Hollantilaistutkimus: ”Sadomasokistit psykologisesti muuta väestöä terveempiä”

[Stylos]

http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Sadomasokistit+psykologisesti+muuta+v%C3%A4est%C3%B6%C3%A4+terveempi%C3%A4/a1370311207404

Vähän yllätti tämän tutkimuksen tieto noin skene kokemusten perusteella, mutta toisaalta tässä on kai mitattu nimenomaan parisuhteen ”terveyteen” vaikuttavia asioita ja tottahan se on, että sadomasokistisissa suhteissa tiedostetaan ehkä paremmin kommunikaation, valppauden, harkinnan, molempien miellyttämisen yms. merkitys. ”Vanilijat” ehkä kuvittelevat helpommin niiden sujuvan aina itsestään. Mene ja tiedä sitten muusta mielenterveydestä.

[Nut]

Onko tämä se sama tutkimus, josta kommentoitiin ao ketjussa?
Me ollaan sittenkin terveitä?

(Juu tiedetään, oon laiska.)

[Stylos]

Taitaa olla. Etpä ole ainoa, kun en itsekään jaksanut selata, onko jo jossain. Joka tapauksessa suomalaismediassakin siis nyt noteeerattu.

[kide]

Tässä koko Hesarin teksti (jos ei ole tunnuksia/päivän artikkelimäärä on tullut täyteen)

Sadomasokistisesta seksistä ei koidu harrastajilleen psykologista haittaa. Näin toteavat hollantilaiset tutkijat, jotka ovat verranneet sadomasokistien psykologista profiilia normiseksiä harrastaviin ihmisiin.

Nyenroden yliopiston tutkimuksessa oli mukana yli 900 s/m-harrastajaa, joihin saatiin yhteys Hollannin suurimman s/m-verkkosivuston kautta.

Verrokkiryhmänä toimi yli neljänsadan henkilön aineisto, jotka rekryroitiin tutkimukseen suositun naistenlehden verkkosivustolta.

Ihmiset vastasivat internetissä kyselyyn, jossa udeltiin heidän persoonallisuuspiirteistään ja kiintymyssuhteistaan; miten turvalliseksi he kokivat olonsa suhteessa romanttisiin tai seksuaalisiin kumppaneihinsa ja miten he selvisivät turvattomuuden tunteistaan.

Tulokset osoittivat mielenkiintoisen eron s/m -ja normiseksin harrastajien välillä.

Mitä tulee persoonallisuuspiirteisiin, s/m-harrastajat olivat vähemmän neuroottisia, enemmän ulospäinsuuntautuneita, avoimempia uusille kokemuksille, tunnollisempia ja ja vähemmän miellyttämisenhaluisia kuin ihmiset normiseksiryhmässä.

S/m-harrastajat olivat myös psykologisesti terveempiä ja tunsivat suurempaa luottamusta omiin parisuhteisiinsa kuin kontrolliryhmän ihmiset.

Tutkimusta johtaneen Andreas Wismeijerin mukaan sadomasokistinen seksi vaatii harkintaa, valppautta, luottamusta, molemminpuolista myöntymistä ja kommunikaatiota.

Ne ovat samalla ominaisuuksia, joita kaikki ihmissuhteet tarvitsevat menestyäkseen. Wismeijerin mukaan s/m -seksin harrastajat saattavat tehdä enemmän työtä näiden tunteiden ja vuorovaikutustaitojen kanssa, ja kykenevät ehkä siten hyödyntämään niitä paremmin omassa elämässään ja parisuhteissaan.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Sexual Medicine.

[-katy-]

Onhan tuo varsin mukavaa lukea jostain hesarista,se kun on kumminkin aika iso sanomalehti ja vanha-

Tutkimusta johtaneen Andreas Wismeijerin mukaan sadomasokistinen seksi vaatii harkintaa, valppautta, luottamusta, molemminpuolista myöntymistä ja kommunikaatiota.

Ne ovat samalla ominaisuuksia, joita kaikki ihmissuhteet tarvitsevat menestyäkseen. Wismeijerin mukaan s/m -seksin harrastajat saattavat tehdä enemmän työtä näiden tunteiden ja vuorovaikutustaitojen kanssa, ja kykenevät ehkä siten hyödyntämään niitä paremmin omassa elämässään ja parisuhteissaan.

Eihän tuota ole edes kovin vaikeaa ymmärtää ja voin itse ainakin komppailla ajatusteni pohjalta-harmi että tekemiset on sen verran vähäiset- 

[Ai]

Näyttäisi nopeasti silmäiltynä, että tätä testiä on joko osin tai kokonaan  (tai samankaltaista) käytetty jokio osana tai kokonaisuudessa kartoittamaan ihmisen mielenterveyttä. Joka on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista! xD

http://www.web-research-design.net/cgi-bin/crq/crq.pl

Mutta siis ite luin kirjan nimeltä Attached (2011) jossa hyvin käytännönläheisesti pohdittiin monelta kantilta, että mitä erilaiset aikaiset kiintymyssuhteet (äitiin) vaikuttavat myöhemmässä elämässä kiintymys ja luottamus suhteissa vastakkaisen sukupuolen kanssa.  Koska pua puolella olen törmännyt käsitteeseen Chode ja siihen kuinka esim. henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisen suhteen jälkeen ihminen "choudautuu" eli ei välttämättä ole pitkään aikaan oma itsensä ja valmis uuteen täysipainoiseen parisuhteeseen niin itseä ainakin rupesi todella kiinnostamaan kiintymyssuhdeteoria ja sen käytännön hyödyntäminen ihmissuhteissa sekä itseni kähittämisessä.

Niinpä metsästin tampereen yliopistolta erään puheviestintää pääaineenaan lukevan ihmisen joka aikoo tehdä gradu tutkielman lempi viestintä teoriastaan eli aikuisten romanttisista kiintymyssuhteista.   Istuimme yhden iltapäivän alas ja sain grillata häntä lukemastani kirjasta sekä yhdessä pohdimme miten yksilö voisi kehittää itseään näissä suhteissa. Eli kehittää itseään paremmaksi romanttisissa ihmissuhteissa! Keksittiin tosi nerokkaita ja helppoja juttuja mitä voi tehdä tai tiedostaa ja mitkä auttaa eteenpäin!

Pahoittelen, että video  on erittäin pitkä ja täyttä tykitystä asian puolesta. Tarkoituksena on joskus ehkä kuvata se paljon lyhyemmissä pätkissä ja paremmalla äänenlaadulla sekä kertoa jokaisesta aiheesta vielä tarkemmin mutta  jos lyötte  youtubeen timo naaro ja   sieltä työkaluja onnellisiin ihmissuhteisiin niin voitte tutustua minkälaisiin tulkintoihin itse on tullut tämän tiimoilta!:) Nauttikaa!

[BlackFairy]

Vähän yllätti tämän tutkimuksen tieto noin skene kokemusten perusteella.

Voisikohan tämä johtua siitä, että ne muutamat keillä on oikeasti pahoja ongelmia, ovat usein myös aika äänekkäitä ja näkyviä, saattavat hyppiä suhteesta toiseen kun luottamuksellisen suhteen rakentaminen ei syystä tai toisesta onnistu jne. ja ovat tästä syystä siihen terveeseen enemmistöön verrattuna enempi esillä oleva ryhmä skenessä?

Aika moni tervepäinen ja vakituisemmassa suhteessa oleva kuitenkin tuntuu palstalla viettävän hiljaiseloa eikä välttämättä bileissäkään kerää kauheasti huomiota. Sitten on ne muutama rääväsuu keillä tuntuu olevan loputtomasti aikaa ja energiaa hyvin hämmentävään vuorovaikuttamiseen netissä ja sen ulkopuolella ja sen ulos tulevan infon määrän ja laadun perusteella voi syntyä kuva että kaikki pervot on ihan kahjoa porukkaa.

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että suhteen puuttuminen tai näkyvyys skenessä olisi merkki epäterveestä pääkopasta.

Tämä ei myöskään tarkoita sitä että mielenterveysongelmaiset eivät pystyisi olemaan hyvissä suhteissa.

Artikkeliin palatakseni, varmaankin on niin että pystyäkseen toimimaan bdsm+f-kentällä, on pohdittava sitä mitkä on omia juttuja ja mitkä ei, ja on opittava kommunikoimaan toiveistaan ja peloistaan yms. Se kehittää itsetuntemusta ja kommunikaatiotaitoja ainakin seksuaalisuuden alueella, siitä en sitten osaa vielä sanoa kehittääkö se ihmistä noin muuten. Varmaan voi kehittää jos ihmisellä on halua siitä vinkkelistä asiaa lähestyä.

[Chmlnidae]

Tämä oli, minusta, kiinnostava kohta: "Of the BDSM practitioners, 33 percent of the men reported being submissive, 48 percent dominant and 18 percent "switch," or willing to switch between submissive and dominant roles in bed. About 75 percent of the female BDSM respondents were submissive, 8 percent dominant and 16 percent switch."

Eli lähes 70 prossaa miehistä on "kykeneviä" dominoimaan ja noin 25 prossaa naisista.

Olisi kiva saada tietää enemmän ihan näitä prosenttifaktoja. Onkohan Suomessa tehty mitään tutkimuksia.

[kide]

No mun mielestä on kiinnostavaa se, miksi verrokkiryhmä valittiin naistenlehden lukijoista? BDSM-suuntautuneet edustivat kuitenkin molempia sukupuolia.  Kyllähän miehetkin lukevat naistenlehtiä, mutta silti...

En ole lukenut koko tutkimusta, vain tiivistelmän. Mitäs sanotte tästä:

Results

The results mostly suggest favorable psychological characteristics of BDSM practitioners compared with the control group; BDSM practitioners were less neurotic, more extraverted, more open to new experiences, more conscientious, less rejection sensitive, had higher subjective well-being, yet were less agreeable. Comparing the four groups, if differences were observed, BDSM scores were generally more favorably for those with a dominant than a submissive role, with least favorable scores for controls.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jsm.12192/abstract

[Kettu vinossa]

Vai että "s/m-harrastajia". Vosivat tehdä artikkelin myös henkilöistä, joille kinkyys on elämäntapa. Moni kyllästyy harrastukseensa, mutta elämäntapa säilyy.

[Leccare]

Tutkimustulokset taitavat vaihdella maittain.

[DoM]

Voikohan tutkimuksen laajentaa D/s:ään, vai onko se todella tehty vain s/m-ihmisistä? Vai onko toimittaja/tutkija vain yleistänyt? Tosin olin laiska, enkä jaksanut lukea koko tutkimusta. Ehkä se määriteltiin jossain. Ja komppaan Kettua, harrastuksen voi valita. Ainakaan minä en ole voinut valita vinouttani, se on osa persoonaani.
DoM

[Dunedain]

  Kiitos Fairy raikkaasta kommentista. Luulen, että olet oikeassa ja että Styloksen skeptisyys johtuu juuri mainitsemistasi asioista.

En itsekään muista, että vanilja-aikoina olisi sexistä kunnolla voitu tai uskallettu puhua. Hyvässä s/m suhteessa se kuuluu asiaan.

[Stylos]

BF:lle ja Dunedainille:
Ensisijaisesti skeptisyyteni kinkyjen mielenterveyden suhteen pohjautuu siihen, että olen itse asiassa näissä ympyröissä kohdannut henkilöitä, joilla on ihan rehellisesti ja diagnosoidusti mielenterveysongelmia. Normi elämässä tätä on ollut vähmmän. Nuo virallisestikin mielenterveysongelmaiset kinkyt eivät muuten ole niinkään noita skenen räyhähenkiä tai suhdeongelmaisia vaan pikemminkin ”maan hiljaisia” ja ainakin osa suhteissaan vakaita. Yksi vaihtoehto tietenkin on, että mielenterveysongelmat voivat olla maailmalla yleisempiä kuin ehkä ajattelisi ja kinky-ympyröissä tulisi esiin asioita, joista muuten vaietaan.

Tois’sijaisesti kommentti kyllä liittyi kiusaukseen tehdä ”maallikoauktoriteetilla” persoonallisuus/mielenterveyshäiriö diagnoosi aika monelle skenessä, mutta ehkä näissä skene ongelmissa on kyse kuitenkin enemmän monenkeskisen vuorovaikutuksen ongelmista. Tuossa tutkimuksessa viitattiin tosin sadomasokistien vähäisempään haluun miellyttää ihmisiä noin ylipäätänsä. Ehkä tällainen individualismi kostautuu, kun kyse on toiminnassa suuremmissa ryhmissä. Kirjoitin skene riitelyn syistä joskus tämän http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=691.0 ja seison yhä enemmän tai vähemmän sen takana.

C:lle
Åbo akademiessa julkaistiin pari vuotta sitten joku väittäri näistä asioista. En muista kuka teki ja minkä niminen teos oli, mutta ehkä joku sen osaa sanoa. Tutkimus perustui pääosin 1990-luvun lopulla kerätylle materiaalille ja julisti BDSM:n olevan ennen kaikkea hyvintoimeentulevien miesten juttu. Ei tarvinne kertoa, millaisia reaktioita se herätti tuntemattomassa maassa.

Itse olen vähän sitä mieltä, että koska BDSM:n harrastaminen noin puolijulkisesti on loppujalopuksi aika uusi juttu, niin ei kannata laittaa liikaa painoa prosenttiosuuksille, varsinkaan skenessä jo olevien parissa kerätyille. Ne voivat lähinnä kertoa, ketkä osaavat/tajuavat etsiytyä skeneen. Varsinkin tuo hollantilaistutkimus kertoo prosenttiosuuksista lähinnä sen, ketkä halusivat vastata kyselyyn, ei kuinka moni mitäkin suuntausta edusti.

Itse asiassa törmäsin tuota Journal of Sexual Medicinen antia selatessani muutaman vuoden takaiseen australialaiseen tutkimukseen. Se näyttää oikeastaan paljon todistusvoimaisemmalta kuin tuo hollantilaistutkimus. Australialaistutkimus perustuu 19 000 ihmisen joukolle tehtyyn kyselyyn ja artikkeli käsittelee niitä paria prosenttia, jotka ilmoittivat harrastaneensa BDSM:ää kuluneen vuoden aikana.

Itse asiassa törmäsin tuota Journal of Sexual Medicinen antia selatessani muutaman vuoden takaiseen australialaiseen tutkimukseen. Se näyttää oikeastaan paljon todistusvoimaisemmalta kuin tuo hollantilaistutkimus. Australialaistutkimus perustuu 19 000 ihmisen joukolle tehtyyn kyselyyn ja artikkeli käsittelee niitä paria prosenttia, jotka ilmoittivat harrastaneensa BDSM:ää kuluneen vuoden aikana. Laitan tähän nyt linkin, vaikka en voi taata, että se toimii kaikilla, sekä alkuperäisabstraktin.

http://web.ebscohost.com.libproxy.helsinki.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?sid=d7aa4b20-c54d-41cd-b3a0-0bcbcc3af526%40sessionmgr114&vid=15&hid=126

Demographic and Psychosocial Features of Participants in
Bondage and Discipline, “Sadomasochism” or Dominance and
Submission (BDSM): Data from a National Survey
Juliet Richters, PhD, Richard O. de Visser, PhD, Chris E. Rissel, PhD, Andrew E. Grulich, PhD, and
Anthony M.A. Smith, PhD
School of Public Health and Community Medicine, University of New South Wales, Sydney, New South Wales, Australia
DOI: 10.1111/j.1743-6109.2008.00795.x

ABSTRACT
Introduction. People with sexual interests in bondage and discipline, “sadomasochism” or dominance and submission (BDSM) have been seen by many professionals as damaged or dangerous.

Aim. To examine sexual behavior correlates of involvement in BDSM and test the hypothesis that BDSM is
practiced by people with a history of sexual coercion, sexual difficulties, and/or psychological problems.
Methods. In Australia in 2001–2002, a representative sample of 19,307 respondents aged 16–59 years was interviewed by telephone. Weighted data analysis used univariate logistic regression.

Main Outcome Measures. Self-reported demographic and psychosocial factors; sexual behavior and identity; sexual
difficulties.

Results. In total, 1.8% of sexually active people (2.2% of men, 1.3% of women) said they had been involved in
BDSM in the previous year. This was more common among gay/lesbian and bisexual people. People who had
engaged in BDSM were more likely to have experienced oral sex and/or anal sex, to have had more than one partner
in the past year, to have had sex with someone other than their regular partner, and to have: taken part in phone sex,
visited an Internet sex site, viewed an X-rated (pornographic) film or video, used a sex toy, had group sex, or taken
part in manual stimulation of the anus, fisting or rimming. However, they were no more likely to have been coerced
into sexual activity, and were not significantly more likely to be unhappy or anxious—indeed, men who had engaged
in BDSM scored significantly lower on a scale of psychological distress than other men. Engagement in BDSM was
not significantly related to any sexual difficulties.

Conclusion. Our findings support the idea that BDSM is simply a sexual interest or subculture attractive to a
minority, and for most participants not a pathological symptom of past abuse or difficulty with “normal” sex.

[Nick]

People who had
engaged in BDSM were more likely to have experienced oral sex and/or anal sex, to have had more than one partner
in the past year, to have had sex with someone other than their regular partner, and to have: taken part in phone sex,
visited an Internet sex site, viewed an X-rated (pornographic) film or video, used a sex toy, had group sex, or taken
part in manual stimulation of the anus, fisting or rimming. However, they were no more likely to have been coerced
into sexual activity, and were not significantly more likely to be unhappy or anxious—indeed, men who had engaged
in BDSM scored significantly lower on a scale of psychological distress than other men.

Selvähän se on että kunnon suikkari, pano b-rappuun, uusi leikkikaveri, ryhmäseksi jne. ei tee miehestä onnetonta vaan vähentää stressiä.

Ihme nollatutkimuksia.