Iillä alkavia sanoja- itseys,itsenäisyys,itse,itsekkyys,itsepäisyys jne.

[-katy-]

Kuinka paljon sinä itse merkitset itsellesi? Oletko tärkein asia maailmassasi? Onko matka omaan itseen tärkein matka sinulle? Vai kyllästytkö joskus itseesi? Tai kyllästytkö muihin "itseihin",jos he eivät sponssaa egoasi tarpeeksi ?

Ne kuuluisat aiheen aloittajan omakohtaiset lausahdukset^tm : olen viettänyt jumalattoman paljon aikaa vain oman pääkoppani kanssa ja en tiedä onko se ollut hyvästä vai pahasta. Joskus olen pelännyt oikeasti, että nyt lähtee ajatukset irti kropasta ja joskus katselenkin itseäni kuin ulkopuolisena-

Itse en koe elämääni mielekkääksi itseydessäni,jos en voi jakaa asioita toisen/toisten kanssa. En ole kiinnostunut itsestäni ja "elämänpituisesta matkasta itseeni"- en keksi siis ainuttakaan syytä, miksi minun tulisi keskittyä vain ja ainoastaan omiin tuntemuksiini, kokemuksiin ja vain omaan mielihyvääni tai mielipahaani- itsepäisesti yritän muuttaa suuntaa, mutta joudun yhä vain syvemmälle yksinäisyyteen-

"Minuus on tarina, ja se kiikkuu muistin varassa".. Ihmisiä kiinnostaa loputtomasti minuus, mutta kai sieltä jostain pilkahtaa se sinuuskin. Aihetta liipaten linkki Tiede.fi sivulle :
http://www.tiede.fi/artikkeli/1234/minuus_syntyy_sepitteista

[Lady Whip]

  olen viettänyt jumalattoman paljon aikaa vain oman pääkoppani kanssa ja en tiedä onko se ollut hyvästä vai pahasta. Joskus olen pelännyt oikeasti, että nyt lähtee ajatukset irti kropasta ja joskus katselenkin itseäni kuin ulkopuolisena-

Melkein sanoisin, että liika itsensä ajatteleminen on pahasta.
Enemmän pitäisi vain elää.
Enemmän olisi hyvä olla välittämättä ja siitä jatkumona oppia unohtamaan.
 
Tähän liittyen kun puhutaan alistuvan muokkaamisesta D:n mielen mukaiseksi... puhutaan rangaistuksista joita annetaan kun alistuva on tehnyt D:n mielestä jotain väärin...riidellään foorumilla siitä oletko sinä oikeassa vai minä...henkisestä kontrolloinnista... ja paljosta muusta missä asetetaan kyseenalaiseksi ihmisen oma mielipide ja kokemus >>>

Katyn tiede-artikkelin viimeinen lause:
"Sen takia minuudessa ei ole tosiasioita, vaan minuus heijastaa tunteiden ja kokemusten maailmaa."

Asetetaan vastakkain alistuvan ja D:n maailmankuva ja kuva itsestä. Toiselle banaani on keltainen, toiselle se voi olla punainen.
Enemmän pitäisi keskustella siitä, miksi kaksi ihmistä kokee saman tilanteen tai saman asian eri tavalla kuin tuomita toisen kokemus ja mitätöidä se perusteella, että minun tieto asiasta on ehdottomasti oikea...(koska olen D)

Ja yhtälailla tuo ylläoleva koskee kaikenlaisia ihmissuhteita mutta tällä foorumilla ollessa nousee esille D/s-suhteet ja niissä oleva dynamiikka.

[Kettu vinossa]

Oma itse on se henkilö, jota pitää sietää koko elämän ajan.

Olen aina ollut ujo, joten koska en ole mikään kaverimagneetti, on pitänyt oppia sietämään omaa seuraa. Onneksi olen kiinnostunut monista sellaisista asioista, joita voi helposti tehdä yksinkin. Hankalampaa on varmasti niillä ujoilla ihmisillä, jotka haluaisivat harrastaa jotain mikä vaatii monta ihmistä.

Toki muiden ihmisten seurasta on se hyvä puoli, että heidän seurassaan on helpompi unohtaa omat ongelmat edes hetkeksi. On hyvä, että on miittejä ja että puolisoni jaksaa järjestää silloin tällöin kotibileitä, joissa tapaa ihmisiä, ettei tarvitse jutella vain netissä. Ja toki kaikki muutkin juhlat ovat aina hyvä asia. Nettikeskusteluissa juttelen ihmisten kanssa liikaakin, mutta kasvokkain juttelu on vielä aika hankalaa, vaikka keskustelukumppanin tuntisi hyvin. Kasvokkain jutustelussa ei ole viestinmuokkausnappulaa.

Pitäisi joskus rikkaampana toki hankkiutua johonkin terapiaan, jotta pääsisin suurimmista psyykkisistä ongelmista ohi. Se varmasti selkiyttäisi huomattavasti nettikirjoittelua (ettei tulisi ahdistuksen vallassa kirjoitettua ihan sekoja juttuja, joita katuu myöhemmin) ja ehkä se helpottaisi tosielämän kavereiden hankintaa, että olisi enemmän elämää myös nettimaailman ulkopuolella.

[orjamies]

Ja kuka sen kissanhännän nostaa jos ei itse kissa. Itse kumminkin olen täydellinen ainakaan mitään vikaa löydä en,,♫


ai hitsi on minussa 1 vika olen HELVETIN vaatimaton 

[-katy-]

Ja kuka sen kissanhännän nostaa jos ei itse kissa. Itse kumminkin olen täydellinen ainakaan mitään vikaa löydä en,,♫


ai hitsi on minussa 1 vika olen HELVETIN vaatimaton 

Mihin nämä ajatukset mahtavat liittyä, jos voi kysyä?

[orjamies]

Ja kuka sen kissanhännän nostaa jos ei itse kissa. Itse kumminkin olen täydellinen ainakaan mitään vikaa löydä en,,♫


ai hitsi on minussa 1 vika olen HELVETIN vaatimaton 

Mihin nämä ajatukset mahtavat liittyä, jos voi kysyä?

Itseyteen ainakin ja Itsekkyyteen 

[Simone]

Tallensin joskus tällaisen ajatelman;
Tapahtuu mitä tahansa, vähennät kärsimystä, kun hyväksyt sen mikä tapahtuu. Myötäile, luota ja kuuntele.

Kumpa näin osaisi ja voisi elää, se varmasti ainakin vähentäisi oman itsensä ympärillä pyörimistä.

[-katy-]

Ja kuka sen kissanhännän nostaa jos ei itse kissa. Itse kumminkin olen täydellinen ainakaan mitään vikaa löydä en,,♫


ai hitsi on minussa 1 vika olen HELVETIN vaatimaton 

Mihin nämä ajatukset mahtavat liittyä, jos voi kysyä?

Itseyteen ainakin ja Itsekkyyteen 

Okei.

Melkein sanoisin, että liika itsensä ajatteleminen on pahasta.
Enemmän pitäisi vain elää.
Enemmän olisi hyvä olla välittämättä ja siitä jatkumona oppia unohtamaan.

Kommentoin puolipyörryksissä, koska tää aihe on omasta mielestäni tosi mielenkiintoinen ja nuo jutut tuossa linkissä.

Aloin miettiä tuota unohtamista ja tajuilin ajattelevani niin, että kenties ei ole tarvetta unohtaa mitään, mutta ehkä voi hyväksyä tapahtumia tapahtuneeksi, oli ne kuinka rankkoja tahansa. Kenties pahatkin asiat ja omat virheliikkeet voivat olla yksi askelma matkalla..ettei siis välttämättä tarvitse pakonomaisesti unohtaa mitään..

Vähän tietenkin tragikoomista, jos tähän sisällyyttää vaikka muistisairauden,kuten tuon Alzheimerin..