Fantasiat ja todellisuus- BDSM:n ja väkivallan eroista

[Lady Whip]

Ja siitä BDSM:n ja väkivallan erosta: BDSM:ssä alistettava on ohjaksissa. Alistettava sanoo milloin riittää. Oikeassa väkivallassa alistaja on vallassa.

En allekirjoita tätä.

Kun on D/s-suhteessa, suurin vastuu on edelleen Dominoivalla joka vie ja sub seuraa perässä.
Milloin on aika lopettaa ja milloin voi jatkaa, siinäpä miettimistä. En poista täysin subin vastuuta itsestään, kyllä sekin on olemassa. Mutta pääasiassa D on se joka päättää miten leikitään ja milloin lopetetaan.

Tilanteet pitää vaistota.

Pitääkö subille kaikki tilanteet olla mukavuusalueella. Kyllä se on niin, että D joutuu ja haluaa viedä alistujan myös sinne epämukavuusolotilaan missä joku hiertää kuin kivi kengässä saamatta sitä pois.

[LiseCohen]

Niin eihän mikään ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Yritin vastata alkuperäiseen kysymykseen mahdollisimman lyhyesti ja pelkistetysti kun muiden kirjoitukset tuntuivat rönsyilevän. Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu. Itse en ainakaan halua olla sellaisessa suhteessa jossa saa oikeasti pelätä eikä voi luottaa siihen että leikki loppuu kun tuntuu pahalta. Ehkä olen sen verran nössö. Mutta eri ihmiset haluaa eri asioita ja jokaisella on erilaiset rajat.

[Lady Whip]

Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu.

OT...

Kyllä, subilla ON oikeus turvasanaan.

Paitsi rangaistuksissa...omassa suhteessani näin.

Mitä paremmin oppii tuntemaan kumppaninsa, huomaan että turvasanaa ei aina halua eikä tarvitse. Oppii myös kestämään sellaisia tilanteita, joissa on todella epämukava olla. Mutta kun luottaa D:hen niin paljon. Luottaa siihen, että hän näkee tilanteen ja osaa lopettaa ajoissa että suoranaista vaaratilannetta ei pääse syntymään. Tietää mitä sub kestää.

Subin itku on yksi merkki, että ollaan äärirajojen tuntumassa. Itku voi tulla monesta syystä, sitä ei voi liittää aina kipuun. Silloin D:llä pitää tuntosarvet herkistyä mutta lopettaa ei tarvitse.

Olen muutaman kerran hermostuttanut Masterin kysymällä häneltä, että hallitsetko sinä nyt ihan varmasti tämän tilanteen. Edelleen on matkaa täydelliseen antautumiseen. Kyse ei mielestäni ole luottamuksesta vaan näen tilanteet myös Dommen silmin. Jos olisin hän siinä tilanteessa, hallitsisinko minä sen hetken.

[klipklop]

Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu. Itse en ainakaan halua olla sellaisessa suhteessa jossa saa oikeasti pelätä eikä voi luottaa siihen että leikki loppuu kun tuntuu pahalta. Ehkä olen sen verran nössö. Mutta eri ihmiset haluaa eri asioita ja jokaisella on erilaiset rajat.

Tottakai on oikeus.

Vaan kuten mainitsitkin niin ihmiset haluaa eri asioita ja suhteet perustuvat sopimuksiin, ei sen kummempaa. Vaikken itse tunnekaan ketään joka haluaisi alistua 100%:sti ilman mitään rajoja, veikkaan että sellaisiakin löytyy. Meitä on moneen lähtöön. 

[Nick]

Minä en oletusarvoisesti lähde suhteisiin joissa tarvitaan/käytetään turvasanaa. Ilman pitää ja voi pärjätä. Mielestäni dom/master joka ei osaa lukea tilannetta, ei ole minkään arvoinen. Toki heitä on ja heille sekä heidän subeilleen turvasana on ihan ok.

Näin siis piiskan varresta katsottuna.

[viana]

Minäkään en Lady Whipin tapaan allekirjoita varauksetta, että alistuvan pitäisi päättää, jotta kyse ei olisi väkivallasta. En minä halua, en halua olla se, joka on oikeasti vallassa, vaikka näyttääkin, ettei ole, ja tekee juttuja vain siihen asti kuin haluaa ja mitä haluaa. Saa mennä ylitsekin, minun kohdallani. Siis sellainen ihminen, joka tuntee minut, kipukynnykseni, yleisen sietokykyni ja muutenkin, saa viedä yli. Ei tietenkään niin, että tehdään jotain, mitä ei ole ikinä tehty aikaisemmin, ja viedään paljon pidemmälle, kuin ollaan koskaan viety.

Mutta meitä alistuvia on niin monenlaisia. Ja tämä taas koskee vain minua ja ehkä vain toisilleen hyvin tuttuja ihmisiä.

[Nuppuorja]

Minä en myöskään allekirjoita sitä, että alistuvalla olisi valta. Kammoaisin sitä, koska...no, se ei olisi oikeaa alistumista. Vaikka BDSM on parisuhdeleikkiä, minä en leiki alistuvani. Mutta väkivaltaa en ole silti osakseni saanut. Molemminpuolinen suostumus erottaa väkivallan ja BDSM:n. Ja edelleenkäänhän ei kinkyilyssä välttämättä aiheuteta kipua lainkaan eikä toista murjota.

[misuli_n]

,

[IKRM]

Mutta kyllä minusta subilla on oikeus turvasanaan ja lopettaa leikki kun siltä tuntuu.

OT...

Kyllä, subilla ON oikeus turvasanaan.

Paitsi rangaistuksissa...omassa suhteessani näin.

Eikös tuo ole sama asia kuin ettei ole oikeutta turvasanaan?

---

Turvasanan olemassaolo siirtää vallan aina ennen pitkää alistuvalle. Useimmiten jo siinä vaiheessa, kun sen olemassaolosta päätetään.

IKRM

[telle]

Minusta turvasanan käyttö ei anna subille valtaa. Ainakin meillä turvasana on kiitos, lahja rakkaalta D-ihmiseltä.

 

Minä en myöskään allekirjoita sitä, että alistuvalla olisi valta. Kammoaisin sitä, koska...no, se ei olisi oikeaa alistumista. Vaikka BDSM on parisuhdeleikkiä, minä en leiki alistuvani. Mutta väkivaltaa en ole silti osakseni saanut. Molemminpuolinen suostumus erottaa väkivallan ja BDSM:n. Ja edelleenkäänhän ei kinkyilyssä välttämättä aiheuteta kipua lainkaan eikä toista murjota.

Juuri näin...

[swan]

Vaan kuten mainitsitkin niin ihmiset haluaa eri asioita ja suhteet perustuvat sopimuksiin, ei sen kummempaa. Vaikken itse tunnekaan ketään joka haluaisi alistua 100%:sti ilman mitään rajoja, veikkaan että sellaisiakin löytyy. Meitä on moneen lähtöön. 

Jotenkin tuntuisi siltä, että kaikenlainen 100 prosenttisuus rajattomuuden ja rajoittamattomuuden suhteen on utopiaa ja fantasiaa lähinnä. Siis kaikille ihmisille ja kaikille kinkyille, koska elämämme ainakin täällä Suomessa tietynlaisessa yhteiskunnassa ja järjestelmässä. Voi tietysti yrittää olla sadalla alistuva ja sadalla Alistaja, mutta sitten pitäis varmaan muuttaa erakoiksi jonnekin metsän keskelle..mikä ei ehkä tekisi päälle pelkästään hyvää. Järki kaiketi kuitenkin aina hyvä pitää mukana, vaikka kuinka euforiaan ajautuisikin.

Voi olla jo offtopikkia taasen, mutta jos alistujalta vaaditaan paljon, vaaditaan sitä toki myös D:ltä, mitä syvemmälle näissä kuvioissa mennään, näin arvelen. Toisaalta ei kai ole mikään ihanne kaikenlainen äärimmäinen ekstriimi, lähtökohtaisesti.

Lisäys: ja syy miksi tulee itse toppuuteltua tässä, on se, että on läheltä ja omalla kohdalla nähnyt ja kokenut mihin voi toisenlaisissa yhteisöissä äärimmäisyys ja fanaattisuus johtaa. Olkoonkin että tulee ehkä  aina olemaan semmoinen on/off-hihhuli.

[Nuppuorja]

Vaikka joku alistuisi 100%, niin kuinka moni alistava oikeasti haluaa jotain tosi extremeä, vaikka hakata raajoja poikki tms? Vaikka onhan maailmalla näitä ihmissyöntitapauksia.

[Lady Whip]

Dommena sanoisin, että on hyvä jos persoonassa on valmiudet rajumpaankin extremeen.
Kaikki eivät pysty sitä tekemään. Joskus voi irroitella sellaisen vastapelurin kanssa vähän enemmän ja kovemmin jonka tietää pitävän sen tyyppisestä toiminnasta.
Ja suoraan sanottuna, minulle ne hetket ovat erittäin miellyttäviä ja rentouttavia. Mennä molempien äärirajoille asti. Dommellakin on rajat jossain.

Mutta sitä pehmeää puolta ei pidä myöskään unohtaa. Se on ja sitä haluaa myös tehdä.
Sessioita ilman pelkoa tai kipua. Ainoat välineet ehkä vain omat kädet ja silmäside alistujalla.

Realistinen elämänasenne auttaa kun pitäisi miettiä miten mielikuvat ja todellisuus saadaan yhteen. Itselläni on taipumus toteuttaa fantasiat. Joko omat tai toisen.

[sixties2u]

Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.

Kiitos Lady Whip. Tämmöinen elävä esimerkki todentaa aihetta varsin tyhjentävästi.

Kyseessä oli kirjallinen teos ja kirjailija mainitsikin ensimmäisessä lauseessaan että kertomuksessa oli kyseessä kohtaus (eli "Jos ulkopuoliset seuraisivat kohtausta joka on minun ja Master Pedon välillä toisinaan").

On pitkälle menevää vetää kohtauksesta sellaista tyhjentävää johtopäätöstä että kysessä olisi "elävä esimerkki" ...mistään muusta kuin vilkkaasta mielikuvituksesta.

mitkä ovat teidän mielestänne niitä ratkaisevia eroja BDSM:än ja todellisen väkivallan välillä?

Mielenkiintoinen vastakkainasettelu. Todellinen väkivalta vs. epätodellinen väkivalta? Todellinen väkivalta vs. leikki-väkivalta? Väkivalta on aina väkivaltaa, riippumatta siitä millä perusteella tai verukkeella se tapahtuu.

Kukaan ei koskaan halua kokea väkivaltaa missään tilanteessa, riippumatta siitä millä perusteella tai verukkeella se tapahtuukaan. Sellaista masokistia ei ole olemassa joka nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.  Hän ei tarvitsisi ketään väkivallantekijää ...rautakaupasta voi ensialkuun ostaa vaikkapa vasaran ja suureksi nautinnokseen mätkiä sillä vaikka varpaansa tohjoksi. Mutta kukaan (terve) ihminen ei satuta/vahingoita itseään siksi että nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.

Mitä siis halutaan kokea ja miksi? Mihin tahansa ponnistuksia kysyvään puuhaan ihmiset ryhtyvätkään niin vaikuttimena on aina jokin tavoiteltavan arvoinen palkinto, ei se tekeminen itsessään. Halutaan saavuttaa jotain erityistä. Puuha itsessään saattaa antaa mielihyää tai saattaa olla ...kiusallista tai kumpaakin. Mutta puuhaan aina ryhdytään koska edessä häämöttää tavoiteltavan arvoinen palkinto.

Jos tavoiteltavan arvoista palkintoa ei saa eikä edes puuhastakaan saa mitään mielihyvää, niin sitten on jossakin jotain mätää. Sadistin uhri on sellaisessa asemassa aina, sadisti saa (ottaa) kummatkin, välittämättä mitään mistään muusta.

T:Six

[Lady Whip]

Meidän tapa leikkiä on toisinaan rajua ja alkukantaista. Siinä on väkivallan aineksia ja pelottelua. Joskus ruhjeita, mustelmia. Taistelussa rähjääntymisen meininkiä. Niin ihanaa leikkiä jossa tunnen olevani täysin turvassa vaikka toisinaan pelottaakin. Koska tunnen hänet ja luotan häneen. Tässä se ydin.

Kyseessä oli kirjallinen teos ja kirjailija mainitsikin ensimmäisessä lauseessaan että kertomuksessa oli kyseessä kohtaus (eli "Jos ulkopuoliset seuraisivat kohtausta joka on minun ja Master Pedon välillä toisinaan").

On pitkälle menevää vetää kohtauksesta sellaista tyhjentävää johtopäätöstä että kysessä olisi "elävä esimerkki" ...mistään muusta kuin vilkkaasta mielikuvituksesta.

Onko taas sanoilla spekulointia six? Kyllä kirjoitan ihan tapahtunutta. Mikä siinä on vaikea ymmärtää.

Sellaista masokistia ei ole olemassa joka nauttii kivusta/tuskasta sinänsä....  Mutta kukaan (terve) ihminen ei satuta/vahingoita itseään siksi että nauttii kivusta/tuskasta sinänsä.

Anteeksi, että joudun taas muuttamaan sinun ehdottoman mielipiteesi toiseksi. Minä nautin kivusta itsessään. Mutta en mistä tahansa kivusta. Sitäkin on monta eri lajia.
Kutsun tätä kivun kulinarismiksi. 
Joko haluaa kokea kipua itsessään sen luonteen takia tai sitten sen takia mitä fiiliksiä se aiheuttaa.

Pahus kun nämä lainaukset menivät ihan poskelleen, mutta kai tästä selvän saa.




muoks: lainaukset korjattu