Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista

[swan]

Hieman olen lukenut tuota uniformuketjua ja osin sen vaikutuksesta tämä aloitus.

Vajaa pari vuotta sitten lueskelin lehtiartikkelia, jossa toimittaja meni, muistaakseni USA:ssa, kinkybileisiin ja jokseenkin muka kauhistuneena koko aiheesta kuten myös meikä.
En silloin vielä itse ymmärtänyt olevani sadomasokisti, ainakaan tietoisella tasolla.


Olisi mukava kuulla, mitkä ovat teidän mielestänne niitä ratkaisevia eroja BDSM:än ja todellisen väkivallan välillä?



On joskus aika raskasta kuulla tietämättömien ja asiaa tutustumattomien arveluita ja lausahduksia siitä kuinka vaan piestään alistuvia henkihieveriin ja kuinka reppanoita sekä outoja sellaiset ovat, että antavat "hakata" itseään tai muutoin nuolevat vaan kengänpohjia.

Mutta olenhan itsekin ajatellut niin tavallani aikoinaan ja joudun myös palaamaan usein ajatuksissani siihen, että kyseessä on myös vahvasti seksuaalinen taipumus. Pääasia ei siis ole välineet vaan arveluni mukaan erittäin monelle suhde toiseen/toisiin ihmisiin.

Omasta mielestäni eräs ratkaiseva ero on välittäminen, tutustuminen, harkinta, pohtiminen ja vastuu mm. verrattuna silmittömään väkivaltaan ja julmuuteen.

Itseäni on nuoresta kiehtonut tietty raakuus ja primitiivisyys, mutta kuinka ollakaan olen hoiturina ja silti sadomasokisti. Mikä on mennyt vikaan..

[Oranssilyhty]

eikö tätä samaa ole puitu jo useammassa ketjussa missä on keskusteltu väkivallasta, eri foorumeilla. Haku on ystäväsi

[swan]

eikö tätä samaa ole puitu jo useammassa ketjussa missä on keskusteltu väkivallasta, eri foorumeilla. Haku on ystäväsi

Ajattelinkin, etteivät vanhat konkarit ehkä jaksa tätä aihetta, mutta myös niin, ettei ehkä tällä foorumilla ole puitu asiaa.

 Lisäksi aina on meitä uusia ja minuakin uudempia, jotka ei osaa käyttää kaikkien foorumeiden hakuja.

Mutta jos ei jaksa pallomeri kiinnostaa,niin sitten ei.

[Meeri]

Eikös aika ratkaiseva ero ole se, että BDSM:ssä uhri on mukana omasta halustaan, kun taas todellisessa väkivallassa uhri on mukana vastoin tahtoaan. Eihän se varmasti kenestäkään subista olisi kiihottavaa jos vaikka oikeasti siepattaisiin kadulta, hakattaisiin ja raiskattaisiin.
Ihan hyvä tästäkin viritellä keskustelua, ei kaikki jaksa selata muita foorumeita läpi ja meitä uusiakin on paljon.
 

[Leikkisa]

Omassa mielessä se raja BDSM:n ja väkivallan välillä on aika selvä ja tiivistäisin sen seuraaviin teeseihin:

• BDSM:ssä toimitaan aina yhteisymmärryksessä. Kipuakin voidaan tuottaa, mutta vain jos molemmat osapuolet niin haluavat. Jos näin ei tapahdu, mennään helposti väkivallan puolelle.
• BDSM:ssä ei pyritä vahingoittamaan toista. Väkivallassa toisen vahingoittumisella ei taida olla niin väliä.
• BDSM:ää voidaan harjoittaa myös täysin ilman kipua keskittymällä sen toisiin osa-alueisiin.

[Kyyberi]

Voi olla että mä olen yksinkertainen, koska mulle tää asia on harvinaisen simppeli.

Kun toista satutetaan ilman tämän suostumusta, kyseessä on väkivalta. Suostumus voi olla suoraa (saat piiskata minua) tai välillistä (pelaan lätkää -> lätkässä voi sattua).

Eli kun sessio aloitetaan, pitäisi pelisäännöt olla selvillä. Jos se master/domina ylittää nämä sovitut rajat, kyseessä on väkivalta. Jos mitään ei ole sovittu, niin sitten tilanne onkin mutkikas...

[swan]

Eikös aika ratkaiseva ero ole se, että BDSM:ssä uhri on mukana omasta halustaan, kun taas todellisessa väkivallassa uhri on mukana vastoin tahtoaan. Eihän se varmasti kenestäkään subista olisi kiihottavaa jos vaikka oikeasti siepattaisiin kadulta, hakattaisiin ja raiskattaisiin.

Totta ja eipä niin.

Lisäksi olisi hyvä juuri tuo fantasiointi muistaa, että jos joku kiihottuu nyt sitten vaikka natsimeiningistä, ei se tarkoita että haluaisi oikeasti keskitysleireille ja kaasukammioon, vai..  =D

[Lady Whip]

Jos ulkopuoliset seuraisivat kohtausta joka on minun ja Master Pedon välillä toisinaan, he kauhistuisivat ja yrittäisivät erottaa Pedon minusta.

- Hän tarttui vaatteisiini rajusti ja painoi seinää vasten kovakouraisen kipeästi. Selkäni tömähti pylvääseen ja näin, miten Pedon katse ja totinen ilme tuli kasvojeni tasolle. Käsi puristui kaulani ympärille. "Ajattele, painan tästä ja sinä menetät tajuntasi. Anna mennä, puolen minuutin päästä voit lakata hengittämästä ja kuolet. Alistu, luovuta."

- Tunnen miten käsi kuristaa kaulaani. Taistelen vastaan. Hänen kasvonsa tulevat kiinni omaani. Hampaat puristuvat huuliani vasten ja tunnen teräviä puraisuja.

- Yritän työntää häntä kauemmaksi "En ikinä. Sinä et saa minua. Päästä irti." Kynsin häntä ja puren takaisin. Suudelmat ovat rajuja. Kohdistan katseen suoraan hänen silmiinsä. Ne ovat laajentuneet kuin eläimellä. "En ikinä, sanoin. "Päästä irti tai purista mutta päätä jo mitä haluat. Et saa minua nyt." sanoin ja yskin hänen kätensä edelleen kaulani ympärillä.

- Yritän potkaista mutta se torjutaan. Hän irroittaa käden kaulaltani ja vääntää käteni asentoon jossa en voi rimpuilla. Hampaat hampaita vasten ja huulet ruhjottuina veren maku suussani vaikeroin. Tunnen kielen lipaisun kasvoillani. Peto maistelee vasta alkupaloja.

Niin, mitä sanoisivat ulkopuoliset jos eivät tietäisi, että tämä on meidän tapa olla yhdessä toisinaan. Luotan häneen 100 % ja nautin näistä hetkistä jolloin toinen herättää toisessa eläimen agressiivisuuden.
Toisinaan tällainen hetki johtaa pitkään ruhjovan hellään suudelmaan. Toisinaan seksiin. Toisinaan vain irrallinen osa ehkä kesken tiskaamisen kun hän kävelee ohitse ja tarttuu kiinni.

Myös minä voin aloittaa tämän leikin. Tarttua kiinni, härnätä, ironisoida, leikkiä, haastaa ja odottaa vastausta.
Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.

[swan]

Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.

Kiitos Lady Whip. Tämmöinen elävä esimerkki todentaa aihetta varsin tyhjentävästi.

[hippa]

Niin, äkkiseltään luulisi että rajanveto väkivallan ja BDSM:n välillä olisi harvinaisen helppoa ja tiivistyisi juurikin tuohon suostumukseen.

Toisaalta kun oman masokismin ilmenemismuodot on hyvinkin moninaiset huomaa kesken session miettivänsä että "siis toi jätkä lyö mua ja sattuu ihan saatanasti, en mä halua että mua lyödään, lopettais, miksi mä annan tällaisen tapahtua" .. ja sitten session jälkeen on sitä mieltä että otetaanko saman tien uusiksi, tai viimeistään siinä vaiheessa kun pystyn taas istumaan. Siinä toimii se sama mekanismi joka saa mut nousemaan vuoristorataan vaikka yleensä saman tien sen lähdettyä liikkeelle olen sitä mieltä että kyllä sellainen kuoleman härnääminen on kaikista eniten tyhmää viihdytystä ikinä ja pelkään oksentavani edessä istuvan päälle.

Että ei se suostumus aina ole niin selkeä juttu kun on ns. tilanne päällä, vaikka jollain (ehkä syvemmällä) tasolla onkin koko ajan tiedossa että kysessä on ihan sovittujen pelisääntöjen sisälle mahtuva tapahtuma.

Mulle henkilökohtaisesti rajanveto on helpointa mieltää niin, että minua saa lyödä vaan silloin jos haluaa että se tekee kipeää, mutta ei että se satuttaa (koska tämähän se selkä määritelmä onkin). Olen siis samoilla linjoilla Leikkisan kanssa tuosta vahingoittamisesta.

[swan]

Niin, äkkiseltään luulisi että rajanveto väkivallan ja BDSM:n välillä olisi harvinaisen helppoa ja tiivistyisi juurikin tuohon suostumukseen.

Meikä tykkää sellaisesta ettei mitään pidetä, koskaan, itsestäänselvyytenä.
Helppous myös vierasta,vaikka olis halunnut toisin ja haluaisi välillä ns. helppoa.

[LiseCohen]

Lisäksi olisi hyvä juuri tuo fantasiointi muistaa, että jos joku kiihottuu nyt sitten vaikka natsimeiningistä, ei se tarkoita että haluaisi oikeasti keskitysleireille ja kaasukammioon, vai..  =D

Ihan kuin tässä viitattaisiin taas meikäläiseen.  Olen näköjään aiheuttanut pientä säpinää tällä foorumilla... Mutta siis fantasiat fantasioina. Kysehän on aikuisten keskinäisestä leikistä. Ei näitä kinkyilyjä pidä ottaa aina niin vakavasti. Oman päänsä sisällähän voi keksiä mitä ihmeellisimpiä juttuja eikä niitä ole aina tarkoitus toteuttaa oikeassa elämässä.

Ja siitä BDSM:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.

[swan]

Ei näitä kinkyilyjä pidä ottaa aina niin vakavasti..

Ja siitä BDSMa:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.

Aivan ja kuitenkin välillä tulee otettua ja se huumori unohtuu jonnekin.

Niinkin voi joskus olla,ettei alistuva tajua itse rajojaan suuntaan tai toiseen  tai ei tiedosta, uskalla myöntää,kohdata.. Eikö juuri silloin Alistaja ole se joka  ymmärtää ja ohjaa?
(Vieläköhän olen aiheessa.. ) (=

[klipklop]

Ja siitä BDSM:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.

Mmm... vaikka itse olenkin ns. kevyen tyylisuunnan edustaja, väittäisin että löytyy myös sitä koulukuntaa (alistuvista) jotka eivät missään tapauksessa halua sanoa/päättää milloin riittää.

BDSM ei mielestäni ole ihan niin mustavalkoista kuin jotkut tahtoisivat kuvitella.

[Koo]

[
BDSM ei mielestäni ole ihan niin mustavalkoista kuin jotkut tahtoisivat kuvitella.

Onko muka mikään elämässä?