"Neuvo, sulho, neitoasi, opeta omenoasi,
neuvo neittä vuotehella, opeta oven takana,
vuosikausi kummassaki, yksi vuosi suusanalla,
toinen silmän iskennällä, kolmas on jalan polulla!
"Kun ei sitte siitä huoli eikä tuostana totelle,
ota ruoko ruo'ostosta, karvakorte kankahalta!
Sillä neuvo neitoasi, neuvo neittä neljäs vuosi,
korahuta korttehella, saran syrjällä syseä;
viel' elä siimalla sivalla, neittä raipalla rapoa!
"Vaan jos sitte siit' ei huoli, viel' ei tuostana totelle,
veä vitsa viiakosta, koivu korpinotkelmosta
tuopa turkin helman alla, talon toisen tietämättä:
sitä näytä neiollesi, hepäise, elä sivalla!
"Kun ei vielä siitä huoli, ota tuostana totella,
neuvo neittä vitsasella, koivun oksalla opasta!
Neuvo nelisnurkkaisessa, sano sammalhuonehessa,
elä nurmella nukita, pieksä pellon pientarella:
kuuluisi kumu kylähän, tora toisehen talohon,
naisen itku naapurihin, metsähän iso meteli.
"Aina hauo hartioita, pehmitä perälihoja,
elä silmiä sivele eläkä korvia koseta:
kuppi kulmalle tulisi, sinimarja silmän päälle.
Tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arveleisi,
kylän kyntäjät näkisi, nauraisi kyläiset naiset:
'Onko tuo soassa ollut, talununna tappelossa,
vai onko suen repimä, metsän karhun kaapaisema,
vai susiko sulhasena, karhu kanssakumppalina?'"
(Kalevala, Neljäskolmatta runo: Ilmarisen häät, sulhasta neuvotaan kohtelemaan morsianta oikein)
Taisi sen jo vanha kansa tietää, kuinka äkäpussi kesytetään
Siis, tulossa.
