Puhkaistaan immenkalvot Vammaisuudelta.

[Joyleaf]

Hyvä teksti, kiitos ketjun aloittajalle. Työskentelen itse liikuntavammaisten parissa, ja kyllä kaikenlaisiin harhakuvitelmiin on tullut tässä jo törmättyä

[hiz]

En oikein tunne ketään jota luokittelisin vammaiseksi. Mutta minua kiehtoo tarinat henkilöistä jotka onnettomuuden jälkeen ovat vammautuneet ja sen jälkeen masentuneet kun ovat joutuneet oppimaan kaiken uudestaan, syömään, kävelemään, tai hyväksymään ajatuksen etteivät ikinä enää tule kävelemään omilla jaloillaan. Mutta sen jälkeen ovat löytäneet sisäisen voiman, joka on tehnyt heistä niin henkisesti vahvoja ja antanut sellaisen sisäisen rauhan, että sen tuntee jopa ruudun läpi, kun katsoo heistä kertovaa youtube-klippiä tai telkkariohjelmaa. Henkinen vahvuus kiihottaa minua, ja pidän ihmisistä jotka ovat oivaltaneet että onnellisuus ei ole ulkoisista seikoista vaan on omasta asenteesta kiinni.

En siis sano että minua kiinnostaa vammaiset sen enemmän tai vähemmän kun muut ihmiset. Jos jonkun henkilön mieli on minusta kiinnostava, niin silloin ulkoisilla asioilla on vähemmän merkitystä. Mutta jos ulkoisista asioista jutellaan, niin vammaishuippu-urheilijat ovat minusta usein seksikkäitä katsella. Sekä ulkomuodollisesti, että heidän kamppailija-asennetta.

[FreyasValkyrie]

Kiitos kaikille kirjoittajille ja tervetuloa keskustelemaan te muutkin lukijat.
Tässä on mielenkiintoisesti edetty laidasta laitaan, menty todella laajasta käsitteestä hyvin pieniin osasiin.
Termejä on heitelty suuntaan ja toiseen. Ollaan oltu sitä mieltä, että vammaiset/sairaat ihmiset ovat yhteiskunnan moraalin "sydän, mieli, sielu" jonka avulla voimme tarkkailla tilannetta, missä vaiheessa mennään liian Spartalaiseen/ Arjalaiseen rodunjalostus systeemiin. Sitten taas ollaan yritetty riisua niitä stigmoja joita ihmisillä on ollut ja tarkasteltu niitä lähempänä. Ihmisiä edelleen nähtävästi kiinnostaa Kehitysvammaiset, koska se on vammaisryhmistä ehkä se kiistanalaisin. Missä kohtaa tulee kysymykseen holhouksen alaiset toimet, missä menee oman tahdon todellinen raja. Ymmärtääkö kyseinen ihminen, mitä todellisuudessa tapahtuu.. Hyviä kysymyksiä ja ajatuksia kaikilta. Goodous!

Kehitysvammaiset ihmiset todellakin kohahduttavat läsnäolollaan joka paikassa.
Sunnuntain Hesarissakin oli juttua Espoon kehitysvammaisten asumispalveluyksikön rakentamisesta ja kuinka porukka on sitä vastaan. Jokaisessa vaiheessa on asuntojen omistajat yrittäneet sabotoida hanketta, milloin milläkin verukkeella. Sitä en ihmettele, näitäkin ihmisiä löytyy.. Eihän meillä muuten olisikaan... noh jääköön sanomatta

Tämä lause kuitenkin kylmetti koko sisäisen verenkierron kertalaakista ja pisti näkemään hetken aikaa salamoita ja ananaksia, pikaliimaa, partateriä kyseisen yksilön suolistossa..

"Jätehuolto ja ruokatoimitukset tuovat paljon liikennettä, kuten invataksit, joilla he matkustavat, minun verorahoillani."

Ensinnäkin tässä lauseessa mättää niin perusteellisesti kaikki ja osoittaa kyseisen ihmisen argumenttitaidon totaalisen puutteen sekä sen, että älykkyysosamäärä on todnäk alempana kuin oma kengänumero.
Mutta sananvapaus..

Vammaiset todella harvoin pääsevät matkustamaan, tämä siksi, koska elintaso ei todellakaan ole korkea (normaali kansaneläke ja nykyinen takuueläke noin about 680e+ asumistuki+ ehkä hoitotuki). Se vaatisi myös avustajatunteja ja paljon järjestämistä. Mutta toisaalta tässä kohtaa kaikesta tehdystä työstä maksetaan veroja ja työllistetään ihmisiä kotimaan (SUOMEN) markkinoille. Rahat siis tässä kohtaa kiertävät, eli eivät mene paljoakaan Suomenrajojen ulkopuolelle. Vammaiset/sairaat ihmiset itsessään ovat työllistäviä tekijöitä. Ilman meitä ei tarvittaisi moniakaan ammattikuntia, joissa ihmiset saavat nykyään leipänsä. Eli se siitä vero hommasta sitten.

Kun noin 10vuotta sitten tietyt kaupungit aloittivat kuljetuspalvelukeskus toiminnan, eli matkojen yhdistämispalvelun, joka on omasta mielestäni aivan kamala, alistava, monessa suhteessa yksilönvapautta rajoittava ja hankaloittava ja Turun esimerkin mukaan jopa hengelle vaarallinen palvelu, kiitos kilpailuttamisen. Tämä vei normi taksikuskeilta ison osan arkisesta leivästä sekä pisti asiakkaat todella ahtaalle ja joidenkin vanhusten kohdalla.. pysyvästi kotiin. Tätä perusteltiin säästöillä, joita ei todellisesti pystytty osoittamaan lainkaan.. tähänkään päivään mennessä.

Olin jokunen aika sitten kissani kanssa eläinlääkärissä ja tuttu kuski vei meidät sinne ja jäi odottamaan.
Siinä sitten yksi "Pätevä Pirkko" rupesi kertomaan kuinka epäasiallista on pitää taksia odottamassa, varsinkin kun verorahoilla juurikin saan kulkea, että onko minun moraalissani jotain vikaa, kun olen yhteiskunnalle vain taakkana ja loisin menemään tuolissani.. Valaisin kyseistä arvon rouvaa, että kyllä minä teen töitä koko päiväisesti ja maksan veroni siinä missä muutkin ja olen näin tehnyt 17vuotiaasta saakka, että voisiko hän ystävällisesti tukkia tyhmän aristokraattisen suunsa, ennen kun nolaa itsensä vielä paremmin. Ilmeisesti hänen egonsa koki kovan pamauksen, koska sen verran tohinalla hän siitä lähti "puuteroimaan nöpönenäänsä"

[IndigoZone]

Ollaan oltu sitä mieltä, että vammaiset/sairaat ihmiset ovat yhteiskunnan moraalin "sydän, mieli, sielu" jonka avulla voimme tarkkailla tilannetta, missä vaiheessa mennään liian Spartalaiseen/ Arjalaiseen rodunjalostus systeemiin.

Tässä on nykyään kai kaksi pääsuuntaa:

1. Se, mitä tehdään ennen syntymää: sikiöseulonta tai tulevaisuudessa varmaan myös suunnitelmallinen geenimanipulointi hedelmöityksen molemmin puolin. Eikä ainoastaan poikkeavuuksien korjailu tai pois seulonta, vaan myös haluttujen ominaisuuksien valinta. (Designer kids, anyone?)

2. Se, mitä tehdään syntymän jälkeen: geeniterapia, hormonihoidot esim. kasvuhäiriöissä, kyborgitekniikka kuten erilaiset aisti- ja muut implantit ja hermostoon integroidut proteesit, leikkaukset, elinsiirrot. Tulevaisuudessa varmaan myös yksilöllisesti kasvatetut varaelimet, -raajat jne.

Jotain esimakua tulevasta antaa se, että kuuloimplantit ovat jo nyt niin yleisiä, että perinteinen käsitys kuuroudesta (erityiskoulut, viittomakielisten yhteisö) on kuulemani mukaan uhattuna: lapset, jotka olisivat aikaisemmin olleet kuuroja ja eläneet "kuurojen elämää", elävätkin nyt implanttiensa myötä pääsääntöisesti kuulevien maailmassa, eivätkä enää omassa erityisessä viiteryhmässään. Ja sitten kinastellaan siitä, onko se oikein vai väärin ja onko kirous vai siunaus, että viittomakielisten määrä apuvälinetekniikan ja tulevaisuudessa mahdollisesti biologistenkin ratkaisujen myötä hupenee, ja koko yhteisö, kieli ja kulttuuri uhkaa mahdollisesti tulevaisuudessa sammua.

Pari videota siitä, mitä kuuloimplantti voi vastaanottajalleen merkitä:

http://www.youtube.com/watch?v=LsOo3jzkhYA
http://www.youtube.com/watch?v=NF-OYnDsuow
http://www.youtube.com/watch?v=1MV4uytD0Hk

En pysty näiden valossa näkemään "ratkaisujen" kehittelyä "ongelmiin" (jos nyt näitä sanoja halutaan käyttää) hirveän vääränäkään asiana. Mutta ehkä tämä ketju ei ole paras paikka korjailujen etiikasta keskusteluun.

Tulevaisuudenennustuksen voi kuitenkin helposti heittää: hoitomuotojen ja teknisten apuvälineiden kehitys tuskin tästä ainakaan taantuu tai sammuu, vaan ne päin vastoin muuttuvat aina vain sofistikoituneemmiksi ja yleisemmin käytetyiksi.

Jollain aikavälillä voi olettaa, että monet nykyään vielä merkittäviä rajoitteita aiheuttavat kehityshäiriöt, invalidisoivat sairaudet tai onnettomuudet nähdään lääketieteen kannalta korkeintaan huulihalkion vakavuusasteisina ongelmina, ja ne huulihalkion lailla automaattisesti ja rutiininomaisesti "hoidetaan kuntoon". Aina kun näin käy jonkin "tilan" kohdalla, se on sitten sen muotoisen vammaisuuden loppu - ainakin maissa joissa perusterveydenhuolto toimii.

Tietysti joko vammainen/vammautunut itse tai tämän vanhemmat voivat kieltäyä hoitotoimenpiteistä ja apuvälineistä, vaikka niitä olisikin saatavilla. Mutta en usko, että lopputulos tulee valtavirrassa ja pitkällä aikavälillä olemaan juuri yllä kuvatusta poikkeava minkään sellaisen oleellista haittaa aiheuttavan poikkeavuuden kohdalla, mihin rutiininomainen lääketieteellinen apu tai poikkeavuuden jopa kokonaan poistava hoito on lopulta löydettävissä.


Seuraavaksi askeleeksi on uumoiltu sitä, että "normaalit" ihmiset alkavat rutiinininomaisesti muokata ja parannella omia kehojaan, toimivia raajojaan ja aistielimiään - joko perinteisen tai biotekniikan keinoin, kasvaen yhteen hankkimiensa parantelujen kanssa ja kokien ne osaksi kehonkuvaansa ja minuuttaan. (Transhumanismi, kyborgit.) Näinhän tapahtuu joissain asioissa jo nyt, mutta tulevaisuudenodotuksissa niin tapahtuisi vieläkin laajemmassa ja villimmässä mittakaavassa.

Tekniikan ja lääketieteen kehittyessä tällainen ajattelu voi avata uusia uria myös seksuaalisessa ja fetisistisessä mielessä. Tulevaisuudenvisioissa saattaisivat esiintyä nykyistä vielä paljon pidemmälle menevä ja teknis-biologisesti hienostuneempi kehonmuokkaus, täydellisemmät transgender-jutut, erilaiset toiminnalliset parantelut, "epäluonnolliset" mutta hävyttömän kiihottavat ja haluttavat muunnelmat (kasvoihin, silmiin, hiuksiin, korviin, rintoihin, sukuelimiin), ehkä jopa hermostoon suoraan kytkeytyvät uudet aisti- ja muut elimet.

Nyt ollaan jo aika syvällä offtopicin puolella, tai pitkällä jossain alkuperäisen aiheen tangentilla. Mutta kukapa lopulta tietää, millaista "normaalina" pidetty ihmisyys muutamankin sadan vuoden päästä on, kun nytkin on jo päätä avattu luonnon korjailussa niin pitkälle kuin on. Moni asia on jo nyt aivan luonnollista, jota sata vuotta sitten olisi pidetty täysin scifinä ja mielikuvituksellisena haihatteluna.


Palataan kuitenkin maan pinnalle - ja aiheeseen.

"Epämuodostuma" ja "kehityshäiriö" saattavat kalskahtaa pahankuuloisilta sanoilta moneen korvaan: helposti epäseksuaalisiltakin.

Mutta ovatko ne aina ollenkaan sitä?

Tuomaroikaa söpöysaste itse:

http://imgur.com/gallery/00efnbd

(Imgur-palvelussa on ollut viime päivinä muitakin vastaavia omakuvia eri ihmisten lähettäminä. Kuvan otsikko on viittaus näihin muihin kuviin.)

[Lady Whip]

IndigoJonesilla mielenkiintoisia mielipiteitä.

Itseäni viehättäisi absurdi ajatus jossa yhdenmukaistetaan aivomanipulaatiolla ihmisten ryhmäsidonnaisuudet.

Esim. jos halutaan saada syvästi uskonnollinen ihminen lisäämään määrätyn sidosryhmän väkilukua tai asettautumaan samaan arvojärjestelmään missä oma perhekunta jo sijaitsee.
Stimuloidaan määrättyä kohtaa aivojen onkaloissa ja näin ihminen kokee hengellisen heräämisen, kenties näkyjä, enkeleitä, Jumalia...
Kun stimulaatio on tarpeeksi vahva, hän ei voi olla liittymättä hengelliseen sidosryhmään toteuttaakseen omien aivojen tuomaa näkyä.

Ongelma tässä lienee vain se, että tämä sidosryhmä saattaa olla hengellinen ja enemmän tai vähemmän fanaattinen mutta se ryhmä..liittyykö ihminen Suomalaiseen valtauskontoon nähdessään aivojen sopukoissa enkelin vai onko ryhmä kenties katolinen, muslimit jne.

Mahtaako aivoista löytyä hienosäätöpaikka jossa lukee nimikkeet. Tätä kohtaa stimuloimalla saat vasemmistoliiton hyväksymän ajatusmallin ja tästä kohdasta sinä saat jäsenkortin jehovantodistajien ryhmään.

Miettinyt usein myös sitä, voiko ihminen olla ns. vammainen vaikka fyysisesti olisi täydellinen.
Tuleeko yhteiskunta jossain vaiheessa menemään siihen, että väärä asenne on vamma ja sen kantaja pitää poistaa tai vamma pitää parantaa. Pohjois-Korea lienee maana yksi esimerkki jo voimassa olevasta.

Ideahan tässä on se, että samalla tavalla ajattelevia ihmisiä on helpompi johtaa. He eivät aiheuta kapinoita eivätkä rönsyile. Kaikki pyrkivät yhteen ja samaan päämäärään.

No jaa, liian tiukalle menevät säännöt aiheuttava vain sen, että yksi ja ainoa päämäärä on hengissäpysyminen keinolla millä hyvänsä.

[Kettu vinossa]

Seuraavaksi askeleeksi on uumoiltu sitä, että "normaalit" ihmiset alkavat rutiinininomaisesti muokata ja parannella omia kehojaan, toimivia raajojaan ja aistielimiään - joko perinteisen tai biotekniikan keinoin, kasvaen yhteen hankkimiensa parantelujen kanssa ja kokien ne osaksi kehonkuvaansa ja minuuttaan.

Muistelisin keskustelleeni tästä joskus joko täällä tai Tuntemattomalla Maalla sukupuolenkorjausta koskevassa keskustelussa, mutta Haku ei tätä kirjoittaessa toimi joten en muista oliko se täällä. Pitkä tarina lyhyesti: ilmaisin kantani, että mielestäni sukupuoltaan korjaavien lisäksi myös muillakin ihmisillä pitäisi olla oikeus muokata kehoaan identiteettiään vastaavaksi.

Kehon parantelun lisäksi on muistettava kehon tahallinen vammauttaminen identiteetin vuoksi.

Nykyään, jos joku esimerkiksi kokee että hän ei tarvitse vasenta kättään, häneltä ei sitä lääkäri suostu amputoimaan, vaan hänen täytyy vammauttaa käsi amputointikuntoon itse (ja silloinkin voi käydä niin ikävästi, että lääkärit onnistuvatkin pelastamaan hänen kätensä). Tabu-ohjelmasarjassa esiteltiin nainen, jonka identiteetti oli elää jaloistaan halvaantuneena. Hän oli elänyt useita vuosia pyörätuolissa istuen (siitä huolimatta että hän pystyi kävelemään). Lääkärit eivät suostuneet tekemään hänelle halvaannuttavaa leikkausta. Nainen ei uskaltanut vammauttaa itseään, koska tiesi että tahallinen onnettomuuteen joutuminen saattaisi tappaa hänet tai halvaannuttaa häneltä muutakin kuin jalat.

[my whim is your]

Hieno keskustelunavaus vähänpuhutusta aiheesta, kiitos! Jos rakentavaa kritiikkiä tekstistä nimenomaan seksuaalisia stereotypioita kumoavana kirjoituksena saa antaa, harkitsisin otsikon kielikuvan vaihtamista.

Naisen immenkalvo on venyvä sidekudos, joka löystyy penetraatiosta (esim. tamponin käytöstä) tai saattaa varomattomasti käsiteltynä revetä. Immenkalvon puhkeamista ja siitä seuraavaa verenvuotoa pidetään edelleen puutteellisessa seksitietouden piirissä neitsyyden menettämisen merkkinä. Todellisuudessa immenkalvot ovat luonnostaan erilaisia, eikä niiden tilasta voi päätellä mitään kantajansa seksikäyttäytymisestä. Otsikossa käytetty ilmaisu toistaa naisen seksuaalisuuteen liittyvää myyttiä, jossa immenkalvo on neitsyyttä suojaava sinetti. Sanamuoto "puhkaistaan" taas korostaa neitsyyden menettämistä - sen "viemistä" toiselta. Siinä toistuu heteroseksistinen stereotypia naisten passiivisesta roolista seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Naseva teksti asenteiden päivittämisestä ja tabujen rikkomisesta ansaitsee nasevan otsikon. Olisiko sukkelasanaisella kirjoittajalla ideoita yhtä silmiin osuvaksi, mutta ei stereotypioita sisältäväksi vaihtoehtoiseksi otsikoksi?

[FreyasValkyrie]

Joo olen kuullut vastaavanlaisia tarinoita tosielämästä, jotka kyllä saavat minutkin hämilleen. Totuus voi olla taruakin uskomattomampaa ja ihmiset "viisaudessaan" omaa luokkaansa.

Itse en oikeasti ymmärrä tekno-antipatiaa. Jos on kykyjä ja todellista osaamista, että joku ominaisuus voidaan parantaa, vaikka juuri kuurous, vamma tai sairaus niin miksi ei menisi saamaan apua?
Jos se parantaa elämänlaatua, auttaa yhteiskuntaan osallistumista ja pidentää elinikää, niin omasta mielestäni on puhdasta idiotismia ja takapajuista toimintaa olla tekemättä sitä. Tietenkään, en kannata "koe-eläin" toimintaa.. itse sellaisena olleena, ei kivaa. Lapsuus ja nuoruus menivät testielukkana ollessa, koska oma sairaus on genetiikanlaitoksen mukaan 1 suhde 1.000 000. Siitä sitten voi kukin vetää omat johtopäätöksensä.

Mutta toisaalta, jos en olisi läpikäynyt hyvin erikoismuotoisia ja kaikenkattavia, jopa kauhuleffoissakin käytettyjä testejä, niin en olisi välttämättä saanut apua tarpeeksi ajoissa ja olisin menehtynyt arviolta 13vuotiaana sairaalassa suhteellisen goremaisesti. Eli kolikolla on todellakin molemmat puolensa.

Mutta näille kaikille vanhemmille jotka kärsivät tekno-antipatiasta ja eivät syystä taikka toisesta halua antaa lapselleen mahdollisuutta parempaan elämään... haluaisin antaa suoraan sanoen selkään, he eivät tiedä mihin jälkikasvunsa tuomitsevat, omien rajoittuneiden ja ahdasmielisten ajatustensa perusteella..
Pah, minä sanon "kulttuurille" jne  älyttömille väitteille. Jokainen ansaitsee päättää itse omasta kehostaan ja sen monipuolisuudesta tai rajoittuneisuudesta. Jos joku tykkää ihan välttämättä istua tuolissa ja leikkiä halvaantunutta, niin siitä vaan, mutta yhteiskunnan ei kuitenkaan pitäisi lähteä siihen leikkiin mukaan. Pidetään huolta ensin niistä, jotka todellisuudessa jeesiä tarvitsevat ja elämäntapa vammaiset saakoot itse järjestää apunsa, koska se on enemmän lifestyle juttu kun mitään muuta.. fettarinsa kullakin... ei mun tarvitse kaikkea tajuta.. onneksi.

Mä en ole vastaan sikiöseulontoja, mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi ihmiset kohuvat sitä vastaan ylipäänsä. Jos päätyisin itse kantamaan lasta, tottakai haluaisin antaa hänelle parhaat mahdolliset avaimet elämään. En todellakaan tajua niitä argumentteja mitä ihmiset heittelevät tästä asiasta. Jos ajatellaan, että sikiöllä on varmasti tunnettu sairaus joka tulee estämään itsenäisen elämän ja tulee kasvamaan vain laitosympäristössä, niin miten voidaan edes järkeillä siinä kohtaa, että se elämä tulee olemaan "elämisenarvoista"? Jokainen joka lukee lehtiä, seuraa uutisia ja on tietoinen yhteiskunnan tilasta tajuaa, minkä kohtalon kyseinen lapsi tulee aikuisena saamaan. Miten häntä tullaan "auttamaan".   Se, että jos lapsi kykenee itsenäiseen elämään, pystyy huolehtimaan itsestään on täysin eriasia. Jokaisen vanhemman pitäisi silloin tukea tätä prosessia mahdollisimman hyvin, eikä yrittää pullottaa lasta taikka suojella. Omat vanhempani tekivät juurikin näin. Antoivat tilaa tehdä pahojakin virheitä, joita sitten kaduttiin ja huolella. Näin se elämä menee ja opettaa kaikkia. Antoivat tilaa kritisoida, kapinoida status quota vastaan jne. Toki siinä oli myös se, että äitini oli yksinhuoltaja 3 lapselle ja ei ollut onneksi aikaa "hyysätä ja paapoa liikaa"..

Mutta mitä tulee "mittatilauslapsiin".. Ei hemmetti.. kyllä se evoluutio saa riittää.. Siinä menee mun oma raja.. Ei näin! Mutta tiedän, että tulevaisuus menee dystotopiaksi ennemmin kuin utopiaksi.. joten we are fucked.

[IndigoZone]

Itse en oikeasti ymmärrä tekno-antipatiaa. Jos on kykyjä ja todellista osaamista, että joku ominaisuus voidaan parantaa, vaikka juuri kuurous, vamma tai sairaus niin miksi ei menisi saamaan apua?

Jos se parantaa elämänlaatua, auttaa yhteiskuntaan osallistumista ja pidentää elinikää, niin omasta mielestäni on puhdasta idiotismia ja takapajuista toimintaa olla tekemättä sitä.

Kuuloimplantteja vastaan argumentoidaan (silloin kun argumentoidaan) käsittääkseni sillä perusteella, että kuurous ja viittomakielisyys olisi syntymäkuurolle "luonnollisempi" olotila ja paremmin lapsen "oma identiteetti" kuin jo lapsuudessa vanhempien valinnalla luotu sidonnaisuus implanttiin.

Usein tähän liittyy myös ajatus siitä, että valinta implanttien asennuksesta tulisi jättää henkilölle itselleen myöhempään ajankohtaan.

Jossain mielessä on varmasti kyse piilevästä tekniikanvastaisuudesta: on ihmisiä, jotka ehkä kokevat vieraaksi, pelottavaksi tai epämääräisesti vastenmieliseksi tai luonnottomaksi ajatuksen siitä, että tekninen apuväline voisi koskaan luontevasti olla osa ihmisen kehoa ja aistimaailmaa.

Eräs argumentti on myös se, että istutteiden - ainakaan sisäkorvaa suoraan sähköisesti stimuloivien - (muunkintyyppisiä on) äänenlaatu ei ole vielä mitään hifi-tasoa, vaikka kehitystä varmasti tapahtuukin koko ajan. Etenkin varhaisien mallien kohdalla voidaan varmasti perustellusti esittääkin, että laite on lähinnä huuliltaluvun tuki, eikä anna niin rikasta kuuloaistimusmaailmaa, että se mitenkään vetäisi vertoja esimerkiksi luontevalle viittomakielellä kommunikaatiolle. (Implantit jo pikkulapsena saaneet eivät välttämättä opettele viittomakieltä.)

Nykylaitteet käsittääkseni kuitenkin jo tuottavat hyvin ymmärrettävän ja ainakin puheen osalta riittävän laadukkaan kuuloaistimuksen, joten ehkä tämä näkökanta ei ole enää niin relevantti kuin vielä joskus alkuaikoina.

Myös sellaista on esitetty, että implantin asennus ehkä estää myöhemmin tarjolle tulevat biologiset hoidot (geeniterapiat ja vastaavat) tuhoamalla sen vähäisenkin luonnollisen kuuloaistimuksen, mikä henkilöllä saattaa olla. Tai edellytykset hoidolle.

Sitten on vielä ajatus siitä, että implantti lakkaa syystä tai toisesta toimimasta, tai sitä pidetään tietyissä tilanteissa poissa päältä, joten olisi hyvä ylläpitää joka tapauksessa jotain backup-kommunikointimenetelmää (ehdotuksissa lähinnä viittomakielen taitoa.) Ja tässä kai juuri on kissanhännänvetoa sen välillä, tulisiko implantin lapsena saanut identiteetiltään assosioida kuuroihin vai kuuleviin, eli laitetaanko lapsi elämään mahdollisimman pitkälle kuulevien elämää (niin että tämä itsekin pitää itseään lähinnä kuulevana), vai ylläpidetäänkö linkkiä myös perinteiseen kuurojen maailmaan.

On myös ihmisiä, jotka ovat aikuisiällä saaneet implantin, mutta eivät olekaan olleet siihen tyytyväisiä tai kyenneet siihen sopeutumaan, vaan se on ollut lähinnä suuri pettymys ja rahanhukkaa. Ehkä myös katastrofi siinä mielessä, että luonnollinen kuulo on implantin asennuksen myötä kokonaan mennyt, joten kuulolaitetta ei voi enää käyttää tukena. (Tosin sopii kysyä, olisiko tilanne ollut sama, jos implantti olisi saatu jo lapsena. Tai onko näissä tapauksissa pettymyksen syynä ollut myös osittain vanhemman sukupolven huonolaatuisempi tekniikka.)

Joten onhan näissä puolensa ja puolensa. Mutta tuskin apuvälineiden laatu tulevaisuudessa ainakaan huononee, vaan vain kehittyy. Ehkä ne jossain vaiheessa kuitenkin väistyvät paremmin biologiaan pohjautuvien hoitomuotojen tieltä - jos siis kuurouteen johtavia erilaisia poikkeamia onnistutaan oikeasti solutasolla parantamaan. (Juuri luin uutisen tutkimuksesta, jossa silmiin on onnistuttu geeniterapialla kasvattamaan uusia aistinsoluja vaurioituneiden tai kehittymättömien tilalle ja viemään niitä aikaisempaa tehokkaammin ja turvallisemmin niihin paikkoihin, joissa niitä tarvitaankin. Kliinisiä kokeita ei ole kuitenkaan vielä aloitettu ihmisillä. Ei varmaan ole kovin kaukaa haettu ajatus, että pyrkimyksenä on saada aikaan samanlaisia terapiamuotoja myös vaurioituneita ja puutteellisesti kehittyneitä kuuloreseptorisoluja ja kuulohermoa koskien.)

[FreyasValkyrie]

Hieno keskustelunavaus vähänpuhutusta aiheesta, kiitos! Jos rakentavaa kritiikkiä tekstistä nimenomaan seksuaalisia stereotypioita kumoavana kirjoituksena saa antaa, harkitsisin otsikon kielikuvan vaihtamista.

Naisen immenkalvo on venyvä sidekudos, joka löystyy penetraatiosta (esim. tamponin käytöstä) tai saattaa varomattomasti käsiteltynä revetä. Immenkalvon puhkeamista ja siitä seuraavaa verenvuotoa pidetään edelleen puutteellisessa seksitietouden piirissä neitsyyden menettämisen merkkinä. Todellisuudessa immenkalvot ovat luonnostaan erilaisia, eikä niiden tilasta voi päätellä mitään kantajansa seksikäyttäytymisestä. Otsikossa käytetty ilmaisu toistaa naisen seksuaalisuuteen liittyvää myyttiä, jossa immenkalvo on neitsyyttä suojaava sinetti. Sanamuoto "puhkaistaan" taas korostaa neitsyyden menettämistä - sen "viemistä" toiselta. Siinä toistuu heteroseksistinen stereotypia naisten passiivisesta roolista seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Naseva teksti asenteiden päivittämisestä ja tabujen rikkomisesta ansaitsee nasevan otsikon. Olisiko sukkelasanaisella kirjoittajalla ideoita yhtä silmiin osuvaksi, mutta ei stereotypioita sisältäväksi vaihtoehtoiseksi otsikoksi?


Kiitos palautteesta!
Mielestäni vertaus on osuva ja menee hyvin asiaan. Saa ihmiset lukemaan ja ennenkaikkea ajattelemaan lukemaansa. Se sai sinutkin reagoimaan, joten se teki tehtävänsä. Hyvä teksti saa ihmiset reagoimaan, joko negatiivisesti taikka positiivisesti, sillä ei ole väliä kumpaa se on, kunhan se herättää tunteita suuntaan taikka toiseen.

Mielestäni puhkaistaan immenkalvot vammaisuudelta on varsin hyvä metaforana. Ei varmaan kenkään ole ajattellut sitä noin "penetroivasti ja syvällisesti/teknisesti" kuin sinä olet. Hyvä huomio, en olisi itse edes tullut ajatelleeksi noin tarkkaan tuota asiaa, mutta toisaalta en oikein näe sitä pointtiakaan, miksi edes olisin, jos olen täysin rehellinen.
Suurella yleisöllä on aina ollut tietynlainen käsitys vammaisuudesta ja yksi näistä asioista on seksuaalisuus.
Vammaiset nähdään aseksuaaleina, lapsenomaisina ja neitsyinä.
 
Neitsyys sanana on omasta mielestäni feminiinen vaikka sitä voidaan käyttää kaikkiin olemassa oleviin sukupuoliin. Se on yleisesti hyväksytty termi kuvaamaan ihmistilaa, jossa ei olla vielä koettu seksuaalista kanssakäymistä. Immenkalvon puhkeaminen/poistuminen tms. on valtaosalle hyvin tuttu juttu kun puhutaan neitsyyden menetyksestä/ antamisesta pois. Se on konkreettisempi käsitteenä kuin poikuuden menettäminen. Valitettavasti miesten puolella kyseisellä toimenpiteellä ei ole niin fyysisiä merkkejä, kuin naisella. Täten metaforana se on toimivampi ainakin omasta mielestäni.

Mutta jos asia on mielestäsi epäoikeudenmukainen ja sorsii tiettyjä ihmisryhmiä, niin heitä kehiin ideoita mikä voisi olla mielestäsi parempi vaihtoehto tälle otsikolle. Olen avoin kaikille ehdotuksille, joka vastaa teemaa ja on siihen sopiva.   

[Kettu vinossa]

Jokainen ansaitsee päättää itse omasta kehostaan ja sen monipuolisuudesta tai rajoittuneisuudesta. Jos joku tykkää ihan välttämättä istua tuolissa ja leikkiä halvaantunutta, niin siitä vaan, mutta yhteiskunnan ei kuitenkaan pitäisi lähteä siihen leikkiin mukaan. Pidetään huolta ensin niistä, jotka todellisuudessa jeesiä tarvitsevat ja elämäntapa vammaiset saakoot itse järjestää apunsa, koska se on enemmän lifestyle juttu kun mitään muuta.. fettarinsa kullakin...

Tästä päästäänkin keskustelemaan siitä, missä menee fetissin ja identiteetin raja, ja voiko niitä edes erottaa toisistaan. Onhan sukupuolen korjauskin on monien mielestä pelkkä "elämäntapa tai fetissi, johon yhteiskunnan ei pitäisi lähteä mukaan", mutta silti sellaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä tehdään vaikka yhteiskunnassa on myös niitä "todellista apua tarvitsevia".

Kuka arvottaa, missä menee "todellisen avun" ja "tarpeettoman hoidon" raja? Jos joku kokee jatkuvasti elävänsä vääränlaisessa kehossa, eikä saa yhteiskunnalta apua asian korjaamiseen, hän voi pahimmillaan tappaa itsensä joko identiteettiongelman aiheuttaneen masennuksen takia tai siinä, kun hän omin keinoin alkaa tavoitella sellaista kehoa jollaisen kokee oikeaksi (esim. joutumalla tahallaan onnettomuuteen).

[Lady Whip]

Käsittäisin niin, että mitä enemmän pyydetään yhteiskunnalta apua, sitä vähemmän ihmisellä on itsemääräämisoikeutta.

[IndigoZone]

Kuka arvottaa, missä menee "todellisen avun" ja "tarpeettoman hoidon" raja? Jos joku kokee jatkuvasti elävänsä vääränlaisessa kehossa, eikä saa yhteiskunnalta apua asian korjaamiseen, hän voi pahimmillaan tappaa itsensä joko identiteettiongelman aiheuttaneen masennuksen takia tai siinä, kun hän omin keinoin alkaa tavoitella sellaista kehoa jollaisen kokee oikeaksi (esim. joutumalla tahallaan onnettomuuteen).

Hankala kysymys. Jos oletetaan, että halun toteuttaminen ja sen poistaminen ("parantaminen") olisivat kummatkin yhtä helppoja toimenpiteitä ja yhtä helposti saatavilla, mutta toteuttamisesta seuraa paljon rajoituksia henkilön elämään sekä tipahtaminen pysyvästi yhteiskunnan tuen varaan, kumman henkilö itse valitsisi? Kumpaa ratkaisua kohti yhteiskunnan kannattaisi pyrkiä tällainen yksilö kohdatessaan?

[FreyasValkyrie]

Tässä kohtaa nyt tarkoitin lähinnä näitä vammaislakiin säädettyjä juttuja, joita voidaan käyttää röyhkeästi hyödyksi vaikka aihetta siihen ei olisi. Tarkoitin juuri esim asumispalveluita, avustajapalveluita, kodinhoitamiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä arkisia asioita. Väärillä perusteilla myönnettyjä kuntoutuksia, eläkepäätöksiä, omaishoitajien juttuja, jotka ovat arkipäivää Liikuntarajoitteisen tms oikeasti vammautuneella ihmisellä.

Olen sitä mieltä, että jos ihminen kokee olevansa väärässä kehossa, se on tietenkin asia mihin pitää reagoida ja auttaa ihmistä eteenpäin. Minun mielestäni silloin on ihan ok, jos yhteiskunta jeesaa prosessissa, että saadaan yhteiskuntaan jäsen joka on onnellinen omassa elämässään ja pysyy toimintakuntoisena ja täten on hyödyllinen yhteisölleen =)

[morjasi]

Perinnöllistä vammaisuutta sairastavan lisääntymistä pitäisi rajoittaa. Sikiötä pitää suojella omalta äidiltään.