutunkin ihmisen kanssa voi keho alkaa karttamaan kosketusta jos on saanut vastapuolelta ilkeyksiä, sanoja jotka haavoittavat sekä käytöstä jossa ei ole kunnioitus läsnä. Silloin torjuu lähentymisyritykset koska niitä ei vain pysty vastaanottamaan. Menneisyydestä opittu asia.
Sylissä ei ole aina hyvä olla vaikka sitä on ollut aikaisemmin.

On ihmisiä kenellä on fantasia ja ehkä fetissikin henkiseen väkivaltaan. Tällaisten ihmisten psyykkisen rakenteen syntymistä en ole oppinut ymmärtämään. Asettautua haavoitettavaksi vapaaehtoisesti ja nauttia siitä.

On mukava lukea ajatuksia, jotka sopivat itseen myös erittäin hyvin. En ehkä olekaan täysin ufo, jos ei kykene läheisiin suhteiiin tuosta vain. En toitota sitä, että se olis pelkästään hyvä asia, mutta joskus tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää sitä.
Toisaalta voi olla, että pitkään yksin eleleellä on jotenkin liian jumalaiset käsitykset seksistä ja lähelle päästämisestä. En kuitenkaan pidä seksin kaupallisuudesta ja massatouhusta, ikään kuin se olis jokin tuote, jonka voi saada pikkurahalla tai vähän enemmällä.

Jos on tottunut siihe, että kosketus ja lähelle päästäminen on sellaista että se vahingoittaa tai on mitäänsanomatonta, ei ole kovin helppoa muuttaa käsityksiään, heh.


En käsitä minäkään, että miksi ihminen nauttii itsensä tuhoamisesta ja hajottamisen ja hyväksikäytön kohteena olemisesta. Tuohan ei ole minusta BDSM:n ajatus, että ihminen vähitellen tuhoutuu. Toisaalta, tuleehan se loppu kaikelle joskus, mutta miksi sen pitäs olla onneton loppu ehdointahdoin..ei ymmärrä.

[Stylos]

"Toinen minä" on huolestuttava ajatuksenakin saati sen tekoina, "toiselle minälle" on olemassa ihan virallinen ...luokitus.

En ymmärtänyt ylläolevasta perustelustasi mikkä tähden "leikki" olisi oikea käännös. Miten sessiossa tapahtuva voisi alkuunkaan olla verrannollinen lapsien miten hyvänsä raisuihin leikkeihin? Siis mikä on leikkiä ja miten, siellä makkarissa pidetyssä sessiossa?

Sana leikki kyllä käy sekä bdsm-salonkien sekä "scene":ssä tapahtuvien esitysten sisällön kuvaamiseen, mutta näytelmä tai esitys on selkeämpi.

Minulla on sellainen käsitys makkarissa kaksistaan (ilman yleisöä) peuhaamista kutsutaan leikiksi koska tuntuu siltä että on mentävä roolin taakse piiloon tai pakoon. Ei uskalleta tai kehdata tai kyetä olemaan oma itsensä.

Miten yksi perustarpeista, seksuaalinen täyttymys, voisi olla leikkiä?

T:Six

Näytelmä vaatii yleisön, leikki ei. LadyWhip selitti hyvin, mikä on leikin suhde itse seksiin. Eikä BDSM vaadi seksiä eikä edes laukeamista. Leikkimisessä puolestaan ei tarvitse olla mitään skitzofreenista, eikä myöskään häpeämistä, esimerkiksi Huizinga on sanonut sen olevan suorastaan inhimillisen kulttuurin perusta.

Six ei vieläkään paljastanut, mille nuo kaikki kovin varmat mielipiteensä perustaa, mikä ei yllätä minua tippaakaan. Lähden nyt vajaan viikon matkalle. Jos joku haluaa ajankulukseen jatkaa Trollin ruokkimista niin siitä vaan, mutta tapahtuu tietenkin omalla vastuulla.

[sixties2u]

Lisäisin vielä, että kun pääsee itkemään jostain syystä ja kivun kautta se on helpoin tapa - silloin sisäinen paine alenee ja pystyy taas rauhoittumaan siihen hetkeen.

"Sisäinen paine" Alenee Viittaatko lääketieteeseen vai sielunhoitoon?

"Rauhoittumaan siihen hetkeen" Mikä se hetki nyt olikaan, ai niin, se oli sellainen hetki kun sinä leikisti (mutta nauttien) ruoskit hiirulaistasi siten että hän kiemurtelee tuskasta. Aiemmin oletin että leikisti kiemurtelisi, mutta nyt tiedä että hän "taas rauhoittuu siihen hetkeen".

"Leikki" harahautuskäsiteellä on vain yksi tarkoitus: Sadisti voi sen turvin selittää että enhän minä sinua tietenkään satuta enkä halua satuttaa vaan tämä leikki vain on vähän raisua (etkä sinä vielä osaa leikkiä kovin hyvin).

T:Six