Ex:ien piinaaminen

[Riverlady]

Jos suhde oli hyvä, mutta päätty aikanaan, eikä siitä pitäisi jäädä hyvä mieli. Eihän mikään kestä ikuisesti. Kaikki  jutut  vaan loppuu joskus. Hyvästä jutusta jää hyviä muistoja, miksi pilata ne kiukuttelemalla tai olemalla päästämäättä irti.

En usko, että tässä ketjussa puhutaan hyvistä suhteista, joista on jäänyt hyvä mieli.

Hyviäkin suhteita onneksi on, kinkymaailmassakin, sellaisia joista ei jää hard feelings.

[nicolaus]

Jos suhde oli hyvä, mutta päätty aikanaan, eikä siitä pitäisi jäädä hyvä mieli. Eihän mikään kestä ikuisesti. Kaikki  jutut  vaan loppuu joskus. Hyvästä jutusta jää hyviä muistoja, miksi pilata ne kiukuttelemalla tai olemalla päästämäättä irti.

En usko, että tässä ketjussa puhutaan hyvistä suhteista, joista on jäänyt hyvä mieli.

Hyviäkin suhteita onneksi on, kinkymaailmassakin, sellaisia joista ei jää hard feelings.

Totta, eikä huonot suhteet elä kuin hetken. Ainakaan jos minä olen toinen osapuoli. Ja sellaisen jälkeen kuluu  aikaa peilin edessä.  Joka tapauksessa valssiin tarvitaan kaksi, eikä syy ole vain sen, joka talloo varpaille.
Jos ei toimi niin stop ja kohti uusia nöyryytyksiä.

[balance]

No mutta, vaikka olisi huono suhde, niin mitä se antaa jos itse huutelee ja mustamaalaa toista? Kaikkein eniten siinä itseään kiusaa kun tuolla tavalla roikkuu asiassa kiinni ja samalla osoittaa itse olevansa samalla tasolla kuin toinen osapuoli. Minä ainakin mielummin suuntaisin ajatukseni eteenpäin ja muualle.

[Mr Glencairn]

No mutta, vaikka olisi huono suhde, niin mitä se antaa jos itse huutelee ja mustamaalaa toista? Kaikkein eniten siinä itseään kiusaa kun tuolla tavalla roikkuu asiassa kiinni ja samalla osoittaa itse olevansa samalla tasolla kuin toinen osapuoli. Minä ainakin mielummin suuntaisin ajatukseni eteenpäin ja muualle.

Missään nimessä en tunnusta että itse koskaan olisin lapsellinen ja alentuisen samalle tasolla  . Multa vain ei onnistu se toisen posken kääntäminen jos koen joutuneeni vääryyden kohteeksi. Minusta vaan on antoisampaa antaa takaisin ja ehkäpä siinä samalla jonkinlainen opetus.

[Iggy]

En ole ikinä millään lailla piinannut entistä tyttöystävääni ja olen päässyt erosta hyvin yli, mutta mietin häntä usein, kun uppoudun cuckold-fantasioihini. Kutkuttavaa jännitystä ja tietynlaista likaisuutta luovat ne faktat, että hän jätti minut ja on nykyään varattu. Näin nöyryytys muuttuu paljon pahemmaksi... eli paremmaksi. 

Kasvotusten kun toisinaan näemme, niin en koskaan tosin pohdi näitä fantasioitani. Eli "akti" rajoittuu vain itsetyydytykseen.

[ChickenRace]

--sinänsä erikoista että omalle kohdalle on sattunut vain sellaisia exiä, joissa eron jälkeen nainen katkaissut kaiken yhteydenpidon..?!  Nämä naiset eivät ole koskaan edes halunneet keskustella eron syistä eivätkä jättää minkäänlaisia "ystävä/frendi" -välejä...

Olen koittanut katsoa peiliin.. ongelma vain taitaa olla  ja se ettei kukaan nainen ole myöskään verbaliikaltaan kaiketi koskaan kokenut että saisi sanoa " viimeisen sanan"..?! Vaikea kuitenkin uskoa ettei kukaan koskaan olisi jäänyt kaipaamaan - suremaan eroa.. Frendipiireissä on kuitenkin kymmenittäin naikkosia jotka eron jälkeen ovat jääneet "taistelemaan" ja riitelemään.. kuukausiksi, jopa vuosiksi?! (Itsekin toiminut useasti erotuomarina näissä karikoissa ja karkeloissa..).
Useat myös lapsettomat ovat riidelleet oikeutta myöten vuosikausia erilaisista kiistoista.. hmm lol..
Ehkä olen aivan liian joviaali ja kiltti - kadoten kuviosta helposti, antamatta "vastinetta".. -draaman kaarta...

[SpankingDaddy]

Tuollaiseen exän käytökseen vaikuttaa oleellisesti kaksi seikkaa:

1. Jätetyksi tullut jää usein roikkumaan lahkeessa, jättäjä ei
2. Suhteen pituudella on myös iso merkitys. Lyhyessä suhteessa ei ehdi syntyä sellaista sidettä, jonka rikkoutuminen tekisi niin kipeää, että pitäisi ruveta "kummittelemaan"

[BlackFairy]

Yleisesti ottaen olen pitänyt sellaista linjaa että eksiin hyvät mutta etäiset välit. Jonkinlainen selkeä hajurako eron jälkeen on tarpeen mutta mitä se kertoisi minusta, jos järjestään seurustelisin mulkkujen kanssa joille jälkeenpäin pitää kostaa heidän tekemänsä vääryydet? Tänä päivänä polyjen ja friends with benefitsien verkostossa tosin eksien, nyksien ja tulevien väliset rajat voivat olla hivenen hämäriä...

[Normandie]

Olen aina onnistunut hoitamaan eroni niin, että ei ole ollut mitään syytä tai tarvetta kummallakaan osapuolella mustamaalata, piinata, kiusata toista millään lailla. En edes ymmärrä sitä, mitä siitä sitten aikuinen ihminen saa itselleen, jos tuollaista tekee? Minusta se ei ole aikuista käytöstä ja lopulta kääntyy kiusaajaa itseään vastaan.

Katkeruutta, pettymystä, kyvyttömyyttä hyväksyä tapahtunut ero ja käsitellä sitä, sellaistahan tuollainen käytös viestittää. On tietenkin oikeus olla katkera ja pettynyt eikä eroa ole aina helppo hyväksyäkään, mutta sen toisen osapuolen kiusaaminen ei tilannetta miksikään muuta. Jos alkaa käymään "liian kovilla kierroksilla" kiusaamisesaan, niin silloin on parempi hakea ammattiapua itselleen, jotta aikanaan siitä exästä tulee oikeasti ex ja itsellä on oma, uusi elämä.

[HungryWoman]

kyllä se on vaan niin että eteenpäin vaan ....mikä mennyttä on se taakse jääköön..itse en usko roikkumiseen , en kostoon ..ihan turhaa aikaa moiseen on kuluttaa..we live only this one life..mikä ei tapa vahvistaa jne.


"Eteenpäin ..hyvä näin"

[SirMichael]

Minä piinaan eksiä vain fyysisesti, jos sitä haluavat.
Ja kyllä, on niitä pyyntöjä tullut.

[Master T]

--sinänsä erikoista että omalle kohdalle on sattunut vain sellaisia exiä, joissa eron jälkeen nainen katkaissut kaiken yhteydenpidon..?!  Nämä naiset eivät ole koskaan edes halunneet keskustella eron syistä eivätkä jättää minkäänlaisia "ystävä/frendi" -välejä...

Olen koittanut katsoa peiliin.. ongelma vain taitaa olla  ja se ettei kukaan nainen ole myöskään verbaliikaltaan kaiketi koskaan kokenut että saisi sanoa " viimeisen sanan"..?! Vaikea kuitenkin uskoa ettei kukaan koskaan olisi jäänyt kaipaamaan - suremaan eroa.. Frendipiireissä on kuitenkin kymmenittäin naikkosia jotka eron jälkeen ovat jääneet "taistelemaan" ja riitelemään.. kuukausiksi, jopa vuosiksi?! (Itsekin toiminut useasti erotuomarina näissä karikoissa ja karkeloissa..).
Useat myös lapsettomat ovat riidelleet oikeutta myöten vuosikausia erilaisista kiistoista.. hmm lol..
Ehkä olen aivan liian joviaali ja kiltti - kadoten kuviosta helposti, antamatta "vastinetta".. -draaman kaarta...

Minulla on ollut vuosien takaa hyvin saman tyyppisiä kokemuksia kuin ChikenRacella. Olen jäänyt ihmettelemään, miksi sovussa eroamisen jälkeen nainen ei halua olla enää yhteydessä. Olen ajatellut syyn joko joksikin minussa olevaksi ominaisuudeksi, tai sitten joksikin naiseuteen/subiuteen liittyväksi ominaisuudeksi. Ystävinä eroamisen jälkeen olen lopulta lopettanut yhteydenpidon, kun on tullut selväksi, ettei vastapuoli sitä halua.

Minulla ei ole heistä mitään ikäviä muistoja, vaan päinvastoin. Muistan kaiken kauniin ja hauskan, jota yhdessä koimme. Ehkä suhde minuun oli ollut heille pelkkä seksisuhde? Kun se oli koettu, ei ollut enää mitään syytä keskustella. Toisaalta olen ajatellut, että kyse on jostain minulle tuntemattomasta maailmasta ja ajattelusta, jossa subit ja/tai naiset elävät. Maailmasta, joka on minulta salattu, ja sellaiseksi minulle jää.

Tämä, miten tapahtuu, on selvää nykyään. En anna sen häiritä elämääni tai mädättää hyviä muistoja. Kivahan heidän kanssaan olisi keskustella, fiksuja naisia, mutta se nyt vaan ei onnistu syistä, joita en tiedä. Totuus on, ettei kukaan voi kaikkea ymmärtää ja sen hyväksyn.

Muutama menneisyyden outo kokemus minulla on hyvin lievästi liittyen piinaamiseen. Jonkun kerran olen kokenut suhteen jälkeen, jolloin mielessäni exä on jo elänyt omaa elämäänsä ja minä omaani, että exän uusi kumppani tai sellaiseksi haikaileva on hyökännyt täysin arvaamatta minua vastaan, onneksi pelkissä netin keskusteluissa. Olen noilla kerroilla ollut hyvin hämmästynyt, koska minulle on entinen ollut jo pelkkää menneisyyttä ja mielessäni on ollut täysin selvää, että exäni tietenkin on kenen kanssa haluaa. Olen ollut vain iloinen, jos hän on löytänyt uuden kumppanin. Olen aina noissa tilanteissa ihmetellyt, mistä oikein on kyse? Minulle on ollut aivan sama onko tämä exäni kanssa vai ei, mutta tällaisella reuhojalla on ilmeisesti ollut jokin sisäinen pakko hyökätä kimppuuni. Minulla ei ole ollut näitä exieni uusia vastaan yhtään mitään."Ota se, herranjumala, jos haluat ja pystyt, ei ole minun ongelmani, enkä viitsi aikaani moisen ihmettelyyn tuhlata."

[Neiti Heinänen]

Onhan näitä nähty ja koettu mutta ei niitä kannata jäädä murehtimaan vaan siirtyä eteenpäin. Olen viime suhteessanikin huomannut kuinka joillakin voi olla todella vaikeaa päästää irti, sekä ihmisistä että tunteistaan. Mutta onhan se toki ymmärrettävää sen vuoksi, että suhteen aikana on saattanut olla hyvinkin voimakkaat tunteet.

[LeatherM]

Ensimmäisen vaimon jälkeen ei ole kukaan piinannut ja hyvä niin.
Olen tosin itse ottanut tavaksi pitää tiettyä etäisyyttä, sopii muutenkin tämmöselle umpimieliselle tapaukselle. 

Oon muutenkin aatellut että exät eläkööt elämäänsä ja itse, eikäku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tosin nyt juuri menee niin pirskatin hyvin ja mennyt jo jonkun vuoden.

[ChickenRace]

..kuinka joillakin voi olla todella vaikeaa päästää irti, sekä ihmisistä että tunteistaan. Mutta onhan se toki ymmärrettävää sen vuoksi, että suhteen aikana on saattanut olla hyvinkin voimakkaat tunteet.

.. On kaksi eriasiaa - puhua existä ja pitää vanhat tunteet omana tietonaan..
Aika harvoin ne tunteet kuolevat suhteen loppuessa..?! Monasti suhde ja exä on muutenvaan "mahdoton" parisuhteen kannalta joka sitten kaatuu muihin juttuihin.. :/