Turhautuneisuuden purkamiskeinoja?

[subcat]

Mä en ole tähän ongelmaan oikeen toimivaa ratkasua keksiny, paitsi painaa päälle semmosta tahtia, et se ongelma ratkeaa ja saan lopulta tarvitsemani. Hatara keino, tiedän. Kun vielä tietäs kunnolla, mitä se on mitä haluaa..

[blacklie]

Piiitkään poissaolon jälkeen eksyin taas foorumille. Elämä vei mennessään. Ei kai siinä mitään pahaa ole 

Itse puran turhautuneisuutta täyttämällä päivät kaikella mahdollisella toiminnalla. Joskus tunnit loppuu vuorokaudesta kesken. Treeni auttaa myös -paitsi joku tekniikkatreeni missä turhautuu entisestään. En suosittele. Toisinaan lähtenyt pois salilta turhautuneempana kuin ennen.

Tulen toimeen hirveän pienellä määrällä pervoilua ja jaksan porskuttaa sillä pienellä määrällä pervoilua kevyesti puolikin vuotta. 

[Ciah]

- Kiukuttelu. Sarkastiset ja ilkeät kommentit 

- Toimiva juttu on myös ulkonäköön keskittyminen. Kulmat tulee nypittyä, muut karvat siistittyä ja kynnetkin pysyy kuosissa, jos ei saa sessioida/seksiä tai ole lupaa leikkiä itsensä kanssa.

- Siivoaminen. Siis siten, että jynssää hammasharjalla vessasta joka ikisen kaakelinsauman ja järjestää kellarikomeronkin.

[Mademoiselle A.]

Runkkaaminen ja porno on ainakin mulle psykofyysinen purkamistapa. Auttaa sekä fyysiseen panetukseen, että henkiseen ahdistukseen, jos tilanne on väliaikainen. Kyllä mä aina etsin jotain ratkaisua tilanteeseen. Jos asiaa ei voi auttaa, kirjoitan siitä vaikka eroottisen novellin ja olen ihan reilusti surullinen, kunnes olen oppinut elämään asian kanssa.

[Jake]

Olen, pidän suuni kiinni ja odotan. Kyllä se siitä lähtee - yleensä.

[KimC]

Ihan taas mielenkiinnosta, aihetta pohdiskeltuani: Moni tuntuu täällä olevan suhteessa, jossa ei pääse toteuttamaan itseään seksuaalisesti tai ei ole suhdetta lainkaan. Kuinka puratte sen turhautuneisuuden, mikä aiheutuu seksuaalisten himojen pidättelystä? Luettakoon tästä pois runkkaus ja pornon katselu.

Aloitan siitä, mistä kielsit puhumasta ja joka ei ole pornon katselu =)
Mutta mutkan läpi. Kerran kuulin kun radiossa haastateltiin kirjailijaa, joka oli kirjoittanut jonkun yksinäisyyteen liittyvän kirjan, ja toimittaja kysyi, onko yksin oleminen ihmiselle aina ikävää. Kirjailija vastasi että ei, jos ihminen on silloin hyvässä seurassa. Mietin sitä vähän ja päädyin siihen tai ainakin päätin että kyllä mä olen aika hyvässä seurassa itsekseni. Mutta samaan aikaan kyllä toivon että löydän sen sukulaissielun jostain vielä. No sitten siihen mistä piti (tai ei) puhua - runkkaan. Pitkään ja nautiskellen ja mielikuvitellen ja sitten vielä kirjoitan niitä juttuja tietokoneeseen. Sen jälkeen pystyy taas (pari päivää) nauttimaan harrastuksista, kuten töiden tekemisestä ja Jimin katselusta ja halloumipaprikasalaattien tekemisestä. =) (Salaattiohje: pilko halloumia ja paprikaa ja sekoita.)

[femalefeline]

Helpottaa jo tämä kun vihdoinkin ymmärtää ja näkee että on muitakin samasda asemassa. Mulla vikmeaikoina ollut pari kertaa niin paha tilanne ettei oo tienny miten olla. No. Salilla mä sen hoidan . Tappotreeni täysin hiljasena, keskittyneenä..tuntee kivun oikeissa lihaksissa...sillä se mulla menee.

[nicolaus]

Purkamiskeinona oli oikeastaan vain oma hyvä mielikuvitus ja bdsm suhteet. Varsinaista turhautumisen kertymistä toki helpotti se jos työ ja elämä täytti päivät niin, ettei ollut aikaa miettiä näitä juttuja.

[mastervsop]

Facebookin ja chattien käyttö nolliin ja treeniä tilalle...ja hyvää seuraa työkiireiden lisäksi. Sillä se lähtee, esim bdsm-baarin bannit on itselle palkinto ei rangaistus

[stalkkeri]

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta vastaajaista vissiin moni ei pääse toteuttamaan täysin halujaan. Olen luullut että mä oon  joku luuseri kun moni haave on sillä listalla että ei varmaan koskaan... Mulla on se hyvä puoli että suurimman osan olen saanut kerrottua puolisolle, ja osaa on koitettu. Uteliaisuus ja kokeilunhalu on vaan niin kova että ei uskalla kaikkea kysyäkkään, kun joitain on jo saatu ihan rakkaudesta toteutettua, ei halusta.

[surusilmat_hki]

Hyvä aloitus, kiitos.

Turhautumista on niin monenlaista; joskus se on melkein kuin romanttista kaipuuta, joskus taas tekee mieli raivota ja pistää kämppä uusiksi. Joskus on vaan tyhjä olo. Viime aikoina eniten tuota jälkimmäistä, päivä kerrallaan mennään ja koitetaan olla ajattelematta liikoja. Toki asiat pitää pistää päässään järjestykseen välillä, mutta nekin voi koittaa suhteuttaa. Minä suhteutan niin, että kun ottaa huomioon elämäni kulun, on hitonmoinen ihme että olen edes elossa. Ja minulla on puoliso. Ja perhe, lapsia! 

Fyysisesti liikunta todellakin auttaa monenlaiseen kurjaan oloon eikä turhautuminen ole poikkeus. Kävelykin riittää, hyvää musaa soittimeen ja menoksi. Usein lenkkipolku loppuu ennen omaa kuntoa. 

[Rotten]

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta vastaajaista vissiin moni ei pääse toteuttamaan täysin halujaan. Olen luullut että mä oon  joku luuseri kun moni haave on sillä listalla että ei varmaan koskaan... Mulla on se hyvä puoli että suurimman osan olen saanut kerrottua puolisolle, ja osaa on koitettu. Uteliaisuus ja kokeilunhalu on vaan niin kova että ei uskalla kaikkea kysyäkkään, kun joitain on jo saatu ihan rakkaudesta toteutettua, ei halusta.

Anteeksi tyhmä vastaus mutta kysymyskään ei varsinaisesti ollut kysymys.

Kukaan ei koskaan pääse toteuttamaan halujaan täysin. Tarpeet voi tyydyttyä tavalla tai toisella, paremmin tai huonommin, useammin tai harvoin. Mutta varaa urputtaa löytyy aina.

[narri]

- Kiukuttelu. Sarkastiset ja ilkeät kommentit 

- Toimiva juttu on myös ulkonäköön keskittyminen. Kulmat tulee nypittyä, muut karvat siistittyä ja kynnetkin pysyy kuosissa, jos ei saa sessioida/seksiä tai ole lupaa leikkiä itsensä kanssa.

- Siivoaminen. Siis siten, että jynssää hammasharjalla vessasta joka ikisen kaakelinsauman ja järjestää kellarikomeronkin.

Aika pitkälle samoilla mennään, samoin keinoina on muidenkin jo aiemmin mainitsemat liikkuminen ja työnteko. Kun täyttää päivänsä jollakin, ei kerkeä niin paljon pyöritellä asioita mielessään ja fyysisen energian purkaminen ja itsensä väsyttäminen helpottaa.
Joskus nuorempana tuli myös kirjoiteltua paljon, niin omia henkilökohtaisia tekstejä kuin kirjeitäkin, mutta se on jäänyt aika pitkälle pois. Joskus saattaa tulla joku purkautuminen jonnekin nettiin, josta ehkä voi toivoa saavansa vertaistukea ja toisaalta jo asian saaminen pelkästään omasta päästä voi helpottaa. Yleensäkin ihan todistetusti se auttaa, jos kirjoittaa ongelmansa ylös ja ulos, vaikka välttämättä kellekään ei tekstiä näyttäisikään, niin asioiden ulostuominen ja jäsenteleminen auttaa. Tietysti mikään näistä ei  ole ratkaisu pitkäaikaisiin ongelmiin.

Siivoaminen ei kyllä yleensä ole mun juttu, mutta olen kyllä kerran löytänyt itseni jynssäämästä kylpyhuoneen kaakelien reunoja kynsiharjalla, kun hieman turhautti eräs tilanne..

Tämä oli aika yleistä löpinää, joka kattaa turhautumisen kaikilta muiltakin elämän aloilta kuin vain seksin suhteen.

Fyysisesti liikunta todellakin auttaa monenlaiseen kurjaan oloon eikä turhautuminen ole poikkeus. Kävelykin riittää, hyvää musaa soittimeen ja menoksi. Usein lenkkipolku loppuu ennen omaa kuntoa. 

Tämän allekirjoitan myös. Minulla kyllä on tapana käydä metsäpoluilla mp3-soittimen kera muutenkin lähes joka ilta, mutta turhautuneena ja vihaisena se on erityisen oleellista. Mikään ei ole parempaa kuin kuunnella hyvää musiikkia miellyttävässä ympäristössä ja tasainen jalkojen hakkaaminen maahan.