Pelko

[swan]

Toisessa ketjussa sivuttiin pelkoa ja kauhua tunteena.

Itse en ole aiemmin tiennyt ,että kuinka paljon pelkoja sitä onkaan liittyen seksuaalisuuteen. Ilmeisesti se,että on enemmän itsensä ja jotenkin rehellisemmin näkee itsensä,on tuonut tuommoisenkin tosiasian esille.
 
Onko pelko mielestänne heikkoutta? Pelkohan voi tosiaan kiihottaakin,mutta pelon asteesta kenties riippuvainen.

Pitäisikö mielestänne peloista vapautua?

Lisäys: typoja taas kun kännyllä rustailee

[misuli_n]

joku voi syttyä vaaran tunteesta ja pelosta.

[Smooth]

joku voi syttyä vaaran tunteesta ja pelosta.

Tai sitten se voi olla täysin lamaanuttava. Totaalisen kauhun hetki jossa et tiedä, mitä tekisit ja kuka oikein onkaan se ihminen. Ja miten tilanteesta pääsee pois.

Joku voi syttyä myös halveksunnasta tai sitten sekin voi olla vaan kertakaikkiaan masentava ja musertava tunne.

[Lady Whip]

Yksi haaveeni on tehdä Dommena sellainen sessio jollekin, missä pelko ja pakokauhu on läsnä. Turvallisissa puitteissa kuitenkin, mutta jonkin illuusion kautta tehtynä.
Kaikenlaisia toteutuksia olen miettinyt ja jotain jo saanut aikaankin.

Haluan katsoa alistuvaa silmiin ja nähdä hänen katseessaan pelon syttymisen. Haluaisin nähdä miten silmistä heijastuu ajatukset omasta kuolevaisuudesta. Nähdä kaiken sen rimpuilun, irtipääsemisyritykset, huudon, kauhun...

Eikä tähän tarvitse liittää kipua yhtään. Eikä seksiä. Bdsm-hetki syvälle menevästä henkisestä alistamisesta.

[misuli_n]

,

[swan]

joku voi syttyä vaaran tunteesta ja pelosta.

Tai sitten se voi olla täysin lamaanuttava. Totaalisen kauhun hetki jossa et tiedä, mitä tekisit ja kuka oikein onkaan se ihminen. Ja miten tilanteesta pääsee pois.

Juuri tuon takia minusta on parempi jos on syvä D/s suhde, jossa on luottamus ja välittäminen toisesta kumpikin.
Ajattelen, että bdsm on mielenmatka minuuteen ja toiseen. Fyysinen ja henkinen kokonaisuus.

Voi kai se voi olla niinkin, että toiset luottavat helpommin ja pystyvät esim. sessioimaan vähemmän tutun kanssa?
Itsestäni ei ole sellaiseen näillä näkymin koskaan.

[Smooth]

Voi kai se voi olla niinkin, että toiset luottavat helpommin ja pystyvät esim. sessioimaan vähemmän tutun kanssa?
Itsestäni ei ole sellaiseen näillä näkymin koskaan.

Niin, jostainhan on aloitettava. Jopa sessiointi. Voi mennä syteenkin, totta kai.

Sessioiminen "vähemmän tutun" kanssa voi olla melko kutkuttava. Ja tokihan asiat kannattaa käydä ensiksi läpi vaikka mesessä tai jossain. Ja hiukan kuullostella, onko ihan täysipäinen ihminen kysymyksessä. Aikojen alusta muistan yhden session kun ajoin parisataa kilometriä sessioon jossa oli alkuasetelmana sovittu, että en mene sisälle jos oikeasti pelottaa. Hermostutti valtavasti mutta menin kuitenkin. Ei kaduta. Vaikka irtosessioksi se jäi, ei kokemus ollut huono.

[swan]

Niin, jostainhan on aloitettava. Jopa sessiointi. Voi mennä syteenkin, totta kai.

Noin se on. Kuka mistäkin ja mahdollisuuksien mukaan. Kaikkihan voi mennä pieleen tai sitten jotain muuta.

[Koo]

Minulle pelko on sellainen tunnetila mitä en sessioihini halua. Pelko aiheuttaa pakenemisen tai hallitsemattoman aggression, ei yhtään mitään muuta.

[swan]

Minulle pelko on sellainen tunnetila mitä en sessioihini halua. Pelko aiheuttaa pakenemisen tai hallitsemattoman aggression, ei yhtään mitään muuta.

Mun mielestä pelolla ja pelolla on eronsa. Siis että jos oikeasti pelkää että ei ole turvassa ja että jotain pahaa voi oikeasti tapahtua. Ihmisillä erilaisia pelkoja ja menneisyyydessä tilanteita,jotka ovat oikeasti ollut vaarallisia.

Arvelen pienen opin perusteella että nuo on syytä erottaa toisistaan tai ei ehkä voi alkaa minkäänlaiseen sessioimiseen ?

[Mr.Inathu]

Pelko ja sen hallinta/tuottaminen on aihealue, josta en jotenkin tunne luontevaa halua kauheasti kertoilla... Pelolla leikkiminen on niin henkilökohtaista ja intiimiä, tavallaan jopa intiimimpää kuin mikään alistaminen tai nöyryyttäminen.

Pelko tulee mukaan leikkeihin usein tahattomasti kun liikutaan epävarmuuden ja rajojen läheisyydessä. Pelko voi olla herkullinen mauste ja tehokas työkalu, mutta myös täydellinen showstopperi ja tunnelman pilaaja. Pahimmillaan pelko voi laukaista ennaltaodottamattomia reaktioita, jotka eivät enää ole kummankaan osapuolen hallittavissa.

Sellainen "turvallinenkin" pelkokin menee helposti ja ennalta-arvaamatta yli rajan ja seuraukset voivat yllättää laajuudessaan... Aina pelolla tarkoituksella leikittäessä, pitäisi olla vähintään pari plan-B:tä valmiina. Muutenkin pelkoa tulisi käyttää suurella kunnioituksella ja mieluummin suhteissa, jotka perustuvat jo valmiiksi syvään luottamukseen.

Tiedän, että erityisesti anonymiteetista, tuntemattoman viehätyksestä ja mystiikasta kumpuava pelko usein kiihottaa ajatuksena ja olisi helposti saavutettavissakin, mutta juuri näissä tilanteissa "pieleen" mennyttä sessiota on kaikkein vaikeinta hallita... Muista riskeista puhumattakaan...

En sano, että pelkoa kannattaisi unohtaa. Oikein ja harkiten käytettynä se on erittäin tehokas väline, mutta liikaa ja liian pitkään käytettynä se(kin) kärsii inflaation ja johtaa helposti myös absurdeihin ylilyönteihin 

-Mr.Inathu

[Lady Whip]

Pelko (ja mielen murtuminen) voivat tulla yhdessä sellaisessa hetkessä jossa Dom toimii omalla tavallaan ja yhtäkkiä jokin hetki Domin tekemisessä vetää subin regressioon jossa mielen valtaa sellaiset asiat jotka ovat tapahtuneet kenties vuosikymmeniä sitten.

Itselleni kävi näin narttuna Pedon käsittelyssä. Tapahtumaa ei olisi voinut ennalta arvata mitenkään. Se vain tuli kuin hyökyaalto päälle ja itkin melkein shokissa. Elin siinä hetkessä vuosikymmeniä sitten tapahtuneita asioita. Masterin tekeminen laukaisi mieleni pohjalla muistoja.

Meidän suhde on niin tiivis ja luotan häneen 100%. Hän ei tinkinyt sessiosta eikä aikarajasta yhtään siitä huolimatta, että näki miten reagoin. Mutta oli vieressäni rauhallisena ja piti kiinni kun panikoin.
Täysin odottamaton tilanne, koska en ole ihmistyyppiä joka joutuu tällaisiin mielentilanteisiin.

Eli etukäteen ei voi koskaan aavistaa miten tilanteet menevät ja koska sub joutuu pelon valtaan.
Olen oppinut pikkuhiljaa Bdsm:n kanssa miten syvälle näissä jutuissa voidaan mennä.

Oma toimintani Dommena, siinäkin olen nähnyt itkemistä ja pelkoa. Hetkiä joissa on vain pidettävä kiinni ja oltava rauhallisena.

Mutta on eri asia tehdä hallitusti pelkosessio kuin odottamaton paniikki normaalin toiminnan keskellä.

Googletin sanan regressio ja löysin mielenkiintoisen ajatelman.

"Freudin jälkeläiset käyttävätkin käsitettä regressio egon palveluksessa. Tällä tarkoitetaan sitä, että sallimme itsellemme taantua käyttäytymisen ja tunteiden tasolla lapsuuden kehitysvaiheisiin, kuitenkin niin, että halutessamme pystymme palamaan takaisin aikuisen tasolle. Voimme eläytyä kuvitteelliseen tarinaan, vaikka se ei ole totta, mutta hallitussa regressiossa tiedämme tietoisesti, että tarina ei kuitenkaan ole totta.

Toisaalta meidän täytyy varoa, että regressio ei muutu hallitsemattomaksi. Orgasmivaikeuksien yhdeksi syyksi on pitkään epäilty sitä, että heittäytyminen orgasmin vaatimaan regressioon voisi johtaa tunteeseen minän rajojen katoamisesta, tunteeseen, joka on ominaista myös psykooseille."

 

[telle]

Minun kohdallani aito pelko ei toimi sessiossa, ei ainakaan alistuselementtinä. Herättää täysin päinvastaisen reaktion, nöyrä subi muuttuu sekunnissa teräksen lujaksi Dommeksi, joka taistelee vapautensa, henkensä ja ihmisarvonsa puolesta  viimeiseen veripisaraan asti.  Sanoisinko, että latistaa session kertaheitolla Sinänsä pelkojen kohtaamista kannatan lämpimästi...

[Morgoth]

Mielenkiintoisa ketju mutta kuten monet jo ovat kirjoittaneet niin pelko on monimutkainen asia. Itse en oikein tykkää leikkiä pelon kanssa, jännitys kuuluu toki asiaan mutta kunnon rehellinen pelko on asia johon en kovin mieluisesti sotkeudu. Tämä lähinnä kokemuksista toisten ihmisten kanssa. Kun itse pelkään laitan vastaan kaiken minkä jaksan ja tappelen viimeiseen asti mutta olen nähnyt monta kertaa mitä tapahtuu kun toinen antaa pelon voittaa ja se on omasta mielestäni todella pelottavaa. Oma orja ei kestäisi pelkoa kovin paljon ja tämä on myöskin syy miksi en tykkää leikkiä pelon kanssa koska olen lähinnä orjani kanssa leikkinyt ja vahinkoja sattunut, ei mitään vakavaa mutta nähnyt mitä liian kova pelko aiheuttaa sessiossa. Pelon kanssa voi leikkiä mutta luottamus toisiin on oltava se 100% ja turvasana ehdottomasti käytössä. Arvet jotka jää mieleen parantuvat paljon hitaammin kun arvet jotka ovat jääneet ruumiiseen. Mutta itse aloitukseen:

 
Onko pelko mielestänne heikkoutta? Pelkohan voi tosiaan kiihottaakin,mutta pelon asteesta kenties riippuvainen.

Pitäisikö mielestänne peloista vapautua?

Pelko ei ole missään nimessä heikkoutta, kaikki kokevat pelkoa. Se taas on toinen asia miten käsittelee pelkoa mutta jos sub pelkää session aikana en menisi ikinä luokittelemaan heikoksi.

Sanoisin että pelosta ei voi vapautua, sitä voi vaan oppia käsittelemään eri tavoilla. Kaikki tuntevat pelkoa mutta mitä tekee pelolla on taas toinen asia. Pitää vaan löytää se tapa joka toimii itselleen parhaiten

[Smooth]

Onko pelko mielestänne heikkoutta? Pelkohan voi tosiaan kiihottaakin,mutta pelon asteesta kenties riippuvainen.
Pitäisikö mielestänne peloista vapautua?

Pelko ei ole missään nimessä heikkoutta, kaikki kokevat pelkoa. Se taas on toinen asia miten käsittelee pelkoa mutta jos sub pelkää session aikana en menisi ikinä luokittelemaan heikoksi.

Pelko on nyt kuitenkin ihan normaali tunnetila joka ihminen (tai muu tunteva olento) on saanut lahjaksi ja käytettäväksi. Pelko on jarru. Pysäyttää menemästä vaarallisiin tilanteisiin, menettämästä henkeä ja vaarantamasta turvallisuutta.

Toki voi keskustella, mitä on järkevä pelätä ja missä on se raja terveen pelon ja ylireagoinnin välissä. Järjellä pystyy käsittelemään joitakin asioita, ikäänkuin palastelemaan senkokoisiksi kappaleiksi, että ne ovat hallittavissa. Pelko voi vaikka regeneroitua inhoksi (esim. en pelkkää jotakin mutta inhoan sitä, eli en juokse kiljuen karkuun vaan pystyn handlamaan asian järjellisesti kunhan asia ei ihan ihollee tule, esim. käärmet).

Tässä ihan asiallista luettavaa:
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch9.html

Peloista ei siis tarvi mitenkään vapautua. Miksi vapautua suojamekanismista?! Enkä pelleilisi todellisten fobioiden kanssa sm-leikeissä. Eräs tuttuni, äärettömän järkevä korkekoulutettu aikuinen nainen muuttuu käytännössä pelosta suunniltaan olevaksi pikkutytöksi jos törmää hämähäkkeihin, aluksi luulin että hän vaan hiukan ylireagoi mutta loppupeleissä talutin hänet tilanteesta pois enkä sen koommin ehdottanut metsäretkelle menoa. Hätä oli siis todellinen.

Inhottavien asioiden kanssa, joo voisin kyllä leikkiä... Ainakin ajatuksen tasolla. Vaatinee kuitenkin luottamusta ja luottamista.