Feminismi

[pikkusisko]

En väittänyt että olisi helppoa, tai väärin esitellä itseään elannokseen. Mitäpä se minulle kuuluu, eikä minua kiinnosta keskimäärin mitä ihmiset elannokseen tekee.

Mitäpä sinä rakas sitten täällä kiroat miten naurettavaa potaskaa se muka tekee koko tasa-arvoajattelusta? 

Omasta mielestäni otin vain kantaa siihen, miten se vaikuttaa ihmisten näkemykseen naiseudesta tai feminismistä.

Käytetäänpä mielummin some-esimerkkiä eikä hypätä suoraan joukolle esiintymiseen paikan päällä, mikä ei mielestäni ole millään tavalla rinnastettavissa someherutteluun. - - -

Minun mielestäni sinä kiipeät täysin väärästä päästä puuhun. Kyse on juurikin siitä, miten juurtuneet, vastenmieliset näkemykset naiseudesta ja sen olemuksellisesta objektiudesta vaikuttavat siihen, miten sinä ja moni muu naisten omaehtoisen kehonsa näyttämisen automaattisesti tulkitsee. Käytit sanaa heruttelu, joka juurtuu seksin kinuamiseen. Sitäkö ne naiset siellä somessa sinun mielestäsi tekevät?

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin feministinen agenda liittyy jotenkin siihen että naisia pidettäisiin muunakin kuin objekteina, mutta silti osa naisista hankkii elantonsa olemalla objekti ja (mielestäni) ylläpitämällä osaltaan mielikuvaa naisten kyvyttömyydestä menestyä muuten kuin ulkonäkönsä avulla.

En käsitä miksi tai luojan tähden millä oikeudella kauneus tai seksikkyys tekisi kenestäkään objektin ainoallekaan sielulle.

[Ninth]

Mikä teistä muista feminismissä on parasta?

Feministinen materiaali on ollut silmiäavaavaa, hyvä 101 yhteiskunnallisten valtarakenteiden hahmottamiseen. Monien ahdistavien asioiden logiikka on avautunut, ja vaikka yhteiskunnan tola vituttaa, niin sotku ei tunnu enää mahdottomalta kaaokselta vaan sitä osaa tarttuakin johonkin ja korjata asioita vähintään omassa lähipiirissään.

Intersektionaalisen feminismin arvopohjalle rakennetut tilat merkitsevät mulle ensisijaisesti turvapaikkoja fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta, ja ovat olleet tosi arvokkaita itsetunnon ja itsevarmuuden kehittämisen kannalta tälleen moninkertaisena vähemmistöläisenä.

Mua kiinnostaa muiden feministien historia: ootteko saaneet feministisen arvomaailman äidinmaidossa, vai ootteko olleet joskus ei-feministejä? Mitä kautta ootte oppineet feminismistä?
Olin itse teininä ihan jäätävä misogyyni, mikä silloin puolitoista vuosikymmentä sitten oli kai aika normaalia. Näyttää siltä, että nykynuorilla on asiat vähän paremmin, ja usein yllätyn siitä miten tietoisia he ovat vastassa olevista rakenteista.

[salix_alba]

Mikä teistä muista feminismissä on parasta?

Hyvä kysymys! En muista missä määrin olen osallistunut aiemmin ketjuun ja mitä jo sanonut, joten toivottavasti ei tule toistoa.

Näin nopeasti pohdittuna ajattelen, että feminismissä parasta on kaikkien ihmisten elämään vaikuttavien valtarakenteiden näkyväksi tekeminen. Se tekee mahdolliseksi valita, haluaako toistaa samoja ongelmallisia rakenteita vai haluaako valita toisin. On myös helpompi ymmärtää omia haasteitaan yhteiskunnassa, kun katsoo niitä muutoinkin kuin yksilötasolla, osana isompia kuvioita. Feminismi on opettanut minut näkemään normaalina pitämäni asioita uudessa valossa ja huomaamaan tarkemmin epäreilut valta-asetelmat tai hienovaraisen syrjinnän. Konkreettinen hyöty on se, että en enää anna kohdella itseäni huonosti vain siksi, että niin on aina ollut ja niin pitäisi aina tulla olemaan. Yleensä se suututtaa ihmistä, joka on tottunut siihen, ettei hänen tekemisiinsä puututa. Oman valta-asetelman horjuminen pelottaa, vaikka yhdenvertaisuutta ei ole mitään syytä pelätä. Tarkoitushan ei ole talloa ketään maahan tai kääntää entisiä voittajia häviäjiksi. Mutta jos näkee elämän pelinä, voi olla vaikeaa olla näkemättä asioita muutoin kuin kilpailun, voittamisen ja häviämisen kautta. Voi olla vaikea kuvitella, mitä muuta voisi olla.

Vaikka feminismi viittaakin sanana naiseuteen, nykypäivänä feminismi ei ole suinkaan keskittynyt vain naisten aseman parantamiseen. Mielestäni on upeaa, että samanaikaisesti voi ajaa kaikkien sukupuolten asiaa ja samoin erilaisten vähemmistöryhmien. Kyse ei ole pelistä, jossa on voittajia tai häviäjiä, vaan pyrkimyksestä yhdenvertaisuuteen. Joskus se vaatii astumista alas pallilta, jota ei ole ansainnut, ja vaikka olenkin vähemmistössä itse, niin minulla on paljon opettelemista siinä, että esimerkiksi rasismikysymyksissä hahmottaisin koska käytän etuoikeuksiani tavalla, joka vahingoittaa muita. Feministinen tapa katsoa maailmaa on opettanut nöyryyttä ja myötätuntoa muita kohtaan. Koen, että feministisissä tiloissa saan itse vähemmistöön kuuluvana ihmisenä tilaa aivan eri tavalla olla oma itseni kuin laajemmin yhteiskunnassa, samalla kuitenkin opetellen samaa tilan antamista ja huomioon ottamista muita kohtaan. En tiedä kuka tällaisessa vuorovaikutuksessa on se häviäjä?

[smai]

Mikä teistä muista feminismissä on parasta?

Mulle feminismissä parasta on se, et se on pohja jonka päälle rakentaa turvallinen ja eettinen tapa toteuttaa omaa kinkyyttäni. Ja rakentaa turvallisia yhteisöjä, joissa olla kinky.

*korjasin kirjoitusvirheen

[salix_alba]

Mua kiinnostaa muiden feministien historia: ootteko saaneet feministisen arvomaailman äidinmaidossa, vai ootteko olleet joskus ei-feministejä? Mitä kautta ootte oppineet feminismistä?

En oikeastaan ole ihan vara, kiinnostava kysymys. Tunnistan, että itsellänikin oli nuorena varsin misogyynisiä ajatuksia, ja muutenkin todella sortavia ajatuksia erilaisia vähemmistöjä kohtaan. Pitkään kyse ei ollut edes silkasta ajattelemattomuudesta, vaan oikeasti pohdin asioita, ja vain onnistuin päätymään ajatuksiin, joita pidän nykyään todella ongelmallisina ja haitallisina muille ihmisille. Luulen, että onnellinen sattuma vei tuttavapiiriin, jossa oli feministejä ja varsinkin tarpeeksi kärsivällisiä feministejä keskustelemaan kanssani (kiitos!) ja pohtimaan asioita monelta kannalta, vaikka en ollut samaa mieltä. Jossain kohtaa vain huomasin että tämähän on yksi itselleni mielekäs tapa maailman jäsentämiseen (muiden tapojen ohella) ja arvopohja, jonka voin allekirjoittaa. (Tässä kohtaa koen tärkeäksi tarkentaa, että tiedostan, että feminismi ei ole yksi tarkkarajainen asia, vaan on erilaisia feminismejä, joista kaikkia en allekirjoita. Jonkun muun feminismi on erilaista kuin se feminismi, jonka koen omakseni. Siksi yleensä tarkennan puhuvani intersektionaalisesta feminismistä.)

[Ninth]

Feministinen tapa katsoa maailmaa on opettanut nöyryyttä ja myötätuntoa muita kohtaan. Koen, että feministisissä tiloissa saan itse vähemmistöön kuuluvana ihmisenä tilaa aivan eri tavalla olla oma itseni kuin laajemmin yhteiskunnassa, samalla kuitenkin opetellen samaa tilan antamista ja huomioon ottamista muita kohtaan. En tiedä kuka tällaisessa vuorovaikutuksessa on se häviäjä?

Loistava puheenvuoro, haluan allekirjoittaa koko viestin läpikotaisin. Tämä vaihtoehdon tarjoaminen valta-asemista kilpailemiselle oli hyvä pointti, jota en itse osannut sanallistaa edes päässäni. Solidaarisuus, pehmeys, tila omien rajojen asettamiselle ja kunnioitus muiden rajoja kohtaan ovat niitä piirteitä, jotka tekevät (intersektionaalisesti) feministisistä tiloista mulle turvallisia. Se, ettei ole mitään alfoja tai voittajia tai luusereita. Totta kai myös feministien keskuudessa on henkilökemiakolinoita ja huonoja toimintamalleja, mutta tuntuu että nykyfeminismiin sisäänkirjoitetut arvot myös ajavat ihmisiä rakentavia käsittelytapoja kohti.

BDSM-baari on yksi harvoista ikkunoista, joista säännöllisesti kurkistelen ei-feminististä valtakulttuuria, ja mua hämmästyttää ja surettaa se epäempaattinen nokittelukulttuuri, jota monet pitävät täällä yllä ja vielä puhuvat siitä normaalina asiantilana, jolle ei ole vaihtoehtoja. Tavallaan nyt ymmärrän paremmin monien kyvyttömyyden hahmottaa intersektionaalisen feminismin periaatteita, kun pointtasit tämän maailmankatsomuseron, salix_alba.

[Kinkykundi]

Ei niin. Ihmisluonto ei muutamassa sadassa vuodessa muutu mihinkään - erityisesti kun alan markkinat keskittyvät miehiin ostajina ja naisiin myyjinä. Toki sitten kun naiset alkavat maksamaan seksistä yhtälailla kuin miehetkin, niin tilanne muuttuu.

Aa tässä tää rikkinäinen puhelin on... Ei, en nyt tarkoita prostituution tasa-arvokysymystä.

NIMITYSTÄ (prostituoitu/huora/lutka) käytettiin naisista, jotka JOSTAIN SYYSTÄ (mikä vain) haluttiin mustamaalata.
...keskeinen työkalu kontrolloida naisten käytöstä...

2020 jokaisen koulun käytävä, nettifoorumi ym

No tottakai. Protituoiduissa ongelma on se, että esittävät uhkaa vaimon/kihlatun/tyttöystävän seksimonopolille, ja psykologisessa merkityksessä voisit ajatella sen olevan edelleen termin taustalla.

Eihän miesten missään tilanteessa kannata alkaa huorittelemaan ketään, jollei taustalla ole jotain erityistä syytä, eikä miehen kannata olla huorittelematta, jos seksikumppani jotakuta huorittelee. Miksi miehen ei kannata huoritella, ymmärtää jokainen nainen, keneltä ei huorittelun jälkeen lohkea seksiä. Toisaalta kumppanin painostus kertoo siitä, että seksiä ei ole tiedossa, jos jotakuta tiettyä naista ei torjuta.

Näin anekdoottina en itsekään tiennyt tapailleeni pelkkiä huoria ennen kuin vaimoni aikanaan tapasin - sama ilmeisesti jatkuu vielä eronkin jälkeen - ja oikeastaan kaikki naiset olivat huoria keihin en tutustunut vaimon kautta. Entisen duunikaverin kanssa naureskeltiin joskus kuinka miehet usein vonkaavat baarissa kännissä seksiä, ja sitten kun ei lohkea, on huora kun ei anna.

Miehiä kun on helppo viedä seksillä, niin naisten on kontrolloitava toisten naisten käytöstä; jos mies kerran kelpaa tälle naiselle, kelpaa se muillekin naisille, koska miehet lopulta käyvät tiukemman seulan läpi kuin naiset.

[laalaa]

^ Okei! Mua ei yhä vieläkään kiinnosta tää prostituutiokeskustelu niinkään. Alkuperäisessä lainauksessa se on mukana, koska halusin lainata tutkijalta kokonaisen virkkeen.

Puhun nimittelystä ja huorittelusta johon yhä jokainen tyttö ja nainen kasvaa. Se on naisen käytöksen kontrollointia, ja erityisesti kasvavaan nuoreen kohdistuessa kovin vahingollista. Yhä, vuonna 2020 kaikkialla tapahtuvaa, jokapäiväistä ja rakenteissa olevaa.

Postasin viitteen, joka kertoo keskiajasta(!), siis ajasta seitsemänsataa vuotta sitten. Ideana oli kuvata esimerkinomaisesti prosessia, ja sitä miten nämä käsitykset rakenteisiin ovat kerrostuneet, sekä valaista sitä, miten hitaasti muutos tapahtuu, kun vastassa on vuosituhansia vanhat uskomukset ja käsitykset.

[Se oli vaan random lainaus tekstistä, jota olin juuri lukemassa. Samankaltaisia esimerkkejä satojen ja tuhansien vuosien takaa, asioista ja käsityksistä, jotka yhä elävät nykyaikana on (tutkimus)kirjallisuus täynnä.]

[jont]

Feministinen tapa katsoa maailmaa on opettanut nöyryyttä ja myötätuntoa muita kohtaan. Koen, että feministisissä tiloissa saan itse vähemmistöön kuuluvana ihmisenä tilaa aivan eri tavalla olla oma itseni kuin laajemmin yhteiskunnassa, samalla kuitenkin opetellen samaa tilan antamista ja huomioon ottamista muita kohtaan. En tiedä kuka tällaisessa vuorovaikutuksessa on se häviäjä?

Loistava puheenvuoro, haluan allekirjoittaa koko viestin läpikotaisin. Tämä vaihtoehdon tarjoaminen valta-asemista kilpailemiselle oli hyvä pointti, jota en itse osannut sanallistaa edes päässäni. Solidaarisuus, pehmeys, tila omien rajojen asettamiselle ja kunnioitus muiden rajoja kohtaan ovat niitä piirteitä, jotka tekevät (intersektionaalisesti) feministisistä tiloista mulle turvallisia.

Tämä on niin hyvin kirjoitettu ja on helppoa olla samaa mieltä.

Parasta feminismissä on minustakin valtarakenteiden näkyviksi tekeminen ja purkaminen, solidarisuus ja kunnoitus. Kokemukseni mukaan feministisissä yhteisöissä on turvallista olla, koska niissä tietoisesti pyritään rakentamaan parempia tapoja kommunikoida ja ottaa muiden tarpeet ja erityispiirteet huomioon.

Kasvoin melko normatiivisessa ympäristössä enkä ole aina ollut feministi. Nuorempana minulla oli itse asiassa haitallisia, ympäristöstä suodattamatta omaksuttuja ajatusmalleja, joita opin kyseenalaistamaan vasta feministiseen ajatteluun tutustuttuani. Muutoksen kannalta mulle on ollut tärkeää tutustua sekä feministisiin teorioihin että feministeiksi identifioituviin ihmisiin.

[Kinkykundi]

Näin nopeasti pohdittuna ajattelen, että feminismissä parasta on kaikkien ihmisten elämään vaikuttavien valtarakenteiden näkyväksi tekeminen. Se tekee mahdolliseksi valita, haluaako toistaa samoja ongelmallisia rakenteita vai haluaako valita toisin.

Mitä ne rakenteet mielestäsi sitten ovat? Eihän feminismin ongelma ole sinänsä ne valtarakenteet mitä feminismi tunnustaa, vaan ne valtarakenteet minkä olemassaolon feministit kieltävät.

BDSM-baari on yksi harvoista ikkunoista, joista säännöllisesti kurkistelen ei-feminististä valtakulttuuria, ja mua hämmästyttää ja surettaa se epäempaattinen nokittelukulttuuri, jota monet pitävät täällä yllä ja vielä puhuvat siitä normaalina asiantilana, jolle ei ole vaihtoehtoja. Tavallaan nyt ymmärrän paremmin monien kyvyttömyyden hahmottaa intersektionaalisen feminismin periaatteita, kun pointtasit tämän maailmankatsomuseron, salix_alba.

No nyt ymmärrän ongelman; BDSM-baari on hiukka huono ikkuna "normimaailmaan". Eihän "normimaailmassa" ole sellaista uhriutumisen kautta identifiointia ja nokittelua kuin mitä täälläkin näkee. Jos taas ajattelet sienessä olevan liikaa "truukinkyilyä", niin olisit nähnyt mitä se 15 vuotta sitten oli - tosin eipä tälläkään ole tekemistä normimaailman kanssa.

[mour]

Mikä teistä muista feminismissä on parasta?

Musta on parasta että sen avulla oon voinut sanallistaa kokemuksia kasvamiseni ajalta mitkä olen olettanut olevan vika mussa itsessäni mutta jotka olen tajunnut olevan muiden ennakkoajatuksia ja mun lokerointiani mihin en ole itse syypää lainkaan, ja näin pystynyt ottamaan haltuun mun oman kohtaloni ja kykeneväisyyteni maailmassa. Musta on kans parasta että mä voin löytää ihmisiä jotka jakavat mun kanssani mun arvomaailman ja tarpeen turvallisuudelle ja toisten huomioonottamiselle sekä kriittisen ajattelumaailman yhteiskunnasta siihen nähden miten he suhtautuvat termiin "feminismi" 

[Kinkykundi]

^ Okei! Mua ei yhä vieläkään kiinnosta tää prostituutiokeskustelu niinkään. Alkuperäisessä lainauksessa se on mukana, koska halusin lainata tutkijalta kokonaisen virkkeen.

Puhun nimittelystä ja huorittelusta johon yhä jokainen tyttö ja nainen kasvaa. Se on naisen käytöksen kontrollointia, ja erityisesti kasvavaan nuoreen kohdistuessa kovin vahingollista. Yhä, vuonna 2020 kaikkialla tapahtuvaa, jokapäiväistä ja rakenteissa olevaa.

Postasin viitteen, joka kertoo keskiajasta(!), siis ajasta seitsemänsataa vuotta sitten. Ideana oli kuvata esimerkinomaisesti prosessia, ja sitä miten nämä käsitykset rakenteisiin ovat kerrostuneet, sekä valaista sitä, miten hitaasti muutos tapahtuu, kun vastassa on vuosituhansia vanhat uskomukset ja käsitykset.

[Se oli vaan random lainaus tekstistä, jota olin juuri lukemassa. Samankaltaisia esimerkkejä satojen ja tuhansien vuosien takaa, asioista ja käsityksistä, jotka yhä elävät nykyaikana on (tutkimus)kirjallisuus täynnä.]

Juu, ymmärsin kyllä mitä tarkoitit - kummassakin viestissä. Kyse on nyt siitä ristiriidasta missä valtaa pitävä kohortti tekee omalla etuoikeudellaan itsestään uhrin. Ongelma on siinä, että kyse on käytöksestä, mikä on ollut evoluutiossa edullista, ja on edelleen. Huorittelu opettaa osaltaan sitä tosielämän sosiaalista peliä - miten sitä pelataan ja mikä satuttaa. Asialle vain on hankala tehdä mitään, kun kuitenkin kaikki sitä harrastavat heti kun kokevat jonkun nuoremman tai nätimmän uhakseen.

[Iona]

Mikä teistä muista feminismissä on parasta?

Ainaski se, et seuranhaussa erottaa jyvät akanoista. Jos ei ole feministi, niin ovi on käden osoittamassa suunnassa 

Noh, oikeasti parasta on se, että sitoutuu ajatuksiin ja käytäntöihin, jotka parantaa kaikkien asemaa ja tekee maailmasta siedettävämmän paikan elää. Oppii katsomaan itseään ja omia toimiaan rehellisen kriittisesti. Oppii pyytämään anteeksi jos on ollut tollo. Oppii näkemään kaunista siellä, missä sitä ei ole aiemmin nähnyt.

[harriet]

Oletko feministi? Perustele!

Olen, koska olen sitä mieltä että erot yksilöiden välillä on suurempia kuin erot sukupuolten välillä ja siksi ihmisiä ei pitäisi kohdella eri tavoin sukupuolen perusteella.

(Muut aloituspostauksen kysymykset oli mielestäni aika tylsiä, joten en vastaa niihin)

Mikä teistä muista feminismissä on parasta?

Se antaa toivoa siitä, että maailma voisi joskus olla parempi.

Mua kiinnostaa muiden feministien historia: ootteko saaneet feministisen arvomaailman äidinmaidossa, vai ootteko olleet joskus ei-feministejä? Mitä kautta ootte oppineet feminismistä?

Luulen että ensimmäiset feministiset ajatukset mulle syntyi siitä kun ala-asteella katsoin Gillian Armstrongin Pikku naisia -elokuvan (joka jälkeenpäin ajateltuna on hyvin feministinen). En kuitenkaan identifioitunut feministiksi ennen kuin lukiossa ja aatteeseen liittyi mulla sellaisia mielikuvia, että se on jotain kauhean vakavaa. Mutta lukiossa tykkäsin Tank Girl -sarjakuvista ja googlaillessani niihin liittyviä nettisivustoja löysin yhden samoja sarjiksia fanittavan feministin blogin. Aloin lukea sitä koska se oli tosi hauska tyyppi ja blogia seuratessani opin feminismistä tarpeeksi, jotta saatoin itsekin identifioitua feministiksi.

[laalaa]

Juu, ymmärsin kyllä mitä tarkoitit - kummassakin viestissä. Kyse on nyt siitä ristiriidasta missä valtaa pitävä kohortti tekee omalla etuoikeudellaan itsestään uhrin. Ongelma on siinä, että kyse on käytöksestä, mikä on ollut evoluutiossa edullista, ja on edelleen. Huorittelu opettaa osaltaan sitä tosielämän sosiaalista peliä - miten sitä pelataan ja mikä satuttaa. Asialle vain on hankala tehdä mitään, kun kuitenkin kaikki sitä harrastavat heti kun kokevat jonkun nuoremman tai nätimmän uhakseen.

Olen sanataon.

(Mä en nyt enää vastaa, koska siihenkin sä ilmeisesti vastaat mouhuamalla jotain pseudoevoluutioteoriaa, joka tietty on varmaankin totta manosfäärissä, mutta mun mielestä eri keskustelu, kun se mitä mä yritin käydä, ja siten mielestäni nyt ja tällä alustalla epäkiinnostavaa.)