Jari Ehrnrooth: Rakkauden syvä kaipuu

[Lady Whip]

Jari Ehronrooth on antanut vastauksia sanoilla eräälle etsimiselle. Tästäkö loppujen lopuksi on kyse kun ihminen tuntee, että jotain puuttuu. Haluaa määrittelemätöntä - eikä tiedä tarkalleen mitä se on. Itse olen kutsunut tätä asiaa läsnäoloksi.
Joka voi toteutua täysin vieraankin ihmisen lähellä. Kun ottaa ihmisen tosissaan, uskaltaa avautua, antaa ja osaa ottaa vastaan, siinä on sielujen kohtaaminen joka tyydyttää syvällä tasolla. Se tapa myös parantaa sisältä päin. Tulla nähdyksi.

Annetaan Jari Ehrnroothin puhua:

"Mitä me etsimme, kun etsimme rakkautta? Ihminen kaipaa sielun ja kehon kumppanuuttta, joka tuntuu olemassaolon täyttymykseltä ja totuuden kohtaamiselta. Jos tämä ei parisuhteessa toteudu, ihminen jatkaa etsimistä"

Jari Ehrnrooth ei enää usko eksistentiaaliseen tuskaan ja symbioosissa kerran erotetun ihmisen ydin olemukseen, vaan kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Valitettavasti juuri ne usein puuttuvat modernista parisuhteesta.

"Mitä ihmiset kertovat parisuhteistaan? Naiset valittavat, että mies ei puhu. Miehet kärsivät, koska nainen ei arvosta miestä eikä ole tyytyväinen mihinkään. Ja pohjimmiltaan on kyse siitä, että ei nähdä toista kokonaisena, omana itsenään eikä kohdata tätä syvimmällä tasolla."

Ehrnrooth on vakuuttunut siitä, että on olemassa muutakin kuin parisuhteen nariseva arki. On olemassa kohtaamisen taso ja tapa, jossa ihminen voi antautua toisen eteen täysin paljaana ja löytää syvän henkisen ja fyysisen yhteyden.

Ehrnrooth vertaa paljasta rakkautta syvään armon kokemukseen, jota ihminen ei voi ansaita eikä "tilata" luokseen. Paljas rakkaus myös lähenee jopa uskonnollista kokemusta, koska se koetaan lankeavaksi korkeammalta taholta. Sitä ihminen ei voi hallita. Se on kuin voima, joka puhuttelee ihmistä. Syvimmillään rakastunut kokee hipaisevansa olemassaolon pyhän kolminaisuuden mysteeriä.

"Rakastunut löytää yhteyden oman sielunsa syvyyteen, toisen ihmisen syvyyteen ja olemassaolon syvyyteen. Rakkauskokemuksessa ihminen tavoittaa jotain, jonka luuli olevan ikuisesti saavuttamatonta. Se on iankaikkisen ikävän raukeamista. Järjen ulottumattomissa oleva ihme."

[swan]

"Rakastunut löytää yhteyden oman sielunsa syvyyteen, toisen ihmisen syvyyteen ja olemassaolon syvyyteen. Rakkauskokemuksessa ihminen tavoittaa jotain, jonka luuli olevan ikuisesti saavuttamatonta. Se on iankaikkisen ikävän raukeamista. Järjen ulottumattomissa oleva ihme."

Noin sen täytyy varmasti olla. Ajattelen ite, että rakkaus ei kai ole kuitenkaan jotain täydellistä ja kompaktia, samaa "kamaa" samassa paketissa. Olisiko niinkin, että ihmisen epätäydellisyys juuri tekee siitä niin suuren asian, niin arvostettavan. Ja koska se ei kohtaa kaikkia ihmisiä, sitäkin suuremmalla syyllä.

Jonkin verran kalvaa itseäni rakkauden hengellistäminen, mutta toisaalta teen sitä itsekin, koska hengellinen kieli ja ajattelu on kuitenkin aika syvään juurtunut tai on ajatellut vuosikymmeniä asioita sitä kautta ja sen läpi.

Itse en koe olevaksi mitään Suurta Rakkauden Lähdettä ja Kaikkivaltaa, sillä muutoin ei olis niin, ettei kaikkia tuo  rakkaus kohtaa vaan jäävät "ikuiseen ikävään".

Aihe on kyllä  niin ytimessä kuin olla voi. (:

lisäys: en halua silti loukata ketään, joka uskoo toisin enkä halua mitään uskonväittelyjä alkaa aiheesta. (:

[TragedyForYou]

Minä sattuneesta syystä uskon elämää suurempaan rakkauteen ja koen sen jopa jotenkin pyhäksi asiaksi omalla kohdallani. Rakkaus ei ole minulle hetken hurmaa enkä koe että olisin koskaan ollut nopeasti ja helposti rakastuva.
Neuron aikoinaan kohdatessani kaikki palikat vain loksahtivat kohdalleen ja tajusin että tässä tämä nyt on, mun kohtaloni.
Ja niinhän se on ollutkin, Elämäni Rakkaus. 

[Smooth]

"Rakastunut löytää yhteyden oman sielunsa syvyyteen, toisen ihmisen syvyyteen ja olemassaolon syvyyteen. Rakkauskokemuksessa ihminen tavoittaa jotain, jonka luuli olevan ikuisesti saavuttamatonta. Se on iankaikkisen ikävän raukeamista. Järjen ulottumattomissa oleva ihme."

Rakkaus taitaa olla melkoinen sinilintu. Tavoiteltu ja melko saavuttamaton.

Tai sitten se on vaan tilanne, kun pää menee totaalisesti sekaisin ja alat näkemään asioita jota ei ole. Ja sitten kun heräät horroksesta, toteat, että "perkele, taas mä lankesin siihen..." ja jatkat matkaa, paitsi että aina jää pikkuinen arpi jonnekin.

Mutta ihku tunne se on, ei voi kieltää .

[Nuppuorja]

Rakastuminen on niin helppoa. Rakastaminen vaatii vähän enemmän. Rakastumisessa idealisoi toisen ja näkee täydellisyyden, rakastamisessa näkee heikkoudenkin - mutta rakastaa silti ja kunnioittaa. Se on minun mielestäni vielä parempaa kuin rakastuminen. Arkinen parisuhdekin nousee aina hetkittäin korkeuksiin kun muistaa ajatella toista kunnioituksella. Rakastaminen on valinta.

[TragedyForYou]

Rakastuminen on niin helppoa. Rakastaminen vaatii vähän enemmän. Rakastumisessa idealisoi toisen ja näkee täydellisyyden, rakastamisessa näkee heikkoudenkin - mutta rakastaa silti ja kunnioittaa. Se on minun mielestäni vielä parempaa kuin rakastuminen. Arkinen parisuhdekin nousee aina hetkittäin korkeuksiin kun muistaa ajatella toista kunnioituksella. Rakastaminen on valinta.

Tähän täysi komppaus.

[LadyMask]

 

Tulee nyt vähän toistoa, mutta komppaan myös täysillä
Nuppuorjaa  !!!

[RigoriRasputin]

Rakkaus, evoluution kehittämä välittäjäainemyrsky aivoissa, lajin säilymisen kannalta välttämätön.
Tavoittelemisen arvoinen hieno ja kaunis vaaleanpunainen tunnetila.